Ero sivun ”Eine Laine” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 32: Rivi 32:
Laine syntyi kotonaan ”kosteaan ja vuotavaan huoneen ja keittiön asuntoon” [[Kasarmikatu (Helsinki)|Kasarmikatu]] 4:ssä Helsingissä talousvaikeuksissa elävän perheen kolmanneksi lapseksi. Hänen äitinsä, liikkeenharjoittaja Maria Sofia Paaso oli kotoisin [[Ii]]stä. Isä, muurari Filip Laine oli lähtöjään [[Hartola]]sta. Perhe joutui vaihtamaan usein asuntoa maksamattomien vuokrien takia. Maria Laine vastusti kiivaasti [[Venäjä]]n imperialismia Suomessa ja joutui sen takia poistumaan maasta vuonna 1913. Filip Laineen työ muurarina rakennuksilla oli kausiluontoista ja hänen [[alkoholismi|alkoholistinen]] elämäntyylinsä varjosti perheen elämää. Filip Laine oli musikaalisesti lahjakas, kun taas Maria Laine oli teatterin ystävä. Eine Laine koki myöhemmin elämässään vastenmielisyyttä sekä politiikkaa että alkoholia kohtaan. Vuoden vanhana Eine Laine sairasti [[Tuhkarokko|tuhkarokon]] ja sen jälkitautina vaikean silmätulehduksen. Myöhemmällä iällä hän oli vaarassa menettää näkönsä, mutta toinen silmä onnistuttiin pelastamaan.
Laine syntyi kotonaan ”kosteaan ja vuotavaan huoneen ja keittiön asuntoon” [[Kasarmikatu (Helsinki)|Kasarmikatu]] 4:ssä Helsingissä talousvaikeuksissa elävän perheen kolmanneksi lapseksi. Hänen äitinsä, liikkeenharjoittaja Maria Sofia Paaso oli kotoisin [[Ii]]stä. Isä, muurari Filip Laine oli lähtöjään [[Hartola]]sta. Perhe joutui vaihtamaan usein asuntoa maksamattomien vuokrien takia. Maria Laine vastusti kiivaasti [[Venäjä]]n imperialismia Suomessa ja joutui sen takia poistumaan maasta vuonna 1913. Filip Laineen työ muurarina rakennuksilla oli kausiluontoista ja hänen [[alkoholismi|alkoholistinen]] elämäntyylinsä varjosti perheen elämää. Filip Laine oli musikaalisesti lahjakas, kun taas Maria Laine oli teatterin ystävä. Eine Laine koki myöhemmin elämässään vastenmielisyyttä sekä politiikkaa että alkoholia kohtaan. Vuoden vanhana Eine Laine sairasti [[Tuhkarokko|tuhkarokon]] ja sen jälkitautina vaikean silmätulehduksen. Myöhemmällä iällä hän oli vaarassa menettää näkönsä, mutta toinen silmä onnistuttiin pelastamaan.


Laine oli kiinnostunut säveltaiteesta. Lapsena hän kävi ystävineen salaa kuuntelemassa kuuluisan [[Aino Ackté]]en laulua. 15-vuotiaana hän esitti ystävänsä Kaija Oleniuksen kanssa duettoja [[Raittiusyhdistys Koitto|raittiusyhdistys Koitossa]]. Laine opiskeli [[Helsingin suomalainen tyttökoulu|Helsingin Suomalaisessa tyttökoulussa]].<ref name="TM187JA188">''Teatterin maailma'', s. 187–188.</ref> Hän jätti koulun kesken, mistä äiti ei pitänyt. Toimistotöiden ohessa Laine näytteli [[Koiton näytelmäseura]]ssa. [[Helsingin kaupunginteatteri|Kansan Näyttämöllä]] hän säesti laulunäytelmiä, joissa esiintyi hänen isosiskonsa [[Laina Laine]]. Siskokset kiertelivät Suomea: Eine säesti ja Impi lauloi. Eine Laine muutti 1913 [[Kotka (kaupunki)|Kotkaan]] ja sai sieltä konttoristin paikan. Isoveli Yrjö Laine oli saanut Kotkasta [[kansakoulu]]nopettajan paikan, ja sisarukset asuivat yhdessä [[Tiutinen|Tiutisen saarella]]. Kotkassa Eine Laine alkoi vähitellen orientoitua näyttelijän ammattiin, vaikka pitikin toimistotyötä taloudellisesti turvallisempana vaihtoehtona.
Laine oli kiinnostunut säveltaiteesta. Lapsena hän kävi ystävineen salaa kuuntelemassa kuuluisan [[Aino Ackté]]en laulua. 15-vuotiaana hän esitti ystävänsä Kaija Oleniuksen kanssa duettoja [[Raittiusyhdistys Koitto|raittiusyhdistys Koitossa]]. Laine opiskeli [[Helsingin suomalainen tyttökoulu|Helsingin Suomalaisessa tyttökoulussa]].<ref name="TM187JA188">''Teatterin maailma'', s. 187–188.</ref> Hän jätti koulun kesken, mistä äiti ei pitänyt. Toimistotöiden ohessa Laine näytteli [[Koiton näytelmäseura]]ssa. [[Helsingin kaupunginteatteri|Kansan Näyttämöllä]] hän säesti laulunäytelmiä, joissa esiintyi hänen isosiskonsa [[Laina Laine]]. Siskokset kiertelivät Suomea: Eine säesti ja Laina lauloi. Eine Laine muutti 1913 [[Kotka (kaupunki)|Kotkaan]] ja sai sieltä konttoristin paikan. Isoveli Yrjö Laine oli saanut Kotkasta [[kansakoulu]]nopettajan paikan, ja sisarukset asuivat yhdessä [[Tiutinen|Tiutisen saarella]]. Kotkassa Eine Laine alkoi vähitellen orientoitua näyttelijän ammattiin, vaikka pitikin toimistotyötä taloudellisesti turvallisempana vaihtoehtona.


