Suomen urheilu 2016
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2016 käsittelee vuoden 2016 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Leo-Pekka Tähti | Yleisurheilu |
2. | Henri Kontinen | Tennis |
3. | Mira Potkonen | Nyrkkeily |
4. | Lotta Lepistö | Pyöräily |
5. | Patrik Laine | Jääkiekko |
6. | Kaisa Mäkäräinen | Ampumahiihto |
7. | Peetu Piiroinen | Lumilautailu |
8. | Kaisa Lehtonen | Triathlon |
9. | Petra Olli | Paini |
10. | Antti Ruuskanen | Yleisurheilu |
Lähde: [1] |
Vuoden valmentajaksi valittiin jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen.[1]
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rio de Janeiron kesäolympialaisissa 5.–21.8. Suomi saavutti yhden pronssimitalin.[2]
- Rio de Janeiron kesäparalympialaisissa 7.–18.9. Suomi sai yhden kulta-, yhden hopea- ja yhden pronssimitalin.[3]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–13.3. Oslossa, Norjassa Kaisa Mäkäräinen saavutti pronssia 12,5 kilometrin yhteislähtökilpailussa sekä sijoittui seitsemänneksi takaa-ajokilpailussa ja yhdeksänneksi 7,5 kilometrin sprintissä.[4]
- Maailmancupissa 2015–2016 Kaisa Mäkäräinen sijoittui yhteispisteissä neljänneksi. Hän voitti kauden aikana neljä osakilpailua, joihin kuuluivat kaksi viimeistä kilpailua maaliskuussa Hanty-Mansijskissa.[5]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Volkswagenilla ajanut Jari-Matti Latvala sijoittui kuudenneksi. Hän voitti maaliskuun alussa ajetun Meksikon rallin. Heinäkuun lopussa ajetun Suomen rallin voitti ensimmäisenä brittinä Kris Meeke.[6]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa suomalaismaailmanmestari Keke Rosbergin Saksaa edustanut poika Nico Rosberg ajoi Mercedeksellä maailmanmestariksi. Ferrarilla ajanut Kimi Räikkönen sijoittui MM-sarjassa kuudenneksi ja Williams-kuljettaja Valtteri Bottas kahdeksanneksi.[7]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen miesten maajoukkue hävisi uuden päävalmentajansa, ruotsalaisen Hans Backen johdolla neljä ensimmäistä otteluaan yhteismaalein 0–11 ja teki kolmessa seuraavassa ottelussaan yhteensä yhden maalin, joka toi tasapelin vieraskentällä Belgiaa vastaan. Syyskuussa alkaneissa MM-karsinnoissa Suomi pelasi Turussa Kosovon kanssa tasan 1–1 sekä hävisi vieraskentällä Islannille 3–2, Tampereella Kroatialle 0–1 ja vieraissa Ukrainalle 1–0. Marraskuussa Backe erotettiin tehtävästään ja tilalle valittiin Markku Kanerva.[8]
- Suomen naisten maajoukkue jatkoi EM-karsintaansa voittamalla vieraskentällä Montenegron 1–7 ja Valkeakoskella Irlannin 4–1, pelaamalla Helsingissä Portugalin kanssa tasapelin 0–0 sekä häviämällä vieraissa Portugalille 3–2 ja Espanjalle 5–0. Suomi jäi lohkossaan kolmanneksi eikä selviytynyt lopputurnaukseen.[9]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti IFK Mariehamn, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Seinäjoen Jalkapallokerho.[10]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti PK-35 Vantaa, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui espoolainen FC Honka.[11]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 28.3.–4.4. Kanadassa Suomi sijoittui neljänneksi hävittyään välierissä Kanadalle 3–5 ja pronssiottelussa Venäjälle voittolaukauskilpailun jälkeen 0–1.[12]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 6.–22.5. Moskovassa ja Pietarissa, Venäjällä Kari Jalosen valmentama Suomi saavutti hopeaa voitettuaan kaikki seitsemän alkulohko-otteluaan sekä puolivälierissä Tanskan 5–1 ja välierissä Venäjän 3–1. Loppuottelussa Suomi hävisi Kanadalle 0–2. Nuorimpana suomalaismiehenä MM-kisoissa pelannut 18-vuotias Patrik Laine oli maalintekijätilaston jaetulla ykkössijalla seitsemällä maalillaan ja hänet valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi ja parhaaksi hyökkääjäksi, Suomalaisista tähdistökentälliseen valittiin Laineen lisäksi kisojen parhaana maalivahtina palkittu Mikko Koskinen ja hyökkääjä Mikael Granlund.[13]
