Öljykriisi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. lokakuuta 2005 kello 17.35 käyttäjän Miihkali (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden 1979 öljykriisin aikaan Yhdysvalloissa painettiin varalle bensiinin säännöstelykuponkeja. Niitä ei kuitenkaan koskaan käytetty.

Öljykriisi tarkoittaa kansantaloudessa tapahtuvaa öljyn saatavuuden suurta vähenemistä tai hinnannousua. Energiakriisi vaikuttaa usein koko talouteen, ja useita taantumia väitetään syntyneen öljykriisin seurauksena. Öljyn hinta vaikuttaa lukuisten kulutushyödykkeiden hintaan muoveista ruokaan, ja monissa maissa sähkön hinta voi öljykriisin seurauksena nousta, mikä myös vaikuttaa valmistuskustannuksiin. Kuluttajan näkökulmasta etenkin autojen ja muiden ajoneuvojen käyttämän bensiinin hinta nousee, mikä johtaa alentuneeseen kuluttajaluottamukseen ja vähentyneeseen rahan käyttöön.

Talous

Öljyn hinnan muodostuminen markkinataloudessa noudattaa kysynnän ja tarjonnan lakia, mikä voi aiheuttaa nopeita muutoksia öljyn hintaan, kun joko kysyntä tai tarjonta äkisti muuttuu. Joissakin tapauksissa öljykriisi voisi osittain johtua markkinoiden epäonnistumisesta hintojen määrittämisessä. Kriisi voi myös aiheutua vapaiden markkinoiden puuttumisesta. Kuluttajien käyttäytyminen voi pahentaa öljykriisin taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi protestien ja "paniikkiostojen" muodossa. Jotkut taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että vuoden 1973 öljykriisi vaikeutui hintasäännöstelyn takia.

Öljyn tarjonta

Öljyntuotantoalueita on monessa maanosassa, mutta markkinat toimivat maailmanlaajuisesti.
Tiedosto:OPEC Logotyyppi.jpg
OPECin logo.

Öljyn tarjontaa hallitsevat suurelta osin kansalliset öljy-yhtiöt maissa, joissa on merkittäviä halvan ja energiatehokkaasti tuotettavan öljyn reservejä. Näihin kuuluvat mm. Kuwait, Norja, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet Arabiemiraatit. Useat näistä maista kuuluvat OPEC-nimiseen (Organization of Petroleum Exporting Countries) kartelliin. OPEC hallitsee hyvin suurta osaa maailmanlaajuisista öljymarkkinoista ja se voi siten vaikuttaa hintoihin. Jos OPEC päättää vähentää jäsenmaidensa tuotantokiintiöitä, se nostaa öljyn hintaa. Aikaisemmin OPEC on myös voinut tuotantoa nostamalla laskea hintoja.

OPECin toimintavapaudella on kuitenkin rajoituksia. Jos OPEC nostaa hinnan liian korkeaksi, kulutus vähenee ja öljyntuotanto epätavanomaisista lähteistä, esimerkiksi öljyhiekasta, tulee kannattavaksi. Öljynviejämaiden taloudet ovat lisäksi riippuvaisia öljytuloista ja maailmantalouden tilasta, ja näin ollen tuotantorajoituksilla olisi kielteisiä vaikutuksia. Rajoittavina tekijöinä ovat myös jalostus- ja kuljetuskapasiteetti sekä pitkällä aikavälillä tehdyt investoinnit.

Öljyn tarjontaan saattaa aiheutua ongelmia, jos markkinoita hallitsevat OPEC-maat ovat liioitelleet öljyreservejään ja kykyään nostaa tuotantokapasiteettia. Maailman suurimman öljykentän, Saudi-Arabiassa sijaitsevan Ghawarin kunto on keskeisessä asemassa.

Öljyn kysyntä

Suurin osa öljyn kysynnästä tulee kaupalliselta sektorilta, joka käyttää öljytuotteita esimerkiksi liikenteeseen, sähköntuotantoon ja lämmitykseen. Öljyn kysyntä riippuu mm. talouskasvusta ja vuodenajasta: pohjoisen pallonpuoliskon maat esimerkiksi kuluttavat talvisin enemmän öljyä kotien lämmityksessä. Kylmä talvi Yhdysvalloissa, joka kuluttaa maailman öljyntuotannosta noin neljänneksen, voi vaikuttaa öljyn hintoihin maailmanlaajuisesti ja pitkäaikaisesti. Viime vuosina kehittyvät taloudet ovat lisänneet öljyn kysyntää, ja öljyn saatavuus on niiden talouskehityksen kannalta tärkeää.