==Ammattilaisuran alku==
==Ammattilaisuran alku==

Versio 30. joulukuuta 2012 kello 22.59

Eine Laine
Henkilötiedot
Syntynyt13. joulukuuta 1892
Helsinki
Kuollut5. heinäkuuta 1970
Helsinki
Ammatti näyttelijä, teatteriohjaaja, laulunsanoittaj
Puoliso Einari Rinne, Yrjö Tuominen
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Eine Lahja Laine (13. joulukuuta 1892 Helsinki – 5. heinäkuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, teatteriohjaaja ja sanoittaja. Hän työskenteli näyttelijänä Oulun, Viipurin ja Tampereen teattereissa vuosina 1916–1922 ja näyttelijä-ohjaajana Helsingin Kansanteatterissa vuodesta 1922 vuoteen 1955. Hän tulkitsi päärooleja useissa opereteissa. Elokuvarooleja hänelle kertyi vuosina 1925–1959 useita kymmeniä. Monelle on jäänyt mieleen Sofia-mummon eli ruustinna Suomisen rooli Suomisen perheestä kertovissa elokuvissa.

Laineen menestyksekästä uraa varjostivat silmäsairaus ja kimurantti yksityiselämä. Hän oli naimisissa kahteen otteeseen. Toisen maailmansodan aikana hän esitti radiossa Serpin luomaa naishahmoa Elviira Suulasvuota. Sotien jälkeen hän toimi ohjaajana muun muassa SOK:n näyttämöllä. 1960-luvulla Laine oli mukana televisiosarjassa Me Tammelat. Hänet palkittiin vuonna 1947 Pro Finlandia -mitalilla. Hänellä oli kaksi tytärtä, Eila Rinne ja Terttu Tuominen.

Lapsuus ja nuoruus

Laine syntyi kotonaan ”kosteaan ja vuotavaan huoneen ja keittiön asuntoon” Kasarmikatu 4:ssä Helsingissä talousvaikeuksissa elävän perheen kolmanneksi lapseksi. Hänen äitinsä, liikkeenharjoittaja Maria Sofia Paaso oli kotoisin Iistä. Isä, muurari Filip Laine oli lähtöjään Hartolasta. Perhe joutui vaihtamaan usein asuntoa maksamattomien vuokrien takia. Maria Laine vastusti kiivaasti Venäjän imperialismia Suomessa ja joutui sen takia poistumaan maasta vuonna 1913. Filip Laineen työ muurarina rakennuksilla oli kausiluontoista ja hänen alkoholistinen elämäntyylinsä varjosti perheen elämää. Filip Laine oli musikaalisesti lahjakas, kun taas Maria Laine oli teatterin ystävä. Eine Laine koki myöhemmin elämässään vastenmielisyyttä sekä politiikkaa että alkoholia kohtaan. Vuoden vanhana Eine Laine sairasti tuhkarokon ja sen jälkitautina vaikean silmätulehduksen. Myöhemmällä iällä hän oli vaarassa menettää näkönsä, mutta toinen silmä onnistuttiin pelastamaan.

