Elina Gustafsson
| Elina Gustafsson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. helmikuuta 1992 Pori |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 169 cm |
| Painoluokka | 69 kg |
| Kätisyys | oikeakätinen, orthodox |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Naisten nyrkkeily | |||
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Astana 2016 | 69 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Sofia 2018 | 69 kg | |
| PM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Suomi 2015 | 64 kg | |
| Kultaa |
Ruotsi 2016 | 69 kg | |
| SM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Kuortane 2016 | 69 kg | |
| Kultaa |
Rovaniemi 2013 | 69 kg | |
| Kultaa |
Helsinki 2015 | 64 kg | |
 Hopeaa |
Tampere 2014 | 64 kg | |
Elina Orvokki Gustafsson (s. 6. helmikuuta 1992[1]) on uransa vuonna 2020 terveyssyistä lopettanut suomalainen nyrkkeilijä, joka otteli urallaan 105 ottelua, joista voitti 84 ja hävisi 21.[2] Hän tyrmäsi vastustajansa yhdessä ottelussa, eikä tullut itse koskaan tyrmätyksi.[3] Hänen seuransa oli kevääseen 2017 asti Porin NMKY, vuosina 2017–2019 Tampereen Voimailuseura[4][5] ja ennen lopettamistaan Helsingin Tarmo. Aikaisemmin myös Porin Pyrintöä edustanut Gustafsson voitti MM-pronssia Astanassa 2016, EM-kultaa Sofiassa 2018 ja kolme Suomen mestaruutta, sekä kaksi Pohjoismaiden mestaruutta vuosina 2015 ja 2016.[6] Hänen henkilökohtaisina valmentajina toimivat Porissa Marko Pennanen[7], Tampereella Maarit Teuronen[4] ja Helsingissä Joni Turunen.[8]
Nyrkkeilyuransa jälkeen Gustafsson on toiminut motivaatiopuhujana, ja käynyt muun muassa kouluilla kertomassa tarinaansa.[9] Hän myös aktiivisesti puhuu sekä eläin- että ihmisoikeuksien puolesta sosiaalisessa mediassa. Näyttelijädebyyttinsä hän teki tv-sarjassa Kaverikirja vuonna 2022.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuussa 2016 Kazakstanin Astanassa käydyissä MM-kilpailuissa Gustafsson pääsi arvalla suoraan toiselle kierrokselle, jossa hän voitti Liettuan Rita Sutkuten tuomariäänin 3–0.[10] Puolivälierässä Gustafsson varmisti mitalisijan kukistamalla Venäjän Saadat Abdulajevan, joka on vuoden 2015 MM-hopeamitalisti.[11] Välieräottelussa hän hävisi Kiinan Hong Gulle ja sijoittui jaetulle pronssille yhdessä Saksan Nadine Apetzin kanssa.[12][13]
Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2018 Sofiassa Bulgariassa Gustafsson voitti mestaruuden kukistamalla loppuottelussa Venäjän Jaroslava Jakušinan hajaäänituomiolla. Gustafssonista tuli näin ensimmäinen suomalainen naisten nyrkkeilyn Euroopan-mestari yhdessä Mira Potkosen kanssa, joka myös voitti mestaruuden eri painoluokassa.[14]
Lokakuussa 2019 Venäjän Ulan-Udessa käydyissä MM-kilpailuissa Gustafsson hävisi heti ensimmäisellä kierroksella Kiinan Liu Yangille tuomariäänin 5–0 ja putosi jatkosta.[15]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustafsson palkittiin TUL:n Satakunnan piirin parhaana naisurheilijana vuonna 2013.[16] Vuonna 2015 hänet valittiin Miss Gay Finland -kilpailun ensimmäiseksi perintöprinsessaksi.[17] Koulutukseltaan Gustafsson on lähihoitaja.[18] Gustafsson palkittiin Hämeen Urheilugaalassa Tampereen Vuoden Urheilijaksi vuonna 2018. Gustafsson seurusteli vuosina 2018-2020 Emmi Asikaisen kanssa, mutta suhde päättyi Elinan aloitteesta.[19]
Gustafssonista julkaistiin vuonna 2021 Otavan kustantama kirja Rohkeudella Elina Gustafsson, jonka on kirjoittanut Ulla-Maija Paavilainen.[20][21]
Gustafsson osallistui syksyllä 2021 Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaan ja teki samalla historiaa olemalla tanssiparinsa Ansku Bergströmin kanssa ensimmäinen samaa sukupuolta oleva tanssipari formaatin suomalaisessa versiossa.[22] Joulukuussa 2021 Gustafsson ja Bergström kertoivat sosiaalisessa mediassa seurustelevansa.[23] Avoliittoon he muuttivat kesällä 2022 Bergströmin siirtäessä tavaransa Gustafssonin luo.[24] He menivät kihloihin huhtikuussa 2023 Elinan kosiessa Bergströmiä.[25]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MM-pronssia 2016 (69 kg)
- Pohjoismaiden mestaruus (69 kg): 2016, 2018
- Pohjoismaiden mestaruus (64 kg): 2015
- SM-kultaa (69 kg): 2013, 2016, 2018, 2019
- SM-kultaa (64 kg): 2015
- SM-hopeaa (64 kg): 2014
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaverikirja: Meea (2022)
- Murha Hangossa: TBA (2024)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Entry list by NOC 18.5.2016. AIBA Women’s World Boxing Championships Astana 2016. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 24.5.2016.