Öljykriisin syntyminen

Ennen öljykriisiä maailmanpoliittinen tilanne on usein kiristynyt. Suuren öljyntuottajan, esimerkiksi OPECin, yritys vaikuttaa maan tai maiden politiikkaan öljyntuotantoa vähentämällä voi aiheuttaa pitkäaikaisen öljykriisin. Jos jossain suuressa öljyntuottajamaassa syttyy sota tai maassa syntyy kriisi, öljyntuonanto kärsii, mikä voi vaikeuttaa öljyn saatavuutta. Esimerkiksi monet lähi-idässä tapahtuneet sodat, kriisit ja vallankumoukset ovat johtaneet öljykriiseihin. Myös luonnonkatastrofi öljyntuotantoalueella tai öljynkuljetuksille tärkeällä alueella vaikeuttaa öljyn saatavuutta.

Kiinan nopea talouskasvu on aiheuttanut öljyn saatavuuden vaikeutumista. Kun talous ja kysyntä kasvavat liian nopeasti suhteessa tuotantomääriin, öljyn saatavuus vaikeutuu ja voi syntyä suoranainen öljykriisi. Nopea kysynnään kasvu tai tuotannon lasku johtaa hintojen nousuun, mikä voi pitkään jatkuessaan johtaa öljykriisiin. Öljyhuippu, öljyntuotannonväheneminen tai öljyn loppuminen kokonaan johtaa myös pahaan öljykriisiin. ASPO onkin ennustanut, että öljyhuippu on aivan käsillä.

Öljykriisin vaikutukset talouteen

Öljykriisin tapahtuessa talous usein kokee taantuman. Etenkin kehitysmaissa, joilla ei ole varaa kilpailla länsimaiden kanssa, öljyn hinnalla on suuri merkitys, mitä korostaa monien valtioiden subventoima bensiini. Kalliit hinnat voivat näkyä esimerkiksi julkisen liikenteen toimimattomuutena.

Öljykriisit ovat johtaneet varmuusvarastojen keräämiseen ja muiden energianlähteiden hyödyntämisen kasvuun ja energiatehokkuuden paranemiseen. Usein varsinkin ydinvoimaan panostetaan öljykriisien aikana massiivisesti. Öljykriisit voivat aiheuttaa valtioiden välien kiristymistä ja jännitteitä etenkin silloin kun kriisi johtuu poliittisista syistä, millä voi olla pidempiaikaisia seurauksia myös maailmantalouteen.

Öljykriisejä

Tiedosto:Öljyntuotanto 1970-2003.gif
Maailman öljyntuotanto vuosina 1970 - 2003. Huomaa öljykriisien aikana tapahtunut tuotannon lasku

Vuoden 1973 öljykriisi

Tiedosto:Energy crisis - oild sold out.jpg
Vuoden 1973 öljykriisin ollessa pahimmillaan bensiiniä myytiin Yhdysvalloissa eri päivinä autojen parittomien ja parillisten rekisterinumeroiden mukaan.

Vuonna 1973 OPEC-maat yrittivät öljyn tuotannon leikkauksilla kiristää Yhdysvallat liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille, joka oli nöyryyttänyt arabimaita useissa verisissä sodissa ja miehittämällä palestiinalaisten asuinalueet. Öljykriisin lopettamiseksi USA uhkasi arabimaita ja niitä usein avustanutta Neuvostoliittoa viljatoimitusten lopettamisella.

Öljyshokki hidasti talouskasvua, kiihdytti inflaatiota, laukaisi taloustaantumaa, aiheutti joissakin maissa lamaa ja sen seurauksena Britannia ja Norja aloittivat laajat öljyn etsinnät Pohjanmerellä. Yhdysvallat reagoi energiakriisin opetuksiin myöntämällä lupia ydinvoimaloiden rakentamiseen. Suomessa alkoi voimakas panostaminen kivihiilen käyttöön perusvoiman tuotannossa öljyn sijaan ja myös ydinvoimaprojektit saivat vauhtia. Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin maakaasutoimituksien aloittamisesta, jolloin riippuvuus arabien öljystä väheni. Samoin menettelivät myös Ranska ja Saksa USA:n vastustuksesta huolimatta. Ranskassa toteutettiin massiivista ydinvoimarakentamista, jonka seurauksena tätä nykyä Ranska tuottaa miltei 80% sähköstään ydinvoimalla. OECD-maat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n.

