Näsijärven–Jyväskylän virtauskieleke

Näsijärven–Jyväskylän virtauskieleke on viime jääkauden loppuvaiheessa Fennoskandian mannerjäätikköön kuulunut ja Pohjanlahden suunnalta virrannut jäätikkövirran laajentuma Pohjois-Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.

Jäätikkövirta ja virtauskieleke

Fennoskandian viimeisen jääkauden aikana on mannerjäätikön arveltu olleen Suomessa jopa kolme kilometriä paksu. Tällaisen jäätikön paksuin kohta on sijainnut Pohjanlahdella ja sen lakialueelta eri suuntiin virranneet jäätikkövirrat ovat olleet hyvin leveitä. Vasta mannerjäätikön reuna-alueilla on jäätikkövirta ollut riittävän ohut hajotakseen pienemmiksi jäätikkövirroiksi, jotka ovat muodostaneet reunalle virtauskielekkeitä. Kun jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön pintaosat olivat tuhansia vuosia sulanut voimakkaasti pois ja jäätikön reuna oli sulaessaan samalla perääntynyt, saavutti Venäjällä sijainnut reuna lopulta Suomen alueet. Vasta nyt oli jäätikön yhtenäisyys hajonnut Suomessakin useaksi jäätikkövirraksi, jotka olivat levittäneet eteensä leveitä kielekkeitä. Etelä-Suomessa Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen virtasi lännestä päin Itämeren virtauskieleke ja Pohjanmaalta tuli luoteesta päin Järvi-Suomen virtauskieleke. Nämä kaksi jäätikkövirtaa ovat olleet aktiivisempia kuin esimerkiksi niiden väliin pyrkinyt Näsijärven–Jyväskylän virtauskieleke.

Kieleke on virrannut korkeammalla kuin viereiset kielekkeet ja sen etenemisvauhti on ollut hidas. Tämän vuoksi sen eteen Päijänteen länsipuolelle oli jäänyt Salpausselkä-vaiheessa laaja pysähtyneen jään alue (engl. Päijänne triangle). Kielekkeen vaikutus Salpausselkien muotoutumiseen on ollut heikko eikä sen toiminnasta tässä vaiheessa tiedetä paljoakaan. Kolmannen Salpausselän muodostumisen jälkeen (kerrostui noin 11 400–11 300 vuotta sitten), oli jäätikön reuna alkanut taas perääntyä. Tätä vaihetta kutsutaan Keuruun deglasiaatioksi, sillä jäätikön reuna on silloin perääntynyt muun muassa Keuruulle asti. Ilmastossa on nyt tapahtunut lyhytaikainen käänne kylmempään ja jäätikkö on taas edennyt kymmeniä kilometrejä. Vaikka uusi tilanne ei ole jättänyt muiden jäätiköiden eteen reunamuodostumia, on näin käynyt tämän kielekkeen kanssa. Sitä kutsutaan Näsijärven–Jyväskylän reunamuodostumaksi, sillä se sijaitsee kaksiosaisena sekä Näsijärven että Jyväskylän kohdalla. Reunamuodostuma paljastaa, että jäätiköllä on ollut tässä vaiheessa kaksi kapeampaa jäätikön osavirtaa, joiden välinen sauma-alue on päättynyt reunamuodostumalle Siikakankaalla .

Suomen mannerjäätikkö on ohentunut sulamisen vuoksi ja se sulikin nopeasti pois. On arvioitu, että jäätikkö on hävinnyt Suomen Lapista noin 10 200 vuotta sitten ja että tämän jäätikön osalta se tapahtui korkeintaan 200 vuotta aikaisemmin.

Geologisia muodostumia

Jäätikkökielekkeen selkein ilmentäjä on sen kerrostama Sisä-Suomen reunamuodostuma, joka syntyi noin 11 000–10 900 vuotta sitten. Siinä erottuu kaksi kaarta, jotka kohtaavat toisensa Siikakankaalla. Jyväskylän kautta kulkeva kaari on helpoin löytää maastosta, sillä siinä on eniten kerrostunutta maa-ainesta. Sen jatke Jyväskylän pohjoispuolella on kuitenkin katkeileva. Muodostuman läntinen kaari on heikompi ja katkeileva. Osa muodostumasta on pelkkää reunamoreenia, mutta esimerkiksi Hämeenkyrön ja Kankaanpään välinen Hämeenkangas erottuu maastossa selkeästi.

