Palosammutin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Palosammutin.

Palosammutin (käytetään myös nimitystä käsisammutin) on laite, jonka tarkoituksena on rajoittaa ja sammuttaa tulipaloja. Sammuttimia käytetään alkusammutukseen tilanteissa, joissa palon laajeneminen on mahdollista estää nopealla toiminnalla. Siksi palosammuttimia on hajasijoitettuina useaan paikkaan esimerkiksi vähittäiskauppaliikkeissä ja teollisuuslaitoksissa, jotta alkava palo voitaisiin saada omin toimin sammutetuksi tai sen laajeneminen estetyksi ennen pelastuslaitoksen saapumista.

Käsisammuttimia on useita erilaisia. Sammutin valitaan itse oletetun tarpeen tai palomääräysten edellyttämällä tavalla. Rakennuksen palosammuttimien ja pikapalopostien sekä muiden tarpeellisten sammuttimien määräystenmukaisuutta valvovat Suomessa palotarkastajat.

Paloluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulipalot on jaettu luokkiin palavan materiaalin perusteella SFS-EN 2 -standardin mukaan:

  • A-paloluokassa palavana materiaalina on kiinteä, tavallisesti orgaaninen, hehkuen palava aine, kuten puu, paperi tai hiili.
  • C-paloluokassa palavana materiaalina on kaasu, kuten keittiön, veneen tai asuntovaunun nestekaasu tai hitsauksessa käytettävä asetyleeni.
  • D-paloluokassa palavana materiaalina on metalli, kuten alumiini, magnesium, litium tai natrium.

Käsisammuttimien väri on standardin mukaisesti punainen. Mikäli sammuttimessa on hiilidioksidia, on muutoin punaisen käsisammuttimen yläosa (ns. kaulaosa) väriltään harmaa.

Sammutinluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teholuokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ennen 1. syyskuuta 1997 luokiteltiin sammuttimet teholuokkiin B-palotyypin perusteella sammutteen massan perusteella. Näitä sammuttimia on saanut käyttää ja myydä 30. kesäkuuta 1999 saakka ilman erityismääräyksiä.

Nykyiset luokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka kuluttajakaupassa korostetaan sammuttimen kokoa ilmoittamalla karkeasti sammuttimen sisältämän sammutusaineen massa: 2 kg, 6 kg jne., sammuttimien teho luokitellaan omalla tavallaan, jolloin esimerkiksi tyypillisimmät 6 kg:n sammuttimet voivat kuulua kahteen eri sammutusluokkaan.

A-sammutinluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteiden palavien aineiden, jotka eivät ole metalleja, A-paloluokissa A-luku tarkoittaa desimetrejä pitkän noin 0,5 metriä leveän ja 0,5 metriä korkean palavan puutapulin palon sammutuskykyä. Näin ollen esimerkiksi merkintä 5A tarkoittaa, että sammutin kykenee sammuttamaan koetilanteeseen vakioidun 0,5 metriä pitkän, 0,5 metriä leveän ja 0,5 metriä korkean puutapulin - 0,125 m3, kun taas 55A tarkoittaa sitä, että sammutin kykenee sammuttamaan 5,5 metriä pitkän, noin 0,5 metriä leveän ja 0,5 metriä korkean koetilannetta varten vakioidun puutapulin - 1,375 m3. A-luvut ovat siis suoraan verrannollisia ja luku tarkoittaa noin 0,5 metriä leveän ja noin 0,5 metriä korkean puutapulin pituutta desimetreissä.

B-sammutinluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nestemäisten tai lämmössä nesteytyvien kiinteiden aineiden B-paloluokissa sammuttimien teholuokka määrittyy pyöreän altaan nestepalon sammutuskokeella. Testinesteenä käytetään heptaania (2/3) ja vettä (1/3). Kirjainta B edeltävä numero ilmaisee sammuttimella sammuvan nesteen määrän litroina.

C-sammutinluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaasupalojen sammuttamiseen kykenevissä C-sammutinluokissa ei ole erityistä teholuokitusta A- ja B-sammutinluokkien tapaan.

Tehokkuusluvut (TL)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TL A B
TL 1 5 A 21 B
TL 2 8 A 34 B
TL 3 55 B
TL 4 13 A 70 B
TL 5 89 B
TL 6 21 A 113 B
TL 9 27 A 144 B
TL10 34 A
TL12 43 A 183 B
TL15 55 A 233 B

Tarkastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palosammuttimia on kaikentyyppisissä rakennuksissa. Lämpimissä sisätiloissa olevat sammuttimet tulee tarkistuttaa kahden vuoden välein. Lämpötilanvaihteluille ja tärinälle altistuvat sammuttimet tulee tarkastuttaa kerran vuodessa. Sammuttimien vuositarkastukset, huollot ja uudelleentäytöt kuuluvat valtuutetuille sammutinhuoltoliikkeille.

Sammutusaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hiilidioksidia käytetään elektronisissa laitteissa tai esim. suurtalouskeittiössä syttyneissä paloihin sisätiloissa.
  • Vaahtoa käytetään ensisijaisesti palavien nesteiden sammuttamiseen. Vaahto- eli nestesammuttimen etuna pidetään sen vähäistä sotkemista, jälkisiivous on helppoa. Tätä arvostetaan jossain määrin hotelli- ja ravintola-alalla mahdollisten ilkivaltatapausten vuoksi. Haittapuolena pidetään minimisäilytyslämpötilaa ja jauhessammutinta kalliimpaa hintaa.
  • Jauhe on monikäyttöisin, sitä voidaan käyttää melkein mihin paloon tahansa.
  • Vettä käytetään vähiten kannettavissa sammuttimissa. Vedellä saadaan tehokkaimmin sammumaan kiinteän materiaalin palot.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]