Öljykriisi näkyi myös suomalaisten arjessa. Sakolla tai vankeudella uhattiin rangaista niitä, jotka eivät noudattaneet energiansäästömääräyksiä. Määräyksien yhteyhdessä ilmoitettiin, että ellei niitä noudateta, joudutaan turvautumaan myöhemmin pakkosäännöstelyyn. Rangaistusuhan alaisia määräyksiä olivat:

  • asuin- ja toimistohuoneiden ylin lämpötila 20 astetta
  • myymälöiden ja työhuoneiden ylin lämpötila 18 astetta
  • varastojen ja teollisuustilojen ylin lämpötila 16 astetta
  • autotallien lämmitys kielletty
  • lämmitetyn veden käyttö uima-altaissa kielletty yleisiä altaita lukuunottamatta
  • lumen sulattaminen kaduilta ja pihamailta lämmitetyllä vedellä kielletty
  • autojen lämmitys sähköverkosta kielletty alle 10 asteen pakkasella
  • liikkeiden näyteikkunavalaistus sallittu vain liikkeiden aukioloaikoina
  • moottoriteitä ei saa valaista
  • yleinen 80 kilometrin kattonopeus

Iranin vallankumous ja Irakin-Iranin sota

1979 Iranissa tapahtui vallankumous. Koska Iran on suuri öljyntuottajamaa, näkyi vallankumous maailmanlaajuisesti piikkinä öljyn hinnassa ja öljyn tuotantokin väheni rajusti. Öljystä oli kova pula, ja öljykriisi johti samantapaisiin vaikutuksiin kuin vuoden 1973 öljykriisi – maakaasun ja hiilen tuotanto ja käyttö lisääntyi ja uusia ydinvoimaloita rakennettiin paljon.

Supertankkereilla kuljetetaan öljyä Lähi-idästä länteen.

Koska Iran oli vallankumouksen jälkeen heikko, Irak hyökkäsi sinne 1980 saadakseen haltuunsa Iranin öljykenttiä. 8 vuotta kestänyt Irakin-Iranin sota vaikeutti öljyn saatavuutta, pahensi vuoden 1979 öljykriisin aiheuttamia talousongelmia ja hidasti talouden elpymistä. Aikaa kului ennen kuin Iran kykeni kunnolla aloittamaan öljyntuotantonsa uudelleen. Lisäksi kumpikin osapuoli upotti suuren määrän vastustajansa tankkereita, mikä osaltaan myös vaikutti öljyn hintaan ja saatavuuteen.

Vuoden 1990 öljykriisi

Vuoden 1990 öljykriisillä on ollut öljykriiseistä vähiten vaikutuksia. Sen syynä oli Persianlahden sota, ja se kesti ainoastaan kuusi kuukautta, jonka jälkeen talouden toipuminen oli nopeaa. Varsinainen öljykriisin syy oli Saddam Husseinin käsky polttaa Kuwaitin öljykentät peräännyttäessä. Tämä aiheutti suuria ympäristöhaittoja ja Kuwaitin öljyntuotanto oli tehotonta vielä pitkään sodan jälkeen.

Öljykriisin aikaan öljyn hinta oli noin 40 dollaria barrelilta.

Ison-Britannian öljyprotestit

Birminghamissa jono on venynyt pitkäksi bensa-aseman ulkopuolella 12. syyskuuta 2005.

Ison-Britannian öljyprotesteilla tarkoitetaan saarivaltakunnassa öljyn hinnan nousun takia tapahtuneita protesteja ja niistä seurannutta kriisiä, jonka vaikutukset muistuttivat aikaisempia öljykriisejä. Ensimmäiset protestit tapahtuivat syyskuussa 2000. Järjestäjät ja osanottajat (mm. kuorma-autoilijat, maanviljelijät, taksinkuljettajat) vaativat polttoaineveron laskemista. Vuoden 2000 kriisi johti taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisten perustoimintojen huomattavaan hidastumiseen ja vaikeutumiseen polttoaineiden saatavuuden vähennyttyä.

