Zlatan Ibrahimović

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zlatan Ibrahimović
Henkilötiedot
Koko nimi Zlatan Ibrahimović
Syntymäaika 3. lokakuuta 1981 (ikä 43)
Syntymäpaikka Malmö, Ruotsi
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 195 cm[1]
Lempinimi Ibra, Ibra Supremacy, Ibracadabra, Il Genio
Junioriseurat
1989–1991 Malmö BI
1991–1995 FBK Balkan
1995–1999 Malmö FF
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1999–2001 Malmö FF 40 (16)
2001–2004 Ajax 74 (35)
2004–2006 Juventus 70 (23)
2006–2009 Internazionale 88 (57)
2009–2011 Barcelona 29 (16)
2010–2011 → Milan (laina) 29 (14)
2011–2012 Milan 32 (28)
2012–2016 Paris Saint-Germain 122 (113)
2016–2018 Manchester United 33 (17)
2018–2019 LA Galaxy 58 (53)
2020–2023 Milan 64 (34)
Maajoukkue
1999 Ruotsi U18 4 (1)
2001 Ruotsi U21 7 (6)
2001–2023 Ruotsi 122 (62)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Zlatan Ibrahimović (s. 3. lokakuuta 1981 Malmö) on ruotsalainen uransa päättänyt jalkapalloilija. Hän on edustanut uransa aikana lukuisia eri joukkueita ja on yksi kautta aikojen parhaista hyökkääjistä.

Ibrahimović oli vuonna 2011 parhaiten palkattu pelaaja Italiassa. Hänet on valittu Ruotsin parhaaksi jalkapalloilijaksi kymmenen kertaa[2], ja hän on myös ainoa, joka on vastaanottanut kyseisen palkinnon (Guldbollen) useammin kuin kahdesti. Italian seurajoukkue Internazionalessa olonsa aikana Ibrahimović ehti voittaa kolme perättäistä Italian liigamestaruutta joukkueen kanssa. Tämän lisäksi hän voitti Serie A:n maalikuninkuuden vuonna 2009 tekemällä 25 maalia ja syöttämällä viisi maalia.lähde?

Ibrahimovićista on veistetty kolmen metrin korkuinen näköispatsas, joka paljastettiin hänen synnyinkaupungissaan Malmössä Swedbank Stadionin kupeessa lokakuussa 2019.[3]

Ibrahimović osti marraskuussa 2019 noin neljänneksen Allsvenskan-jalkapallojoukkue Hammarbysta.[4]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimovićin isä on bosniakki ja äiti Bosnian kroaatti. Perhe on kotoisin Tuzlasta, Bosnia ja Hertsegovinan koillisosasta. Ibrahimović syntyi Malmössä ja varttui Rosengårdin kaupunginosassa, joka tunnetaan erityisesti siirtolaisten asuinalueena. Vanhempien eron jälkeen Ibrahimović jatkoi varttumistaan äitinsä luona Rosengårdissa, mutta asui sittemmin isänsä luona. Ibrahimović kasvoi ankarissa oloissa ja on puhunut muun muassa ruoan vähyydestä isänsä luona asuessaan sekä perheen sisäisistä riidoista.lähde?

Ibrahimović alkoi pelata jalkapalloa kymmenvuotiaana. Hänen ensimmäinen seuransa oli FBK Balkan, jonka pelaajisto koostuu lähinnä Rosengårdin alueen siirtolaisista. Vuonna 1995 Ibrahimović siirtyi Malmö FF:n junioreihin.lähde?

Zlatanin isä on muslimi ja äiti kristitty.[5] Hän itse on tunnustautunut katoliseksi kristityksi. Perhe eli köyhyydessä, Ibrahimovićin mukaan edes ruokaa ei aina ollut.[2]

Ibrahimovićin puoliso on Helena Seger, ja parilla on kaksi poikaa (s. 2006 ja 2008).[2]

Ibrahimović näyttelee vuonna 2023 valmistuvassa elokuvassa Asterix ja Obelix Lohikäärmeen Valtakunnassa roolissa Caius Antivirusta. [6] [7]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmö FF (1999–2001)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Ibrahimović teki debyyttinsä Malmön miesten pääsarjajoukkueessa Roland Anderssonin alaisuudessa vuonna 1999. Samalla Ruotsin Allsvenskanissa alettiin kiinnittää huomiota nuoren Ibrahimovićin otteisiin. Ensimmäinen maali Allsvenskanissa syntyi 30. lokakuuta 1999, kun MFF onnistui lyömään Frölundan maalein 2–1. Kauden päätteeksi Malmö putosi Allsvenskanista ja seuraavana vuonna Superettanissa Ibrahimović onnistui 12. kertaa maalinteossa. Ibrahimović pelasi vielä vuonna 2001 Malmön paidassa Allsvenskanin ensimmäiset kierrokset. Kauden avausottelussa AIK:ta vastaan hän onnistui kahdesti maalinteossa.