Laine oli kiinnostunut säveltaiteesta. Lapsena hän kävi ystävineen salaa kuuntelemassa kuuluisan Aino Acktéen laulua. 15-vuotiaana hän esitti ystävänsä Kaija Oleniuksen kanssa duettoja raittiusyhdistys Koitossa. Laine opiskeli Helsingin Suomalaisessa tyttökoulussa.[1] Hän jätti koulun kesken, mistä äiti ei pitänyt. Toimistotöiden ohessa Laine näytteli Koiton näytelmäseurassa. Kansan Näyttämöllä hän säesti laulunäytelmiä, joissa esiintyi hänen isosiskonsa Laina Laine. Siskokset kiertelivät Suomea: Eine säesti ja Laina lauloi. Eine Laine muutti 1913 Kotkaan ja sai sieltä konttoristin paikan. Isoveli Yrjö Laine oli saanut Kotkasta kansakoulunopettajan paikan, ja sisarukset asuivat yhdessä Tiutisen saarella. Kotkassa Eine Laine alkoi vähitellen orientoitua näyttelijän ammattiin, vaikka pitikin toimistotyötä taloudellisesti turvallisempana vaihtoehtona.

Ammattilaisuran alku

Laine sai ensimmäisen ammattinäyttelijän paikkansa Oulun Työväen Teatterista, jossa hän aloitti 1. tammikuuta 1916. Hänen kuukausipalkkansa oli aluksi 125 markkaa. Uran alku oli hankalaa. Maria Laine kehotti tytärtään pysymään konttorityössä, mutta palattuaan maanpaosta Ruotsista Oulun kautta hän näki tyttärensä esiintyvän ja totesi: ”No, kyllä sinä oikealla alalla nyt olet”. Oulusta Laine siirtyi suurempiin kuvioihin Viipuriin, jossa hän näytteli muun muassa Elinan surman nimiosan. Sisällissodan aikana vuonna 1918 Laine oli kahden tulen välissä: perhe oli punaisella puolella, suurin osa näyttelijätovereista vastapuolella. Hän oli huolissaan äitinsä ja Yrjö-veljensä kohtalosta. Maria Laine päätyi Hämeenlinnaan vankilaan. Myös Filip Laine pidätettiin, mutta hänet vapautettiin pian. Kuulusteluissa häntä tosin oli ruoskittu. Yrjö Laine katosi Venäjälle, mutta palasi Suomeen muutaman vuoden päästä vaimoineen ja tyttärineen vapaana kansalaisena.

Laine kehitti ammattitaitoaan ottaen roolianalyysi-, laulu-, puhetekniikka- ja plastiikkatunteja. Lokakuussa 1919 hän tajusi olevansa raskaana. Operettidiivalle oli tärkeää säilyttää illuusio ”tavoiteltavasta päiväperhosesta”, lapsi ja avioliitto eivät sopineet kuvaan. Hän meni kuitenkin naimisiin lapsen isän Einar Rinteen kanssa ja esikoistytär Eila syntyi 18. kesäkuuta 1920. Viipurista Laine siirtyi Tampereen Teatteriin, ilman aviomiestään, joka oli jo ennen tyttären syntymää siirtynyt Helsinkiin. Tampereella Laine näytteli useita päärooleja – hän oli paitsi operettiprimadonna, myös koomisten tyyppiroolien tulkitsija. Hän alkoi seurustella kollegansa Yrjö Tuomisen kanssa ja palasi Helsinkiin samaan aikaan kun odotti lasta Tuomiselle. Avioliitto Rinteen kanssa oli muodollisesti voimassa, mutta Laineen ja Tuomisen seurustelua ei paheksunut edes Jalmari Rinne, Einarin veli. Laine ja Yrjö Tuominen avioituivat vuonna 1921.[1]

Paluu Helsinkiin

Laine teki pääosan urastaan Kansan Näyttämöllä ja Helsingin Kansanteatterissa, joissa hän työskenteli näyttelijänä ja ohjaajana vuosina 1922–1955 yli kolme vuosikymmentä,. Kansan Näyttämöllä hän näytteli niin komedioissa, tragedioissa kuin opereteissakin. Kaikkiaan hänen operettikautensa kesti 1915–1935. Hän ystävystyi legendaarisen Mia Backmanin kanssa, joka oli Kansan Näyttämön johtaja 1922–1934. Sven Hildénistä ja Laineesta kehittyi 1920-luvun kuluessa vertaansa vailla oleva näyttelijäpari. Backman kertoo muistelmissaan, että Hildénin vastanäyttelijäksi joutuminen kehitti Laineen ammattitaitoa erittäin paljon. Kansan Näyttämöllä Laine sai työskennellä vuodesta 1928 lähtien Einar Rinteen kanssa. Työasioissa entinen aviopari tuli hyvin toimeen. Rinne ystävystyi myös Laineen uuden aviopuolison Yrjö Tuomisen kanssa.

