Suiō-ryū iai kenpō

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suiō-ryūn 15.soke Yoshimitsu Katsuse Kagehiro

Suiō-ryū iai kenpō (jap. 水鷗流居合剣法) on klassinen japanilainen sotataitojen koulukunta, jonka perusti samurai Mima Yoichizaemon Kagenobu noin vuonna 1615. Tyylin pääpaino on miekan vedon tekniikoissa, mutta siihen kuuluu myös muita taitoja kuten naginatan, sauvan ja ketjusirpin käyttöä sekä lähitaistelua. [1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mima Yoichizaemon Kagenobu (三間与一左衛門景延) (15771665) syntyi Dewan provinssissa, missä hänen isänsä Mima Saigū toimi šintopappina Jūnisha Gongenin pyhinvaelluspaikalla. Nuorena hän harjoitteli Tsukahara Bokudenin perustaman koulukunnan kenjutsua ja yamabushien harjoittamaa jōjutsua (Kongōjō jōhō).

18-vuotiaana Yoichizaemon hävisi ystävällismielisen kaksinkamppailun isänsä ystävälle, Sakurai Gorōemon Naomitsu -nimiselle samuraille, joka käytti Hayashizaki Jinsuke Shigenobulta oppimaansa iai-tekniikkaa. Ottelun jälkeen nuori Yoichizaemon vietti useita kuukausia Naomitsun oppilaana. Opittuaan Hayashizaki-ryūn perusteet hän harjoitteli niitä päättäväisesti yhdistäen tiukan harjoituksen ja šintolaiset rukousharjoitukset saadakseen jumalilta johdatusta miekkataitoihinsa. Lopulta, vannottuaan kehittävänsä oman tyylinsä, Yoichizaemon lähti soturin pyhiinvaellukselle, musha shūgyōlle, koetellakseen ja kehittääkseen asetaitojaan. Vaelluksellaan hän harjoitteli muun muassa Hiei-vuorelta paenneiden Buddhalaisten munkkien Japanin sisällissotien taistelukentillä koeteltuja naginata-taitoja.

Matkallaan Yoichizaemon myös jatkoi askeettisia harjoitteitaan ja meditoi säännöllisesti, jopa vetäytyen pitkiksi ajoiksi syrjäisille pyhille paikoille syvällä vuoristossa. Tämän hellittämättömän fyysisen ja henkisen harjoittelun sanotaan lopulta johtaneen valaistumiseen. Vaelluksensa kahdentenakymmenentenä vuotena meditoidessaan Yoichizaemonin mieleen nousi yllätäen näky lokeista liitämässä vaivattomasti veden yllä, ilman tietoista yritystä tai ajatusta. Hän tajusi nyt voivansa käyttää miekkaansa samalla tavalla. Näkynsä innoittamana Yoichizaemon loi tyylin perustana toimivat 64 tekniikkaa ja nimesi näin syntyneen tyylinsä Suiō-ryūksi ("Vesi-lokki -tyyli")

Yoichizaemonin harjoittelun henkiset ja filosofiset osa-alueet ovat vahvasti läsnä Suiō-ryūn tekniikoissa. Ydintekniikat ovat yhteydessä hänen opetuksiinsa Ryōbu Shintōssa, järjestelmässä joka tulkitsee šintojumaluuksia esoteerisen Shingon-buddhalaisuuden kautta, ja kuvastavat "taivaan 28 tähtikuviota ja maan 36 lintua".

Yoichizaemon jatkoi harjoittelua ja vaellustaan koko ikänsä, ja 67 vuoden iässä luopui opettamisesta siirtäen vastuun tyylistä pojalleen, Mima Yohachirō Kagenagalle. Aloittelijoille liian vaikeina pitämiinsä perustajan luomiin tekniikoihin Yohachirō lisäsi kymmenen goyō- ja goin-muotoa, jotka harjoittavat hyökkääviä ja puolustavia perustekniikoita. Tyylin yhdeksäs sōke, Fukuhara Shinzaemon Kagenori, harjoitteli Masaki-ryūn manrikigusaria ja loi sen perusteella Masaki-ryū Fukuhara-ha kusarigamajutsun joka on siitä lähtien periytynyt Suiō-ryūn rinnalla. Tekniikoiden suullisen välityksen perinne jatkuu nykypäivään asti, Katsuse Yoshimitsu Kagehiron ollessa tyylin viidestoista sōke (myös Masaki-ryū Fukuhara-ha 12. sōke, iaidō kyōshi 7. dan, kendo kyōshi 7. dan, jōdō renshi 6. dan). Katsuse-sōke opettaa tyylin pääsalilla Hekiunkanilla ("Sinisten pilvien sali"), Shizuokan kaupungissa. [2][3]