- ↑ IL: Porilaislähtöinen MM-pronssimitalisti Elina Gustafsson, 28, lopettaa urheilu-uransa www.satakunnankansa.fi. Viitattu 12.11.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ BoxRec: Elina Gustafsson boxrec.com. Viitattu 12.11.2020.
- ↑ a b Nyrkkeilijä Elina Gustafsson muutti Tampereelle Aamulehti. 14.3.2017. Arkistoitu 15.4.2017. Viitattu 15.4.2017.
- ↑ Nyrkkeilymestari Elina Gustafsson lopetti yllättäen yhteistyön huippuvalmentajan kanssa, vaikenee syystä: ”Nyt on vain sellainen tilanne, että täytyy olla hiljaa” www.iltalehti.fi. Viitattu 29.1.2019.
- ↑ SM-mitalistit Suomen Nyrkkelyliitto. Arkistoitu 26.4.2016. Viitattu 24.5.2016.
- ↑ Suomalaistrio naisten nyrkkeilyn MM-kehään Astanassa 16.5.2016. Suomen Nyrkkelyliitto. Viitattu 24.5.2016.
- ↑ Pekka Holopainen: Nyrkkeilyn olympiatoivon Elina Gustafssonin uusi valmentaja on nyt selvillä Ilta-Sanomat. 22.2.2019. Viitattu 1.3.2019.
- ↑ Elina Gustafsson: Oma laji löytyy itseään kuuntelemalla ja tahtoaan seuraamalla Pohjola Vakuutus. Viitattu 8.2.2024.
- ↑ Elina Gustafsson iski jatkoon MM-kilpailuissa 22.5.2016. Suomen Nyrkkelyliitto. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ Gustafsson varmisti Suomelle nyrkkeilyn MM-mitalin 24.5.2016. Yle Urheilu. Viitattu 24.5.2016.
- ↑ Gustafssonin aktiivisuutta ei palkittu – kotiin tuomisiksi silti MM-pronssimitali 26.5.2016. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 27.5.2016. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ http://yle.fi/urheilu/3-8909511
- ↑ Suomalaisnaiset tekivät tuplahistoriaa - myös Elina Gustafssonille nyrkkeilyn EM-kultaa! iltalehti.fi. Viitattu 12.6.2018.
- ↑ STT: Elina Gustafssonin ottelut päättyivät heti alkuun nyrkkeilyn MM-kisoissa Ilta-Sanomat. 4.10.2019. Viitattu 4.10.2019.
- ↑ Satakunnan paras naisurheilija haluaa taas SM-kullan 4.2.2014. TUL Aviisi. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 24.5.2016.
- ↑ Hän on vuoden 2015 Miss Gay Finland 25.6.2015. Iltalehti. Viitattu 24.5.2016.
- ↑ http://yle.fi/urheilu/3-8932318
- ↑ Elina Gustafssonin suudelma lentokentällä hullaannutti – suhde päättyi lopulta tylysti Iltalehti. 16.9.2021. Viitattu 13.12.2021.
- ↑ Elina Gustafssonin terveys meni olympiaunelman edelle: ”Nyrkkeily ei ole niin arvokasta, että menetän kyvyn liikkua” www.iltalehti.fi. Viitattu 12.11.2020.
- ↑ Loikkanen, Lotta: Teininä Elina Gustafsson ryyppäsi joskus jopa isänsä kanssa– Olkiluodon työmaalla hän heräsi pohtimaan mitä kaikkea elämässä voisikaan tehdä Helsingin Sanomat. 16.9.2021. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ Leena Ylimutka ja Ismo Puljujärvi: Tässä ovat uudet Tanssii tähtien kanssa -kilpailijat – mukana kaikkien aikojen ensimmäinen naispari Iltalehti. 2.8.2021. Viitattu 12.12.2021.
- ↑ Jukka Auramies: Historiaa Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa tehnyt tanssipari Elina Gustafsson ja Ansku Bergström julkisti parisuhteensa: "My love" MTV Uutiset. 12.12.2021. Viitattu 12.12.2021.
- ↑ Iriz Silander: Elina Gustafsson ja Ansku Bergström ottivat uuden askeleen parisuhteessa: "Nyt ollaan viimein roudattu kamat yhteen" MTV Uutiset. 3.8.2022. Viitattu 3.8.2022.
- ↑ Sarianne Tähtivaara: Ansku Bergström ja Elina Gustafsson: Kihlat! Ilta-Sanomat. 1.10.2023. Viitattu 1.10.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elina Gustafsson Instagramissa
- Ellu-Gee Facebookissa
- Kuusi kuvaa Elina Gustafssonin elämästä , 7.8.2022 Yle Radio 1
|