Kansan Näyttämö ja Koiton Näyttämö yhdistettiin Helsingin Kansanteatteriksi vuonna 1933. Samana vuonna Laine ja Tuominen ottivat asumuseron. Einar Rinne menehtyi angiinamyrkytykseen saman vuoden keväällä. Laine alkoi vähitellen siirtyä ohjaajan tehtäviin. Hän ohjasi operetteja sekä klassikkonäytelmiä, kuten Johannes Linnankosken Laulun tulipunaisesta kukasta. Hän sai myös näyttelijäntöitä, kuten kuningatar Elisabetin roolin Friedrich Schillerin näytelmässä Maria Stuart. Lisäansioiden saamiseksi Laine alkoi tehdä käännöstöitä. Vapaa-aikoinaan – eli öisin – hän suomensi ruotsalaisia ja saksalaisia näytelmiä.

Laine teki useita opintomatkoja kotimaansa ulkopuolelle: vuonna 1923 Saksaan ja vuonna 1925 Saksaan, Ranskaan ja Italiaan. Vuonna 1937 hän teki opintomatkan Venäjälle ja seuraavana vuonna Ranskaan.[1]

Näyttämötehtäviä

Vuonna 1937 Laine ohjasi Kansanteatterille revyyoperetin Lennokki, joka oli yleisömenestys. Nelituntista revyytä esitettiin noin sata kertaa täysille katsomoille. Lisäksi siitä tehtiin paikallisia versioita Tampereelle, Turkuun ja Viipuriin.[2] Laineen uran muita teatteriohjauksia olivat muun muassa Omatunto, Älkää surko, Huomenna on toisin, Vaimoni on pariisitar ja Rouva Suorasuu.[1] Hänen näyttelijäntöitään puhenäytelmissä olivat muun muassa Laura (kappaleessa Isä), Henriette (Rikoksia) ja Gina (Villisorsa) sekä nimiosat Pyhä Johanna, Rakastava Katariina ja Rouva Suorasuu.[1]

Elviira Suulasvuo

Vuonna 1939 Serp eli Seere Salminen loi Elviira Suulasvuon, pirteän naishahmon, jota Laine alkoi esittää radiossa ja myöhemmin kiertueilla sotarintamalla. Elviirasta tuli hyvin suosittu hahmo, ja se henkilöityi nimenomaan Laineeseen, ennen kuin Elviira-monologeja alkoi ilmestyä kirjana.

Jäähyväiset teatterille

Sodan jälkeen vaikeat sairaudet piinasivat Lainetta. Silmäsairauteen löytyi paras apu Davosista Sveitsistä, mutta matkaa varten oli järjestettävä rahankeräys. Sveitsissä Laine vietti puolisen vuotta ja palasi Suomeen 15. syyskuuta 1946. Yrjö Tuominen kuoli yllättäen lokakuussa. Työelämässä Laine jatkoi näytelmien ohjaajana. SOK:n Näyttämölle hän ohjasi muun muassa näytelmät Puut kuolevat pystyyn, Markiisitar ja Jumalat hymyilevät. Laineen jäähyväisjuhla 4. huhtikuuta 1955 oli komea. Hänet kuljetettiin vanhoilla kieseillä kansalaisillallisille, Ylioppilasteatterin näyttelijät osoittivat ihailuaan juhlitulle primadonnalle.

Valkokankaalla ja televisiossa

Laineen elokuvaosat käsittävät koko joukon erityyppisiä naisia seurapiirirouvista piikoihin. Valkokankaalla hän oli ennen kaikkea sivuosien tulkitsija. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1925 näyttäytymisellä mykkäelokuvassa Suvinen satu. Ensimmäinen isompi rooli oli kymmenen vuotta myöhemmin Kielo Mares elokuvassa Kaikki rakastavat. Saman elokuvan erääseen melodiaan Laine teki sanoituksen. 1940-luvulla Laine oli Suomi-Filmin vakituinen elokuvanäyttelijä. Vuonna 1940 hänellä oli osa peräti viidessä ensi-iltaelokuvassa, mukaan luettuna keskeinen naissivuosa keittäjä Mimminä komediassa Kyökin puolella. Vuonna 1942 hän tulkitsi professorska Karin Timeliuksen roolin elokuvassa Neljä naista. Elokuvassa Linnaisten vihreä kamari hän näytteli hersyvän hovineuvoksetar Winterloon osan.

