Antiikin Fokis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fokis ja muut keskisen Kreikan antiikin aikaiset alueet kartalla.

Fokis (m.kreik. Φωκίς, Fōkis, lat. Phocis) oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Keski-Kreikassa ja käsitti suunnilleen saman alueen kuin nykyinen Fokiin alueyksikkö.[1][2][3]

Fokiin merkittävimpiä kaupunkeja olivat Delfoi ja Elateia. Fokiin kaupungit Delfoita lukuun ottamatta muodostivat liiton nimeltä Fokiin liitto. Fokiin asukkaasta eli fokislaisesta käytettiin etnonyymiä Fōkeus (Φωκεύς), myöhemmin latinaksi Phocensis.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fokis oli pieni maakunta, jonka luoteispuolella sijaitsi Doris, pohjois- ja koillispuolella Opuntian ja Epiknemidian Lokris, itäpuolella Boiotia ja länsipuolella Ozolian Lokris. Etelässä Fokista rajasi Korintinlahti. Eräässä vaiheessa historiaa fokislaisilla oli satama myös Pohjoisen Euboianlahden rannalla Dafnuksessa niin, että Fokiin alue työntyi Epiknemidian ja Opuntian Lokriiden väliin.[3][4]

Luonnonmaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fokis oli vuoristoista aluetta. Suuren osan siitä täytti Parnassos-vuori, jonka alempi osa Kirfis laskeutui Korintinlahden rantaan Kirrhan ja Antikyran välisellä alueella. Kirfiksen alapuolella sijaitsi hedelmällinen Krisan laakso, joka ulottui Korintinlahdelle. Fokiin koillis- ja itärajoilla sijaitsivat Lokriin vuoret, jotka olivat korkeampia ja hankalakulkuisia Epiknemidian Lokriin puolella, mutta matalampia Opuntian Lokriin puolella.[3]

Parnassos-vuori.

Parnassoksen ja Lokriin vuorten välissä virtasi Kefissos-joki, joka laski Kopais-järveen Boiotiassa. Kefissoksen laaksossa oli joitakin kapeita mutta hedelmällisiä tasankoja. Kefissoksen ja sen sivujokien lisäksi Fokiin ainoat merkittävämmät joet olivat Pleistos, joka virtasi Delfoin ohi, ja Herakleios, joka laski Korintinlahteen lähellä Bulista.[3]

Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delfoi sijaitsi Parnassos-vuoren lounaisrinteessä. Elateia sijaitsi Kefissoksen varrella sen pohjoispuolella Lokriista Boiotiaan johtaneen tien varrella, luonnollisella reitillä Thermopylaista keskiseen Kreikkaan. Abai sijaitsi sekin Kefissoksen varrella, lähellä Boiotian rajaa. Muut merkittävät kaupungit Kefissoksen pohjoispuolella olivat lännestä itään Drymos eli Drymaia, Teithronion ja Ledon, ja eteläpuolella Kharadra, Lilaia, Erokhos, Amfikleia, Neon eli myöhempi Tithorea ja Parapotamioi. Parnassoksen ja Boiotian vastaisen rajan välisellä alueella sijaitsivat Daulis, Panopeus ja Trakhis. Parnassoksen rinteessä sijaitsivat Delfoin lisäksi Lykoreia, Krisa eli Krissa, Anemoreia ja Kyparissos. Parnassoksen länsipuolella ja lähellä Korintinlahtea sijaitsivat Krisan ja Delfoin satama Kirrha sekä Medeon, Ekhedameia, Antikyra, Ambryssos, Marathos, Stiris, Flygonion ja Bulis sekä sen satama Mykhos.[3] Jo antiikin aikana oli epäselvää, olivatko Krisa ja Kirrha sama vai eri kaupunki.[1][5]

Polikset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fokiin polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[1]

Muut kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fokiin muita kaupunkeja (tai kyliä) olivat muun muassa:[1][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikaisen käsityksen mukaan Fokiin alkuperäisiä asukkaita olivat monet niistä heimoista, jotka asuttivat Kreikkaa ennen helleenien tuloa.[3] Varhaisimpina asukkaina mainitaan lelegit, traakialaiset ja hyantit.[6] Myöhemmin alueen valloittivat näiltä varhaisemmilta asukkailta Orkhomenoksen flegyait.[3][7]

Delfoin Apollonin temppelin rauniot.