Ajax (2001–2004)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Heinäkuussa vuonna 2001 Ibrahimović aloitti ammattilaisuransa hollantilaisessa Ajaxissa. Malmö FF sai 82,5 miljoonaa kruunua (n. 7,8 miljoonaa euroa) hänestä. Se on kautta aikojen suurin summa mitä Allsvenskanissa pelanneesta pelaajasta on tähän mennessä maksettu. Valmentaja Co Adriaansen aikana Ibrahimović sai niukasti peliaikaa Ajaxissa. Adriaansen saadessa potkut marraskuun lopussa vuonna 2001 otti Ronald Koeman valmennusvastuun seurassa. Hän antoi Ibrahimovićille vakituisen pelipaikan joukkueen avauksessa. Kauden 2001/2002 päätteeksi seura voitti sekä Hollannin Cup-mestaruuden että Hollannin liigan mestaruuden. Tulokaskaudellaan Ibrahimović teki kuusi maalia 24:ssä ottelussa.

Kaudella 2002/2003 Ibrahimović teki kaksi maalia Mestarien liiga -debyyttissään syyskuussa 2002 Lyonia vastaan. Kaiken kaikkiaan hän teki viisi maalia Mestareiden liigassa ja 13 maalia hollanninliigassa, jossa Ajax sijoittui toiseksi. Mino Raiolasta tuli Ibrahimovićin agentti vuonna 2003. Hän onnistui voittamaan uudelleen Hollannin liigan mestaruuden Ajaxin kanssa kaudella 2003/2004 tehden 13 maalia 22:ssa ottelussa. Ibrahimović onnistui kolmesti maalinteossa kolmessa ottelussa kaudella 2004/2005 ennen siirtoaan Italiaan. Päätösottelussaan NAC Bredaa vastaan Ibrahimović onnistui kertaalleen maalinteossa. Kyseinen maali valittiin Eurosportin katsojaäänestyksen perusteella vuoden maaliksi.

Juventus (2004–2006)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Ibrahimovićin siirto italialaisseura Juventukseen sinetöityi elokuun 31. päivä vuonna 2004. Lopullinen siirtosumma oli 19,5 miljoonaa euroa. Juventuksessa Ibrahimović vakiinnutti paikkansa avauskokoonpanossa sen jälkeen kun hän oli Bresciaa vastaan pelatussa Serie A:n avausottelussa tullut vaihdosta sisään ja onnistunut maalinteossa. Italiassa pelaamansa tulokaskauden aikana hän teki 16 maalia 35:ssä ottelussa. Kyseisellä kaudella hänet valittiin Juventuksen vuoden pelaajaksi ja parhaaksi ulkomaalaiseksi pelaajaksi Serie A:ssa. Hän vastaanotti lisäksi Ruotsin parhaan jalkapalloilijan palkinnon (Guldbollen) 14. marraskuuta 2005. Kaudella 2005/2006 Ibrahimović teki seitsemän maalia 35 ottelussa. Hän onnistui kuitenkin säilyttämään paikkansa Juventuksen avauskokoonpanossa. Kyseisellä kaudella Juventusta luotsasi italialainen Fabio Capello. Juventuksessa pelatessaan Ibrahimović voitti Italian mestaruuden kausilla 2004/2005 ja 2005/2006. Mestaruudet kuitenkin mitätöitiin vuonna 2006 selvinneen Serie A:n skandaalin jälkeen.

Internazionale (2006–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Ibrahimović ja Mario Balotelli ottelussa Palermoa vastaan vuonna 2009.

9. elokuuta 2006 italialaisseura Inter osti Ibrahimovićin 24,8 miljoonalla eurolla. Sarjadebyytissään Interissä hän teki kaksi maalia ottelussa Fiorentinaa vastaan. Kaudella 2006/2007 hänestä tuli Interin kanssa Italian mestari. Hän voitti myös seuran sisäisen maalipörssin 15:llä maalillaan.

Kaudella 2007/2008, jolloin Inter jälleen kerran onnistui voittamaan Italian mestaruuden, Ibrahimović teki 17 maalia. Mestareiden liigassa Inter voitti oman lohkonsa. Lohkovaiheen jälkeen Ibrahimović oli viidellä maalillaan maalipörssin jaetulla kärkisijalla. Inter kuitenkin putosi Mestareiden Liigasta, viime kauden tapaan, heti neljännesvälierissä. Kevätkaudella Zlatan Ibrahimović kärsi pidempiaikaisista loukkaantumisista mutta teki paluun kentälle päätösottelussa Parmaa vastaan. Parmaa vastaan pelatussa ottelussa hän teki kaksi maalia, mikä takasi Interille mestaruuden. Italian jalkapallogaalassa hänet palkittiin Italian liigan vuoden pelaajana, vuoden ulkomaalaisena pelaajana sekä Serie A:n vuoden maalista (ottelussa Bolognaa vastaan). Ibrahimović oli myös ehdolla Ballon d’Or -palkinnon (Kultainen pallo -palkinto) vastaanottajaksi. Palkinnon saajan valitsevat yhteensä 96 toimittajaa ympäri maailmaa. Äänestyksessä hän sijoittui 9. sijalle. Kyseisen palkinnon voitti Cristiano Ronaldo. Ibrahimovićin raportoitiin 25. lokakuuta vuonna 2008 solmineen Interin kanssa vuoteen 2013 ulottuvan jatkosopimuksen. Aftonbladetin mukaan tällöin hänen vuosipalkkansa nostettiin 105 miljoonasta kruunusta 120 miljoonaan kruunuun, mikä teki hänestä yhdessä brasilialaisen Kakán kanssa maailman parhaiten palkatun jalkapalloilijan. Sportal.se raportoi kolmen miljoonan euron (30 miljoonaa kruunua) palkankorotuksesta, minkä perusteella hänen aiempi palkkansa olisi ollut 90 miljoonaa kruunua.

