Grenoble

Grenoble
lippu	vaakuna
Grenoble
Koordinaatit: 45°12′01″N, 5°43′20″E
Valtio	Ranska
Alue	Rhône-Alpes
Departementti	Isère
Arrondissementti	Grenoble
Hallinto
– Pormestari	Michel Destot
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	18,13 km²
Korkeus	212–500 m
Väkiluku (2006)	156 107
– Väestötiheys	8 466 as./km²
Postinumero	38000, 38100
www.grenoble.fr
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Grenoble (lausutaan [gʁǝ.’nᴐbl], arpitaaniksi Grenoblo) on kaupunki Kaakkois-Ranskassa Isère-joen varrella. Se on Isèren departementin pääkaupunki.

Grenoblessa oli vuonna 2015 yli 160 000 asukasta ja se oli asukasluvultaan Ranskan 16. suurin kaupunki. Auvergne-Rhône-Alpes -seudulla se on kolmanneksi suurin kaupunki Lyonin ja Saint-Étiennen jälkeen, ja sen ympärille on kasvanut seudun toiseksi suurin asutuskeskus. Grenoble ja sen ympäryskunnat muodostavat myös Alppien suurimman kaupunkikeskuksen yli 650 000 asukkaalla.

Grenoblen historiaa tunnetaan yli 2000 vuoden ajalta. Kaupungin nimi on ollut ajan saatossa myös Cularo ja myöhemmin Gratianopolis. Grenoblen merkitys kasvoi 1000-luvulla, kun Albonin kreivit valitsivat sen Dauphinén maakunnan pääkaupungiksi. Pääkaupungin asemaa vahvisti maakunnan liittäminen Ranskaan, mistä kaupunki hyötyi taloudellisesti ja hallinnollisesti. Grenoblesta tuli tuolloin parlamentti- ja sotilaskaupunki.

Grenoblen teollinen kehitys alkoi kunnolla 1700-luvulla hansikasteollisuuden avulla ja voimistui edelleen 1800-luvun toisella puoliskolla vesivoiman keksimisen myötä. Kiivain kasvu nähtiin Grenoblessa kuitenkin vasta toista maailmansotaa seuranneen talouskasvun aikana.

Ilmasto

Grenoblessa ja sen lähialueilla vallitsee sijaintiin nähden epätavallinen ilmasto. Kaakkois-Ranskassa kohtaavat manner-, meri- ja välimerenilmasto, minkä vuoksi alueen kesät ovat kuumia ja melko kuivia. Kuitenkin sijainti vuorten keskellä tekee ilmastosta erityisen, ja vuorilla on suurempi merkitys kuin kaupungin vaatimaton 213 metrin korkeus merenpinnasta antaisi ymmärtää. Grenoblen ainutlaatuista ilmastoa kuvastaa kolme erityispiirrettä: huomattava lämpötilojen vaihtelu, aurinkoisten päivien suuri määrä sekä runsas sademäärä. Näiden lisäksi myös muun muassa Föhntuulella ja paikallisilla mikroilmastoilla on vaikutus seudun ilmastoon.

Ympäröivät vuoret heikentävät tuulia ja pienentävät niiden ilmastoa tasapainottavaa vaikutusta niin merkittävästi, että lämpötilavaihtelut kesän ja talven välillä ovat Ranskan suurimpia, 19⁰C tammi- ja heinäkuun välillä . Talvella lämpötila voi laskea pakkasen puolelle, mutta alittaa harvoin -5⁰C. Kesäisin kaupunki on yksi Ranskan kuumimmista, ja yli +35⁰C helteitä koetaan vuosittain. Grenoblea ympäröivien huippujen vuoksi myös lämpötilojen vuorokausivaihtelu on muuta maata suurempaa. Lämpötila paitsi kohoaa päivisin nopeasti myös laskee öisin erittäin nopeasti.

Grenoblen laaksossa on pitkiä aurinkoisia jaksoja, sillä ympäröivät vuoret rajoittavat matalapaineiden ja alapilvien pääsyä alueelle. Aurinkoisten päivien vastapainoksi alueella saadaan runsaita sateita ja vuoden sadekertymä on noin 1000mm. Kaupungin itäpuolella sijaitsevien vuoristojen vuoksi Grenoblen sateet ovat pääasiassa peräisin Atlantilta tai Välimereltä. Suurinta sateen kertymä on syksyllä.

