Ero sivun ”Masennuslääkkeet” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Historia: alaotsikot ja käännetty osa englanninkielisen wikipedian sisällöstä "esihistoria" osioon lähteineen.
→‎Historia: välitallennus
Rivi 40: Rivi 40:
Sigmund Freud julkaisi vuonna 1884 kokaiinin lääkekäyttöä käsittelevän artikkelin, minkä jälkeen alkoi kokeilla sitä itse. Hän havaitsi kokaiinin auttavan omiin [[Masennus|masennuskohtauksiinsa]].<ref>Kokaiinista, 2010. (Sigmund Freud: Über Coca, 1884–1887). Helsinki. Books on Demand. Isbn=978-952-286-796-4, sivut 7–72 ja s. 117–121.</ref> Freud alkoi kuitenkin epäillä vuoden 1887 jälkeen, että kokaiinin käyttöön liittyisi vakavia haittavaikutuksia ja katui myöhemmin virheelliseksi osoittautunutta oletustaan sen hyödyllisyydestä<ref>Sacks, Oliver: ''Awakenings'', s. 323–324 (”Freud and Cocaine”). London: Picador, 1991. ISBN 0-330-32091-2. {{en}}</ref>. Kokaiini toimii keskushermostossa myöhemmin kehitettyjen masennuslääkkeiden tavoin estäen serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinottoa hermosoluun<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yad.fi/huume/kokaiini/|nimeke=Kokaiini|julkaisu=YAD Youth Against Drugs|viitattu=2022-05-30|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>. Sittemmin on havaittu, että kokaiinin masennusta lievittävä vaikutus on väliaikainen ilmiö ja että masennuksen paheneminen kuuluu kokaiinin pitkäaikaisvaikutuksiin<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://delamere.com/addiction-treatment/drugs/cocaine-addiction/cocaine-and-depression|nimeke=Cocaine And Depression|julkaisu=Delamere|viitattu=2022-05-30}}</ref>.
Sigmund Freud julkaisi vuonna 1884 kokaiinin lääkekäyttöä käsittelevän artikkelin, minkä jälkeen alkoi kokeilla sitä itse. Hän havaitsi kokaiinin auttavan omiin [[Masennus|masennuskohtauksiinsa]].<ref>Kokaiinista, 2010. (Sigmund Freud: Über Coca, 1884–1887). Helsinki. Books on Demand. Isbn=978-952-286-796-4, sivut 7–72 ja s. 117–121.</ref> Freud alkoi kuitenkin epäillä vuoden 1887 jälkeen, että kokaiinin käyttöön liittyisi vakavia haittavaikutuksia ja katui myöhemmin virheelliseksi osoittautunutta oletustaan sen hyödyllisyydestä<ref>Sacks, Oliver: ''Awakenings'', s. 323–324 (”Freud and Cocaine”). London: Picador, 1991. ISBN 0-330-32091-2. {{en}}</ref>. Kokaiini toimii keskushermostossa myöhemmin kehitettyjen masennuslääkkeiden tavoin estäen serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinottoa hermosoluun<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yad.fi/huume/kokaiini/|nimeke=Kokaiini|julkaisu=YAD Youth Against Drugs|viitattu=2022-05-30|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>. Sittemmin on havaittu, että kokaiinin masennusta lievittävä vaikutus on väliaikainen ilmiö ja että masennuksen paheneminen kuuluu kokaiinin pitkäaikaisvaikutuksiin<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://delamere.com/addiction-treatment/drugs/cocaine-addiction/cocaine-and-depression|nimeke=Cocaine And Depression|julkaisu=Delamere|viitattu=2022-05-30}}</ref>.


[[Opioidit|Opioideja]] ja [[Amfetamiini|amfetamiineja]] käytettiin yleisesti masennuksen hoidossa ennen 1950-lukua.<ref name="Weber 1988 255–66">{{cite journal|vauthors=Weber MM, Emrich HM|title=Current and Historical Concepts of Opiate Treatment in Psychiatric Disorders|journal=International Clinical Psychopharmacology|volume=3|issue=3|pages=255–66|year=1988|pmid=3153713|doi=10.1097/00004850-198807000-00007}}</ref><ref name="Amph Uses Dex">{{cite journal|vauthors=Heal DJ, Smith SL, Gosden J, Nutt DJ|title=Amphetamine, past and present – a pharmacological and clinical perspective|journal=J. Psychopharmacol.|volume=27|issue=6|pages=479–96|date=June 2013|pmid=23539642|pmc=3666194|doi=10.1177/0269881113482532}}</ref> Niiden käyttöä alettiin säännöstellä niiden sivuoireiden ja riippuvuutta aiheuttavan luonteen vuoksi.<ref name="Weber 1988 255–66" />
[[Opioidit|Opioideja]] ja [[Amfetamiini|amfetamiineja]] käytettiin yleisesti masennuksen hoidossa ennen 1950-lukua.<ref name="Weber 1988 255–66">{{cite journal|vauthors=Weber MM, Emrich HM|title=Current and Historical Concepts of Opiate Treatment in Psychiatric Disorders|journal=International Clinical Psychopharmacology|volume=3|issue=3|pages=255–66|year=1988|pmid=3153713|doi=10.1097/00004850-198807000-00007}}</ref><ref name="Amph Uses Dex">{{cite journal|vauthors=Heal DJ, Smith SL, Gosden J, Nutt DJ|title=Amphetamine, past and present – a pharmacological and clinical perspective|journal=J. Psychopharmacol.|volume=27|issue=6|pages=479–96|date=June 2013|pmid=23539642|pmc=3666194|doi=10.1177/0269881113482532}}</ref> Niiden käyttöä alettiin säännöstellä niiden sivuoireiden ja riippuvuutta aiheuttavan luonteen vuoksi.<ref name="Weber 1988 255–66" />

=== Rauhoittavien lääkkeiden keksiminen ===
1940-luvun puolivälissä Frank Berger havaitsi mefesiinillä<!-- Mephenesin englanniksi. En löytänyt suomennosta. --> olevan rauhoittavia ominaisuuksia ilman nukuttavaa vaikutusta. Sen kesto oli kuitenkin lyhyt ja vaikutus vähäinen. Mefesiinihavainnon innoittamana Berger kehitteli kollegansa kanssa Carter-Wallace-lääkeyhtiössä [[Meprobamaatti|meprobamaatin]] (tuotenimi Miltown). Lääkkeestä tuli myyntimenestys, vaikkei tutkimuksissa voitu osoittaa lääkkeen vaikuttavan millään tavoin.<ref name=":6">{{Lehtiviite|Tekijä=Richard Balon, Vladan Starcevic, Edward Silberman, Fiammetta Cosci, Steven Dubovsky, Giovanni A. Fava, Antonio E. Nardi, Karl Rickels, Carl Salzman, Richard I. Shader, Nicoletta Sonino|Otsikko=The rise and fall and rise of benzodiazepines: a return of the stigmatized and repressed|Julkaisu=Brazilian Journal of Psychiatry|Ajankohta=2020-03-09|Vuosikerta=42|Numero=3|Sivut=243–244|Pmid=32159714|Doi=10.1590/1516-4446-2019-0773|Issn=1516-4446|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7236156/}}</ref>

Miltownin myyntimenestys houkutteli lääkeyhtiö [[Hoffmann-La Roche|Hoffmann-La Rochen]] kehittelemään kopion lääkkeestä. Tehtävän saanut tutkija [[Leo Sternbach]] huomasi vahingoissa [[Atsovärit|atsovärien]] aiheuttavan toivotun vaikutuksen. Tämä johti [[Klooridiatsepoksidi|klooridiatsepoksidin]] keksimiseen vuonna 1950-luvun puolivälissä, joka oli ensimmäinen tunnettu [[Bentsodiatsepiinit|bentsodiatsepiini]]. [[Hoffmann-La Roche]] toi sen myyntiin 1960. Sitä seurasi [[diatsepaami]] vuonna 1963, joka tunnetaan myös Valium-tuotenimellä.<ref name=":6" />

Vuoteen 1977 mennessä bentsodiatsepiineistä oli tullut maailman eniten määrätty reseptilääke. Niiden havaittiin auttavan ahdistuksessa sekä ahdistuneessa masennuksessa.<ref name=":6" /> 1980-luvun puolivälissä [[Bentsodiatsepiinit|rauhoittavia bentsodiatsepiineja]] määrättiin masennuksen hoitoon yhtä paljon kuin trisyklisiä masennuslääkkeitä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=D. A. Johnson|Otsikko=The use of benzodiazepines in depression|Julkaisu=British Journal of Clinical Pharmacology|Ajankohta=1985|Vuosikerta=19 Suppl 1|Sivut=31S–35S|Pmid=2859876|Doi=10.1111/j.1365-2125.1985.tb02740.x|Issn=0306-5251|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2859876/}}</ref>


=== Trisykliset masennuslääkkeet ===
=== Trisykliset masennuslääkkeet ===
Trisykliset masennuslääkkeet kehitettiin [[1950-luku|1950-luvulla]],<ref name="Huttunen">[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00039 Matti O. Huttunen]: Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet. 2008.</ref> jolloin eräiden lääkeaineiden sivuvaikutuksena huomattiin olevan potilaan mielentilan paraneminen.
Trisykliset masennuslääkkeet kehitettiin [[1950-luku|1950-luvulla]],<ref name="Huttunen">[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00039 Matti O. Huttunen]: Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet. 2008.</ref> ja ne olivat eräitä ensimmäisistä masennuksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeistä.<ref name=":7">{{Verkkoviite|osoite=https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/depression/in-depth/antidepressants/art-20046983|nimeke=Tricyclic antidepressants (TCAs)|julkaisu=Mayo Clinic|viitattu=2022-11-18|ietf-kielikoodi=en}}</ref>


70-luvulla kehitetyt tetrasykliset lääkkeet pyrkivät vähentämään trisyklisten lääkkeiden haittavaikutuksia.
=== 1950–1970-lukujen muut lääkkeet ===

=== 1950- ja 1960-luvun LSD-tutkimukset ===
1950-luvulla aloitettiin myös tutkimukset psykedeelisten yhdisteiden käytöstä masennuksen hoidossa. 1960-luvun puoliväliin mennessä oli tehty noin tuhat tutkimusta hoidosta. Tutkimuksissa käytettiin pääasiassa [[LSD|LSD:tä]]. Sen vaikutusmekanismeja tunnettiin kuitenkin huonosti, eikä sen myrkyllisyydestä ei ollut tarkkaa tietoa. LSD-hoidon pelättiin johtavan väärinkäyttöön ja psykedeelit yhdistettiin myös vastakulttuuriin. Tutkimukset lopetettiin, kun psykedeelisten aineiden käytöstä tuli tarkasti säädeltyä.<ref name=":5">{{Verkkoviite|osoite=https://www.duodecimlehti.fi/duo15480|nimeke=Psykedeelien kliiniset mahdollisuudet ja biologiset mekanismit|tekijä=Elina Hynninen, Rafael Moliner, Jesper Ekelund, Esa R. Korpi ja Lauri Elsilä|julkaisu=www.duodecimlehti.fi|ajankohta=2020;136(13):1531-9|viitattu=2022-11-18}}</ref>
1950-luvulla aloitettiin myös tutkimukset psykedeelisten yhdisteiden käytöstä masennuksen hoidossa. 1960-luvun puoliväliin mennessä oli tehty noin tuhat tutkimusta hoidosta. Tutkimuksissa käytettiin pääasiassa [[LSD|LSD:tä]]. Sen vaikutusmekanismeja tunnettiin kuitenkin huonosti, eikä sen myrkyllisyydestä ei ollut tarkkaa tietoa. LSD-hoidon pelättiin johtavan väärinkäyttöön ja psykedeelit yhdistettiin myös vastakulttuuriin. Tutkimukset lopetettiin, kun psykedeelisten aineiden käytöstä tuli tarkasti säädeltyä.<ref name=":5">{{Verkkoviite|osoite=https://www.duodecimlehti.fi/duo15480|nimeke=Psykedeelien kliiniset mahdollisuudet ja biologiset mekanismit|tekijä=Elina Hynninen, Rafael Moliner, Jesper Ekelund, Esa R. Korpi ja Lauri Elsilä|julkaisu=www.duodecimlehti.fi|ajankohta=2020;136(13):1531-9|viitattu=2022-11-18}}</ref>

Masennuksen pitkäaikaiseen hoitoon määrättiin aiemmin myös [[Bentsodiatsepiinit|rauhoittavia bentsodiatsepiineja]]. Varsinaisten masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ja vieroitusoireet ovat kuitenkin lievempiä kuin bentsodiatsepiineilla.