Kaudella 2008/2009 Inter voitti Italian mestaruuden kolmantena peräkkäisenä vuotena. Maalien määrässä mitattuna kulunut kausi oli myös henkilökohtaisesti Ibrahimovićin paras. Kauden päätösottelussa Atalantaa vastaan Ibrahimović teki kaksi maalia ja varmisti näin myös Italian liigan maalikuninkuuden. Kyseisellä kaudella Serie A:ssa hän teki yhteensä 25 maalia (joista kaksi rangaistuslaukauksesta); yhden maalin enemmän kuin Marco Di Vaio ja Diego Milito, jotka molemmat onnistuivat 24 kertaa maalinteossa. Euroopassa sen sijaan seuralla sujui heikommin, heidän pudotessaan Mestareiden liigan neljännesvälierissä Manchester Unitedia vastaan. Tappion jälkeen Ibrahimović antoi lausunnon, jonka mukaan hän mielellään jättäisi Italian siirtyäkseen Espanjaan pelaamaan. Tällä tavoin hänellä olisi paremmat mahdollisuudet voittaa kyseinen turnaus (Mestareiden liiga). Lausunnot herättivät paljon spekulaatioita, joiden mukaan Ibrahimović jättäisi Interin siirtyäkseen Barcelonaan.

Barcelona (2009–2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Zlatan pelaamassa Barcelonassa yhdessä entisen joukkuetoverinsa Xavin kanssa.

Siirtoneuvottelut Interin ja Barcelonan välillä alkoivat heinäkuussa vuonna 2009. Seurat pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että Barcelona ostaisi Ibrahimovićin 46 miljoonalla eurolla. Samalla Samuel Eto’o siirtyi Interiin (vaihtoarvoltaan 20 miljoonaa euroa). Ibrahimovićin ulosostorajaksi asetettiin 250 miljoonaa euroa. Vaihtokauppa varmistettiin 27. heinäkuuta vuonna 2009, jolloin Ibrahimović esiteltiin Barcelonan uusimpana hankintana 70 000 fanin edessä joukkueen kotistadionilla Camp Noulla. Barcelonassa Ibrahimović kantoi pelinumeroa 9, joka aikaisemmin oli kuulunut Samuel Eto’olle. Ibrahimovićin vasemmassa kädessä todettiin heinäkuussa murtuma, joka vaati leikkaushoitoa. Leikkauksen takia Ibrahimović joutui jättämään väliin osan alkukaudesta. Ibrahimovićin ensimmäinen virallinen ottelu Barcelonan paidassa oli Espanjan supercupin toinen osaottelu Athletic Bilbaota vastaan 23. elokuuta. Barcelona voitti ottelun 3–0 ja sitä myöten myös supercupin yhteismaalein 5–1. Ibrahimović oli avauksessa ja merkkautti tililleen yhden syötön. Elokuun 28. päivä hän voitti lisäksi Barcelonan kanssa UEFA:n Super Cupin joukkueen lyötyä FC Shakhtar Donetskin maalein 1–0. Se oli hänen toinen mestaruutensa Barcelonassa vasta runsaan kuukauden sisään.

Camp Noulla elokuun 31. päivä pelatussa sarja-avauksessa Sporting Gijonia vastaan Ibrahimović onnistui iskemään vahvalla puskulla Barcelonan 3–0 maalin. Sarja-avausta seuranneissa neljässä ottelussa Ibrahimović onnistui tekemään maalin jokaisessa ottelussa. Näin ollen hänestä tuli seuran ensimmäinen pelaaja, joka onnistui tekemään maalin kaikissa viidessä ensimmäisessä sarjaottelussa. Aiempaa ennätystä piti hallussaan Hristo Stoichkov, joka onnistui tekemään maalin kolmessa ensimmäisessä ottelussa kaudella 1990/1991. Marraskuun 29. päivä Ibrahimović ratkaisi kuuluisan El Clásicon ja johdatti seuran La Ligan kärkipaikalle.