Ilmastotilasto, Grenoble – Saint Martin d’Hères (keskiarvot vuosina 1980–2010)

Kuukausi	tammi	helmi	maalis	huhti	touko	kesä	heinä	elo	syys	loka	marras	joulu	vuosi
Vuorokauden ka. alin lämpötila noin (⁰C)	-1	-0,2	2,9	7,4	11,4	14,8	16,9	15,7	13	9,6	3,8	-0,3	7,8
Keskilämpötila (⁰C)	2,4	3,7	7	9,9	14,4	17,9	20,6	20,2	16,4	12,4	6,5	3,2	11,3
Vuorokauden ka. ylin lämpötila noin (⁰C)	5,9	7,8	12	15,3	19,9	23,8	26,9	26,4	21,8	16,9	10,2	6,4	16,2
Kylmyysennätys (⁰C)	-27,1	-19,4	-18,2	-7,9	-2,3	2,1	4,8	3,8	-1,2	-5,3	-10,9	-20,2	-27,1
Lämpöennätys (⁰C)	17,3	20,7	25,3	28	31,3	37	38,3	39,5	33,6	28,1	24,8	19,5	39,5

Luonnon riskit

Grenoblen kaupunginhallituksen mukaan kaupunkia uhkaavia luonnon riskejä ovat tulvat, maanvyörymät, metsäpalot, sään aiheuttamat katastrofit sekä maanjäristykset.

Tulvariski

Tulvariski on Grenoblen alueella suuri, sillä alue sijaitsee vuoristojokien Isèren ja Dracin yhtymäkohdassa. Jokiin rakennettiin padot vähitellen 1500- ja 1900-lukujen välillä ja niitä huolletaan jatkuvasti. Kaupunki hyväksyi suunnitelman tulvariskin ennaltaehkäisemiseksi (Le Plan de Prévention du Risque Inondation, PPRI) vuonna 2007. Suunnitelmassa Grenoble kuvattiin suojattomaksi mahdollisten suurtulvien sattuessa pohjaveden korkeuden nousun ja viemäriverkoston takaisinvirtauksen vuoksi.

Maanvyörymäriski

Grenoblen kaupungissa maanvyöryjen ja irtolohkareiden vaara keskittyy Bastillen linnoitukseen, joka sijaitsee kunnan ainoassa vuoristoisessa osassa. Riskialueiden valvonta perustuu useisiin geoteknisiin tutkimuksiin. Grenoblen kaupunkisuunnitelman (Plan Local d’Urbanisme, PLU) osana tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että maanvyöryt, vuorilta putoilevat irtolohkareet, sortumat ja luolien romahdukset ovat alueella tyypillisiä.

Metsäpaloriski

Kuten maanvyöryjä, myös metsäpaloja esiintyy ennen kaikkea Mont Rachais -vuoren etelärinteellä sijaitsevalla metsäisellä Bastillen alueella, joka ulottuu kolmen kunnan alueelle Grenobleen, Saint-Martin-le-Vinoux’n sekä la Troncheen. Metsää hoidetaan säännöllisesti metsäpalojen nopean leviämisen ehkäisemiseksi. Myös alueen kulkuväyliä huolletaan, jotta apu pääsisi vaivatta perille.

Sääkatastrofit

Grenoblen kaupunki ja sen ympäryskunnat sijaitsevat laaksossa, mikä aiheuttaa paikallisia sääilmiöitä, kuten tuhoisia voimakkaita tuulia, helleaaltoja ja kovia pakkasjaksoja.

Maanjäristysriski

Koko Grenoblen alue kuuluu luokkaan 4 seismisellä asteikolla.

Kaupungin kehitys

Vanha kaupunki

Grenoblen kaupunki ympäröitiin 200-luvulla muureilla yhdeksän hehtaarin suuruiseksi alueeksi. Nykyinen katuverkko on peräisin keskiaikaisesta kaupunkikuvasta, jossa kapeiden teiden muodostamasta epäsäännöllisestä verkostosta on uloskäynti tasangolle ja Isère-joen ylittävälle sillalle. Kaupungissa ei kuitenkaan ole juuri säilynyt keskiaikaisia rakennuksia, lukuun ottamatta [[katedraali]a ja kollegiaattikirkkoa. Muurien laajennukset eivät muuttaneet kaupunkikuvaa, joskin niistä johtuneet arkkitehtoniset uudistukset ovat näkyneet myös rakennuksissa. Muurien suojaama alue laajentui vähitellen linnoitusten kehittymisen myötä, erityisesti 1500–1600 -luvuilla. Kaupungin pinta-ala kasvoi Lesdiguières-herttuoiden aikana (1591–1606) 36 hehtaariin ja heitä seuranneiden Créqui-aatelisten aikana (1640–1675) vuoden 1651 tulvasta huolimatta 45 hehtaariin.

1700-luvun lopussa Grenoblen noin 20 000 ihmisen asutuskeskus muodosti pikkukaupungin Chartreusen juurelle. Ympäröivät kylät yhdistyivät kaupunkiin tieverkon avulla, joka pysyi lähes muuttumattomana toisen maailmansodan loppuun asti.

