Uurnakenttäkulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uurnakenttäkulttuurille tyypillinen hauta, jossa on kuopassa vainajan tuhka.

Uurnakenttäkulttuuri (uurnakentät) oli myöhäispronssikautinen kulttuuri Keski-Euroopassa noin 1300–750 eaa. Uurnakenttäkulttuuria luonnehtivat paaluvarustuksilla ympäröidyt linnoitukset mäillä, saarilla, niemissä ja jokien varsilla[1]. Tämä indoeurooppalainen kulttuuri on liitetty kelttiläisen kulttuurin syntyyn ja myös illyrialaisiin.

Uurnakentät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uurnakenttiä tehnyt indoeurooppalaine kulttuuri oli tumuluskulttuurin seuraaja, ja sitä seurasi Hallstattin kulttuuri. Uurnakenttäkulttuuri sai alkunsa Itä-Unkarin, Pohjois-Serbian ja Länsi-Romanian alavilta mailta Unkarin altaasta. Se levisi Itä-Unkarin seuduilta laajalle, muun muassa suureen osaa Saksaa, Italiaa ja Ranskaa. Kulttuuri levisi Brittein saarillekin joskus 1200-1000 eaa. Ensimmäiset hautaukset uurnakenttiin ilmestyivät 1350 eaa[2].

Uurnakenttäkulttuuri hautasi vainajat tuhkana saviruukkuihin. Uurnakenttäkulttuuri kehittyi edeltäjästään tumuluskulttuurista niin että vähitellen kumpuhaudat jäivät pois käytössä ja polttohautaus uurniin yleistyi. Pitkään molempia hautatyyppejä oli rinnan. Uusi hautaustapa kertoo uudenlaisesta uskonnosta. Uurnakenttien aikana esikelttiläisen kulttuurin sotilaallistuminen ja päälliköiden mahdin kasvu jatkuivat. Uurnaknettiin liittyi myöhäispronssikautisten mahtavien päälliköiden välisiä sotia. Uurnakenttiä luoneet indoeurooppalaiset heimot rakensivat taitavasti linnoituksia mäkien päälle, ja suuria halleja kokoontumispaikoiksi. Kulttuuri tuotti korkealaatuista taidetta, joka mainitaan esimerkkinä varhasikelttiläisestä taiteesta. Uurnakenttiä luoneet ihmiset eivät osanneet käsitellä rautaa, ja siksi heitä ei pidetä varsinaisina keltteinä.

Suurin osa uurnakentistä syntyi pronssikauden lopulla, vain Ala-Reinin uurnakentät jatkoivat rautakaudelle asti. Uurnakenttäkulttuurin katoaminen liittyi rautakauden mukanaan tuomiin mullistuksiin, joihin mitä luultavimmin liittyi kansainvaelluksia Keski-Euroopassa. Uurnalehtokulttuuri hävitti valtaamiltaan alueilta aiemmat hautaustavat miltei täysin[3]. Uurnakenttien alkuvaiheessa oli merikansojen kansainvaelluksia, jotka suuntautuivat etelään[4]. Linnoitetut mäet yleistyivät uurnakenttäkaudella. Uurnakenttäkulttuurin eteläpuolella Kreikassa ja Anatoliassa mykeneläinen kulttuuri ja heettiläisten valtakunta romahtivat, ja Egypti oli vähällä tuhoutua merikansojen maitse ja meritse tapahtuneisiin hyökkäyksiin. Egyptiläiset lähteet kertovat pitkistä, vaaleahiuksista sotureista[5]. Suurin osa linnoituksista hylättiin pronssikauden lopulla.

Uurnakenttäkulttuurin alue ja aikalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uurnakenttäkulttuuri levisi laajalle Keski-Eurooppaan ja Etelä-Euroopaankin. Sen alueelta lähti merikansojen hyöky ryöstämään ja tuhoamaan etelän rikkaita kaupunkeja.

Uurnakenttäkulttuuri oli Saksassa, Sveitsissä ja Kaakkois-Ranskassa. Sen ydinalue oli 1300-luvulla eaa. Länsi-Romaniassa, Itä-Unkarissa ja Vijvodinassa eli karpaattien mutkan länsipuolisessa altaassa Balatonjärvestä itään. Tonava kulki varhaisen uurnakenttäalueen läpi. 900-luvulle mentässä uurnakenttien alue oli laajentunut koko Ranskaan, Balgiaan, Etelä-Hollantiin, Keski- ja Etelä-Saksaan, Keski- ja Etelä-Puolaan, Romanian Karpaateille, Sveitsiin, Itävaltaan, Tšekkiin, Slovakiaan, Sloveniaan, lähes koko Kroatiaan ja Bosniaan. Etelässä uurnekenttiä tehtiin 900-luvulla eaa. koko Italiassa ja laajalla alueella Luoteis-Espanjassa[6].

Italiassa ja Dalmatiassa oli samaan aikaan kilpaileva Terrameren kulttuuri. Unkarissa ja Pohjois-Serbiassa Tonavan kulttuuri, Tšekissä Knovitzin kulttuuri, ja Puolassa Lausitzin kulttuuri. Pohjoismaissa oli oma pronssikautinen kulttuurinsa. Noin 200 eaa., jolloin rautaa käyttävät kelttiläiset päällikkökunnat levittäytyivät Keski-Euroopassa, uurnakenttiä tehtiin vielä Irlannissa, Skotlannissa, Bretagnen niemimaalla, Espanjan ja Portugalin länsirannikolla ja Ranskan ja Italian rajaseuduilla olevalla Alppien eteläpuolisella Välimeren rannikkokaistaleella[7]

Uurnakenttien aikajako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • BzD 1300–1200 eaa. (Pronssikausi D)
  • Ha A1 1200–1100 eaa. (Hallstatt A1)
  • Ha A2 1100–1000 eaa.
  • HaB1 1000–800 eaa.
  • HaB2 900–800 eaa.
  • Ha B3 800–750 eaa.


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uurnakenttäkulttuuri.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://extras.csc.fi/arctinet/pronssikausi/009b.phtml
  2. hay, sivu 36
  3. John Haywood, maailmanhistorian Atlas, sivu 36
  4. http://www.eliznik.org.uk/EastEurope/History/balkans-map/iron-age-transition1.gif
  5. http://www.triskelle.eu/history/originofthecelts.php?index=060.030.003
  6. Maailmanhistorian atlas, John Haywood, sivu 34-35
  7. Historical atlas of the celtic world, Checkmark Books New York 2001, ISBN 0-8160-4761-8, s 16