=== Kolmannen sukupolven masennuslääkkeet ===
=== Kolmannen sukupolven masennuslääkkeet ===
1980-luvulla alettiin kehitellä niin sanottuja kolmannen sukupolven masennuslääkkeitä, jotka nimettiin selektiivisiksi serotoniinin takaisinoton estäjiksi eli SSRI-lääkkeiksi. SSRI-lääkkeitä alettiin käyttää Suomessa 1990-luvulla.<ref name="pullinen/HS/17.12.2007"/> Kolmannen sukupolven masennuslääkkeitä kutsuttiin "onnellisuuspillereiksi", ja niiden väitettiin tuovan huomattavaa apua masennukseen ilman vanhojen masennuslääkkeiden ikäviä sivuvaikutuksia, kuten persoonallisuuden muutosta.<ref name="Mikkonen">[http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=348 Juha Mikkonen Masennus ja serotoniiniselektiiviset lääkkeet. 2000.]</ref><ref name="RV">[http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/9705/mielenterveys.html Riikka Venäläinen: Onnellisuuspilleri ei ole ihmelääke, mutta auttaa monen kiinni elämään. Aviisi 5/97].</ref>
1980-luvulla alettiin kehitellä niin sanottuja kolmannen sukupolven masennuslääkkeitä, jotka nimettiin selektiivisiksi serotoniinin takaisinoton estäjiksi eli SSRI-lääkkeiksi. SSRI-lääkkeitä alettiin käyttää Suomessa 1990-luvulla.<ref name="pullinen/HS/17.12.2007" /> Kolmannen sukupolven masennuslääkkeitä kutsuttiin "onnellisuuspillereiksi", ja niiden väitettiin tuovan huomattavaa apua masennukseen ilman vanhojen masennuslääkkeiden ikäviä sivuvaikutuksia, kuten persoonallisuuden muutosta.<ref name="Mikkonen">[http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=348 Juha Mikkonen Masennus ja serotoniiniselektiiviset lääkkeet. 2000.]</ref><ref name="RV">[http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/9705/mielenterveys.html Riikka Venäläinen: Onnellisuuspilleri ei ole ihmelääke, mutta auttaa monen kiinni elämään. Aviisi 5/97].</ref>

⚫
Kolmannen sukupolven masennuslääkkeet korvasivat lähes kokonaan trisykliset masennuslääkkeet, koska niillä on vähemmän sivuvaikutuksia, kuten sydämen rytmihäiriöitä, painon lisääntymistä ja suun kuivumista.<ref name=":7" /><ref name="markku">{{Kirjaviite|Tekijä=Koulu Markku, Tuomisto Jouko|Nimeke=Farmakologia ja Toksikologia|Vuosi=2007|Sivu=387|Selite=7. uud. p.|Julkaisija=Medicina /Gummerus Oy|Tunniste=ISBN 978-951-97316-2-9}}</ref> Trisyklisiä ja tetrasyklisiä lääkkeitä on enää käytetty vain tapauksissa, missä uudemmat lääkkeet eivät toimi.<ref name="markku" />


Uudet masennuslääkkeet korvasivat myös bentsodiatsepamit.<ref name=":6" /> 1990-luvun puolivälin tutkimuksissa havaittiin etteivät ne auta masennuksen oireisiin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=T. K. Birkenhäger, P. Moleman, W. A. Nolen|Otsikko=Benzodiazepines for depression? A review of the literature|Julkaisu=International Clinical Psychopharmacology|Ajankohta=1995-09|Vuosikerta=10|Numero=3|Sivut=181–195|Pmid=8675972|Doi=10.1097/00004850-199510030-00008|Issn=0268-1315|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/8675972/}}</ref>
⚫
Trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö on vähentynyt uusien lääkkeiden myötä, koska [[Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä|SSRI]]- ja [[Monoamiinioksidaasi-inhibiittori|MAOI]]-lääkkeillä on vähemmän sivuvaikutuksia, kuten sydämen rytmihäiriöitä, painon lisääntymistä ja suun kuivumista.<ref name="markku">{{Kirjaviite|Tekijä=Koulu Markku, Tuomisto Jouko|Nimeke=Farmakologia ja Toksikologia|Vuosi=2007|Sivu=387|Selite=7. uud. p.|Julkaisija=Medicina /Gummerus Oy|Tunniste=ISBN 978-951-97316-2-9}}</ref>


Masennus ei ole lisääntynyt juuri lainkaan vuodesta 1990, mutta masennuslääkkeiden käyttö on noin kymmenkertaistunut.<ref name="pullinen/HS/17.12.2007"/> Lääkityksen kymmenkertaistumisesta huolimatta masennuksesta johtuvien sairauseläkkeiden määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995.<ref>Katja Kuokkanen: Masennuksen takia 38&nbsp;000 eläkkeellä. Helsingin Sanomat 4.9.2009</ref> Itsemurhien määrä on vähentunut samaan aikaan kun masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Suomessa tehtiin eniten itsemurhia vuonna 1990, minkä jälkeen niiden määrä on puolittunut. Itsemurhien väheneminen ei ole kuitenkaan toteutunut juuri lainkaan naisten kohdalla<ref name="findik-itsemurhat">{{Verkkoviite|Osoite=https://findikaattori.fi/fi/table/10|Nimeke=Itsemurhat|Tekijä=Tilastokeskus|Julkaisu=Findikaattori|Ajankohta=14.12.2020|Viitattu=7.1.2021}}</ref><ref name="Nimetön-pDMF-2">{{Verkkoviite|osoite=https://laaketieteensaatio.fi/itsemurhat-ovat-vahentyneet-suomessa-mutta-nuorten-tilanne-huolettaa/|nimeke=Itsemurhien määrä on puolittunut, mutta nuoret huolettavat|julkaisu=Suomen Lääketieteen Säätiö|ajankohta=2021-08-26|viitattu=2022-03-29|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>, vaikka he hakeutuvat miehiä helpommin hoitoon<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/kunpa-isi-jaksaisi-5308/?public=825bee4aa57e0a933d44d625c12c3b0f|nimeke=Kunpa isi jaksaisi|julkaisu=Lääkärilehti.fi|viitattu=2022-03-29|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.
Masennus ei ole lisääntynyt juuri lainkaan vuodesta 1990, mutta masennuslääkkeiden käyttö on noin kymmenkertaistunut.<ref name="pullinen/HS/17.12.2007"/> Lääkityksen kymmenkertaistumisesta huolimatta masennuksesta johtuvien sairauseläkkeiden määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995.<ref>Katja Kuokkanen: Masennuksen takia 38&nbsp;000 eläkkeellä. Helsingin Sanomat 4.9.2009</ref> Itsemurhien määrä on vähentunut samaan aikaan kun masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Suomessa tehtiin eniten itsemurhia vuonna 1990, minkä jälkeen niiden määrä on puolittunut. Itsemurhien väheneminen ei ole kuitenkaan toteutunut juuri lainkaan naisten kohdalla<ref name="findik-itsemurhat">{{Verkkoviite|Osoite=https://findikaattori.fi/fi/table/10|Nimeke=Itsemurhat|Tekijä=Tilastokeskus|Julkaisu=Findikaattori|Ajankohta=14.12.2020|Viitattu=7.1.2021}}</ref><ref name="Nimetön-pDMF-2">{{Verkkoviite|osoite=https://laaketieteensaatio.fi/itsemurhat-ovat-vahentyneet-suomessa-mutta-nuorten-tilanne-huolettaa/|nimeke=Itsemurhien määrä on puolittunut, mutta nuoret huolettavat|julkaisu=Suomen Lääketieteen Säätiö|ajankohta=2021-08-26|viitattu=2022-03-29|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>, vaikka he hakeutuvat miehiä helpommin hoitoon<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/kunpa-isi-jaksaisi-5308/?public=825bee4aa57e0a933d44d625c12c3b0f|nimeke=Kunpa isi jaksaisi|julkaisu=Lääkärilehti.fi|viitattu=2022-03-29|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.
Rivi 60: Rivi 69:
Joitain tutkijoita on alkanut uudelleen kiinnostaa [[Opioidit|opioidien]] käyttö masennuslääkkeenä. Niiden käyttö perustuu aivojen [[Opioidi|opioidijärjestelmään]], joka on osallisena mielialan säätelyssä. Opioideilla on havaittu masennusta lievittävä vaikutus ja niiden on havaittu tehoavan hoitoresistenttinä pidettyyn masennukseen. Niiden käyttö masennuksen hoitoon on kuitenkin kiistanalaista, sillä ne aiheuttavat voimakasta riippuvuutta ja niiden pitkäaikainen käyttö lisää masennusta.<ref>http://www.psychiatrictimes.com/major-depressive-disorder/opioids-treat-depression-jury-out</ref><ref>https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5494581/</ref>
Joitain tutkijoita on alkanut uudelleen kiinnostaa [[Opioidit|opioidien]] käyttö masennuslääkkeenä. Niiden käyttö perustuu aivojen [[Opioidi|opioidijärjestelmään]], joka on osallisena mielialan säätelyssä. Opioideilla on havaittu masennusta lievittävä vaikutus ja niiden on havaittu tehoavan hoitoresistenttinä pidettyyn masennukseen. Niiden käyttö masennuksen hoitoon on kuitenkin kiistanalaista, sillä ne aiheuttavat voimakasta riippuvuutta ja niiden pitkäaikainen käyttö lisää masennusta.<ref>http://www.psychiatrictimes.com/major-depressive-disorder/opioids-treat-depression-jury-out</ref><ref>https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5494581/</ref>