Teollistuminen

Grenoble ja sen lähikunnat alkoivat kehittyä merkittävästi 1800-luvulla, kun kenraali Haxo rakennutti vanhan kaupungin eteläpuolelle 50 hehtaarin kokoisen uuden linnoituksen. Place de Verdun -aukiolle (ent. Place d’Armes) vievät keskiaikaiset kadut korvattiin nykyaikaista ruutukaavaa noudattavilla kaduilla. Place de Verdun -aukion ympärille puolestaan rakennettiin Grenoblen kasvavaa mahtia symboloivat rakennukset, kuten sotilasyhdistys (alun perin tykistökoulu, vuodelta 1858), vuoristojoukkojen palatsi (1862), prefektin hallintorakennus (1866), kirjastomuseo (1870) sekä yliopiston päärakennus (1875–1879).

Kaupungin länsipuolella Isèren sivujoen Dracin yli rakennettiin vuonna 1828 riippusilta, ja rautatie saatiin vuonna 1858. Rautatieasema sijoitettiin ministeriön päätöksellä kaupungin ulkopuolelle. Nämä uudistukset edistivät työpaja- ja työläiskaupunginosan syntymistä kaupungin muurien ulkopuolelle.

Väestön ja teollisuuden kasvun myötä Grenoble laajentui kaupungin muurien ulkopuolelle ja linnoituksia päätettiin siirtää vuoden 1870 Ranskan ja Preussin välisen sodan jälkeen. Alun perin suunniteltiin muurien rakentamista Drac-joelle asti, mutta lopulta uusi linnoitusvyöhyke päätettiin pystyttää koko Grenoblen ympärille. Tämän vuoksi itäisen tehdasalueen (nyk. Chorier-Berriat) paikalle vanhan kaupungin ja työläiskortteleiden väliin alettiin 1890-luvulla rakentaa uutta keskustaa. Victor Hugo-aukiolta lähtevät uudet kadut suunniteltiin yhdistämään kaupungin eri osat toisiinsa ja niitä reunustamaan rakennettiin uudenaikaisia haussmann-tyylisiä rakennuksia.

Koska Grenoblen väestö ja teollisuus jatkoivat kasvuaan, uusia kaupunginosia nousi linnoitusten eteläpuolelle (mm. Bajatière, Eaux Claires, Alliés-Alpins) sekä naapurikuntiin. Kaupungin eteläiset muurit purettiin vuoden 1925 maailmannäyttelyn takia ja myöhemmin niiden paikalle rakennettiin Grands Boulevards -kaupunginosa.

Sodanjälkeinen laajentuminen

Toisen maailmansodan jälkeen Grenoblen kasvu jatkui edelleen. Grenoble ja sitä ympäröivät kunnat muodostivat nyt yhtenäisen kaupunkialueen. Kasvavaan asunnontarpeeseen vastattiin rakentamalla useisiin kuntiin suuria julkisesti rahoitettuja vuokra-asuntoalueita. Lisäksi yliopiston kehittyminen johti yhtenäisen kampuksen rakentamiseen Isère-joen rantaan.

Vuonna 1968 järjestettyihin kymmenensiin talviolympialaisiin valmistauduttiin luomalla yhtenäinen tie- ja rautatieinfrastruktuuri, joka myös selkeytti kaupungin rakennetta. Tätä seurasi useiden tuhansien asuntojen ja palveluiden rakentaminen. Uudet rakennukset sopivat hyvin aiempaan kaupunkikuvaan, vaikka ne olivatkin keskenään tyyliltään erilaisia. Grenoblen ja Eschirollen väliselle alueelle rakennettiin toiseksi keskustaksi Villeneuven kaupunginosa, jonka tarkoituksena oli tarjota eteläisten kaupunginosien asukkaille palvelut, joita ei voitu sijoittaa vanhaan keskustaan. Ulkoisesti Villeneuve eroaa selkeästi muista kaupunginosista, sillä se edustaa uutta kaupunkiarkkitehtuuria.

Grenoblen vanhoja kaupunginosia alettiin kunnostaa talouskasvun aikana 1960- ja 1970-luvuilla. Aluksi vanhaan kaupunkikuvaan kokeiltiin yhdistää uudenlaista arkkitehtuuria (keskusta sekä Rue de la République -kadun ympäristö ja kaupunginosat Mutualité/Bir-Hakeim ja Île Verte), mutta kokeilu ei miellyttänyt grenoblelaisia, joten uudistusta jatkettiin vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.