Hinnannousun seurauksena mielenosoittajat ja kuorma-autot estivät 5. syyskuuta vuonna 2000 pääsyn Englannin kanaalin tunneliin ja Shellin öljynjalostamoon. Kymmenes päivä syyskuuta saarrot laajenivat kuuteen kahdeksasta maan suuresta öljynjalostamosta, mistä seurasi suuria bensiinin ostomääriä jakeluasemilla ja saatavuusongelmien pahenemista. Kahden päivän kuluttua kolmannes maan tankkausasemista oli vailla polttoainetta, ja jonot olivat pitkiä; kriisin aikana yli 90 % maan bensa-asemista oli suljettuna jossakin vaiheessa.

Protestit vaikuttivat myös kauppojen kuljetuksiin ja monin paikoin peruselintarvikkeet loppuivat. Protestin huippukohtana moottoritieliikenne väheni 40 % ja maantieliikenne 25 %. Osa terveydenhoitoviranomaisista lopetti vähemmän tärkeät ambulanssikuljetukset polttoainepulan takia ja neuvoi kuljettajia ajamaan hitaammin. Eräässä sairaalassa mm. leikkauksissa käytettävät tikit loppuivat, joidenkin maatilojen eläimet uhkasivat kuolla nälkään, kouluja suljettiin ja postikuljetukset keskeytettiin sunnuntaiksi. Protestit päättyivät 14. syyskuuta 2000, kun osallistujat uskoivat viestinsä menneen perille, yleisön mielipide ei enää tukenut protestoijia ja poliisi valvoi kuljetusten perille pääsyä. Kriisin aiheuttamat taloudelliset tappiot olivat huomattavia.

Syyskuussa 2005 Ison-Britanniassa oli jälleen laajahkoja protesteja polttoaineiden kohonneita hintoja vastaan. [1] Uhka polttoaineen saatavuudelle aiheutti pitkiä jonoja ja bensa-asemien tyhjenemistä. Jos protestit olisivat laajentuneet, Ison-Britannian hallitus olisi suunnitelmien mukaan saattanut kutsua armeijan apuun ja aloittaa säännöstelyn, mutta protestit eivät saavuttaneet aikaisempia mittasuhteita.

Vuosien 2004–2005 hinnannousu

2000-luvun alussa öljyn hinta on noussut, ja tuotannon tehostaminen on käynyt vaikeammaksi. Epävarmuus, spekulointi ja jalostamokapasiteetin puute ovat aiheuttaneet sen, että öljyn hinta on noussut korkeammalle kuin pitkään aikaan. Öljyntuotantokalustosta ja osaavasta henkilökunnasta on puutetta. Monet suuret öljykentät ovat ehtyneet tai alkaneet ehtyä, ja ASPO-yhdistys on ennustanut että öljyhuippu on tapahtunut 2004, tai on juuri tapahtumassa. Öljyn kulutus kasvaa kovaa vauhtia, ja tuotannon nousu on ollut riittämätöntä. Myös Yhdysvaltojen ja Irakin sota ja levottomuudet Lähi-idässä ovat johtaneet öljyn hinnan nousuun. Poliittinen tilanne monissa öljyntuottajamaissa, kuten Nigeriassa ja Venezuelassa, on lisännyt hintapainetta.

Yhdysvalloissa riehunut hirmumyrsky Katrina ja sitä seurannut Rita ovat myös lisänneet epävarmuutta ja nostaneet hintatasoa. Osa yhdysvaltalaisista bensa-asemista esimerkiksi rajoitti myrskyjen aikana ostomäärän tilapäisesti 20 dollariin, jotta säiliöt eivät tyhjenisi kuljetusten välillä. Hintojen nousu on johtanut uuteen öljykriisiin ja monissa köyhemmissä maissa jonoihin, öljyn säännöstelyyn, mellakoihin, sähkökatkoihin, julkisen liikenteen toimimattomuuteen ja epävarmoihin oloihin.

Zimbabwessa keskeytyivät syyskuussa 2005 mm. ambulanssi-, vanki- ja hautauskuljetukset muun liikenteen ja joidenkin teollisuudenhaarojen ohella. Maa on poliittisten, taloudellisten ja hallinnollisten ongelmiensa takia erityistapaus, mutta öljyn hinnan nousu on vaikeuttanut tilannetta entisestään. [2] [3] Jemeniläisissä mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä, jotka protestoivat valtion bensiinin hintatuen vähentämistä vastaan.