- Nuorten maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 26.12.–5.1. Helsingissä. Jukka Jalosen valmentama Suomi voitti kultaa sijoituttuaan alkulohkossaan toiseksi ja voitettuaan puolivälierissä Kanadan 6–5, välierissä Ruotsin 2–1 ja loppuottelussa Venäjän jatkoerässä 4–3. Loppuottelun voittomaalin teki Kasperi Kapanen. Joukkueen tehokkaassa ykkösketjussa pelasivat Jesse Puljujärvi, Sebastian Aho ja Patrik Laine, ja se sai lempinimen PuLa-Aho.[14]
- Olli Määttä oli voittamassa Stanley Cupia Pittsburgh Penguinsin joukkueessa, joka voitti 12.6. päättyneissä loppuotteluissa San Jose Sharksin otteluvoitoin 4–2.[15]
- NHL:n varaustilaisuudessa kesäkuussa Buffalossa Winnipeg Jets varasi Patrik Laineen toisella varausvuorolla, Edmonton Oilers Jesse Puljujärven neljäntenä ja Vancouver Canucks Olli Juolevin viidentenä.[16]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Tappara, joka voitti loppuotteluissa Helsingin IFK:n voitoin 4–2. Pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti jyväskyläläinen JYP, hopeaa sai Hämeenlinnan Pallokerho ja pronssille sijoittui espoolainen Blues.[18]
Lumilautailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- WSF-liiton maailmanmestaruuskilpailuissa 9.–16.3. Yabulissa, Kiinassa Peetu Piiroinen voitti kultaa big airissa ja Enni Rukajärvi saavutti hopeaa big airissa ja slopestylessa.[19]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Eero Remes voitti kultaa Enduro 1 -luokassa. Naisten sarjassa Sanna Kärkkäinen sijoittui neljänneksi.[20]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Pekka Päivärinta ja Kirsi Kainulainen voittivat mestaruuden sivuvaunuluokassa. Päivärinnalle mestaruus oli viides ja Kainulaisesta tuli ensimmäinen yleisen luokan maailmanmestaruuden voittanut nainen.[21]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rio de Janeiron kesäolympialaisissa ainoana suomalaisnyrkkeilijänä mukana ollut Mira Potkonen saavutti alle 60-kiloisten sarjassa pronssia.[22]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–27.5. Astanassa, Kazakstanissa Mira Potkonen saavutti pronssia alle 60-kiloisten sarjassa ja Elina Gustafsson alle 69-kiloisissa.[23]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rio de Janeiron kesäolympialaisissa Petra Olli sijoittui vapaapainissa alle 58-kiloisten sarjassa kymmenenneksi, ja kreikkalais-roomalaisessa painissa Rami Hietaniemi oli alle 85-kiloisten sarjassa yhdestoista ja Tero Välimäki alle 66-kiloisissa viidestoista.[24]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 8.–13.3. Riiassa, Latviassa Petra Olli voitti kultaa vapaapainin alle 60-kiloisten sarjassa.[25]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Vimpelin Veto, joka voitti loppuotteluissa Sotkamon Jymyn otteluvoitoin 3–2. Pronssille sijoittui Joensuun Maila.[26]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti jyväskyläläinen Kirittäret, joka voitti loppuotteluissa Lapuan Virkiän otteluvoitoin 3–1. Pronssille sijoittui Porin Pesäkarhut.[27]