Koska Grenoblen autoliikenne lisääntyi 1970-luvun alussa, julkista liikennettä uudistettiin muun muassa rakentamalla raitiolinja. Samalla uudistettiin vanhojen kaupunginosien ja naapurikuntien rakennetta. Uuden kaupan ja hallinnon keskuksen, Europolen, rakennustöiden yhteydessä 1990-luvulla tehtiin uudistuksia myös naapurikaupunginosissa. Kaupunkikuvaa ei tuolloin kuitenkaan muutettu. Keskeiset hallinnolliset elimet, kuten oikeustalo sekä yliopiston tutkimusyksiköt, sijoitettiin Grenoblen läntiselle alueelle.

Uusi ekokaupunginosa Bonne edustaa 2000-luvun kaupunkikuvaa, joka yhdistää kestävän kehityksen periaatteet ja uuden kaupunkirakentamisen. Bonne rakennettiin vanhan kasarmin paikalle ja se on Ranskan ensimmäinen ekokaupunginosa. Vuonna 2009 se sai Ranskan ympäristöministeriön myöntämän ekokaupunginosien Grand Prix -palkinnon.

Historia

Esihistoria

Grenoblesta ja sen lähiympäristöstä, erityisesti Rabot-vuorelta, on tehty useita esihistoriallisia löytöjä, jotka todistavat Grenoblen toimineen kulkureittinä ja ehkä jopa palvelleen asuinpaikkana neoliittisella ja pronssikaudella. Arkeologisia löytöjä on kuitenkin tehty suhteellisen vähän, sillä muun muassa Chartreuse-vuorilta virtaavat vedet ovat vieneet mukanaan lähes kaikki arkeologiset jäänteet.

Grenoblen ja Isèren museoiden arkeologisen ja historiallisen keskuksen arkeologin Alan Montjoyen mukaan ensimmäiset asutukset ilmestyivät neoliittisella kaudella lähinnä Vercors-vuorten alimmille rinteille ja myöhemmin kalkoliittisella kaudella myös Chartreuse-vuorten rinteille Grenoblen solaan.

Tutkijoiden mukaan Grenoblen kautta on käyty vaihtokauppaa pronssikaudelta alkaen. Yksinkertainen vaihtokauppa kehittyi ja kasvoi rautakaudella La Tènen kulttuurin päättymiseen asti. Arkeologisten tutkimusten ansiosta on voitu tunnistaa useita tältä kaudelta peräisin olevia asumuksia kaikkialla Grenoblen ympäristössä ja Grésivaudanin laaksossa. Varsinaisella Grenoblen maaperällä on kuitenkin tehty vain yksittäisiä löytöjä viime vuosisadan lopussa.

Antiikki

Ensimmäinen maininta Grenoblesta on peräisin vuodelta 43 eKr. Alkujaan se oli vaatimaton Cularo-niminen gallialaiskylä (vicus), kyläpahanen väylällä, jota roomalaiset käyttivät kulkiessaan Italian ja Wienin väliä Montgenèvren kautta. Diocletianuksen ja Maximianuksen aikana (284–293) kylä kasvoi ja saavutti hallinnollisen keskuksen aseman keisari Gratianuksen oletetun vierailun seurauksena vuonna 379. Tällöin se sai uuden nimen, Gratianopolis. Roomalaisten joukot viipyivät siellä yhtenään, ja hiippakunta se on todistetusti ollut viimeistään vuodesta 381, jolloin ensimmäisenä piispana toimi Domnin.

Hannibalin Alppien ylitys

Tähän liittyvä artikkeli: Toinen puunilaissota

Useat Antiikin historiaan erikoistuneet tutkijat ovat kertoneet karthagolaisen sotapäällikön, Hannibalin, kulkeneen Grenoblen laakson läpi joko seuraten Isère-jokea tai ylittämällä Vercors-vuoret lännestä itään.

Brittiläisen Newcastlen yliopiston muinaishistorian emeritusprofessori John Francis Lazenby on kirjoittanut teoksen kuuluisan valloittajan Hannibal Barcan sotaretkestä. Kirjassaan hän esittää teorian, jonka mukaan Hannibal ylitti Alpit kelttiläisten Allobrogien vastustuksesta huolimatta.

Lazenbyn mukaan Hannibalin tarkoitus ei ollut ylittää Isèreä, minkä vuoksi hän kulki joukkoineen joen vasenta rantaa. Hannibal kuitenkin joutui Saint-Nazaire-en-Royansin ohitettuaan kulkemaan La Bournen solan kautta tuon aikaisten vaikeiden kulkuolosuhteiden vuoksi. Hannibalin leiri sijaitsi tiettävästi lähellä nykyistä Choranchen kylää. Sieltä hänen reittinsä kulki Isère-joen suuntaisesti vieden Grenobleen Sassenagen ja Noyareyn välillä sijaitsevan tieosuuden kautta.