Ibrahimović pelasi vahvan syyskauden tehden 11 maalia ja antaen useita maaliin johtaneita syöttöjä La Ligassa. Kevät sujui ajoittain vaisummin ja Ibrahimovićin maalivainu alkoi hiipua. Kaiken kaikkiaan La Ligassa ja Mestareiden liigassa Ibrahimović teki 20 maalia ja jakoi 9 maaliin johtanutta syöttöä ja sijoittui Barcelonan sisäisen piste- ja maalipörssin kakkoseksi heti voittajan Lionel Messin jälkeen. Barcelona voitti Espanjan La Ligan, mutta putosi Mestareiden liigan välierissä Ibrahimovićin entistä seuraa (Interia) vastaan, joka eteni aina kyseisen turnauksen voittoon asti. Mestareiden liigassa kärsityn välierätappion jälkeen Ibrahimović menetti paikkansa Barcelonan aloituksessa. Tämän jälkeen alkoivat spekulaatiot mahdollisesta siirrosta toiseen seuraan.

Ibrahimović auttoi Barcelonaa voittamaan Espanjan supercupin Sevillaa vastaan elokuussa 2010. Ensimmäisessä osaottelussa hän pelasi avauksessa ja onnistui tekemään ottelun avausmaalin. Barcelona kuitenkin lopulta hävisi ottelun numeroin 1–3. Toisessa osassa Camp Noulla Ibrahimović seurasi vaihtopenkiltä kuinka joukkue löi Sevillan maalein 4–0, mikä takasi seuralle mestaruuden yhteismaalein 5–3. Kyseinen cup-mestaruus oli Ibrahimovićin viides ja samalla myös viimeinen mestaruus Barcelonassa, ainakin toistaiseksi. Ibrahimović voitti Espanjan supercupin kahdesti (2009 ja 2010), UEFA:n Super Cupin kerran (2009), Espanjan La Ligan kerran (2010) ja seurajoukkueiden maailmanmestaruuden kerran (2009).

Milan (2010–2012)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Ibrahimović Milanin paidassa kaudella 2011–2012.

Ibrahimović allekirjoitti sopimuksen AC Milanin kanssa lauantaina 29. päivä elokuuta vuonna 2010. Muun muassa Ronaldinho, Alexandre Pato ja Filippo Inzaghi olivat hänen uusia hyökkääjäkollegoitaan uudessa seurassa. Sopimuksen mukaan Barcelona lainasi Ibrahimovićin Milanille kaudeksi 2010/2011, jolla oli kuitenkin kauden lopussa mahdollisuus ostaa hänet 24 miljoonalla eurolla. Hän pelasi Milanissa numerolla 11, joka vapautui Klaas-Jan Huntelaarin siirryttyä Schalke 04:een. Ibrahimović ei onnistunut saamaan pelilupaa sarjan avausotteluun vaan seurasi Milanin 4–0 voittoon päätyneen ottelun katsomosta käsin.

Ibrahimović teki ensimmäisen liigamaalinsa Milanissa syyskuun 22. päivänä 1–1 numeroihin päättyneessä vierasottelussa Laziota vastaan. Milanin kausi Italiassa oli vahva sen voittaessa Serie A:n mestaruuden ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Joukkue eteni jatkoon Mestareiden liigan lohkovaiheesta mutta tippui heti neljännesvälierissä. Kauden aikana Ibrahimović teki yhteensä 13 maalia Serie A:ssa ja neljä maalia Mestareiden liigassa.

Seuraavaa Serie A kautta edeltäneessä ystävyysottelussa Malmö FF:ää vastaan Ibrahimović loukkasi jalkansa ja joutui näin ollen jättämään Milanin neljä ensimmäistä sarjaottelua väliin. Ibrahimovićin paluu kentälle oli suurin yksittäinen tekijä sille, että joukkue alkoi kivuta ylöspäin sarjataulukossa huonosti edenneen sarja-alun jälkeen. Sunnuntaina 27. marraskuuta Ibrahimović teki uransa 100:nnen Serie A -maalinsa 4–0 päättyneessä kotiottelussa Chievoa vastaan. Vuodenvaihteeseen mennessä Milan oli ottanut paikkansa sarjan kärjessä, Ibrahimovićin ollessa sarjan maalipörssin kakkosena (11 maalia, joista 5 rangaistuspotkusta).

Italian jalkapallogaalassa, joka järjestettiin tammikuussa vuonna 2012, sai Ibrahimović kunnian vastaanottaa Italian vuoden parhaan pelaajan -palkinnon. Näin hänestä tuli kautta aikojen ensimmäinen pelaaja Italiassa, joka on vastaanottanut kyseisen palkinnon kolme kertaa. Kaudella 2011/2012 Ibrahimović voitti toistamiseen Serie A:n maalikuninkuuden. Hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on onnistunut voittamaan Serie A:n maalikuninkuuden kahdessa eri seurassa: Inter (2008–2009) ja Milan (2011–2012).