Delfoin ja Tithorean seudun kerrotaan ensimmäisenä saaneen nimen Fokis Fokoksesta, joka oli Ornytionin poika ja Korintin kuninkaan Sisyfoksen pojanpoika. Myöhemmin nimi laajeni tarkoittamaan koko aluetta toisesta Fokoksesta, Aiakoksen pojasta, joka saapui hieman myöhemmin.[8] Nämä myyttiversiot saattaisivat kertoa siitä, että fokislaisten ajateltiin olleen sekoitus aiolialaisia ja akhaijeja, sillä Sisyfos oli yksi aiolialaisten heeroksista ja Aiakos yksi akhaialaisten heeroksista. Troijan sodassa seudun asukkaat esiintyvät fokislaisten nimellä. Homeroksen Iliaan laivaluettelon mukaan heitä johtivat Skhedios ja Epistrofos, Ifitoksen pojat.[3][9]

Arkaainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fokis esiintyy antiikin historiassa ennen kaikkea siksi, että Delfoin oraakkeli kuului alun perin fokislaisille, ja Delfoi sijaitsi maakunnan alueella. Doorilaiset saivat kuitenkin Delfoin ja sen Apollonin temppelin hallintaansa jossakin välissä, eivätkä enää tunnustaneet yhteyttä fokislaisiin. Historiallisella ajalla fokislaisten ja delfoilaisten välit olivat vihamieliset ja riitaisat.[3]

Varsinaiset fokislaiset asuttivat pääosin pieniä kaupunkeja, jotka sijaitsivat Kefissoksen kummallakin puolella. He muodostivat ikivanhan liittokunnan, Fokiin liiton, joka piti kokouksiaan Dauliissa rakennuksessa nimeltä Fokikon.[3][10] Toisaalta sen keskukseksi mainitaan Elateia.[11] Fokislaiset onnistuivat säilyttämään itsenäisyytensä ja torjumaan thessalialaisten useat hyökkäykset alueelle ennen persialaissotia. Eräällä kerralla he tuottivat thessalialaisille suuret tappiot lähellä Hyampolista.[3][12]

Näkymä Buliin arkeologiselta alueelta Korintinlahdelle.

Kun Kserkses hyökkäsi Kreikkaan persialaissotien jälkimmäisessä hyökkäyksessä vuonna 480 eaa., fokislaiset olivat aluksi helleenisen liiton puolella persialaisia vastaan.[2] Sodassa thessalialaiset onnistuivat kostamaan vanhoille vihollisilleen. He ohjasivat Persian armeijan Fokiihin, ja persialaiset tuhosivat kaksitoista fokislaista kaupunkia. Fokislaiset pakenivat ennen tätä Parnassos-vuorelle tai vuorten yli Ozolian Lokriihin.[3][13] Jotkut fokislaiset joutuivat mukaan sotaan Persian puolelle, mutta vuorille paenneet tekivät hyökkäyksiä persialaisia vastaan.[2][3][14]

Klassinen ja hellenistinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten jo sanottua, Delfoin oraakkeli kuului alun perin fokislaisille. Vaikka delfoilaiset syrjäyttivät heidät, he eivät koskaan lakanneet vaatimasta oikeuksiaan siihen. Klassisen kauden alkupuolella vuonna 450/449 eaa. oraakkeli oli jälleen fokislaisten hallinnassa. Spartalaiset lähettivät sotajoukon ajamaan heidät pois ja palauttamaan oraakkelin delfoilaisille.[3] Samalla spartalaiset laittoivat Delfoin eroamaan Fokiin liitosta.[15]

Spartalaisten vetäydyttyä ateenalaiset marssivat Fokiihin ja antoivat temppelin jälleen fokislaisille.[3][16] Nämä tapahtumat tunnetaan toisena pyhänä sotana. Myöhemmin peloponnesolaissodassa fokislaiset olivat Ateenan innokkaita liittolaisia.[3][17] Nikiaan rauhassa vuonna 421 eaa. kuitenkin sovittiin, että delfoilaisten tuli saada olla itsenäisiä fokislaisista.[3][18] Tämän jälkeen oraakkeli pysyi delfoilaisten hallussa aina vuoteen 356 eaa. saakka.[3]

Stiriksen akropolis.

