Kreikan pimeät vuosisadat

Wikipedia
Ohjattu sivulta Doorilaisvaellus
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreikan historia
Smuseum 011hellenistic greek tomb door.jpg
Kreikan esi- ja varhaishistoria
Helladinen kulttuuri
Kykladinen kulttuuri
Minolainen kulttuuri
Mykeneläinen kulttuuri
Kreikan pimeät vuosisadat
Antiikin Kreikka
Arkaainen kausi
Klassinen kausi
Hellenistinen kausi
Roomalainen kausi
Kreikka keskiajalla
Bysantin valtakunta
Osmanien Kreikka
Moderni Kreikka
Kreikan vapaussota
Kreikan kuningaskunta
Toinen maailmansota
Kreikan sisällissota
Kreikan sotilasjuntta
Sotilasjuntan jälkeen
Historiaa aihepiireittäin
Kreikan uskonnon historia
Kreikan taloushistoria
Kreikan sotahistoria
n  k  m

Kreikan pimeät vuosisadat ovat mykeneläisen kulttuurin tuhoutumisen ja antiikin kreikkalaisen kulttuurin muotoutumisen välinen aikakausi noin 1200 eaa.– noin 750 eaa.[1][2] Aikakautena Kreikassa ei käytetty kirjoitusta ja rakennuksia ei rakennettu kivestä, toisin kun edeltäneellä kaudella.

Monet suuret mykeneläisaikojen suuret keskukset kuten Pylos romahtivat kauden alussa, ja ulkomaankauppa taantui. Kaupunkien tuhon syynä pidetään monesti vieraiden valloittajien saapumista maahan. Vieraat valloittajat saattoivat olla merikansoja tai doorilaisia. Mutta osan kaupungeista saattoivat hävittää katovuodet ja kaupunkien väliset keskinäiset sodat. Rauta saapui aiemman pronssin tilalle pimeän kauden alussa. Alussa jäljelle jääneitä keskuksia johti soturiaateli. Kauden keramiikka oli geometrista keramiikkaa. Kausi päättyi uusien kaupunkivaltioiden nousuun ja aakkoskirjoituksen käyttöön ottoon.

Ennen pimeää kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaseliitin johtama mykeneläinen kulttuuri nousi noin 1500 eaa. hallitsemaan Kreikan mannerta ja sen kilpailija minolainen Kreeta romahti noin 1400 eaa. Noin 1400-1200 eaa. koittivat Mykeneen vauraat ajat. Suuria palatseja syntyi Mykeneen, Tirynsiin, Ateenaan ja Thebaan[3]. Pronssikautista mykeneläistä yhteisöä hallitsivat vahvat sotapäälliköt. Levottomat ajat alkoivat 1200-luvulla, jolloin monia Mykenen kaupunkeja linnoitettiin jykevin muurein. Näitä olivat Mykene, Tiryns, Ateena, Dendra ja Gla. Korintin kannaksen poikki rakennettiin suojamuuri. Kuitenkaan esimerkiksi Peloponnesoksen Pylosta ja Menelaionia ei linnoitettu.[4]. Rauta tunnettiin kreikkalaisen kulttuuripiirin alueella jo pronssikaudella ainakin 1300 eaa., mutta merkittävästi se yleistyi välillä 1100-900 eaa., varsinaisen rautakauden alussa.

Pimeän kauden alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pimeän ajan alussa 1200–1100[5]/1000 mykeneläisen kulttuurin suuret keskukset luhistuivat asteittain yksi toisensa jälkeen, ja ne hylättiin. Yhteiskunta romahti. Jäljelle jäi vain paimentolaisia, kun monet kylätkin hylättiin. Yhteiskunta muodostui pienistä paikallisista heimoryhmittymistä. Sivistyksen merkki, kirjoitettu kieli, katosi.


Syynä aiemman Mykenen Kreikan kaupunkikulttuurin hajoamiseen lienee ollut kaupunkien väliset keskinäiset sodat[6] ja monien vieraiden valloittajien saapuminen maahan. Näitä olivat indoeurooppalaiset merikansat ja doorilaiset. Eräs mahdollinen syy on katovuodet[7].

Jokin vihollinen ryösti ja tuhosi Mykenen ja monia muita keskuksia noin 1200 eaa., jonka jälkeen Mykene elpyi vielä joksikin aikaa ja tuhoutui noin 1050 eaa. Linnoitukset tuhoutuivat noin 1250-1200 eaa. joko hyökkäyksiin tai maanjäristykseen[8]. Esimerkiksi Vähän-Aasian Troija VIIa tuhoutui noin 1200 eaa. tulipalossa[9].