Paris Saint-Germain (2012–2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paris Saint-Germainin urheilutoimenjohtaja Leonardo (oikealla) ja puheenjohtaja Nasser Al-Khelaifi (vasemmalla) Ibrahimovićin siirron julkistamistilaisuudessa.

18. heinäkuuta 2012 Paris Saint-Germain esitteli lehdistötilaisuudessa Ibrahimovićin seuran uusimpana hankintana. Hänen pelinumerostaan ei vielä tuolloin ollut varmuutta. Ibrahimovićin seurakaveri Milanista, puolustaja Thiago Silva, oli hankittu korkealle tähtäävän ranskalaisseuran riveihin vain muutamaa päivää ennen Ibrahimovićin siirron varmistumista. Vielä tätäkin aikaisemmin olivat pelaajat Maxwell ja Thiago Motta, jotka myös olivat pelanneet yhdessä Ibrahimovićin kanssa aiemmissa seuroissa, solmineet sopimukset pariisilaisseuran kanssa.lähde?

Uransa ensimmäisen Ranskan liigan ottelunsa Ibrahimović pelasi 11. elokuuta, kun PSG kohtasi FC Lorientin. Lorient johti tauolla ottelua jo 0–2, mutta 64 minuutin kohdalla Ibrahimović kavensi ottelun 1–2-lukemiin. Aivan ottelun loppuhetkillä Ibrahimović pääsi tasoittamaan ottelun rangaistuspotkusta. 6. marraskuuta hän syötti neljä maalia, kun PSG voitti Mestarien liigan ottelussa Dinamo Zagrebin 4–0. Aiemmin samaan oli kyennyt vain Carlos Martins marraskuussa 2010.[8][9]

Ibrahimović sai pelinumeron 10 omakseen 17. tammikuuta 2013, sen jälkeen kun Nené oli jättänyt seuran.lähde?

Ibrahimović ottelussa Šah’tar Donetskia vastaan Mestarien liigan kaudella 2015–2016

Kaudella 2013–2014 Ibrahimovićin seura PSG voitti Ranskassa tuplan, ja Ibrahimović itse voitti sarjan maalikuninkuuden 26 maalilla. Mestarien liigassa syntyi yhteensä 10 maalia, joihin lukeutui neljän maalin ilta alkulohkossa Anderlechtia vastaan – molemmat uusia seuraennätyksiä eurokentillä. Kaikki kilpailut yhteen laskien hän teki 41 maalia. Kaudella 2014–2015 PSG voitti jälleen kansalliset pokaalit ja Ibrahimović oli sarjan kolmanneksi paras maalintekijä.lähde?

Kaudella 2015–2016 Zlatan Ibrahimović siirtyi PSG:n kaikkien aikojen maalintekijätilaston kärkeen. Tämä tapahtui kotiottelussa Marseillea vastaan 4. lokakuuta Ibrahimović tehdessä kaksi rangaistuspotkumaalia.lähde?

Ennen kauden 2015–2016 viimeistä ottelua FC Nantesia vastaan Ibrahimović ilmoitti sen olevan hänen viimeinen ottelunsa PSG:n riveissä. Hän teki viimeisessä ottelussaan kaksi maalia.lähde?

Ibrahimović teki kaudella 2015–2016 Ranskan pääsarjassa (Ligue 1) 38 maalia ja antoi 13 maaliin johtanutta syöttöä.lähde?

Manchester United (2016–2018)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ibrahimović Eurooppa-liigan ottelussa Zorja Luhanskia vastaan kaudella 2016–2017

Ibrahimović siirtyi englantilaiseen Manchester Unitediin 1. heinäkuuta 2016.[10] Hän pelasi ensimmäistä kertaa Unitedin paidassa ystävyysottelussa Galatasarayta vastaan 30. heinäkuuta 2016; hän teki ottelussa maalin saksipotkulla ottelun neljännellä peliminuutilla.[11] Ibrahimović auttoi Manchester Unitedia voittamaan seuran 21. FA Community Shieldin vuoden 2016 ottelussa Leicester Cityä vastaan tekemällä ottelun voittomaalin.[12] Valioliigadebyytissään 14. elokuuta 2016 Bournemouthia vastaan Ibrahimović onnistui jälleen maalinteossa ensimmäisessä ottelussaan; hän oli aiemmin tehnyt maalin debyyttiotteluissaan Italian, Espanjan ja Ranskan pääsarjoissa sekä Mestarien liigassa.[13]

United voitti kaudella 2016–2017 Englannin liigacupin ja Ibrahimović teki viidessä pelaamassaan ottelussa neljä maalia. Loppuottelussa Southamptonia vastaan hän teki sekä ottelun avausmaalin että 87. minuutilla syntyneen 3–2-voittomaalin.lähde?