Koulukunnan aseet, tekniikkat ja kata-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suiō-ryū on kattava sotataitojen koulu jonka pääpaino on iai-tekniikassa. Harjoittelu perustuu, kuten useimmissa muissakin perinteisissä kouluissa, lähinnä yksin tai parin kanssa tehtäviin kata-muotoihin. Harjoiteltaviin kata-sarjoihin kuuluvat muun muassa seuraavat [1][2]:

  • Goyō - Hyökkääviä perustekniikoita polvi-istunnasta (5 kataa)
  • Goin - Puolustavia perustekniikoita polvi-istunnasta (5 kataa)
  • Tachi-iai - Muotoja seisaaltaan (9 kataa)
  • Kuyō - Edistyneempiä muotoja istuma-asennosta (9 kataa)
  • Kumi-iai - Parimuotoja seisaaltaan (9 kataa)
  • Useita kage-waza -sarjoja, edistyneempiä "varjotekniikoita", jotka opettavat erilaisia vastatekniikoita tai vaihtoehtoisia ratkaisuja tachi-iai-, kuyō- ja kumi-iai -sarjoihin (yhteensä 27 kataa)
  • Yami - Sarja hyökkääviä ja puolustavia tekniikoita hyödyksi täydellisessä pimeydessä

Lisäksi on huomioitava että useimpia yksin tehtäviä muotoja voidaan harjoitella myös parin kanssa, esimerkiksi parittamalla hyökkäävä tekniikka sopivan puolustuksen sisältävän katan kanssa. Tämä on olennainen osa harjoittelua ja mukana siinä alusta lähtien.

Vaikka iai-tekniikat ovatkin koulun tunnetuin ja eniten harjoiteltu osuus, ne muodostavat vain osan sen laajasta tekniikkavalikoimasta, joka sisältää paljon muotoja miekan lisäksi myös muille aseille:

  • Jōhō - Tekniikoita sauvalle, sekä miekkaa että toista jō:ta vastaan, ja lyhyelle sauvalle
  • Kogusoku - Aseellista lähitaistelua haarniskoituna
  • Naginatajutsu - Tekniikoita naginatalle, sekä miekkaa että toista naginataa vastaan, ja lisäksi myös sarja yksin tehtäviä muotoja ratsuväkeä vastaan.
  • Kenpō - Haarniskoituja miekkatekniikoita, pitkälle ja lyhyelle miekalle
  • Wakizashi - Tekniikoita wakizashille
  • Kusarigamajutsu - Tekniikoita ketjusirpille, yhtä ja kahta miekkaa vastaan

Muiden sarjojen harjoittelu alkaa vasta kun harjoittelija on edistynyt tarpeeksi miekan vedossa ja siitä päättää opettaja.

Koulukunnan perimys ja arvoasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustajan poika Yohachirō seurasi isäänsä koulukunnan toisena sōkena ja perimysketju on jatkunut katkeamattomana nykypäivään asti. Perinteisesti kage-tekniikkasarjat opetettiin vain tyylin seuraavalle päämiehelle. Nykyään lähes kaikkia koulukunnan tekniikoita opetetaan avoimesti, mutta yksi sarja iai-katoja, joka edustaa tyylin opetusten sisintä olemusta, on yhä varattu opetettavaksi vain tulevalle sōkelle.