Lakonia oli mykeneläisen pronssikauden lopulla tiheästi asuttu mutta autioitui pariksi vuosisadaksi noin 1150 eaa[10]. Etelä- ja Länsi-Peloponnesoksen Lakonia ja Messenia tuhoutuivat pahemmin kuin Attika ja Euboia, joista myöhempi Kreikan kulttuuri nousi[11]. Joidenkin mielestäkenen mukaan? pimeä kausi alkoi vasta 1050 eaa., jolloin rauta levisi laajalle ja esimerkiksi Mykene tuhoutui lopullisesti.

Doorilaisten saapuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan perimätiedossa on joitain viitteitä Mykenen ajoista. Vaikka perimätietoon pohjautuva tarusto on monesti epäluotettavaa ja monitulkintaista, monet uskovat sen säilyttäneen asiallista tietoa Kreikan historiasta. Kreikan tarusto kertoo länsikreikkalaisen doorilaisheimon hyökkäyksistä. Doorilaisia pidetään Kreikan tarustossa Herakleen jälkeläisinä[12]. Doorilaiset saapuivat Korintin lahden yli Peloponnesokselle luoteesta noin 1104 eaa.[13] ja hävittivät Pyloksen, Nykenen ja Tirynsin. Tarujen mukaan Agamemnonin poika Orestes pakeni Arkadiaan. Doorilaisten ryöstöretket tuhosivat mykeneläisten linnaherrojen kaupunkivaltiot ja köyhdyttivät maan. Hallitsijaylimystö pakeni ja/tai surmattiin. Muun muassa Mykene, Pylos, Theba, Troija ja Kreetan Knossos romahtivat[14] jo noin 1200 eaa.

Valta siirtyi nyt aiemmilta palatsien kuninkailta, vanaks, anaks paikallisille päälliköille, basileus[15]. Välimerellä liikkuvat merirosvot saattoivat katkaista kaukokaupan. Ennen kaupunkivaltioiden romahdusta oli katovuosia[16]. Doorilaiset olivat linnanherroja vastaan kapinoiva kreikkalainen ryhmä tai sitten he saapuivat muualta maahan ennen asettumista keskiseen ja eteläiseen Kreikkaan. Doorilaiset lienevät lähteneet liikkeelle pohjoisempaa Balkanin niemimaalta ja saapuneen monen sukupolven aikana[17]. Aivan kaikki mykeneläiskaupungit eivät tuhoutuneet. Doorilaiset eivät onnistuneet valtaamaan esimerkiksi Attikaa. Ateenan Akropolis lienee säilynyt doorilaisvalloituksessa ehjänä[18], samoin kuin Thessalian Iolkos[19]. Tirynsin seuduille jäi asutusta. Perimätiedon mukaan Pyloksesta pakenivat Nestorin kuningassuvun viimeiset jälkeläiset Ateenaan[20]. Mykenen tuhon aikoihin rauta saapui Kreikkaan[21].

Doorilaiset perustivat Spartan noin 950 eaa[22]. Joillain seuduilla uudet valloittajat sulautuivat alkuperäisiin asukkaisiin, toisilla seuduilla, kuten Spartassa, he erottuivat omaksi hallitsevaksi soturikastikseen. Ihmiset asuivat pienemmissä yhteisöissä, kansainvälinen kauppa oli lakannut, eikä muualta tullut kulttuurivaikutteita. Kreikassa saattoi olla nälänhätää. Monet Kreikan alkuperäiset asukkaat siirtyivät saarille, jonne doorilaiset saapuivat heidän perässään. Doorilaisten saavuttua pimeät vuosisadat olivat luultavasti rauhallista aikaa.

Doorilaisten lisäksi maata hävittivät merikansat, jotka olivat merirosvousta Välimerellä harrastavia heimoja. He saattoivat vallata Kreikan joksikin aikaa. Mutta monet historiantutkijat epäilevät koko doorilaisvalloitusta[23]. Merikansat saattoivat olla doorilaisia. Mykenen romahtamista on myös selitetty sisäisillä syillä. Kreikan mantereella oli sisäisiä sotia, mahdollisesti kaupunkien sisäisiä kapinoita. Sotia käytiin jalkaväen, ei sotavaunujen avulla. Doorilaisvalloitus oli ehkä vain yksi Mykenen romahtamisen syy.