2000-luvulla on alettu tutkia uudestaan [[Psykedeelit|psykoaktiivisten aineiden]] käyttöä masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden hoidossa.<ref name=":5" /> [[LSD|LSD:n]], [[Psilosiini|psilosiinin]], [[Ketamiini|ketamiinin]] ja [[Ayahuasca|ayahuascan]] on havaittu lisäävän [[Hermosolu|hermosolujen]] kasvua aivoissa ja muovaavan aivoja. Tämä taas vaikuttaa siihen miten ihminen tuntee ja ajattelee.<ref name=":3" /> Psykoaktiivisten aineiden on havaittu toimivan masennuksen ja ahdistuksen hoidossa nopeasti ja pitkäkestoisesti.<ref name=":5" />
2000-luvulla on alettu myös tutkia uudestaan [[Psykedeelit|psykoaktiivisten aineiden]] käyttöä masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden hoidossa.<ref name=":5" /> [[LSD|LSD:n]], [[Psilosiini|psilosiinin]], [[Ketamiini|ketamiinin]] ja [[Ayahuasca|ayahuascan]] on havaittu lisäävän [[Hermosolu|hermosolujen]] kasvua aivoissa ja muovaavan aivoja. Tämä taas vaikuttaa siihen miten ihminen tuntee ja ajattelee.<ref name=":3" /> Psykoaktiivisten aineiden on havaittu toimivan masennuksen ja ahdistuksen hoidossa nopeasti ja pitkäkestoisesti.<ref name=":5" />


Vuonna 2016 [[Johns Hopkinsin yliopisto|Johns Hopkinsin yliopiston]] tutkimuksessa [[Psilosybiinisienet|psilosybiinisienten]] havaittiin vähentävän ahdistusta ja masennusta kuolemansairailla [[Syöpä|syöpäpotilailla]]. Tutkimuksissa psilosybiinisieniin ja terapiaan perustuvassa hoidon havaittiin myös auttavan useimpia [[Masennus|vakavasti masentuneita]]. Johns Hopkinsin yliopiston professori Alan Davisin mukaan hoidon teho voi olla jopa neljä kertaa nykyisiä mielialalääkkeitä parempi. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.hopkinsmedicine.org/news/newsroom/news-releases/psychedelic-treatment-with-psilocybin-relieves-major-depression-study-shows|nimeke=Psychedelic Treatment with Psilocybin Relieves Major Depression, Study Shows|julkaisu=Johns Hopkins Medicine Newsroom|ajankohta=2020-11-04|viitattu=2022-11-18|ietf-kielikoodi=en}}</ref>
Vuonna 2016 [[Johns Hopkinsin yliopisto|Johns Hopkinsin yliopiston]] tutkimuksessa [[Psilosybiinisienet|psilosybiinisienten]] havaittiin vähentävän ahdistusta ja masennusta kuolemansairailla [[Syöpä|syöpäpotilailla]]. Tutkimuksissa psilosybiinisieniin ja terapiaan perustuvassa hoidon havaittiin myös auttavan useimpia [[Masennus|vakavasti masentuneita]]. Johns Hopkinsin yliopiston professori Alan Davisin mukaan hoidon teho voi olla jopa neljä kertaa nykyisiä mielialalääkkeitä parempi. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.hopkinsmedicine.org/news/newsroom/news-releases/psychedelic-treatment-with-psilocybin-relieves-major-depression-study-shows|nimeke=Psychedelic Treatment with Psilocybin Relieves Major Depression, Study Shows|julkaisu=Johns Hopkins Medicine Newsroom|ajankohta=2020-11-04|viitattu=2022-11-18|ietf-kielikoodi=en}}</ref>

Versio 19. marraskuuta 2022 kello 02.49

Prozac eli fluoksetiini oli Yhdysvalloissa ensimmäinen laajasti markkinoitu SSRI-lääkeryhmän mielialalääke.

Masennuslääke, myös antidepressantti tai mielialalääke, on masennusta tai sen oireita lievittämään tai ehkäisemään tarkoitettu lääkeaine. Masennuslääke ei tehoa tavanomaiseen suruun, vaan sen käyttö rajoittuu kliinisen masennuksen hoitoon.[1] Mielialalääkkeitä voidaan käyttää myös ahdistuneisuuden, pelkotilojen, paniikkihäiriön, syömishäiriöiden ja pakko-oireisen häiriön hoidossa.

Käytön yleisyys

Masennuslääkkeiden käyttö on kasvanut Suomessa vuosi vuodelta. Niitä käytti vuonna 2008 kahdeksan prosenttia suomalaista,[2] ja niitä määrätään etenkin naisille ja vanhuksille.[3] Suomen Psykologiliiton mukaan Suomessa noin miljoona henkilöä käyttää Kelan korvaamia psyykenlääkkeitä, ja pelkästään masennuslääkkeitä käyttää noin 400 000 suomalaista.[4]

Lähes 90 prosenttia suomalaisessa erikoissairaanhoidossa hoidettavista vakavaa masennusta sairastavista hoidetaan masennuslääkkeillä sairauden akuutin vaiheen alussa[5].

Hoitosuositukset

Suomalainen Duodecim -lääkäriseura suosittelee, että vaikeita tai psykoottisia masennustiloja hoidettaisiin ensisijaisesti ja kaikissa tapauksissa ilman että lääkehoitoon yhdistetää alkuvaiheessa psykoterapiaa.[6] Masennuslääkkeen valinnassa on huomioitava potilaan ikä, depression vaikeusaste ja oirekuva sekä muut mahdolliset samanaikaiset sairaudet ja lääkehoidot. Lääkehoidon lisäksi on syytä hyödyntää myös psykoterapiaa.[7] Tätä suositusta ei noudateta Suomessa, sillä vain 20 prosentille masennuksesta valittavista potilaista tarjotaan psykoterapiaa[8].

Masennuslääkkeitä suositellaan Suomessa usein pitkäaikaiseen käyttöön, vaikka niiden pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu[9]. Lumekontrolloitujen kliinisten lääketutkimusten kesto on vain 6–8 viikkoa. Masennuslääkkeiden keskimääräiset käyttöajat ovat silti pidentyneet kaiken aikaa, koska hoitosuositukset ovat kannustaneet pitkiin hoitoihin.[10] Esimerkiksi Lääketieteen kandidaattiseuran julkaisemassa Therapia Fennica -kirjassa suositellaan, että masennuslääkitystä jatketaan vielä puoli vuotta masennuksen akuutin vaiheen mentyä ohi. Kirjan kirjoittajat suosittelevat toistuviin masennuksiin lisäksi pitkäaikaista masennuslääkehoitoa.[11]

Muut sairaudet ja terveydentilat

69 prosentilla jotka käyttävät masennuslääkettä ei ole tosiasiallisesti masennusta, vaan esimerkiksi stressi, suru tai epäilyksiä omasta selviytymisestä.[12][13]

Joitakin masennuksen hoitoon kehitettyjä lääkkeitä käytetään myös kroonisen kivun hoitoon.[14] SSRI-lääkkeiden seksuaalitoimintoihin liittyviä sivuvaikutuksia hyödynnetään ennenaikaisen siemensyöksyn hoidossa.[15] Sedatiivisia eli rauhoittavia masennuslääkkeitä käytetään myös unettomuuden ja nukahtamisvaikeuksien hoitoon.[16]

Lemmikkieläimillä

Masennuslääkkeitä on alettu määrätä enenevästi myös kotieläimille, vaikka eläimen alakulon syynä on masennuksen sijaan yleensä kivut tai muut sairaudet[17].

Lääkkeiden vaikutustavat

Aivojen kemiallisen epätasapainon hypoteesi

SSRI-lääkkeet perustuvat 1960-luvulla keksityn aivojen kemiallisen epätasapainon hypoteesiin[18], joka muuttui 1980-luvulla serotoniinihypoteesiksi. Serotoniinihypoteesin mukaan masennus johtuisi aivojen serotoniinivajeesta[19]. Sekä trisykliset että SSRI- ja SNRI-lääkkeet estävät serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa keskushermostossa ja lisäävät siten näiden aineiden pitoisuutta soluvälitilassa ja solukalvoissa.[20][21][22]

Aivokemiallisen masennushypoteesin tueksi on kyetty löytämään vain vähän tieteellistä näyttöä, minkä vuoksi muun muassa sen kehittäjä George Ashcroftin luopui siitä. Lisäksi on käynyt ilmi, ettei SSRI-lääkkeet olekaan niin selektiivisesti serotoniiniin kohdentuvia kuin aluksi ajateltiin.[23] Serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ei ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla, eikä serotoniinin määrä aivoissa korreloi mielialaan myöskään terveillä ihmisillä.[24]Serotoniiniteoriaa vastaan puhuu myös se, että masennuslääkkeiden vaikutukset ilmenevät selvästi vasta useiden viikkojen kuluttua hoidon aloituksesta, vaikka niiden vaikutukset serotoniinin tai muiden monoamiinien pitoisuuteen ovat paljon nopeampia.[25]

Uusimmat tutkimustulokset avaavat uuden näkökulman masennuslääkkeiden vaikutusmekanismiin hermostossa ja tämän tiedon valossa lienee selvää, että depression farmakologiset ja psykologiset hoitomuodot nivoutuvat toisiinsa tiukemmin kuin aiemmin on oletettu. Myös tutkimukset, joiden mukaan antidepressiivisen lääkehoidon yhdistäminen psykoterapiaan antaa parhaat hoitotulokset, tukevat tätä hermoverkkohypoteesia. Se myös selittäisi sen, miksi masennuslääkkeiden terapeuttinen vaikutus alkaa niin hitaasti, vasta useiden viikkojen jälkeen, vaikka niiden vaikutukset monoamiinitasoihin ovat huomattavasti nopeammat.[26]

Kasvutekijäteoria

Serotoniiniteoria on korvautunut sittemmin ainakin osittain kasvutekijäteorialla, joka mukaan masennuslääkkeiden hoitovaikutus perustuisi niiden kykyyn stimuloida aivosolujen uudismuodostuksen kannalta keskeisten kasvutekijöiden eritystä. Kasvutekijät lisäävät lisää aivojen plastisuutta, mikä antaisi psykoterapialle mahdollisuuden vaikuttaa siihen miten hermoradat jatkossa muodostuvat.[27][25] Tämä hyödyttäisi kuitenkin vain sitä kahdeksaa prosenttia masennuslääkkeiden käyttäjistä, joka käy terapiassa[28].

Kalifornian yliopiston David E. Olsonin mukaan masennus ei ole vain aivojen kemiallista epätasapainoa, vaan masennuksen hoidossa on tärkeää muuttaa aivojen hermoverkostoja, jotka säätelevät tunteita.[29]

Historia

Ensimmäiset lääkehoidot

Luonnon yrttiä mäkikuismaa on käytetty helpottamaan masennusta vuosisatoja.[30] Mäkikuisman käyttö masennuksen hoidossa väheni 1800- ja 1900-lukujen myötä yleisesti, paitsi Saksassa, jossa käyttöä jatkettiin ja yrttiä alettiin pakata lääkkeen muotoon.[31]

Sigmund Freud julkaisi vuonna 1884 kokaiinin lääkekäyttöä käsittelevän artikkelin, minkä jälkeen alkoi kokeilla sitä itse. Hän havaitsi kokaiinin auttavan omiin masennuskohtauksiinsa.[32] Freud alkoi kuitenkin epäillä vuoden 1887 jälkeen, että kokaiinin käyttöön liittyisi vakavia haittavaikutuksia ja katui myöhemmin virheelliseksi osoittautunutta oletustaan sen hyödyllisyydestä[33]. Kokaiini toimii keskushermostossa myöhemmin kehitettyjen masennuslääkkeiden tavoin estäen serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinottoa hermosoluun[34]. Sittemmin on havaittu, että kokaiinin masennusta lievittävä vaikutus on väliaikainen ilmiö ja että masennuksen paheneminen kuuluu kokaiinin pitkäaikaisvaikutuksiin[35].