20. huhtikuuta 2017 Ibrahimović sai vakavan nivelsidevamman oikeaan polveensa Eurooppa-liigan puolivälieräottelussa Anderlechtia vastaan.[14] Hän oli sivussa loppukauden 2016–2017. Näin häneltä jäi väliin myös Eurooppa-liigan voitokas loppuottelu. Pelaamissaan 11 Eurooppa-liigan ottelussa hän teki viisi ja syötti neljä maalia. Valioliigassa hän viimeisteli 17 maalia 28 ottelussa.lähde?

9. kesäkuuta 2017 ilmoitettiin, ettei Manchester United jatka Ibrahimovićin sopimusta sen päättyessä 30. kesäkuuta 2017.[15]

24. elokuuta 2017 Manchester United teki Ibrahimovićin kanssa uuden, vuoden mittaisen sopimuksen. Hän pelasi numerolla 10 kaudella 2017–2018.[16] Hän oli edelliskauden nivelsidevamman vuoksi sivussa marraskuun puoliväliin saakka. Joulupäivänä hän loukkasi polvensa ja oli kentiltä pois maaliskuun loppupuolelle saakka. Hän pelasi kauden aikana kaikki kilpailut huomioiden vain seitsemän ottelua ja teki yhden maalin.lähde?

22. maaliskuuta 2018 Manchester United ilmoitti Ibrahimovićin suostuneen tämän sopimuksen ennenaikaiseen purkamiseen.[17]

LA Galaxy (2018–2020)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimović siirtyi MLS-seura LA Galaxyyn maaliskuussa 2018. Hän debytoi paikallisottelussa LAFC:tä vastaan 30. maaliskuuta tultuaan kentälle 71. minuutilla. Hän teki sekä ottelun tasoittavan että voittomaalin.[18] Hän teki ammattilaisuransa 500:nnen maalin ottelussa Torontoa vastaan syyskuussa 2018.[19] Hän pelasi Galaxyssa kahden kauden aikana 58 MLS-ottelua ja teki 53 maalia.lähde?

Paluu Milaniin ja viimeiset vuodet (2020–2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimović siirtyi takaisin Milaniin joulukuun 2019 lopussa tehdyllä kauden 2019–2020 loppuun kestävällä sopimuksella, jonka arvo on lehtitietojen mukaan 3,5 miljoonaa euroa verottomana plus bonukset.[20] Elokuussa 2020 Ibrahimovic teki Milanin kanssa kauden 2020–2021 kattavan jatkosopimuksen.[21] Toukokuussa 2022 Ibrahimović kertoi joutuvansa polvileikkaukseen, joka pitäisi hänet sivussa 7–8 kuukautta.[22] Heinäkuussa 2022 hän allekirjoitti uuden vuoden mittaisen sopimuksen Milanin kanssa.[23] Hän palasi Milanin kokoonpanoon helmikuussa 2023, ja maaliskuussa hänestä tuli Serie A:n vanhin maalintekijä 41 vuoden ja 166 päivän iässä tehtyään maalin Udinesea vastaan.[24]

Ibrahimović kertoi lopettavansa pelaajauransa kesäkuussa 2023 Milanin viimeisen sarjaottelun jälkeen.[25]

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimović on edustanut Ruotsia vuosien 2002 ja 2006 MM-kilpailuissa sekä vuosien 2004, 2008, 2012 ja 2016 EM-kilpailuissa.lähde?

Vuonna 1999 häntä pyydettiin Bosnia ja Hertsegovinan B-maajoukkueeseen, mutta hän kieltäytyi. Ruotsin joukkueessa Ibrahimovićilla oli erimielisyyksiä valmentaja Lars Lagerbäckin kanssa ja hän oli poissa muutamasta EM-karsintaottelusta syksyllä 2006. 14. marraskuuta 2012 hän teki neljä maalia, kun Ruotsi voitti ystävyysottelussa Englannin 4–2 Solnan uudella Friends Arenalla. Neljäs maali syntyi saksipotkulla 25 metristä.[26] 4. syyskuuta 2014 Zlatan teki harjoitusmaaottelussa Viroa vastaan Ruotsin uuden maaliennätyksen tehden molemmat maalit Ruotsin 2-0 voittoon päättyneessä ottelussa.[27]

Ibrahimović ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa Ruotsin pudottua vuoden 2016 EM-kilpailujen alkulohkovaiheessa 22. kesäkuuta 2016.[28]