Eräiden muiden historioitsijoiden mukaan tämä mahtava karthagolainen kenraali ja strategi olisi mahdollisesti kulkenut Montaudin kautta ja jatkanut Isère-joen suuntaisesti nykyisten Veurey-Voroizen, Sassenagen ja Grenoblen alueiden kautta ennen kuin hän pääsi ylittämään Grésivaudanin laakson takaiset Alpit. Tätä teoriaa ei ole voitu sen enempää vahvistaa kuin kumotakaan, koska Montaudissa tai sen välittömässä ympäristössä ei ole tehty arkeologisia löydöksiä, kuten aseita tai luita. Niinpä on mahdollista, että Hannibal todella ylitti Alpit.

Erään uudemman (2009) tutkimuksen mukaan Hannibal ei kulkenutkaan Grenoblen pohjoispuolta vaan Chartreusen länsirinnettä päästäkseen Petit Saint Bernardin solaan. Esihistorioitsija Aimé Bocquet perustaa väitteensä asutustietoihin kolmannelta vuosisadalta eKr.

Keski-aika

Dauphinit

Grenoblen merkitys kasvoi vasta 1000-luvulla, kun Albons-kreivit (myöh. Viennen dauphinit) tekivät siitä kreivikuntansa (myöh. Dauphinén kunta) pääkaupungin. Grenoblesta tuli siten Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan osa. Grenoble koki pahimman tulvansa, oikean vedenpaisumuksen, vuonna 1219 erään Romanchen laakson luonnonpadon murruttua.

Myöhempien sukupolvien dauphinit perustivat kaupunkiin yliopiston vuonna 1338 ja Dauphinien tuomioistuin (le Conseil delphinal), joka käsitteli sotilaallisia asioita, siirtyi Grenobleen vuonna 1340. Satavuotisen sodan aikana Dauphin-aatelisto osallistui Englannin ja sen liittolaisten vastaisiin sotatoimiin.

Dauphinén mukana Grenoble liitettiin osaksi Ranskan kuningaskuntaa vuonna 1349, jolloin siitä tuli maakuntansa pääkaupunki. Kaupunkiin perustettiin parlamentti eli aatelin hallitsema tuomioistuin vuonna 1453, ja parlamenttikaupungin mainetta pönkitti dauphinin, tulevan kuningas Ludvix XI:n, läsnäolo. Kaupunkiin myös perustettiin varuskunnan päämaja Savoijin herttuakunnan rajalle, ja se vahvisti asemaansa maakuntansa pääkaupunkina.

Dauphin-aatelisto kunnostautui italialaissotien aikana. Erityisesti Bayardina tunnetusta ritarista (oik. Pierre Terrail) kerrotussa legendassa (Très joyeuse et très plaisante histoire du gentil seigneur de Bayart, le bon chevalier sans peur et sans reproche, vapaasti suom. ‘Erittäin iloinen ja hauska tarina mukavasta herra Bayartista, pelottomasta ja moitteettomasta ritarista’) ruumiillistuivat kaikki ritareiden edustamat arvot.

Renessanssi

Hugenottisodat

Katolisten ja protestanttien välillä käytyjen hugenottisotien joukkomurhat ja hävitys olivat kova koettelemus grenoblelaisille. Hugenottisodat päättyivät Lesdiguièresin herttuan voittoon vuonna 1590, jolloin hän sai hallintaansa sekä Grenoblen kaupungin että Dauphinén hallinnon. Herttua teki Grenoblessa huomattavia muutoksia. Kaupunki kasvoi ja Bastillen linnoituksen ytimeen kuuluvan Tour de l’Isle -tornin ensimmäinen suojamuuri rakennettiin.

Ranskan suuri vallankumous

La Journée des Tuiles -mellakka

Grenoblessa 7.6.1788 muistetaan Ranskan vallankumousta enteilleestä mellakasta. Mellakka sai alkunsa, kun Grenoblen aatelin hallitsema parlamentti, Dauphinén korkein tuomioistuin, asettui vastustamaan kuninkaallista julistusta, jonka tarkoituksena oli perustaa maakunta- ja kunnallishallitukset ja saada kaikki säädyt maksamaan veroa. Dauphinén tuomioistuin huolestui, koska uudistus uhkasi rajoittaa sen valtaa.