Opioideja ja amfetamiineja käytettiin yleisesti masennuksen hoidossa ennen 1950-lukua.[36][37] Niiden käyttöä alettiin säännöstellä niiden sivuoireiden ja riippuvuutta aiheuttavan luonteen vuoksi.[36]

Rauhoittavien lääkkeiden keksiminen

1940-luvun puolivälissä Frank Berger havaitsi mefesiinillä olevan rauhoittavia ominaisuuksia ilman nukuttavaa vaikutusta. Sen kesto oli kuitenkin lyhyt ja vaikutus vähäinen. Mefesiinihavainnon innoittamana Berger kehitteli kollegansa kanssa Carter-Wallace-lääkeyhtiössä meprobamaatin (tuotenimi Miltown). Lääkkeestä tuli myyntimenestys, vaikkei tutkimuksissa voitu osoittaa lääkkeen vaikuttavan millään tavoin.[38]

Miltownin myyntimenestys houkutteli lääkeyhtiö Hoffmann-La Rochen kehittelemään kopion lääkkeestä. Tehtävän saanut tutkija Leo Sternbach huomasi vahingoissa atsovärien aiheuttavan toivotun vaikutuksen. Tämä johti klooridiatsepoksidin keksimiseen vuonna 1950-luvun puolivälissä, joka oli ensimmäinen tunnettu bentsodiatsepiini. Hoffmann-La Roche toi sen myyntiin 1960. Sitä seurasi diatsepaami vuonna 1963, joka tunnetaan myös Valium-tuotenimellä.[38]

Vuoteen 1977 mennessä bentsodiatsepiineistä oli tullut maailman eniten määrätty reseptilääke. Niiden havaittiin auttavan ahdistuksessa sekä ahdistuneessa masennuksessa.[38] 1980-luvun puolivälissä rauhoittavia bentsodiatsepiineja määrättiin masennuksen hoitoon yhtä paljon kuin trisyklisiä masennuslääkkeitä.[39]

Trisykliset masennuslääkkeet

Trisykliset masennuslääkkeet kehitettiin 1950-luvulla,[20] ja ne olivat eräitä ensimmäisistä masennuksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeistä.[40]

70-luvulla kehitetyt tetrasykliset lääkkeet pyrkivät vähentämään trisyklisten lääkkeiden haittavaikutuksia.

1950- ja 1960-luvun LSD-tutkimukset

1950-luvulla aloitettiin myös tutkimukset psykedeelisten yhdisteiden käytöstä masennuksen hoidossa. 1960-luvun puoliväliin mennessä oli tehty noin tuhat tutkimusta hoidosta. Tutkimuksissa käytettiin pääasiassa LSD:tä. Sen vaikutusmekanismeja tunnettiin kuitenkin huonosti, eikä sen myrkyllisyydestä ei ollut tarkkaa tietoa. LSD-hoidon pelättiin johtavan väärinkäyttöön ja psykedeelit yhdistettiin myös vastakulttuuriin. Tutkimukset lopetettiin, kun psykedeelisten aineiden käytöstä tuli tarkasti säädeltyä.[41]

Kolmannen sukupolven masennuslääkkeet

1980-luvulla alettiin kehitellä niin sanottuja kolmannen sukupolven masennuslääkkeitä, jotka nimettiin selektiivisiksi serotoniinin takaisinoton estäjiksi eli SSRI-lääkkeiksi. SSRI-lääkkeitä alettiin käyttää Suomessa 1990-luvulla.[3] Kolmannen sukupolven masennuslääkkeitä kutsuttiin "onnellisuuspillereiksi", ja niiden väitettiin tuovan huomattavaa apua masennukseen ilman vanhojen masennuslääkkeiden ikäviä sivuvaikutuksia, kuten persoonallisuuden muutosta.[42][43]

Kolmannen sukupolven masennuslääkkeet korvasivat lähes kokonaan trisykliset masennuslääkkeet, koska niillä on vähemmän sivuvaikutuksia, kuten sydämen rytmihäiriöitä, painon lisääntymistä ja suun kuivumista.[40][44] Trisyklisiä ja tetrasyklisiä lääkkeitä on enää käytetty vain tapauksissa, missä uudemmat lääkkeet eivät toimi.[44]

Uudet masennuslääkkeet korvasivat myös bentsodiatsepamit.[38] 1990-luvun puolivälin tutkimuksissa havaittiin etteivät ne auta masennuksen oireisiin.[45]

Masennus ei ole lisääntynyt juuri lainkaan vuodesta 1990, mutta masennuslääkkeiden käyttö on noin kymmenkertaistunut.[3] Lääkityksen kymmenkertaistumisesta huolimatta masennuksesta johtuvien sairauseläkkeiden määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995.[46] Itsemurhien määrä on vähentunut samaan aikaan kun masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Suomessa tehtiin eniten itsemurhia vuonna 1990, minkä jälkeen niiden määrä on puolittunut. Itsemurhien väheneminen ei ole kuitenkaan toteutunut juuri lainkaan naisten kohdalla[47][48], vaikka he hakeutuvat miehiä helpommin hoitoon[49].

Tulevaisuus

Joitain tutkijoita on alkanut uudelleen kiinnostaa opioidien käyttö masennuslääkkeenä. Niiden käyttö perustuu aivojen opioidijärjestelmään, joka on osallisena mielialan säätelyssä. Opioideilla on havaittu masennusta lievittävä vaikutus ja niiden on havaittu tehoavan hoitoresistenttinä pidettyyn masennukseen. Niiden käyttö masennuksen hoitoon on kuitenkin kiistanalaista, sillä ne aiheuttavat voimakasta riippuvuutta ja niiden pitkäaikainen käyttö lisää masennusta.[50][51]

2000-luvulla on alettu myös tutkia uudestaan psykoaktiivisten aineiden käyttöä masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden hoidossa.[41] LSD:n, psilosiinin, ketamiinin ja ayahuascan on havaittu lisäävän hermosolujen kasvua aivoissa ja muovaavan aivoja. Tämä taas vaikuttaa siihen miten ihminen tuntee ja ajattelee.[29] Psykoaktiivisten aineiden on havaittu toimivan masennuksen ja ahdistuksen hoidossa nopeasti ja pitkäkestoisesti.[41]

Vuonna 2016 Johns Hopkinsin yliopiston tutkimuksessa psilosybiinisienten havaittiin vähentävän ahdistusta ja masennusta kuolemansairailla syöpäpotilailla. Tutkimuksissa psilosybiinisieniin ja terapiaan perustuvassa hoidon havaittiin myös auttavan useimpia vakavasti masentuneita. Johns Hopkinsin yliopiston professori Alan Davisin mukaan hoidon teho voi olla jopa neljä kertaa nykyisiä mielialalääkkeitä parempi. [52]

Tehokkuus

Nykyisin laajimmin käytetyt masennuslääkkeet ovat vaikutusmekanismiltaan selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (selective serotonin reuptake inhibitors, SSRI-masennuslääkkeet)[7]. Vuonna 2014 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan SSRI- ja lumelääkkeen välinen ero hoitotuloksessa on kuitenkin vain 4,36 HAM-D-skaalalla yli 28 masennuspistettä tuottavissa erittäin vakavissa masennustiloissa. Lievän ja keskivaikean masennuksen hoitovaste on enää alle 3 pistettä lumelääkettä parempi, joten se alittaa esimerkiksi Iso-Britannian kansallisen terveysinstituutin käyttämän hoidon kliinisen merkitsevyyden alarajan.[53] Masennuslääkkeiden kliininen teho verrattuna lumelääkkeeseen on lisäksi suoraan yhteydessä sokkoutuksen purkautumiseen eli mitä suurempi ero lumeen ja lääkkeen aiheuttamilla sivuvaikutuksilla on, sitä suurempi osa potilaista arvaa oikein, syövätkö he plaseboa vai testattavaa lääkettä. Lumevaikutus voimistuu niissä potilaissa, jotka arvaavat syövänsä testattavaa lääkettä lumelääkkeen sijaan.[54][55]

On olemassa myös viitteitä siitä, että SSRI-lääkkeet eivät tehoa, jos masennuksen taustalla on elimistön puolustusjärjestelmän kehittämä inflammaatio[56].

Lääkehoito on lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa yhtä tehokas kuin psykoterapia mutta näiden yhdistelmä on selvästi tehokkaampaa kuin kumpikin erikseen[6].

Lääketieteen kandidaattiseuran julkaiseman Therapia Fennica -kirjan kirjoittajien mukaan pitkäaikainen masennuslääkehoito vähentää selvästi toistuvan masennussairauden uusimisvaaraa.[11]

Potilaan psykoottisuus heikentää masennuslääkkeiden tehoa entisestään. Masennuslääkkeen yhdistäminen psykoosilääkkeeseen parantaa Therapia Fennica -kirjan kirjoittajien mukaan merkittävästi psykoottisen depression hoitotuloksia.[57]

Heikosti hoidettavan masennuksen lisähoitona käytetään joskus uusia atyyppisia antipsykootteja, kilpirauhashormonia tai litiumia.[58] Joissain tapauksissa masennusta voidaan hoitaa myös stimulanteilla, kuten bupropionilla. Masennuslääkkeiden vaikutukset ilmenevät hitaasti, vasta 2–6 viikon kuluttua. Vaikutuksen on todettu kuitenkin nopeutuvan, jos masennuslääkitykseen lisätään tulehduskipulääkitys.[59]

Lyhyen aikavälin tutkimusnäyttö masennuksen hoidossa

Suurin osa masennuslääkkeitä koskevasta tutkimusnäytöstä pohjautuu lyhytkestoisille tutkimuksille, jotka kestävät vain 4-8 viikkoa[60]. Vuonna 2008 kirjoitetun artikkelin mukaan kaksi silloista meta-analyysiä osoitti, että tutkimustulosten valikoiva julkaiseminen on vinouttanut käsityksiä masennuslääkkeiden tehosta masennuksen hoidossa[61].