Pimeän kauden kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pimeän kauteen liittyy varhaisrautakautinen geometrinen keramiikka. Hautoihin pantiin runsaasti esineitä. Merirosvot ryöstelivät rannikkoa, ja yhdyskunnat taistelivat keskenään pelloista, laitumista jne. Maaseutuasutukset olivat omavaraisia ja kauppaa vähän. Pimeinä vuosisatoina maassa oli monia aristokraattisia perheklaaneja, jotka taistelivat keskenään. Arkeologiassa tämä aika tunnistetaan geometrisesta keramiikasta, jonka saviastiat on kuvioitu yksinkertaisin kuvioin. Tämä keramiikka tuli käyttöön asteittain. Rauta tuli käyttöön ja ratsuväki korvasi sotavaunut. Sankarikulttiin liittyvää polttohautausta alettiin harrastaa, uusia vaatetyylejä ilmeni. Kreikka jakautui joonialaiseen, aiolilaiseen ja doorialaiseen murrealueeseen[24]. Mykeneläisen johtajan anaksin paikalla oli nyt basileus, joka johti ylimystöä. Ylimystön valta perustui maa-alueiden hankintaan muun muassa sotilaiden avulla ja myös taloudelliseen omistukseen.

Kauden löytöpaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nichoria, pieni kyläryhmä aiemman Mykenen keskuksen tilalla.
  • Lefkandin haudat

Kansojen levittäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisiä siirtyi noin 1200 eaa. alkaen harvaan asutuille seuduille, Luoteis-Peloponnnesokseen ja idempänä Attikaan, Euboiaan ja Kykladien saarille[25]. Kreetassa kreikkalainen väestö levittäytyi luultavasti sotien aikaisemman kansan alueelle. Mykeneläistä väestöä muutti Tarsokseen Etelä-Anatoliaan, Kyprokselle ja Länsi-Anatoliaan. Kreetalla säilyi vuorilla muun muassa luolissa vanhaa pronssikautista perinnettä noin 1100-luvulla eaa[26].

Kreikan heimot jakautuivat doorilaisvalloituksen takia itäisen ja läntisen Kreikan kansoihin. Itäkreikkalaiset, kuten arkadia-kyproslaiset, aiolilaiset ja joonialais-attikalaiset olivat mykeneläisiä, ja Länsi-Kreikan doorilaiset maahanmuuttajia[27]. Luultavasti doorilaiset tulivat pohjoisesta ja asettuivat ensin Peloponnesokselle Lakoniaan, Argolisiin ja myös Messeniaan. Heitä siirtyi myös Fokikseen ja Luoteis-Kreikan Kerkyraan ja Leukasiin[28]. Sitten doorilaiset valsivat Kytheraan, Malokseen, Kreetalle, Theraan, Kosiin Karpathosiin ja Rhodokselle sekä lounaiseen Vähään-Aasiaan. Kreikan heimot asuttivat pimeinä vuosisatoina Vähän-Aasian rannikon. Mykeneläinen lineaari-B:n Kreikka säilyi Arkadian vuorilla[29].

Boiotian ja Thesalian aiolilaisia muutti Vähän-Aasian rannikon pohjoisosiin Aiolikseen ja Lesbokselle. Euboian ja Attikan joonialaisia muutti etelämmäs ja monille Kykladien saarille sekä doorilaiset lounaiselle Länsi-Turkin rannikolle, Kreetaan ja eteläisille Kykladeille. Joonialaisa Kykladien saaria olivat muiden muassa Andros, Paros, Naxos, Ikaria ja Khios[30]. Peloponneksen arkadialaisia vaelsi Kyprokselle[31]. Kreetalla ja Lemnoksella asui vielä pelasgeja, joilla oli oma uskontonsa. Heitä siirtyi muun muassa etruskeiksi Italiaan[32].