Tulevaisuus

Öljyvarojen ehtyminen, totaalinen loppuminen tai öljyn hinnan muodostuminen niin kalliiksi, että sitä voi käyttää vain valikoituihin tilanteisiin, aiheuttaisi nykyisessä tilanteessa vakavan energiakriisin. Mitään muuta yhtä helposti kuljetettavaa, moni- ja helppokäyttöistä polttoainetta ei tunneta. Öljyntuotannon ehtyminen aiheuttaisi lievimmässäkin tapauksessa vaikeuksia yhteiskunnan eri alueilla ja pahimmillaan katastrofin, joka voisi saada länsimaisen yhteiskuntamuodon jopa kokonaan romahtamaan.

Tiedosto:Hubbertin-käyrä.png
Ns. Hubbertin käyrä, eli öljyntuotannon karkea kaavakuva ennen ja jälkeen öljyhuipun.

Öljyhuippu

Pääartikkeli: Öljyhuippu

Öljyhuippu (engl. peak oil) koskee maailman öljyntuotannon huippua ja sen jälkeistä laskuun kääntymistä. Tämän niin kutsutun Hubbertin teorian puolustajat huomauttavat, että öljyä käytetään paljon suuremmalla nopeudella kuin uusia varoja löydetään. Kun vanhojen öljykenttien tuotanto kääntyy laskuun, uusien tuotanto ei usein pysty korvaamaan menetettyä tuotantoa. Useat asiantuntijat väittävät, että tämä tapahtuu vuosikymmenen kuluessa. Öljyhuippu voi eräiden arvioiden mukaan johtaa pitkään taantumaan ja geopoliittisiin seurauksiin, koska kyseessä ei ole tilapäinen, poliittisista syistä johtuva energiakriisi aikaisempien suurten öljykriisien tapaan.

Vaihtoehtoiset energianlähteet

Pääartikkeli: Vaihtoehtoiset energianlähteet öljylle

Öljyntuotannon vähenemisen aiheuttamaa energiakriisiä tai öljyshokkien taloudelle muodostamaa uhkaa voidaan yrittää lievittää uudella teknologialla.

Kansainvälisen energiajärjstön skenaario maailman energiankulutuksesta vuoteen 2050 (EJ = eksajoule)

Ydinvoimalla voidaan tuottaa energiaa jo pienellä määrällä erittäin paljon, mutta jotta se pystyisi korvaamaan kaiken nykyisen fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian, sitä pitäisi olla yli kymmenkertaisesti.

Onnistuessaan fuusioreaktorikoe ITER ratkaisisi ihmiskunnan energiantuotanto-ongelman pitkäksi aikaa, sillä fuusiopolttoainetta vetyä saadaan meristä käytännössä loputtomasti.

Kivihiiltä maapallolla on noin 300 vuodeksi, joten sillä saadaan tuotettua sähköä vielä pitkään öljyn loputtua.

Maakaasulla voidaan tuottaa energiaa tehokkaammin kuin öljyllä, sillä maakaasumolekyylissä on yksi osa hiiltä ja neljä osaa vetyä. Maakaasusta voidaan myös "rikastaa" öljyä saksalaisten toisessa maailmansodassa kehittämällä menetelmällä (ns. Fischerin–Tropschin prosessi), mutta myös maakaasu on nopeasti ehtyvä luonnonvara, ja on myös öljyä harvinaisempaa.

Puu, turve, vesivoima, aurinkovoima ja tuulivoima ovat uusiutuvia luonnonvaroja ja niillä voidaan tuottaa jossain määrin energiaa.

Polttoainekäyttöisten koneiden polttoaineena ja yleiskäyttöisenä energianlähteenä öljyn voi korvata biokaasu, biomassa, vety, tai maakaasu.

Autojen käyttöön öljyn vaihtoehtona nähdään ns. laturihybridit (plugin-hybrids), eli autot jotka toimivat akulla. Yön aikana autot kytketään pistorasiaan lataamaan akkujaan. Akulla voidaan ajaa noin 30 - 40 km, jonka jälkeen polttoaineella toimiva akkulaturi lähtee käyntiin.

Katso myös

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Malline:Note Petrol protest fails to ignite Times Onlinen artikkeli Ison-Britannian öljyprotesteista.
  2. Malline:Note The Peak Oil Crisis: The First Casualty Zimbabwen öljykriisin syistä.
  3. Malline:Note Fuel shortages reach unprecedented levels Zimbabwen öljykriisin vaikutuksista.