Lääkehoidon kokonaisvaste sisältää myös plasebovaikutuksen, joka muodostaa suurimman osan masennuslääkkeiden lyhytaikaisesta hoitovaikutuksesta. Monien riippumattomien meta-analyysien mukaan lääkehoidon hoidollinen vaste selittyy 82-90-prosenttisesti plaseboefektillä. Masennuslääkkeen ja lumelääkkeen ero on lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa kliinisesti merkityksetön, eikä se riipu käytetyn masennuslääkkeen vaikutusmekanismeista. Lievän ja keskivaikean depression hoidossa plasebon ja masennuslääkkeiden keskimääräinen ero on vain 1,8 pistettä Hamiltonin 52 pisteen arviointiasteikolla kun esimerkiksi Iso-Britannian kansallisen terveydenhuoltoinstituutin (NICE) mukaan kliinisen merkitsevyyden raja on määritelty kolmeksi pisteeksi plasebon ja lääkehoidon välillä. Jos yhteispisteiden määräksi tulee 8–16, potilas arvioidaan lievästi masentuneeksi. Vakavan masennuksen raja ylittyy 25 pisteellä.[62] Masennuslääkkeiden keskimääräinen spesifi hoitotulos vastaa siis sitä, että keskivaikean masennuksen oireista katoaisi ainoastaan 9 prosenttia[63]. Ero on vakavissakin masennustiloissa vain 4,36 pistettä. Tämäkin ero johtuu eräiden näkemysten mukaan sokkoutuksen purkautumisesta ja sen korostamasta plasebovaikutuksesta lääkehoitoa syövillä potilailla. Sokkoutumisen purkautumisesta johtuva plasebovaikutus korostuu sitä enemmän, mitä korkeammat pisteet henkilö saa masennusoireita mittaavalla skaalalla. Onkin olemassa jonkun verran tutkimusnäyttöä siitä, että sokkoutus purkautuu hyvin suurella osalla koehenkilöistä. Tätä ei kuitenkaan systemaattisesti tutkita kliinisissä kokeissa.[64][65] [66]

Riippumattomien julkaisuharhaa korjaavien meta-analyysien tulosten pohjalta tehdyt havainnot masennuslääkkeiden heikosta keskimääräisestä tehosta tutkijoiden mukaan välttämättä tarkoita, että lääkkeiden hoidollinen vaste olisi yksilötasolla sama kaikille potilaille. On mahdollista, että osa potilaista hyötyy merkittävästi lääkehoidosta ja osa taas ei. Tutkimusten mukaan lääkehoidon hoidollisen vasteen vaihtelu esimerkiksi masennuksen vakavuusasteen mukaan ei kuitenkaan ole niin suuri, että se tukisi tällaista hypoteesia. Tutkijoiden mukaan heikko näyttö ei kuitenkaan sulje pois sitä, että yksilöllistä vaihtelua ei olisi. Siitä ei vain ole löydetty näyttöä tähän asti tehdyissä tutkimuksissa. [67] [68]

Myös vieroitusoireet tutkimusten mukaan hankaloittavat tutkimusnäytön arviointia, koska potilaat vieroitetaan ennen kokeiden alkua edelliseltä lääkitykseltä usein kohtuullisen nopeasti. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan 78 %:ssa masennuslääkkeitä käsittelevissä satunnaistetuissa kokeissa koehenkilöt vieroitettiin edelliseltä lääkitykseltä alle kahdessa viikossa. Toisen samana vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan vieroitusoireiden arvioitiin vaikuttavan psykiatristen oireiden ilmaantumiseen kolmessa neljästä tutkituista kokeista.[69] [70]

Tutkijat pitävät masennuslääkkeiden hyötyjä pieninä varsinkin, jos ne suhteutetaan niiden aiheuttamiin haittavaikutuksiin[71]. Professori Erkki Isometsän laatiman tutkimuskatsausten yhteenvedon mukaan noin joka kuudes masennuslääkettä käyttävä potilas saa lääkityksestään lumevaikutusta enemmän hyötyä. Masennuslääkkeiden aiheuttama lumevaikutus on niin paljon varsinaista hoitovaikutusta yleisempi, että se mukaan laskettuna noin 60 prosenttia masennuslääkettä käyttävistä potilaista kokee joidenkin masennukseen liitettyjen oireidensa vähentyneen kuuden viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta[72]. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin laatima Käypä hoito -suositus suosittelee tämän vuoksi masennuslääkkeitä kaikenasteisten masennustilojen hoitoon joko yksinään tai mieluiten terapiaan yhdistettynä. Ainoastaan vaikea-asteisten tai psykoottisten depressioiden alkuvaiheessa ei tule käyttää psykoterapiaa.[73]

Vanhan polven trisyklisten masennuslääkkeiden on todettu olevan jonkin verran SSRI-lääkkeitä tehokkaampia vaikea-asteista masennusta sairastavilla sairaalahoitoa tarvitsevilla potilailla.[74] MAO-estäjiin kuuluva moklobemidi on todettu useissa tutkimuksissa tehokkaammaksi kuin SSRI-lääkkeisiin lukeutuva fluoksetiini.

Masennuslääkkeet eivät sovellu pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon, sillä ne menettävät tehoaan säännöllisesti käytettynä siten, että potilaat nukahtavat keskimäärin vain 7 minuuttia nopeammin kuin lumelääkkeen avulla[75].

Pitkän aikavälin tutkimukset masennuksen hoidossa

Lyhyen aikavälin satunnaistetuissa plasebokontrolloiduissa kokeissa saatu tutkimusnäyttö on lääketieteellisen hoidon kulmakivi, koska niissä voidaan paremmin kontrolloida muiden muuttujien vaikutus tutkittavan hoitomuodon tuottamaan vasteeseen potilaiden voinnissa. Niiden ongelma on kuitenkin siinä, että ne eivät tuota tietoa masennuksen lääkehoidon pitkän aikavälin hoitotuloksista eivätkä hoitamattoman masennuksen luonnollisesta kulusta. Tätä voidaan pitää ongelmana, koska masennuslääkkeitä käytetään usein vuosia, jopa vuosikymmeniä. Oletus masennuslääkkeiden masennusta ehkäisevästä vaikutuksesta mahdollisesti myös pitkällä aikavälillä pohjautuukin lyhyemmän aikavälin satunnaistettuihin tutkimuksiin, joiden mukaan masennuslääkkeiltä vieroitetut potilaat sairastuvat tilastollisesti useammin uudestaan masennukseen kuin lääkityksellä pysyvät. Näiden tutkimusten ongelma on kuitenkin monien tutkijoiden mukaan se, että vieroitusoireet itsessään voidaan usein helposti tulkita masennuksen uusiutumiseksi. [76]

Joidenkin tutkimusten mukaan masennuksen ennuste ennen masennuslääkkeiden käytön yleistymistä oli jopa parempi kuin nykyään huolimatta siitä, että masennuksen diagnostiset kriteerit ovat viime vuosikymmenien aikana laajentuneet ja masennusta sairastavat potilaat kärsivät keskimäärin lievemmästä sairaudesta nykyään kuin ennen lääkehoidon yleistymistä. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistun 14 000 potilasta käsittävän systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan masennusta sairastaneet potilaat toipuivat masennuksestaan hitaammin, mutta potilaiden masennus uusiutui harvemmin ja suurempi osa parantui sairaudestaan kuin nykyään. Tämä tutkimusnäyttö yhdessä monien naturalististen pitkän aikavälin tutkimusten kanssa antavat olettaa, että masennuslääkkeiden teho masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa pitkällä aikavälillä on vähintäänkin kiistanalainen kysymys. Esimerkiksi vuonna 1995 julkaistun pitkän aikavälin naturalistisen tutkimuksen mukaan hoidossa olevat masennuspotilaat kärsivät seitsemän kertaa todennäköisemmin työkyvyttömyydestä kuin ei-hoidetut. [77] [78] [79]

Mahdolliset haittavaikutukset

Levottomuus, huonovointisuus ja ärtymys

SSRI-lääkkeet aiheuttavat vähintään 10–15 prosentille potilaista motorista levottomuutta, ahdistuneisuutta, kiihtyneisyyttä tai unettomuutta. SSRI-lääkkeet saattavat aiheuttaa myös vapinaa tai voimakasta hikoilua.[20] MAO-estäjä moklobemidin tavallisimpia haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, ärtyisyys, unettomuus ja päänsärky[20].

Lihominen

Trisyklisten masennuslääkkeiden käyttöön liittyy usein lihomista.[20] Mirtatsapiinin ja mianseriinin haittavaikutuksiin kuuluvat muun muassa väsymys ja ruokahalun lisääntyminen (painon nousu)[20].

Seksuaalitoimintojen häiriöt

SSRI-lääkkeet aiheuttavat seksuaalitoimintojen häiriöitä jopa 60–98 prosentille potilaista[80]. SSRI-lääkkeiden ja trisyklisten lääkkeiden aiheuttamat seksuaalitoimintojen häiriöt ilmenevät seksuaalisen halun ja kyvyn vähenemisenä tai katoamisena, tuntohäiriöinä tai orgasmikyvyttömyytenä ja ejakulaationvaikeuksina[81][82][83]. Sukupuolielämän häiriöt saattavat jäädä pysyviksi, vaikka lääkitys lopetettaisiin[80]

Aivojen serotoniinitasapainoon vaikuttavan mielialalääkkeen käytöllä raskauden[84][85] tai nuoruusiän[86] aikana saattaa olla pysyviä vaikutuksia lapsen tai nuoren seksuaaliseen kehitykseen. Masennuslääkkeet voivat myös aiheuttaa priapismia tai klitorismia, jotka saattavat johtaa pysyvään orgasmikyvyttömyyteen[87][88].

Kasvanut riski tiettyihin sairauksiin

Kaikkien masennuslääkkeiden käyttö lisää luunmurtumien riskiä[89]. SSRI-lääkkeet voivat lisätä vatsa- ja pohjukaissuolen haavojen vuotoa tai muuta verenvuotoalttiutta.[20] Trisykliset masennuslääkkeet voivat häiritä sydämen toimintaa.[20] SNRI-lääkkeet voivat aiheuttaa trisyklisten masennuslääkkeiden tavoin antikolinergisia sivuvaikutuksia.[20]

Tutkimuksissa on havaittu viitteitä raskausajan masennuslääkkeiden käytön yhteydestä ennenaikaiseen synnytykseen, alhaiseen syntymäpainoon sekä lapsen merkittäviin epämuodostumiin[90].

Kipuaistin turtuminen

Masennuslääkkeillä on vaihtelevassa määrin yleistä kipuaistia turruttavaa vaikutusta.[91] Etenkin trisyklisten masennuslääkkeiden ja duloksetiinin käyttäjille pitäisi järjestää säännöllinen hammaslääketieteellinen seuranta, koska lääkitys voi johtaa siihen, että hammasmätä vaurioittaa hampaita ilman että hampaat oireilevat. Masennuslääkkeet saattavat myös vähentää syljeneritystä.[92][93] ja heikentää verenkiertoa, mikä osaltaan lisää hammasvaurioiden riskiä.

Monet masennuslääkkeet vaimentavat tuntoaistin toimintoja, kuten kipuimpulssin kulkeutumista hermoradoissa.[14]

Tunne-elämän latistuminen

Masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäyttöön raportoidaan usein myös liittyvän yleistä tunne-elämän latistumista.[3][43]

Lisääntynyt itsemurhariski

Myös itsemurha-ajatuksia saattaa esiintyä, jonka takia Lääkelaitos ei suosittele SSRI-lääkkeitä fluoksetiinia lukuun ottamatta alle 18-vuotiaille.[94]

Itsemurha on lisäksi monen tekijän summa, joka ei liity pelkästään lääkitykseen. Itsemurhan tehneet ovat kärsineet masennuksen lisäksi tyypillisesti myös päihdeongelmista ja heidän saamassa hoidossa on ollut usein suuria puutteita. Itsemurhien väheneminen saattaa liittyä siihen, että ihmiset hakevat ja saavat masennukseen aiempaa enemmän hoitoa.[95][10] Myös masennukseen liittyvä stigma on pienentynyt, koska masennuksesta on alettu puhua yhä enemmän julkisuudessa[48]. Suomessa toteutettiin lisäksi valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyprojekti vuosina 1986–1996[96].