Kauden aikajakoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1300-900 esigeometrinen keramiikka: submykeneläinen ja protogeometrinen
  • 1200 eaa. Mykenen palatsit alkavat tuhoutua yksi toisensa jälkeen, lineaari-B häviää monin paikoin
  • Protogeometrinen keramiikka 1050 - 900 eaa.
  • 1050 eaa. Mykenen kulttuurin piirteet hävinneet
  • 1050 rauta saapuu, ja noin 900 eaa. rauta hyvin yleinen
  • 1075 Nichoria hajonnut kyliksi
  • 900-700 eaa. geometrinen keramiikka[33]
  • 800 eaa. ihmishahmoja keramiikan koristeluun
  • 750 eaa. kaksoispilarivaaseja. Kreikan kulttuurin uusi nousu

Kauden päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pimeät vuosisadat päättyivät kreikkalaisen aakkoskirjoituksen syntyyn noin 750 eaa. Tätä edelsi uusien kauppaa käyvien kaupunkivaltioiden, poliksien, synty noin 1000-800 eaa. Poliksien syntyä edelsi ja siihen liittyi asteittainen aiempien sotapäälliköiden, basileusten vallan pieneneminen. Heidän tilalleen nousivat rikkaat maanomistajat ja moneen kaupunkivaltioon syntyi tasavalta, joiden hallintoa johtivat hallitsevat klaanit[34]. Lisääntynyt kauppa vaurastutti väestön ylempiä ja keskimmäisiä kerroksia.

Varhaisimmat arkaaisen Kreikan kaupunkivaltiot syntyivät noin 1000-800 eaa. Vähän-Aasian länsirannikolle joonialaisten ja aiolilaisten piiriin. Samoihin aikoihin Kreikan manneralue oli epäjärjestyksessä. Mutta sekin alkoi elpyä. Noin 900-luvulla eaa. Kreetaan syntyivät ensimmäiset Karfin ja Dreroksen kaupunkivaltiot, ja Kreikan mantereelle muun muassa Ateena, Argos, Korintti ja Sparta[35]. Smyrnaan rakennettiin suojavalli jo 850 eaa[36]. Monet asettavat pimeän kauden loppuajan suunnilleen välille 800-750 eaa[37]. Geometrista keramiikkaa esiintyi vielä vuoden 700 eaa. jälkeenkin, ennen kuin itämaiset vaikutteet korvasivat aiemman keramiikan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sarah B. Pomeroy, Stanley M. Burstein, Walter Donlan: Ancient Greece. Oxford University Press, 1999. ISBN 9780195097429. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kreikkalainen kulttuuripiiri JYU, taiteiden ja kulttuurin laitos. Viitattu 22.7.2009.
  2. Muita ajoituksia on esimerkiksi 1250–700 eaa. (Pomroy s. 41)
  3. combi1, sivu 12
  4. Ihmisen suku, Etruskeista viikinkeihin, sivu 130
  5. Antiikin kulttuurihistoria, sivu 52
  6. Antiikin Kreikka, Nathaniel Harris, ISBN 951-20-5905-3. Gummerus 2003, sivu 20, luku Rappio ja tuho
  7. Otavan suuri maailmanhistoria 3, helleenien maailma, sivu 33
  8. etrus1, sivu 130
  9. antiikinkreikka1, sivu 19
  10. otava3, sivu 31
  11. Otavan suuri maailmanhistoria 3, helleenien maailma, Hans Furuhagen, ISBN 951- 1-07159-9, sivu 33
  12. Grimberg, Kansojen historia, 3. uudistettu laitos, ISBN 951-0-09730-6, Osa 2, WSPY porvoo 1980, sivu 262
  13. grimberg, sivu 162
  14. otava3, sivu 27
  15. otava3, sivu 27
  16. otava3, sivu 27
  17. Antiikin kulttuurihistoria, WSOY 1981, ISBN 951-0-08638-X, sivu 52. luku Kreikan varhainen rautakausi
  18. otava3, sivu 30
  19. etrus1, sivu 131
  20. grimberg, sivu 263
  21. Camp&Fisher 2004, s 57
  22. otava3, sivu 31
  23. Camp&Fisher 2004, s 57
  24. Historialliset kulttuurit, Kreikka,Weilin+Göös 2008,ISBN 978-951-0-32993-1, sivu 40
  25. Etruskeista viikinkeihin, Ihmisen suku, Göran Burenhult, sivu 131
  26. etriski1, sivu 131
  27. otava3, sivu 31
  28. Combi maailmanhistoria, kartta sivu 115
  29. otava3, sivu 30
  30. combi1, sivu 115
  31. Antiikin kulttuurihistoria sivu 52-53
  32. otava3, sivu 34
  33. Etruskeista viikinkeihin, Göran Burenhult, sivu 137
  34. Antiikin kulttuurihistoria, sivu 53
  35. hikukreikka, sivu 40
  36. otava3, sivu 33
  37. otava3, sivu 34