- Itä–Länsi-otteluissa 2.–3.7. Kouvolassa Länsi voitti naisten ottelun 0–2 ja miesten ottelun 0–1. Molemmissa otteluissa voitto oli Lännelle kuudes peräkkäinen.[28]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 11.–14.2. Kolomnassa, Venäjällä Mika Poutala sijoittui 500 metrillä neljänneksi 0,006 sekunnin päässä pronssimitalista ja 1 000 metrillä kymmenenneksi.[29]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 27.–28.2. Soulissa, Etelä-Koreassa Mika Poutala sijoittui yhteispisteissä kuudenneksi.[30]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rio de Janeiron kesäolympialaisissa Tuula Tenkanen sijoittui Laser Radial -luokassa viidenneksi ja Tuuli Petäjä-Sirén RS:X-purjelautaluokassa kymmenenneksi.[31]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rio de Janeiron kesäolympialaisissa ainoana suomalaispyöräilijänä kilpaillut Lotta Lepistö sijoittui maantieaika-ajossa 17:nneksi ja maantieajossa 51:nneksi.[32]
- Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailuissa 9.–16.10. Dohassa, Qatarissa Lotta Lepistö saavutti pronssia 134,1 kilometrin maantieajossa ja saksalaisen Cervélo-Bigla Pro Cycling -joukkueen mukana 40 kilometrin joukkueaika-ajossa. Nämä olivat ensimmäiset suomalaiset maantiepyöräilyn MM-mitalit aikuisten sarjoissa.[33]
Ringette[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 27.12.2015.–4.1.2016 Helsingissä. Suomi voitti kultaa voitettuaan kahdesta voitosta katkenneessa loppuottelusarjassa Kanadan 8–2, 13–0.[34]
Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–11.12. Riiassa, Latviassa Petri Kettusen valmentama Suomi voitti kultaa voitettuaan välierissä Tšekin 4–3 ja loppuottelussa Ruotsin rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 4–3. Peter Kotilainen oli kisojen paras pistemies (10 + 6 = 16) ja hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Tähdistökentälliseen valittiin suomalaisista Kotilaisen lisäksi puolustajat Krister Savonen ja Tatu Väänänen.[35]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–28.8. Strömstadissa ja Tanumissa, Ruotsissa Sari Anttonen, Marika Teini ja Merja Rantanen saavuttivat viestiussä pronssia. Saila Kinni sijoittui pitkällä matkalla viidenneksi ja Teini keskimatkalla kuudenneksi. Suomi oli miesten viestissä viides.[36]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 28.3.–3.4. Bostonissa, Yhdysvalloissa Viveca Lindfors sijoittui naisten yksinluistelussa 20:nneksi ja pari Cecilia Törn / Jussiville Partanen jäätanssissa 18:nneksi.[37]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 25.–31.1. Bratislavassa, Slovakiassa Viveca Lindfors sijoittui naisten kilpailua kahdeksanneksi, Cecilia Törn / Jussiville Partanen jäätanssissa 15:nneksi ja Valtter Virtanen miesten kilpailun lyhytohjelmassa 26:nneksi.[38]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Henri Kontinen voitti vuoden aikana seitsemän ATP-nelinpeliturnausta, joista viisi uuden australialaisparinsa John Peersin kanssa; he voittivat 10.1. Brisbanessa, 1.5. Münchenissä, 17.7. Hampurissa, 6.11. Masters 1000 -turnauksen Pariisissa ja 20.11. ATP-kiertueen finaaliturnauksen Lontoossa. Lisäksi Kontinen voitti ATP-turnauksen 28.8. espanjalaisen Guillermo García-Lópezin kanssa Winston-Salemissa ja 25.9. britti Dominic Inglotin parina Pietarissa. Kauden päätteeksi Kontinen nousi miesten nelinpelin maailmanlistalla seitsemänneksi. Sekanelinpelissä Kontinen voitti 10.7. britti Heather Watsonin kanssa Wimbledonin mestaruuden, mikä oli ensimmäinen suomalainen aikuisten sarjan Grand Slam -turnausvoitto.[39]