Käytön lopettamisen vieroitusoireet

Kaikki masennuslääkkeet voivat aiheuttaa lopetuksen tai annoksen vähentämisen yhteydessä ilmaantuvia vieroitusoireita. SSRI-lääkkeet aiheuttavat kuitenkin enemmän vieroitusoireita kuin trisykliset.[97] SSRI- ja SNRI-lääkkeet eivät kuitenkaan aiheuta riippuvuutta.[98]

Tutkimusten mukaan noin puolet masennuslääkkeiden käyttäjistä saa vieroitusoireita yrittäessään lopettaa masennuslääkkeen käytön. Oireet kestävät viikkoja tai jopa kuukausia, ja niiden vakavuus ja kesto korreloivat todennäköisesti sen kanssa, kuinka kauan masennuslääkkeitä on käytetty.[99] Mahdollisten vieroitusoireiden vähentämiseksi masennuslääkkeiden käyttöä tuleekin yleensä vähentää hitaasti ja pieni annos kerrallaan[100]. Vieroitusoireet kestävät useimmiten muutamia viikkoja, toisinaan jopa 2–3 kuukautta tai kauemmin.[101]

Raskausajan mielialalääkkeen käytön myötä voi sikiöllä tai vastasyntyneellä esiintyä voimakkaita vieroitusoireita lääkkeen käytön lopettamisen yhteydessä tai synnytyksen jälkeen.[102][103]

Masennuslääkkeiden käytön lopettaminen voi aiheuttaa esimerkiksi seuraavia vieroitusoireita: ripuli, pahoinvointi, päänsärky ja muut kivut, hikoilu, sydämentykytys, pyörrytys, huimaus, tuntohäiriöt (esim. tuntemukset neuloista tai sähköiskuista), kutina, vapina, tasapainohäiriöt, lihasjäykkyys, lihaskouristukset, muistihäiriöt, ärtymys, kiihtymys, unettomuus, sekavuus, ahdistus, alakulo, itkuisuus, väsymys.[100][104]

Vieroitusoireet eivät ole osoitus jatkuvan lääkkeen käytön tarpeellisuudesta tai uudelleen alkavasta masennuksesta, vaan merkkejä siitä, että elimistö yrittää sopeutua lääkkeen käytön lopettamiseen.[105]

Vieroitusoireistoa on syytä epäillä etenkin seuraavissa tapauksissa:

  • Jos oireet alkavat lyhyen ajan kuluttua lääkkeen lopettamisesta tai annoksen pienentämisestä.
  • Jos oireet lakkaavat lyhyen ajan kuluessa siitä kun on palattu alkuperäiseen annokseen.
  • Jos ilmenee sellaisia oireita, joita ei ollut ennen hoidon aloittamista (esimerkiksi tuntemuksia neulanpistoista tai sähköiskuista, kutinaa, fyysistä kipua tai flunssaista oloa).[100]

Masennuslääkkeiden luokittelu

Antidepressantit jaetaan karkeasti vanhan polven trisyklisiin masennuslääkkeisiin ja uuden polven SSRI-lääkkeisiin (Selective Serotonin Reuptake Inhibitor), joiden lisäksi on edellä mainittuihin ryhmiin kuulumattomia lääkkeitä. Venlafaksiini, duloksetiini, tratsodoni kuuluvat SNRI-lääkkeisiin (Serotonin–norepinephrine reuptake inhibitor).[20] Reboksetiini on puolestaan NRI-ryhmän (Norepinephrine reuptake inhibitor) lääkeaine. Lisäksi on olemassa NaSSA-ryhmään (Noradrenergic and specific serotonergic antidepressant) kuuluvia masennuslääkkeitä kuten mirtatsapiini ja mianseriini. Toisen sukupolven MAO-estäjiin lukeutuu moklobemidi. Kaikki edellä mainitut masennuslääkkeet toimivat periaatteessa samalla tavalla, eli lisäävät keskushermoston välittäjäaineiden serotoniinin ja noradrenaliinin määrää.[20] MAO-estäjät vaikuttavat lisäksi muihin välittäjäaineisiin, kuten dopamiinin.[106]

Saksassa masennuslääkkeenä käytetään mäkikuismaa.[107] Mäkikuisman on todettu olevan lievän ja keskivaikean depression masennuksen hoidossa tehokkaampi kuin lumelääke ja yhtä tehokas kuin pienet annokset trisyklisiä masennuslääkkeitä. [108] Saksassa mäkikuisma on lääkäreiden yleisimmin määräämä luontaistuote masennuksen hoitoon. [109]

Erityyppiset masennuslääkkeet
Lääkkeen luokittelu Luokkaan kuuluvat lääkkeet (tuotemerkit suluissa)
SMS-lääkkeet (Serotoniin modulaattorit ja stimulaattorit)
SSRI-lääkkeet (Selektiiviset serotoniin takaisinoton estäjät)[98]
SNRI-lääkkeet (Selektiiviset serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät)[98]
Melatoniinireseptorin agonistit
MAOI-lääkkeet (Monoamiinioksidaasin estäjät)
Tetrasykliset masennuslääkkeet
Trisykliset masennuslääkkeet
Luontaistuotteet

Kritiikkiä

Masennuslääkkeiden teho on tutkimusten mukaan hyvin vaatimatonta. Tulos johtuu joko siitä, että masennuslääkkeistä aidosti hyötyvien potilaiden määrä on pieni tai siitä, että niiden tehossa on kyse lumevaikutuksesta, joka tehostuu lääketutkimuksissa, koska potilaat arvaavat sivuvaikutusten johdosta saavansa tutkittavaa lääkettä lumeen sijaan.[110]

Käsitys lääkkeiden tehosta masennuksen hoidossa johtuu sitä, että lääkeyhtiöt ovat julkaisseet valikoivasti vain sen osan tekemistään tutkimuksista, joiden mukaan lääkehoidosta on ollut hyötyä masennuspotilaille. Kun kaikki tutkimukset otetaan mukaan meta-analyyseihin, tuloksena on, etteivät masennuslääkkeet tehoa kuin hieman lumelääkettä paremmin lievään masennukseen, mikä saattaa johtua siitä, että masennuslääkkeiden sivuvaikutukset tehostavat niiden aiheuttamaa lumevaikutusta. Etenkin SSRI-lääkkeiden teho on heikko. Masennuslääkkeiden teho on parempi vaikea-asteisessa masennuksessa, mutta se saattaa johtua siitä, että lumevaikutus tehoaa paremmin vaikea-asteiseen kuin leivään masennuksen. Toinen mahdollinen selitys on se, että on olemassa pieni joukko potilaita, jotka hyötyvät aidosti masennuslääkkeistä.[111] On olemassa myös viitteitä siitä, että SSRI-lääkkeet eivät tehoa, jos masennuksen taustalla on elimistön puolustusjärjestelmän kehittämä inflammaatio.[56]

Psykologi Aku Kopakkala arvosteli mielialalääkkeiden käyttöä Ylen MOT-ohjelmassa toukokuussa vuonna 2014. Kopakkala sanoi: "Näitä lääkkeitä käytetään ikään kuin me tietäisimme, mitä niistä seuraa." Hän toimi tuolloin Mehiläisen kuntoutusjohtajana. Julkisen arvostelun jälkeen Mehiläinen irtisanoi Aku Kopakkalan.[112] Kopakkala on jatkanut myöhemminkin mielialalääkkeiden arvostelua ja kyseenalaistamista. Hän kertoo Mielipalveluiden artikkelissaan mielialalääkkeiden aiheuttavan fyysistä riippuvuutta. Ihmisen keho joutuu mielialalääkkeitä käytettäessä sopeutumaan varsin poikkeuksellisiin välittäjäainepitoisuuksiin ja seurauksena keho muuttaa toimintaansa mm. vähentämällä reseptorien määrää.[113]

Muut masennuksen hoitomuodot

Pääartikkeli: Psykoterapia

Masennuslääkkeiden teho vastaa psykoterapian tehoa lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa. Masennuslääkkeiden ja psykoterapian yhdistelmä on kuitenkin selvästi pelkkää lääkehoitoa tai pelkkää psykoterapiaa tehokkaampaa.[6]

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin laatimassa Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoitoa tulee aina käyttää vaikeissa tai psykoottisissa masennustiloissa, eikä niiden alussa pitäisi yleensä käyttää psykoterapiaa edes lääkehoidon ohella.[6]