Perimysjärjestys tähän päivään asti:

  1. Mima Yoichizaemon Kagenobu, perustaja
  2. Mima Yohachirō Kagenaga
  3. Akiyama Sangorō Kagemitsu
  4. Nishino Shichizaemon Kageharu
  5. Yoshino Tōbei Kagetoshi
  6. Yoshino Tōzaburō Ietaka
  7. Yoshino Tōgebei Sadamitsu
  8. Yoshino Yaichirō Sadatoshi
  9. Fukuhara Shinzaemon Kagenori
  10. Fukuhara Shingorō Iesada
  11. Fukuhara Jūjirō Sadayoshi
  12. Fukuhara Shinbei Yoshisada
  13. Mizuma Hanbei Kagetsugu
  14. Katsuse Mitsuyasu Kagemasa
  15. Katsuse Yoshimitsu Kagehiro, nykyinen sōke

Arvoasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden muiden koryū-koulukuntien tapaan Suiō-ryū käyttää nykyaikaisten kyū- ja dan-arvojen sijaan perinteisempää menjo-järjestelmää joka perustuu eräänlaisiin lisensseihin. Nämä arvot ovat, alimmasta korkeimpaan, shoden, chūden, shōmokuroku, chūmokuroku, daimokuroku, shōmenkyo ja menkyo kaiden. Lisäksi koulukunnan seuraavan päämiehen nimitys tapahtuu inka-todistuksella. Nämä lisenssit toimivat tunnustuksena sōkelta siitä, että harjoittelija on edistynyt ja oppinut tietyn osan tyylin sisällöstä sekä myöhemmin todisteena hänen luvastaan opettaa tuota sisältöä edelleen. Koulun jäsenen ei ole suotavaa opettaa tai esitellä tyyliä ilman sōken lupaa.[3]

Suiō-ryūn harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suiō-ryūn harjoittelu on mahdollista Japanin lisäksi Yhdysvalloissa, Ranskassa, Espanjassa, Puolassa, Tahitilla, Brasiliassa, Suomessa ja Virossa. Tyyliä on mahdollista harjoitella joko suoraan (Suomen shibu) tai Kendoliiton iaidōn harjoittelun syventyessä koryū-harjoitteluun. Suiō-ryūn harjoitteluun mukaan pääseminen edellyttää opettajan hyväksyntää.

Aluksi mukaan päässyt harjoittelija oppii alkupään perusmuotoja ja jos hän harjoittelee tarpeeksi aktiivisesti hänelle tarjotaan mahdollisuutta tehdä keppan, vanhanmallinen vala jolla liitytään koulun varsinaiseksi jäseneksi. Tämän jälkeen on myös mahdollista päästä harjoittelemaan koulun edistyneempää sisältöä.

Suomen shibu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sōke Katsuse Yoshimitsu Kagehiro perusti Suomen Suiō-ryū iai kenpō -shibun 1.7.2013 Jyväskylän kesäleirin yhteydessä. Suomen shibu toimii suoraan sōken alaisuudessa. Suomen shibuun kuuluvat harjoitteluryhmät seuraavissa kaupungeissa: Helsinki, Jyväskylä, Kemi, Kotka, Kouvola, Kuopio, Lappeenranta, Oulu, Savonlinna, Tallinna, Tampere ja Turku. Lisäksi Suomessa on ryhmä, joka toimii Ranskan shibun alaisuudessa.

Suiō-ryū mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suositun mangasarjan Lone Wolf and Cub (Kozure Ookami, 子連れ狼) piirtäjä Koike Kazuo valitsi nimen Suiō-ryū sarjan päähenkilön, Ogami Ittōn (拝 一刀), miekkailutyylille puhtaasti koska se kuulosti hyvältä. Saatuaan tietää tyylin olevan oikeasti olemassa hän vieraili sen pääsalilla osoittaakseen kunnioitusta. Myöhemmin TV-adaptaation toisen kauden taistelukoreografi vieraili Hekiunkanilla ja vaikututtuaan näkemästään vietti jonkin aikaa oppien koulun muotoja. Sarjan viimeisellä kaudella tyylin oikeita tekniikoita on tunnistettavissa tyylitellympien liikkeiden seassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b José Martinez-Abarca, Jukka Helminen: Sui O Ryu. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2006, nro 2/2006, sivut 4–6.
  2. a b Antony Cundy: Classical Warrior Traditions of Japan, Part 6: The Suio Ryu of Iai Kenpo. Kendo World, Volume 2, Number 2, 2005
  3. a b Katsuse Yoshimitsu: Bu Creates the Man. 8th International Seminar of Budo Culture, 1996