Triathlon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Havaijin Ironman-kilpailussa 8.10. kilpailuun ensimmäistä kertaa osallistunut Kaisa Lehtonen sijoittui viidenneksi.[40]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rio de Janeiron kesäolympialaisissa Jenna Laukkanen sijoittui 14:nneksi ja Matti Mattsson 16:nneksi, molemmat 200 metrin rintauinnissa. Naisten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä Suomi sijoittui 11:nneksi.[41]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa 6.–11.12. Windsorissa, Kanadassa Jenna Laukkanen sijoittui neljänneksi 50 metrin ja 100 metrin rintauinnissa sekä viidenneksi 100 metrin sekauinnissa. Ari-Pekka Liukkonen oli 50 metrin vapaauinnissa viides. Hanna-Maria Seppälä lopetti menestyksekkään uransa näihin kisoihin.[42]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 9.–22.5. Lontoossa, Isossa-Britaniassa Jenna Laukkanen saavutti pronssia 50 metrin rintauinnissa sekä Mimosa Jallowin, Emilia Pikkaraisen ja Hanna-Maria Seppälän kanssa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[43]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rio de Janeiron kesäolympialaisissa Antti Ruuskanen sijoittui keihäänheitossa kuudenneksi, David Söderberg moukarinheitossa kahdeksanneksi ja Kristiina Mäkelä kolmiloikassa 12:nneksi.[44]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailuissa 17.–20.3. Oregonissa, Yhdysvalloissa Kristiina Mäkelä sijoittui kolmiloikassa kuudenneksi.[45]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–10.7. Amsterdamissa, Alankomaissa Suomen ainoa mitalisti oli keihäänheitossa pronssia saanut Antti Ruuskanen. Oskari Mörö oli 400 metrin aitajuoksussa neljäs, Kristian Bäck pituushypyssä viides sekä David Söderberg moukarinheitossa ja Wilma Murto seiväshypyssä seitsemäs.[46]
- Rio de Janeiron kesäparalympialaisissa Leo-Pekka Tähti voitti kultaa pyörätuolikelauksen T54-luokan 100 metrillä, Marjaana Heikkinen saavutti hopeaa F34-luokan keihäänheitossa ja Henry Manni sai pronssia pyörätuolikelauksen T34-luokan 100 metrillä. Tähdelle paralympiakultamitali oli viides.[47]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tikander 2017, s. 13
- ↑ Tikander 2017, s. 39
- ↑ Tikander 2017, s. 53
- ↑ Tikander 2017, s. 78, 83, 217
- ↑ Tikander 2017, s. 85–86, 217–218
- ↑ Tikander 2017, s. 79, 266–267
- ↑ Tikander 2017, s. 199–200, 266
- ↑ Tikander 2017, s. 59, 89, 118, 173, 184, 194, 205, 236
- ↑ Tikander 2017, s. 96, 119, 121, 177, 179, 237
- ↑ Tikander 2017, s. 189, 236
- ↑ Tikander 2017, s. 237
- ↑ Tikander 2017, s. 91–92, 246
- ↑ Tikander 2017, s. 107, 111–113, 242–243
- ↑ Tikander 2017, s. 55–56
- ↑ Tikander 2017, s. 122, 244
- ↑ Tikander 2017, s. 128
- ↑ Tikander 2017, s. 245
- ↑ Tikander 2017, s. 247
- ↑ Tikander 2017, s. 83–84, 261
- ↑ Tikander 2017, s. 176, 269
- ↑ Tikander 2017, s. 177, 268
- ↑ Tikander 2017, s. 35, 43–44, 158, 160
- ↑ Tikander 2017, s. 115, 273
- ↑ Tikander 2017, s. 35, 44
- ↑ Tikander 2017, s. 80, 274
- ↑ Tikander 2017, s. 277–278
- ↑ Tikander 2017, s. 278
- ↑ Tikander 2017, s. 131–132, 277
- ↑ Tikander 2017, s. 69–70, 279–280
- ↑ Tikander 2017, s. 75, 280
- ↑ Tikander 2017, s. 35–36, 45, 157, 159
- ↑ Tikander 2017, s. 26, 45
- ↑ Tikander 2017, s. 185, 187, 285
- ↑ Tikander 2017, s. 55–56, 292–293
- ↑ Tikander 2017, s. 204, 294
- ↑ Tikander 2017, s. 170, 301
- ↑ Tikander 2017, s. 89, 91, 306
- ↑ Tikander 2017, s. 64–65, 306
- ↑ Tikander 2017, s. 58–59, 105, 138, 140, 171, 182, 193, 197
- ↑ Tikander 2017, s. 184, 312
- ↑ Tikander 2017, s. 36–37, 48–49, 150–151
- ↑ Tikander 2017, s. 202–204, 314–315
- ↑ Tikander 2017, s. 113–114, 313–314
- ↑ Tikander 2017, s. 29, 50–51
- ↑ Tikander 2017, s. 86, 327–328
- ↑ Tikander 2017, s. 134, 138, 328–329
- ↑ Tikander 2017, s. 53, 175–176