Lähteet

  1. ↑ Soili Poijula: Yllättävä kuolema aiheuttaa läheisille vakavan terveysriskin. Helsingin Sanomat 31.10.2009, A2
  2. ↑ Pekka Mykkänen: Miljoonat saattavat syödä turhaan masennuslääkkeitä. Helsingin Sanomat 8.1.2010, B3
  3. ↑ a b c d Pullinen, Jussi: Masennuslääkkeiden käyttö lisääntynyt huimasti. Helsingin Sanomat, 2007, nro 17.12.2007, D2. Sanoma Oy.
  4. ↑ Professori arvostelee psyykenlääkkeitä: ”Lääketeollisuus on turmellut terveydenhuollon” Vantaan Sanomat 14.8.2014.
  5. ↑ Erpo Pakkala: Masennuspotilaan lääkehoito jää usein kesken Mediuutiset. Viitattu 2.4.2021.
  6. ↑ a b c d Depressio Käypä hoito -suositus. 08.01.2020. Duodecim.
  7. ↑ a b Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä: Depressio Käypä hoito. 8.1.2020 (päivityksessä). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 07.02.2018.
  8. ↑ Jussi Pullinen: Kaksikymmentä onnen vuotta. Helsingin Sanomat 17.12.2007, D2.
  9. ↑ Soili Takkala: Masennuslääkkeen vieroitusoireet diagnosoidaan usein väärin Mad In Finland - Hulluna Suomessa. 23.1.2022. Viitattu 29.3.2022.
  10. ↑ a b Masennuslääkkeet ja itsemurha Masennuslääkkeet ja itsemurha. Viitattu 29.3.2022.
  11. ↑ a b Psyykenlääkkeiden valinta, käyttö ja haittavaikutukset, TherapiaFennica
  12. ↑ https://www.medicaldaily.com/antidepressants-arent-taken-depressed-majority-users-have-no-disorder-327940
  13. ↑ https://www.psychiatrist.com/jcp/article/Pages/2015/v76n01/v76n0106.aspx
  14. ↑ a b Jännityspäänsärkyä hoidetaan rentoutumisella, liikunnalla ja särkylääkkeillä. Päänsärky 15.6.2005.
  15. ↑ Kinzl JF. "[Major depressive disorder, antidepressants and sexual dysfunction]." Neuropsychiatr. 2009;23(2):134-8. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19573505
  16. ↑ Roehrs T, Roth T. "Insomnia pharmacotherapy." Neurotherapeutics. 2012 Oct;9(4):728-38. doi: 10.1007/s13311-012-0148-3. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22976558
  17. ↑ Koirille ja kissoille annetaan yhä enemmän ihmisten masennuslääkkeitä, sanoo eläinlääkäri – Omistaja ei aina huomaa, että alakulon taustalla on toinen syy. Ellanoora Kauppila. Helsingin Sanomat 31.10.2019. https://www.hs.fi/elama/art-2000006291557.html
  18. ↑ Eternal sunshine the Guardian. 13.5.2007. Viitattu 29.3.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Henkilö | Vielä 20 vuotta sitten oli erikoista, jos joku kertoi olevansa masentunut, mutta sitten tapahtui käänne – ”Ihmiset ovat alkaneet pitää vaikeita elämänvaiheita sairautena”, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 15.6.2021. Viitattu 17.6.2021.
  20. ↑ a b c d e f g h i j k Matti O. Huttunen: Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet. 2008.
  21. ↑ Lääkeresistentin depression lääkehoidon suuntaviivoja. Erkki Isometsä, Erkka Syvälahti: Duodecim Vsk. 47, Nro: 7 / 2004, s. 821
  22. ↑ Erkka Syvälahti ja Jarmo Hietala: Masennuslääkkeet ja litium.
  23. ↑ Eternal sunshine the Guardian. 13.5.2007. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
  24. ↑ Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen, Eero Castrén; Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 16/2009;125(16):1781–6
  25. ↑ a b Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen, Eero Castrén; Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 16/2009;125(16):1781–6
  26. ↑ Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen, Eero Castrén; Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 16/2009;125(16):1781–6
  27. ↑ Masennus systeemisairautena, Hasse Karlsson LT, FM, integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori, ylilääkäri, Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri/psykiatria; Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012; 128(6):622–6.
  28. ↑ Taina Kuuskorpi: Kuka hyötyy psykoterapiasta?. Tiede-lehti, heinäkuu 2021.
  29. ↑ a b Psychedelic drugs could treat depression, and other mental illnesses University of California. 20.6.2018. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  30. ↑ Czygan FC (2003). "Kulturgeschichte und Mystik des Johanniskrauts: Vom 2500 Jahre alten Apotropaikum zum aktuellen Antidepressivum" de. Pharmazie in unserer Zeit 32 (3): 184–90. doi:10.1002/pauz.200390062. PMID 12784538. 
  31. ↑ "St John's wort for depression--an overview and meta-analysis of randomised clinical trials" (August 1996). BMJ 313 (7052): 253–258. doi:10.1136/bmj.313.7052.253. PMID 8704532. 
  32. ↑ Kokaiinista, 2010. (Sigmund Freud: Über Coca, 1884–1887). Helsinki. Books on Demand. Isbn=978-952-286-796-4, sivut 7–72 ja s. 117–121.
  33. ↑ Sacks, Oliver: Awakenings, s. 323–324 (”Freud and Cocaine”). London: Picador, 1991. ISBN 0-330-32091-2. (englanniksi)
  34. ↑ Kokaiini YAD Youth Against Drugs. Viitattu 30.5.2022.
  35. ↑ Cocaine And Depression Delamere. Viitattu 30.5.2022.
  36. ↑ a b "Current and Historical Concepts of Opiate Treatment in Psychiatric Disorders" (1988). International Clinical Psychopharmacology 3 (3): 255–66. doi:10.1097/00004850-198807000-00007. PMID 3153713. 
  37. ↑ "Amphetamine, past and present – a pharmacological and clinical perspective" (June 2013). J. Psychopharmacol. 27 (6): 479–96. doi:10.1177/0269881113482532. PMID 23539642. 
  38. ↑ a b c d Richard Balon, Vladan Starcevic, Edward Silberman, Fiammetta Cosci, Steven Dubovsky, Giovanni A. Fava, Antonio E. Nardi, Karl Rickels, Carl Salzman, Richard I. Shader, Nicoletta Sonino: The rise and fall and rise of benzodiazepines: a return of the stigmatized and repressed. Brazilian Journal of Psychiatry, 9.3.2020, 42. vsk, nro 3, s. 243–244. PubMed:32159714. doi:10.1590/1516-4446-2019-0773. ISSN 1516-4446. Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ D. A. Johnson: The use of benzodiazepines in depression. British Journal of Clinical Pharmacology, 1985, 19 Suppl 1. vsk, s. 31S–35S. PubMed:2859876. doi:10.1111/j.1365-2125.1985.tb02740.x. ISSN 0306-5251. Artikkelin verkkoversio.
  40. ↑ a b Tricyclic antidepressants (TCAs) Mayo Clinic. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  41. ↑ a b c Elina Hynninen, Rafael Moliner, Jesper Ekelund, Esa R. Korpi ja Lauri Elsilä: Psykedeelien kliiniset mahdollisuudet ja biologiset mekanismit www.duodecimlehti.fi. 2020;136(13):1531-9. Viitattu 18.11.2022.
  42. ↑ Juha Mikkonen Masennus ja serotoniiniselektiiviset lääkkeet. 2000.
  43. ↑ a b Riikka Venäläinen: Onnellisuuspilleri ei ole ihmelääke, mutta auttaa monen kiinni elämään. Aviisi 5/97.
  44. ↑ a b Koulu Markku, Tuomisto Jouko: Farmakologia ja Toksikologia, s. 387. 7. uud. p.. Medicina /Gummerus Oy, 2007. ISBN 978-951-97316-2-9.
  45. ↑ T. K. Birkenhäger, P. Moleman, W. A. Nolen: Benzodiazepines for depression? A review of the literature. International Clinical Psychopharmacology, 1995-09, 10. vsk, nro 3, s. 181–195. PubMed:8675972. doi:10.1097/00004850-199510030-00008. ISSN 0268-1315. Artikkelin verkkoversio.
  46. ↑ Katja Kuokkanen: Masennuksen takia 38 000 eläkkeellä. Helsingin Sanomat 4.9.2009
  47. ↑ Tilastokeskus: Itsemurhat Findikaattori. 14.12.2020. Viitattu 7.1.2021.
  48. ↑ a b Itsemurhien määrä on puolittunut, mutta nuoret huolettavat Suomen Lääketieteen Säätiö. 26.8.2021. Viitattu 29.3.2022.
  49. ↑ Kunpa isi jaksaisi Lääkärilehti.fi. Viitattu 29.3.2022.
  50. ↑ http://www.psychiatrictimes.com/major-depressive-disorder/opioids-treat-depression-jury-out
  51. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5494581/
  52. ↑ Psychedelic Treatment with Psilocybin Relieves Major Depression, Study Shows Johns Hopkins Medicine Newsroom. 4.11.2020. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  53. ↑ Irving Kirsch: Antidepressants and the Placebo Effect. Zeitschrift Fur Psychologie, 2014, nro 3, s. 128–134. PubMed:25279271. doi:10.1027/2151-2604/a000176. ISSN 2190-8370. Artikkelin verkkoversio.
  54. ↑ J. G. Rabkin, J. S. Markowitz, J. Stewart, P. McGrath, W. Harrison, F. M. Quitkin: How blind is blind? Assessment of patient and doctor medication guesses in a placebo-controlled trial of imipramine and phenelzine. Psychiatry Research, 1986–9, nro 1, s. 75–86. PubMed:3538107. ISSN 0165-1781. Artikkelin verkkoversio.
  55. ↑ Christopher Baethge, Oliver P. Assall, Ross J. Baldessarini: Systematic review of blinding assessment in randomized controlled trials in schizophrenia and affective disorders 2000–2010. Psychotherapy and Psychosomatics, 2013, nro 3, s. 152–160. PubMed:23548796. doi:10.1159/000346144. ISSN 1423-0348. Artikkelin verkkoversio.
  56. ↑ a b Antidepressant test. https://spectrumnews.org/news/spotted/antidepressant-test-federally-funded-flop-budget-boost/
  57. ↑ Psyykenlääkkeiden valinta, käyttö ja haittavaikutukset, TherapiaFennica
  58. ↑ Lääkeresistentin depression lääkehoidon suuntaviivoja. Erkki Isometsä, Erkka Syvälahti: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 7/2004, s. 821
  59. ↑ Arthritis drug boosts effectiveness of antidepressant medication, study finds medicalxpress.com. Viitattu 11.11.2016.
  60. ↑ Irving Kirsch, Brett J Deacon, Tania B Huedo-Medina, Alan Scoboria, Thomas J Moore, Blair T Johnson: Initial Severity and Antidepressant Benefits: A Meta-Analysis of Data Submitted to the Food and Drug Administration. PLoS Medicine, 2008-2, nro 2. PubMed:18303940. doi:10.1371/journal.pmed.0050045. ISSN 1549-1277. Artikkelin verkkoversio.
  61. ↑ Ulrich Tacke: Auttavatko masennuslääkkeet todella? (pdf) 2008;124:1931-1932. Duodecim. Viitattu 5.8.2009.
  62. ↑ Janet B.W. Williams, D.S.W.: HAASTATTELUOPAS HAMILTONIN DEPRESSION ARVIOINTIASTEIKOLLE. http://www.ids-qids.org/translations/finnish/SIGHD-IDSCFinnish-Finland.pdf
  63. ↑ Danilo Carrozzino, Chiara Patierno, Giovanni A. Fava, Jenny Guidi: The Hamilton Rating Scales for Depression: A Critical Review of Clinimetric Properties of Different Versions. Psychotherapy and Psychosomatics, 2020, nro 3, s. 133–150. PubMed:32289809. doi:10.1159/000506879. ISSN 0033-3190. Artikkelin verkkoversio. english
  64. ↑ Irving Kirsch, Brett J. Deacon, Tania B. Huedo-Medina, Alan Scoboria, Thomas J. Moore, Blair T. Johnson: Initial Severity and Antidepressant Benefits: A Meta-Analysis of Data Submitted to the Food and Drug Administration. PLOS Medicine, 26.2.2008, nro 2, s. e45. PubMed:18303940. doi:10.1371/journal.pmed.0050045. ISSN 1549-1676. Artikkelin verkkoversio. en
  65. ↑ Irving Kirsch: Antidepressants and the Placebo Effect. Zeitschrift Fur Psychologie, 2014, nro 3, s. 128–134. PubMed:25279271. doi:10.1027/2151-2604/a000176. ISSN 2190-8370. Artikkelin verkkoversio.
  66. ↑ Arif Khan, Kaysee Fahl Mar, Jim Faucett, Shirin Khan Schilling, Walter A. Brown: Has the rising placebo response impacted antidepressant clinical trial outcome? Data from the US Food and Drug Administration 1987‐2013. World Psychiatry, 2017-6, nro 2, s. 181–192. PubMed:28498591. doi:10.1002/wps.20421. ISSN 1723-8617. Artikkelin verkkoversio.
  67. ↑ Alex Luedtke, Ronald C. Kessler: New Directions in Research on Heterogeneity of Treatment Effects for Major Depression. JAMA Psychiatry, 17.2.2021. doi:10.1001/jamapsychiatry.2020.4489. Artikkelin verkkoversio. en
  68. ↑ Marta M. Maslej, Toshiaki A. Furukawa, Andrea Cipriani, Paul W. Andrews, Marcos Sanches, Anneka Tomlinson: Individual Differences in Response to Antidepressants: A Meta-analysis of Placebo-Controlled Randomized Clinical Trials. JAMA Psychiatry, 17.2.2021. doi:10.1001/jamapsychiatry.2020.4564. Artikkelin verkkoversio. en
  69. ↑ Alexander M. Récalt, David Cohen: Withdrawal Confounding in Randomized Controlled Trials of Antipsychotic, Antidepressant, and Stimulant Drugs, 2000-2017. Psychotherapy and Psychosomatics, 2019, nro 2, s. 105–113. PubMed:30893683. doi:10.1159/000496734. ISSN 1423-0348. Artikkelin verkkoversio.
  70. ↑ David Cohen, Alexander Recalt: Discontinuing Psychotropic Drugs from Participants in Randomized Controlled Trials: A Systematic Review. Psychotherapy and Psychosomatics, 2019, nro 2, s. 96–104. PubMed:30923288. doi:10.1159/000496733. ISSN 1423-0348. Artikkelin verkkoversio.
  71. ↑ Selective serotonin reuptake inhibitors versus placebo in patients with major depressive disorder. A systematic review with meta-analysis and Trial Sequential Analysis. February 2017. https://www.researchgate.net/publication/313481570_Selective_serotonin_reuptake_inhibitors_versus_placebo_in_patients_with_major_depressive_disorder_A_systematic_review_with_meta-analysis_and_Trial_Sequential_Analysis
  72. ↑ Depression hoito masennuslääkkeiden avulla www.kaypahoito.fi. Viitattu 17.6.2021.
  73. ↑ Depressio www.kaypahoito.fi. Viitattu 17.6.2021.
  74. ↑ Johan Spoov & Erkka Syvälahti, Masennuslääkkeet. Käyttöaiheet ja hoidon periaatteet. Kapseli 32. 2003 Kela, Lääkelaitos
  75. ↑ N Buscemi, B Vandermeer, C Friesen, L Bialy, M Tubman, M Ospina, TP Klassen, and M Witmans: Manifestations and Management of Chronic Insomnia in Adults: Summary. AHRQ Evidence Report Summaries. June 2005. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK11906/
  76. ↑ Michael P. Hengartner: How effective are antidepressants for depression over the long term? A critical review of relapse prevention trials and the issue of withdrawal confounding. Therapeutic Advances in Psychopharmacology, 1.1.2020, nro 10, s. 2045125320921694. PubMed:32435449. doi:10.1177/2045125320921694. ISSN 2045-1253. Artikkelin verkkoversio. en
  77. ↑ Michael P. Hengartner: How effective are antidepressants for depression over the long term? A critical review of relapse prevention trials and the issue of withdrawal confounding. Therapeutic Advances in Psychopharmacology, 1.1.2020, nro 10, s. 2045125320921694. doi:10.1177/2045125320921694. ISSN 2045-1253. Artikkelin verkkoversio. en
  78. ↑ Roger T. Mulder, Christopher M. A. Frampton: Outcome of mood disorders before psychopharmacology: a systematic review. The Australian and New Zealand Journal of Psychiatry, 2014-03, nro 3, s. 224–236. PubMed:24285565. doi:10.1177/0004867413514490. ISSN 1440-1614. Artikkelin verkkoversio.
  79. ↑ W. Coryell, J. Endicott, G. Winokur, H. Akiskal, D. Solomon, A. Leon: Characteristics and significance of untreated major depressive disorder. The American Journal of Psychiatry, 1995-08, nro 8, s. 1124–1129. PubMed:7625458. doi:10.1176/ajp.152.8.1124. ISSN 0002-953X. Artikkelin verkkoversio.
  80. ↑ a b A. B. Csoka A. S. Bahrick, O.-P. Mehtonen: Persistent Sexual Dysfunction after Discontinuation of Selective Serotonin Reuptake Inhibitors (SSRIs) (doi 10.1111/j.1743-6109.2007.00630.x pmid 18173768) Journal of Sex Med.. (englanniksi)
  81. ↑ Marita Räsänen. Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt. Duodecim 2003;119(3):219-27.
  82. ↑ Opas masennuslääkkeistä.
  83. ↑ Ennenaikaisen siemensyöksyn hoito nyt ja tulevaisuudessa. Juhana Piha 18.11.2008.
  84. ↑ Gouvêa TS, Morimoto HK, de Faria MJ, Moreira EG, Gerardin DC (September 2008). "Maternal exposure to the antidepressant fluoxetine impairs sexual motivation in adult male mice". Pharmacol. Biochem. Behav. 90 (3): 416–9. doi:10.1016/j.pbb.2008.03.025. PMID 18457868. 
  85. ↑ Maciag D, Simpson KL, Coppinger D, et al. (January 2006). "Neonatal antidepressant exposure has lasting effects on behavior and serotonin circuitry". Neuropsychopharmacology 31 (1): 47–57. doi:10.1038/sj.npp.1300823. PMID 16012532. 
  86. ↑ de Jong TR, Snaphaan LJ, Pattij T, et al. (January 2006). "Effects of chronic treatment with fluvoxamine and paroxetine during adolescence on serotonin-related behavior in adult male rats". Eur Neuropsychopharmacol 16 (1): 39–48. doi:10.1016/j.euroneuro.2005.06.004. PMID 16107310. 
  87. ↑ Masennuslääkkeet ja litium.
  88. ↑ Cipralex (essitalopraami) Pakkausseloste.
  89. ↑ Surmontilin valmisteyhteenveto
  90. ↑ Elina Jokiranta-Olkoniemi: Autismikirjon häiriöiden yhteys epilepsiaan ja perheessä esiintyviin psykiatrisiin häiriöihin. Väestöön pohjautuva epidemiologinen tutkimus väitöskirja. Turun yliopisto 2016. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/125409/AnnalesC428.pdf?sequence=2
  91. ↑ Anneli Vainio: 2009. Masennuslääkkeet: Kivunhallinta. Duodecim- terveyskirjasto.
  92. ↑ Triptylin pakkausseloste.
  93. ↑ Cymbaltan pakkausseloste.
  94. ↑ Käypähoito.fi
  95. ↑ Masennuslääkitys ja itsemurhat www.duodecimlehti.fi. Viitattu 29.3.2022.
  96. ↑ Itsemurhien ehkäisyohjelma - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 29.3.2022.
  97. ↑ Dependence on Antidepressants & Halting SSRIs.
  98. ↑ a b c Masennuslääkkeet: SSRI ja SNRI-lääkkeet Päihdelinkki.fi. 30.11.2017. Viitattu 18.11.2022.
  99. ↑ Katharine A Wallis, Maria Donald, Joanna Moncrieff: Antidepressant prescribing in general practice: A call to action. Australian Journal of General Practice 2021. https://www1.racgp.org.au/ajgp/2021/december/antidepressant-prescribing-in-general-practice
  100. ↑ a b c Dependence on Antidepressants & Halting SSRIs. Dr David Healy
  101. ↑ Spc.nam.fi
  102. ↑ Masennuslääke voi vaikuttaa sikiön kehitykseen Yle terveys 16.5.2003
  103. ↑ Heli Malm, Kirsi Vähäkangas, Anna-Liisa Enkovaara ja Olavi Pelkonen: Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana (PDF) laakelaitos.fi. 2008. Lääkelaitos.fi.
  104. ↑ Järvenpään sosiaalisairaalan bentsodiatsepiini-tietopaketti
  105. ↑ Lääkkeet mielen hoidossa, Matti O. Huttunen
  106. ↑ Kalgutkar AS, Dalvie DK, Castagnoli N, Taylor TJ (September 2001). "Interactions of nitrogen-containing xenobiotics with monoamine oxidase (MAO) isozymes A and B: SAR studies on MAO substrates and inhibitors". Chem. Res. Toxicol. 14 (9): 1139–62. PMID 11559028. 
  107. ↑ http://www.nytimes.com/1997/09/09/science/in-germany-humble-herb-is-a-rival-to-prozac.html
  108. ↑ Matti O. Huttunen: Mäkikuisma (Artikkelin tunnus: lam00108 (014.001)) Terveyskirjasto. 23.7.2008. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 9.2.2010.
  109. ↑ Tyler, VE (1999). "Herbs Affecting the Central Nervous System", in Janick J: Perspectives on New Crops and New Uses. ASHS Press, 528. ISBN 978-0-9615027-0-6. Viitattu 2009-05-29. 
  110. ↑ Jani Kaaro: Masennuslääkkeen tehoa epäillään. (Tiede-sivut) Helsingin Sanomat, 19.7.2011, s. B8. . https://www.hs.fi/tiede/art-2000004818702.html
  111. ↑ Jani Kaaro: Masennuslääkkeen tehoa epäillään. (Tiede-sivut) Helsingin Sanomat, 19.7.2011, s. B8.
  112. ↑ Mitä irtisanottu Aku Kopakkala sanoi televisiossa? Helsingin Sanomat. 6.5.2015. Viitattu 1.3.2022.
  113. ↑ Mielipalvelut: Masennuslääkeriippuvuus - Vaiettu kansantauti Mielipalvelut.fi. 12.1.2017. Viitattu 1.3.2022.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Masennuslääkkeet.
Antidepressantit
Valikoivat takaisinoton estäjät ja/tai reseptorimodulaattorit