Kummallekin sivustalle on kerrostunut saumamuodostumat. Järvi-Suomen jäätikkövirran väliin on kerrostunut Kokkola–Saarijärvi–Laukaa-saumamuodostuma ja länsisivulle Pohjankangas–Nummikangas-saumamuodostuma. Muodostuman takana sijaitsee Etelä-Pohjanmaan kolmio (engl. South Bothnian triangle), jossa jäätikkö on virrannut hitaasti tai ei lainkaan. Sen eteläpuolella on toiminut aktiivinen Itämeren virtauskieleke, jonka väliin on jäänyt Hämeenkangas. Hämeenkangas on mainittu edellä myös reunamuodostuman osana, mutta se toimii samalla kielekkeiden välisenä saumamuodostumana . Samalla kun jäätikkö on ollut kerrostamassa Sisä-Suomen reunamuodostumaa, on myös kielekkeen keskiosassa ollut sauma-alue. Siellä sijaitsee Kortesjärvi–Alavus–Virrat–Ruovesi-saumamuodostuma, joka kohtaa reunamuodostuman Siikakankaalla.

Kielekkeen alueella sijaitsee kolme suurta drumliinikenttää. Kokkolan–Alajärven drumliinikenttä sijaitsee Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien rajalla. Kenttä alkaa Pohjanmeren rannikolta Kokkolan seudulta ja se jatkuu kaakkoon päin Alajärvelle ja Vimpeliin asti. Sen alueella on tiiviinä parvina hyvin muotoutuneita drumliineja, jotka suuntautuvat luode-kaakko-suuntaan. Ne ovat syntyneet, kun Sisä-Suomen reunamuodostuma on kerrostunut. Alavuden–Seinäjoen drumliinikenttä sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Nurmon, Kuortaneen, Alavuden, Peräseinäjoen, Jalasjärven, Ilmajoen ja Seinäjoen kunnissa. Sen drumliinit ovat pieniä, matalia ja muutenkin vaatimattomia. Myös nämä ovat syntyneet, kun jäätikön reuna on sijainnut Sisä-Suomen muodostuman kohdalla. Karstulan–Keuruun drumliinikenttä on varsin pieni kenttä. Se sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakuntarajalla. Sen drumliinit ovat suuntautuneet joko luode-kaakko-suuntaan tai länsiluode-itäkaakko-suuntaan, joskin jäätikön luode-kaakko-suuntainen virtaus on ollut nuorempi tapahtuma. Myös tämä kenttä muodostui jäätikön reunan viipyessä Sisä-Suomen muodostumalla.

Jäätikön alla on muodostunut myös kumpumoreeneja, jotka ovat yleensä juomumoreeneja, Rogen-moreeneja tai suuntaamatonta kumpumoreenia. Vaasan–Maksamaan kumpumoreenikenttä sijaitsee Pohjanlahden rannikolla Vaasan, Maksamaan ja Mustasaaren saaristoissa sekä sisämaassa Pohjanmaan Jurvassa, Ilmajoella ja Ylistarolla. Suurin osa moreenikentästä sijaitsee vielä merenpohjassa, josta se kohoaa tulevaisuudessa maankohoamisen johdosta pinnalle. Lammin–Padasjoen kumpumoreenikenttä sijaitsee Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä ja Pirkanmaan eteläosissa pääasiassa Lammin ja Padasjoen kuntien alueella. Monet moreenikummut muodostuivat matalaan veteen ja niiden huiput pilkistivät esiin saarina. Ne ovat muodostuneet, kun Päijänteen kolmion pysähtynyt jäätikkö on sulanut paikoilleen.

Kielekkeen alueella Merenkurkussa Vaasan, Mustasaaren ja Maksamaan saaristossa, sijaitsee kuuluisa Raippaluodon reunamoreenikenttä. Erityisesti Raippaluodon alueella esiintyy runsaasti De Geer-moreeneja, jotka raidoittavat rannikon rantaviivaa kapeilla niemillä, saarilla ja riutoilla. Kapeat selänteet ovat yleensä 300–400 metriä pitkiä, mutta vain 0,5–2,5 metriä korkeita. Osa selänteistä ovat merenpohjissa tai maalla savikoiden alla, mutta tästä huolimatta on Raippaluodossa ja Björkössä laskettu lähes 200 peräkkäistä selännettä. De-Geer-moreenikenttä luettiin vuonna 2006 mukaan Unescon maailmanperintöluetteloon.

Katso myös

• Luettelo Fennoskandian mannerjäätikön virtauskielekkeistä ja jäätikkövirroista
• Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Suomessa

Lähteet

• Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. (Suomen Ympäristö 14/2007). Helsinki: Ympäristöministeriö, 2007. ISSN: 1796-1637. ISBN 978-952-11-2662-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

• Jussila, Antti: Suomen alueella tapahtuneen mannerjäätikön vetäytymisen visualisoiminen, Pro Gradu, 2017