Tuona lauantaina arviolta 10 000 kapinallista puolusti Dauphinén virkamiehiä kuninkaallisia joukkoja vastaan. Clermont-Tonneren herttua oli määrännyt virkamiehet poistumaan kaupungista, mutta väkijoukon avustuksella he palasivat Dauphinén oikeustaloon. Väkijoukon tarkoituksena oli vallata kanslia ja polttaa kuninkaan määräys, mutta Dauphinén tuomioistuimen puheenjohtaja Albert de Bérulle vastusti näitä toimia. Kiitettyään väkijoukkoa virkamiesten puolustamisesta hän pyysi grenoblelaisia palaamaan koteihinsa.

Mellakan nimi, La Journée des Tuiles eli “kattotiilien päivä”, on peräisin mellakkaan liittyneestä tapauksesta, joka sai alkunsa, kun Grenette-aukiolle kokoontunutta ihmisjoukkoa hillitsemään tullut kuninkaan kaarti haavoitti hyökkäyksessä vanhusta pistimellä. Veren nähdessään hurjistunut kansa alkoi irrottaa katukiviä. Osa grenoblelaisista nousi talojen katoille ja alkoi heitellä kattotiiliä ja katukiviä sotilaiden päälle.

Tapahtumien seurauksena tehtaanjohtaja Claude Perier kutsui Dauphinén säädyt koolle 21.7.1788 omistamansa Vizillen linnan Jeu de paume -pallohuoneeseen. Ranskan säätyjen vuoden 1789 yleiskokousta edeltänyt Dauphinén maakunnan säätykokous pidettiin useissa vaiheissa, viimeiseksi Romans-sur-Isèressä 1.12.1788–16.1.1789.

Politiikka ja yhteiskunta

Grenoblelainen edistyksellisyys

Grenoblelaiset ovat aina olleet poliittisesti ja sosiaalisesti edistyksellisiä. Esimerkiksi La Journée des Tuiles -mellakassa nähtiin ensimmäiset merkit tulevasta vallankumouksesta.

Grenoblelaiset hansikastehtailijat perustivat työläisilleen 1.5.1803 Ranskan ensimmäisen työntekijöiden etujärjestön. Tätä seurasi samankaltaisten järjestöjen perustaminen esimerkiksi suutareille, kutojille, kangastehtaan työntekijöille ja verhoilijoille. Grenoblessa saivat alkunsa myös ensimmäiset naisten etujärjestöt vuonna 1822. Järjestöillä oli yhteiset tavoitteet ja niiden toimistot sijaitsivat samassa rakennuksessa. Järjestöt suojasivat työläisiä ja heidän perheitään sairauden varalta maksamalla heille avustuksia järjestön jäsenyyttä ja kuukausimaksua vastaan. Jotkut etujärjestöt maksoivat myös työttömyyskorvausta ja jopa eläkettä. Tällainen ennakoiva järjestelmä koski vain osaa työläisistä, ja kaikkein vähäosaisimmat jäivät sen ulkopuolelle.

Toisen maailmansodan aikana grenoblelaiset kunnostautuivat vastarintaliikkeen toiminnassa. Saksalaiset miehittivät kaupungin vuonna 1943, jonka jälkeen nähtiin väkivaltaisia yhteenottoja, kuten sarja vastarintaliikkeen tärkeimpien johtajien pidätyksiä ja murhia. Vastarinnan uskaliaita toimia olivat esimerkiksi räjäytykset Bonnen kasarmilla ja tykistön ampumaharjoitusalueella. BBC:n radiotaajuudella vastarintaliike Vapaa Ranska (la France libre) antoi Grenoblelle lisänimen Capitale des Maquis, vastarinnan pääkaupunki. Kiitoksena osallistumisesta Ranskan vastarintaliikkeen toimintaan, kenraali de Gaulle jakoi kaupungille 4.5.1944 Ordre de la Libération -kunniamerkin.

Ranskan ensimmäinen perhesuunnittelukeskus avattiin Grenoblessa 10.6.1961. Tämä oli tärkeä vaihe taistelussa vapaaehtoisen ja suunnitellun äitiyden puolesta.

Vuonna 2002 saatiin osoitus grenoblelaisten aktiivisuudesta, kun kaupunkilaiset lähtivät sankoin joukoin kaduille mielenosoituksiin vastustamaan presidentinvaalien toiselle kierrokselle päässyttä äärioikeiston ehdokasta. Vuosina 2003–2004 kaupunki pääsi otsikoihin Paul Mistral -puistoon suunnitellun Stade des Alpes -stadionin rakentamista vastustaneen ympäristöliikkeen myötä. Monet rakentamista vastustaneet mielenosoittajat kahlitsivat itsensä puiston ikivanhojen puiden latvoihin, eivätkä he suostuneet lähtemään ennen kuin virkavalta vei heidät pois.