essitalopraami • fluoksetiini • fluvoksamiini • paroksetiini • sertraliini • sitalopraami • tsimelidiini‡

SNRI:t

desvenlafaksiini* • duloksetiini • levomilnasipraani* • milnasipraani • tofenasiini* • venlafaksiini

NRI:t

atomoksetiini • reboksetiini • viloksatsiini*

SARI:t

etoperidoni‡ • nefatsodoni‡ • tratsodoni

SMS:t

vilatsodoni • vortioksetiini

Muut

agomelatiini • alfaetyylitryptamiini‡ • alfametyylitryptamiini‡ • amisulpridi • bupropioni • dekstrometorfaani/bupropioni* • esketamiini† • flupentiksoli • indeloksaksiini* • ketamiini† • medifoksamiini‡ • nomifensiini‡ • pivagabiini‡ • tandospironi* • teniloksaksiini*

amineptiini‡ • amitriptyliini • amitriptyliiniioksidi • butriptyliini • desipramiini • dibentsepiini • dosulepiini • doksepiini • imipramiini • imipramiinioksidi‡ • iprindoli‡ • klomipramiini • lofepramiini • melitraseeni • metapramiini‡ • nortriptyliini • noksiptiliini • opipramoli • pipofetsiini • propitsepiini • protriptyliini • tianeptiini • tiatsesiimi‡ • trimipramiini

Tetrasykliset masennuslääkkeet

amoksapiini* • maprotiliini‡ • mianseriini • mirtatsapiini • setiptiliini*

Ei-selektiiviset

feneltsiini* • iproniatsidi‡ • isokarboksatsidi • isoniatsidi‡ • linetsolidi • nialamidi • teditsolidi • tranyylisypromiini*

MAOA-selektiiviset

bifemelaani • eprobemidi • metralindoli† • minapriini‡ • moklobemidi • pirlindoli* • tetrindoli† • toloksatooni

MAOB-selektiiviset

selegiliini

‡ markkinoilta poistettu lääke, † kokeellinen lääke,* ei myynnissä Suomessa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Masennuslääkkeet&oldid=21025494”