Ibrahimović kuitenkin palasi maajoukkueeseen 25. maaliskuuta 2021 ottelussa Georgiaa vastaan; hän syötti ottelun voittomaalin.[29]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Seura Kausi Sarja Cup Eurooppa[a] Muut[b] Yht.
O M O M O M O M O M
Malmö FF 1999 6 1 — — — 6 1
2000 26 12 3 2 — — 29 14
2001 8 3 4 0 — — 12 3
Yht. 40 16 7 2 — — 47 18
Ajax 2001–02 24 6 3 1 6 2 — 33 9
2002–03 25 13 3 3 13 5 1 0 42 21
2003–04 22 13 1 0 8 2 — 31 15
2004–05 3 3 — — 1 0 4 3
Yht. 74 35 7 4 27 9 2 0 110 48
Juventus 2004–05 35 16 0 0 10 0 — 45 16
2005–06 35 7 2 0 9 3 1 0 47 10
Yht. 70 23 2 0 19 3 1 0 92 26
Inter Milan 2006–07 27 15 1 0 7 0 1 0 36 15
2007–08 26 17 0 0 7 5 1 0 34 22
2008–09 35 25 3 3 8 1 1 0 47 29
Yht. 88 57 4 3 22 6 3 0 117 66
Barcelona 2009–10 29 16 2 1 10 4 4 0 45 21
2010–11 — — — 1 1 1 1
Yht. 29 16 2 1 10 4 5 1 46 22
AC Milan 2010–11 29 14 4 3 8 4 — 41 21
2011–12 32 28 3 1 8 5 1 1 44 35
Yht. 61 42 7 4 16 9 1 1 85 56
Paris Saint-Germain 2012–13 34 30 2 2 9 3 1 0 46 35
2013–14 33 26 2 3 8 10 3 2 46 41
2014–15 24 19 3 4 6 2 4 5 37 30
2015–16 31 38 6 7 10 5 4 0 51 50
Yht. 122 113 13 16 33 20 12 7 180 156
Manchester United 2016–17 28 17 1 1 11 5 6 5 46 28
2017–18 5 0 0 0 1 0 1 1 7 1
Yht. 33 17 1 1 12 5 7 6 53 29
LA Galaxy 2018 27 22 — — — 27 22
2019 31 31 — — — 31 31
Yht. 58 53 — — — 58 53
AC Milan 2019–20 8 3 2 1 — — 10 4
Yht. 8 3 2 1 — — 10 4
Ura yhteensä 583 375 45 32 139 56 31 15 798 478

Päivitetty 26. maaliskuuta 2020. Lähde: ESPN FC

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

AFC Ajax

Juventus

Internazionale

FC Barcelona

AC Milan

Paris Saint-Germain

Manchester United

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Zlatan Ibrahimovic Eurosport. Viitattu 18.9.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Anna-Liisa Kauhanen, Ruotsin kuningas, Helsingin Sanomat 10.11.2011, sivu B 8
  3. ↑ Zlatan Ibrahimovicin patsas paljastettiin Ruotsissa iltalehti.fi. Viitattu 2020-4-20.
  4. ↑ Zlatan osti osuuden jalkapalloseurasta – ”Olen valtavan motivoitunut” Ilta-Sanomat. 27.11.2019. Viitattu 27.11.2019.
  5. ↑ Thorén, Petra: ”Jag är Zlatan” Aftonbladet. 16.11.2008. Viitattu 9.11.2011. (ruotsiksi)
  6. ↑ https://www.hs.fi/urheilu/art-2000007908891.html
  7. ↑ https://www.imdb.com/title/tt11210390/mediaviewer/rm3379888897/
  8. ↑ Porto, Malaga advance, City on the precipice FIFA.com. 6.11.2012. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 7.11.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Zlatan Ibrahimovic bags 4 assists as PSG rout Dinamo Zagreb 101 Great Goals. 7.11.2012. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 7.11.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Zlatan Ibrahimovic: Manchester United complete signing of Swedish striker BBC Sport. 1.7.2016. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
  11. ↑ Zlatan Ibrahimovic makes instant impact ManUtd.com. 30.7.2016. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Community Shield: Leicester City 1–2 Manchester United BBC Sport. 7.8.2016. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Johnston, Neil: Ibrahimovic scores as Man Utd win at Bournemouth BBC Sport. 14.8.2016. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  14. ↑ Sources: Zlatan Ibrahimovic has knee ligament damage, out until January ESPN FC. 21.4.2017. Viitattu 25.5.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Zlatan Ibrahimovic: Manchester United striker not offered new contract BBC Sport. 9.6.2017. Viitattu 9.6.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Dawson, Rob: Manchester United announce return of Zlatan Ibrahimovic on one-year deal ESPN FC. 24.8.2017. Viitattu 24.8.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Zlatan lähtee Los Angeles Galaxyyn Yle. 22.3.2018. Viitattu 22.3.2018.
  18. ↑ Tammilehto, Teemu: Zlatanin debyytti USA:ssa ei ollut tästä maailmasta Yle. 1.4.2018. Viitattu 1.4.2018.
  19. ↑ Zlatanin julkaisema pöyhkeä kuva meni oikein kunnolla tunteisiin iltalehti.fi. Viitattu 18.9.2018.
  20. ↑ Nyt se on varmaa! Ruotsalaistähti Zlatan Ibrahimovic siirtyy AC Milaniin Ilta-Sanomat. 27.12.2019. Viitattu 28.12.2019.
  21. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11520586
  22. ↑ Päättyykö upea ura? Zlatan Ibrahimović joutuu sivuun pelikentiltä 7–8 kuukaudeksi Iltalehti. 25.5.2022. Viitattu 25.5.2022.
  23. ↑ Zlatan Ibrahimović extends his contract with AC Milan: the official statement 18.7.2022. AC Milan. Viitattu 8.6.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Zlatan Ibrahimovic becomes oldest Serie A goalscorer in AC Milan's 3-1 loss to Udinese BBC Sport. 18.3.2023. Viitattu 8.6.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Zlatan Ibrahimovic lopettaa uransa Ilta-Sanomat. 5.6.2023. Viitattu 8.6.2023.
  26. ↑ Zlatan pommitti neljä maalia uudella kansallisareenalla HS.fi. 15.11.2012. Arkistoitu 16.11.2012. Viitattu 15.11.2012.
  27. ↑ Zlatan teki Ruotsin uuden maaliennätyksen iltasanomat.fi. Arkistoitu 27.6.2015. Viitattu 26.6.2015.
  28. ↑ Ruotsi hävisi – Zlatan Ibrahimovicin maajoukkueura ohi iltalehti.fi. Viitattu 22.6.2016.
  29. ↑ Zlatan Ibrahimovic tarjosi paluuottelussaan syötön Ruotsin voittomaaliin – Kreikka onnistui hyydyttämään Espanjan yllätystasapeliin Yle. 25.3.2021. Viitattu 26.3.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lagercrantz, David: Minä, Zlatan Ibrahimović. Suomentanut Nousiainen, Miika. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39239-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guldbollen