Poliittiset suuntaukset ja vaalien tulokset

Poliittisesti Grenoble on vasemmistolainen kaupunki. Vasemmistopuolueet ovat hallinneet kaupunkia toisen maailmansodan jälkeen lähes yhtäjaksoisesti, vain kolmea vaalikautta lukuun ottamatta.

Vaikka vasemmisto on kaupungissa perinteisesti vahvempi, toimi oikeistolaista RPR-puoluetta edustanut Alain Carignanin pormestarina yhtäjaksoisesti poikkeuksellisen pitkään (1983-1995).

Vuoden 2014 kunnallisvaalit voitti vasemmistolainen le Rassemblement citoyen sekä vihreät puolueet (EELV, PG sekä liittolaiset) yhdessä. Éric Piollesta tuli ensimmäinen vihreitä edustanut pormestari yli 100 000 asukkaan kaupungissa Ranskassa.

Vahva vasemmistokannatus näkyy myös kansallisissa vaaleissa, ja esimerkiksi vuoden 2017 presidentinvaaleissa Jean-Luc Mélenchon sai grenoblelaisilta enemmän ääniä kuin presidentiksi valittu Emmanuel Macron.

Koulutusjärjestelmä

Grenoblen koulutukselliseen hallintoalueeseen kuuluvat Ardèchen, Drômen, Isèren, Savoien sekä Haute-Savoien departementit. Hallintoalueen kanslia sijaitsee Bir Hakeim -aukiolla Grenoblen kaupungintalon läheisyydessä. Grenoblen koulutusalue on ylioppilaskokeen tulosten perusteella yksi Ranskan parhaista.

Perusopetus ja lukio

Grenoblessa on yhteensä 71 esiopetusta (3-5-v.) ja alakouluopetusta (6-11-v.) tarjoavaa oppilaitosta. Esiopetus ja alakoulu voivat toimia yksin tai molemmat voidaan tarjota samassa oppilaitoksessa. Yläkouluja (12-15-v.) on 15 ja lukioita 28.

Kaupungissa on sekä julkisia että yksityisiä kouluja.

Korkeakoulutus

Yliopistovertailussa Grenoblen alue sijoittuu kansallisesti kymmenenneksi. Alue on myös yksi Ranskan maineikkaimmista korkeakoulutuksen keskuksista ja se tunnetaan erityisesti luonnontieteiden alalla. Vuonna 2012 Grenoblessa opiskeli 54 395 opiskelijaa, joista 15 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Tohtorikoulutettavista jopa 45 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

L’étudiant-lehti valitsi Grenoblen Ranskan parhaaksi opiskelukaupungiksi lukuvuonna 2016–2017.

Valmentavat luokat

Useat grenoblelaislukiot tarjoavat valmennusta Ranskan arvostetuimpiin yliopistoihin ja grand école -korkeakouluihin pyrkiville. Kaupungissa on mahdollista opiskella esimerkiksi luonnontieteiden, kirjallisuuden ja kauppatieteiden valmentavilla luokilla.

Grenoblen yliopisto

Vuonna 1339 dauphin Humbert II perusti Grenoblen yliopiston, joka on perustamisestaan lähtien pitänyt esikuvanaan Pariisin yliopistoa. Yliopistossa opetettiin oikeustiedettä, lääketiedettä ja vapaita taiteita. Majoitus ja ylläpito oli opiskelijoille ilmaista, mikä oli tuohon aikaan huomattava etuoikeus. Grenoblen yliopisto joutui 1300–1800 -luvuilla kilpailemaan jatkuvasti parhaista oppilaista Ludvig XI:n vuonna 1452 perustaman Valencen yliopiston sekä valovoimaisen Pariisin yliopiston kanssa.

Napoleon I perusti keisarillisen yliopiston (Université impériale) 1800-luvulla. Yksi sen alaisuuteen kuuluneista akatemioista sijaitsi vuodesta 1879 eteenpäin Place de Verdun -aukiolla Grenoblessa. Akatemiaan kuului oikeustieteellinen, humanistinen ja luonnontieteellinen tiedekunta. Kolmannen tasavallan aikana 1870–1940 -luvuilla Grenobleen perustettiin uusi yliopisto, jossa opiskeli 1800-luvun lopulla noin 560 oppilasta.

Vuonna 1869 ranskalainen insinööri Aristide Bergès onnistui pyörittämään paperitehtaansa koneita vesivoimalla. Uusi energianlähde vauhditti teollisuuden kehittymistä. Teollisuuden toimijat ja yliopisto ovat Grenoblessa tehneet näistä ajoista lähtien yhteistyötä, mikä on myötävaikuttanut teknillisten korkeakoulujen, kuten puunjalostustekniikkaan ja kirjapainotaitoon sekä biomateriaaleihin erikoistuneen teknillisen koulun sekä elektrotekniikan instituutin, perustamiseen (vuodesta 1913 Grenoblen ammattikorkeakoulu).