Vuoden 371 eaa. Leuktran taistelun jälkeen fokislaisista tuli Boiotian Theban alaisia.[3][19] Epameinondaan kuoleman jälkeen fokislaiset luopuivat liitosta. Thebalaiset saivat kostoksi amfiktyoniliiton tuomitsemaan fokislaiset vuonna 357 eaa. maksamaan raskaat sakot sillä verukkeella, että he olivat viljelleet Kirrhan tasankoa. Kun fokislaiset kieltäytyivät maksamasta tätä sakkoa, amfiktyoniliitto pyhitti Fokiin alueen Apollonille, kuten Kirrhalle oli tehty parisataa vuotta aiemmin ensimmäisen pyhän sodan aikoihin. Fokislaiset valmistautuivat puolustautumaan. Fokislainen Filomelos sai heidät valtaamaan Delfoin Apollonin temppelin ja ottamaan sen aarteet sotakassaksi, jolla palkattiin suuri palkkasoturiarmeija. Tämä johti vuosien 356–346 eaa. kolmanteen pyhään sotaan.[2][3]

Kun sota lopulta päättyi Makedonian Filippos II:n avustuksella, amfiktyoniliitto pääsi kostamaan fokislaisille. Se päätti, että kaikki Fokiin 22 kaupunkia Abaita lukuun ottamatta tuli tuhota ja niiden asukkaat hajauttaa kyliin, joissa kussakin sai olla korkeintaam 50 taloa. Fokislaisten tuli myös korvata temppelistä viemänsä aarteet vähitellen maksamalla 50 talenttia vuosittain. Myös fokislaisten kaksi ääntä amfiktyoniliiton kokouksissa otettiin heiltä pois ja annettiin Filippokselle.[3][20]

Myöhemmin fokislaiset rakennuttivat useita kaupungeistaan uudelleen ateenalaisten ja näiden vanhojen vihollisten thebalaisten avulla, thebalaisten liityttyä Ateenan puolelle Makedoniaa vastaan. Fokislaiset taistelivat Kreikan kaupunkien itsenäisyyden puolesta Khaironeian taistelussa vuonna 338 eaa. ja Lamian sodassa 323–322 eaa. Myöhemmin hellenistisellä kaudella vuonna 232 eaa. fokislaiset vastustivat alueelle tunkeutuneita galleja, kun nämä yrittivät ryöstää Delfoin.[3][21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 399–430. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. ↑ a b c d Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Fokis”, Antiikin käsikirja, s. 177. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Smith, William: ”Phocis”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Strabon: Geografika X s. 424–425.
  5. ↑ Smith, William: ”Crissa”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Dikaiarkhos s. 5; Strabon: Geografika IX s. 401; Thukydides: Peloponnesolaissota 2.29; vrt. Pausanias: Kreikan kuvaus 1.41.8.
  7. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 8.4.4, 10.4.1.
  8. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 2.29.3, 10.1.1.
  9. ↑ Homeros: Ilias 2.517.
  10. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.5.1.
  11. ↑ Mackil, Emily: Creating a Common Polity: Religion, Economy, and Politics in the Making of the Greek Koinon, s. 236. Hellenistic Culture and Society, nide 55. ISSN 1054-0857. University of California Press, 2016. ISBN 9780520290839. Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Herodotos: Historiateos 8.27–; Pausanias: Kreikan kuvaus 10.1.
  13. ↑ Herodotos: Historiateos 8.32.
  14. ↑ Herodotos: Historiateos 9.17, 9.31; Pausanias: Kreikan kuvaus 10.1.11.
  15. ↑ Bowden, Hugh: Classical Athens and the Delphic Oracle: Divination and Democracy, s. 136. Cambridge University Press, 2005. ISBN 9780521823739. Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.112.
  17. ↑ Vrt. Thukydides: Peloponnesolaissota 3.95.
  18. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 5.18.
  19. ↑ Ksenofon: Hellenika 6.5.23.
  20. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.60; Pausanias: Kreikan kuvaus 10.3; Demosthenes: De falsa legatione s. 385.
  21. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.3.3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antiikin_Fokis&oldid=21993321”