1946: Gunnar Gren • 1947: Gunnar Nordahl • 1948: Bertil Nordahl • 1949: Knut Nordahl • 1950: Erik Nilsson • 1951: Olle Åhlund • 1952: Kalle Svensson • 1953: Bengt Gustavsson • 1954: Sven-Ove Svensson • 1955: Gösta Löfgren • 1956: Gösta Sandberg • 1957: Åke Johansson • 1958: Orvar Bergmark • 1959: Agne Simonsson • 1960: Torbjörn Jonsson • 1961: Bengt Nyholm • 1962: Prawitz Öberg • 1963: Harry Bild • 1964: Hans Mild • 1965: Bo Larsson • 1966: Ove Kindvall • 1967: Ingvar Svahn • 1968: Björn Nordqvist • 1969: Tommy Svensson • 1970: Jan Olsson • 1971: Ronnie Hellström • 1972: Ralf Edström • 1973: Bo Larsson • 1974: Ralf Edström • 1975: Kent Karlsson • 1976: Anders Linderoth • 1977: Roy Andersson • 1978: Ronnie Hellström • 1979: Jan Möller • 1980: Rolf Zetterlund • 1981: Thomas Ravelli • 1982: Torbjörn Nilsson • 1983: Glenn Hysén • 1984: Sven Dahlkvist • 1985: Glenn Strömberg • 1986: Robert Prytz • 1987: Peter Larsson • 1988: Glenn Hysén • 1989: Jonas Thern • 1990: Tomas Brolin • 1991: Anders Limpar • 1992: Jan Eriksson • 1993: Martin Dahlin • 1994: Tomas Brolin • 1995: Patrik Andersson • 1996: Roland Nilsson • 1997: Pär Zetterberg • 1998: Henrik Larsson • 1999: Stefan Schwarz • 2000: Magnus Hedman • 2001: Patrik Andersson • 2002: Fredrik Ljungberg • 2003: Olof Mellberg • 2004: Henrik Larsson • 2005: Zlatan Ibrahimović • 2006: Fredrik Ljungberg • 2007: Zlatan Ibrahimović • 2008: Zlatan Ibrahimović • 2009: Zlatan Ibrahimović • 2010: Zlatan Ibrahimović • 2011: Zlatan Ibrahimović • 2012: Zlatan Ibrahimović • 2013: Zlatan Ibrahimović • 2014: Zlatan Ibrahimović • 2015: Zlatan Ibrahimović • 2016: Zlatan Ibrahimović • 2017: Andreas Granqvist • 2018: Victor Lindelöf • 2019: Victor Lindelöf • 2020: Zlatan Ibrahimović • 2021: Emil Forsberg • 2022: Dejan Kulusevski • 2023: Dejan Kulusevski

Milan – Serie A

2 Calabria | 4 Bennacer | 7 Morata | 8 Loftus-Cheek | 9 Jović | 10 Leão | 11 Pulisic | 14 Reijnders | 16 Maignan | 17 Okafor | 18 Zeroli | 19 Hernández | 20 Jiménez | 21 Chukwueze | 22 Emerson | 23 Tomori | 24 Florenzi | 28 Thiaw | 29 Fofana | 31 Pavlović | 42 Terracciano | 46 Gabbia | 57 Sportiello | 80 Musah | 90 Abraham | 96 Torriani | Valmentaja: Fonseca

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Zlatan_Ibrahimović&oldid=22708517”