Vuonna 1970 Grenoblen yliopisto jakautui ammattikorkeakouluun ja kolmeen yliopistoyksikköön:

• Université Joseph Fourier (UJF) – Grenoble I -yliopisto.
• Université Pierre Mendès (UPMF) – Grenoble II.
• Université Stendhal – Grenoble III.

Edellä mainitut yliopistoyksiköt, Savoien yliopisto sekä Grenoblen ammattikorkeakoulu yhdistyivät vuonna 2005 (Communauté Université Grenoble-Alpes). Yksi yhteistyön hedelmistä on 2009 perustettu ainutlaatuinen tohtorikoulu, johon kuuluu edellä mainittujen oppilaitosten lisäksi Lyon 3 -yliopiston filosofian tohtorikoulu.

Grenoblessa aloitti vuonna 2007 toisen asteen oppilaitos Université populaire de Grenoble, eräänlainen avoin yliopisto, joka tarjoaa kaikille avointa ja maksutonta opetusta.

Muut laitokset

• Ammattikorkeakoulu (l’Institut polytechnique de Grenoble)
• Teknillinen yliopisto (l’École polytechnique de l’Université Grenoble-Alpes)
• Grenoblen poliittisten ja yhteiskuntatieteiden instituutti (Sciences PO Grenoble)
• Yrityshallintoinstituutti (l’Institut d’Administration des Entreprises)
• Grenoblen kaupunkisuunnitteluinstituutti (l’Institut d’urbanisme de Grenoble)
• Kauppakorkeakoulut (Grenoble École de management ja yksityinen Wesford)
• Opettajankoulutuslaitos (l’École supérieure du professorat et de l’éducation)
• Aikuiskoulutusyliopisto (Le centre universitaire d’enseignement et de formation des adultes)
• Ikääntyneiden yliopisto (l’Université Inter Âges du Dauphiné)
• Grenoblen taidekorkeakoulu (l’École supérieure d’art de Grenoble)
• Grenoblen arkkitehtuurin korkeakoulu (l’École nationale supérieure d’architecture de Grenoble)
• Grenoblen konservatorio (le Conservatoire à rayonnement régional de Grenoble)
• Kansallinen siviili-ilmailukoulu (École nationale de l’aviation civile)

Kansainväliset suhteet

Ystävyys- ja yhteistyökaupungit

Grenoble on ollut 1960-luvulta alkaen mukana ystävyyskaupunkitoiminnassa tarkoituksenaan parantaa vuorovaikutusta ulkomaalaistaustaisen väestönsä kanssa sekä edistääkseen kulttuuri-, koulutus- ja urheiluvaihtoa.

Grenoblen ystävyyskaupungit

Tilanne lokakuussa 2017:

• • Catania, Italia (1961)
  • Innsbruck, Itävalta (1963)
  • Halle, Saksa (1976)
  • Rehovot, Israel (1984)
  • Essen, Saksa (1979)
  • Oxford, Iso-Britannia (1988)
  • Phoenix, Arizona, Yhdysvallat (1990)
  • Stendal, Saksa (1992)
  • Kaunas, Liettua (1997)
  • Corato, Italia (2002)

Yhteistyökaupungit

• • Chișinău, Moldova (1977)
  • Sfax, Tunisia (1998)
  • Betlehem, Palestiina (2009)
  • Ouagadougou, Burkina Faso (1999)
  • Constantine, Algeria (2002, ystävyyskaupunki vuodesta 1998)
  • Suzhou, Kiina (2005, ystävyyskaupunki vuodesta 1998)
  • Sevan, Armenia (2012)
  • Oujda, Marokko (2012)

Kumppanuuskaupunki

• • Tsukuba, Japani (2013)

Konsulaatit

Grenoblessa on Algerian, Kreikan, Italian, San Marinon, Slovakian sekä Tunisian konsulaatit.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grenoble Wikimedia Commonsissa

Talviolympialaisten isäntäkaupungit

1924: Chamonix 1928: Sankt Moritz 1932: Lake Placid 1936: Garmisch-Partenkirchen 1948: Sankt Moritz

1952: Oslo 1956: Cortina d’Ampezzo 1960: Squaw Valley 1964: Innsbruck 1968: Grenoble

1972: Sapporo 1976: Innsbruck 1980: Lake Placid 1984: Sarajevo 1988: Calgary

1992: Albertville 1994: Lillehammer 1998: Nagano 2002: Salt Lake City 2006: Torino

2010: Vancouver 2014: Sotši 2018: Pyeongchang 2022: Peking 2026: Milano–Cortina d’Ampezzo