Suomisen perhe -kuunnelmissa Laine oli mukana alusta loppuun, vuodesta 1938 vuoteen 1958. Lähetykset olivat aluksi suoria, myöhemmin nauhoituksia. Laine näytteli Suomisen Sofia-mummoa myös neljässä Suomisen perhe -sarjan kuudesta filmatisoinnista. Hänen poikaansa, tuomari Suomista, näytteli aviopuoliso Yrjö Tuominen, joka oli Lainetta kahdeksan kuukautta vanhempi. Laineen viimeinen elokuvarooli oli vuonna 1959 niin ikään Suomisen isoäidin osa.

Laineen ura jatkui 1960-luvulla henkilöohjaajana televisiosarjassa Tuttavamme Tarkat. Sarjaa tehtiin pari vuotta, ja se jatkui pienin muutoksin nimellä Me Tammelat, jossa Laine näytteli Liisa Tammelan äitiä. Sarjaa esitettiin enimmäkseen suorana.

Sanoittajan ura

Laineen kynästä on lähtöisin usean ikivihreän iskelmän sanoitus. Hän sanoitti lauluja Fazerille nimimerkillä Ela. Laineen toinen salanimi sanoittajana oli A. Puhto. Laulut olivat usein Harry Bergströmin tai George de Godzinskyn säveltämiä. Lisäksi hän sanoitti lukuisia käännösiskelmiä. Laineen sanoittamia lauluja on levytetty satakunta kappaletta. Erityisen paljon niitä levytti Arvi Tikkala. Myös Olavi Virta, Metrotytöt ja Harmony Sisters levyttivät useita Laineen sanoittamia musiikkikappaleita.[3]

Laine sanoitti elokuviin erinäisiä lauluja, joista ei ole tehty levytyksiä. Näitä ovat muun muassa ”Tyttöni pienoinen” ja ”Öitteni haave” elokuvasta Kyökin puolella, ”Bula Bula Bula” elokuvasta Vaimoke sekä ”Miehet varokaa” elokuvasta Poikani pääkonsuli. Alla olevassa luettelossa on puolestaan mainittu eräitä Laineen sanoittamia sävelteoksia, joista on tehty useitakin levytyksiä vuosikymmenien aikana.

20 Eine Laineen sanoittamaa laulua

  • Ethän minua unhoita (sävellys Harry Bergström)

Levyttäneet Metrotytöt (1949 ja 1957), Reijo Taipale (1969)

Levyttäneet Arvi Tikkala (1938), Hyvän Tuulen Laulajat (1984)

  • Juhannusvalssi (sävellys Allan Dalander)

Levyttäneet Arvi Tikkala (1939), Ritva Oksanen (1974)

  • Kerro rakkaudesta (sävellys Jean Bernard D. Neuburger)

Levyttäneet Eero Väre (1940), Veikko Tuomi (1956)

Levyttänyt Arvi Tikkala (1939)

  • Missä yösi vietitkään (sävellys Robert Wilhelm von Essen)

Levyttäneet Arvi Tikkala (1939), M. A. Numminen (1970)

  • Muistojen sävel (sävellys Harry Bergström)

Levyttäneet Erkki Keihäs (1969), Pentti Lasanen (1969)

Levyttäneet muun muassa Arvi Tikkala (1939), Henry Theel (1950 ja 1978), Eija Kantola (1992)

  • Niin monta iltaa (sävellys George de Godzinsky)

Levyttäneet Arvi Tikkala (1937), Veikko Tuomi (1978)

  • No no (sävellys Harry Bergström; elokuvasta Rikas tyttö (1939))

Levyttänyt Olavi Virta (1939)

  • Oli - oli - oli (sävellys Harry Bergström)

Levyttänyt Olavi Virta (1939)

  • Pilven päällä taivaan alla (sävellys George de Godzinsky)

Levyttäneet muun muassa Harmony Sisters (1942), Matti Salminen (1983)

Levyttäneet muun muassa Arvi Tikkala (1937), Reino Helismaa & Matti Louhivuori (1961), Kauko Käyhkö (1961), Teuvo Valo (1990)

Levyttäneet muun muassa Olavi Virta (1942), Kivikasvot (1974), Mikko Järvinen (1980), Taneli Mäkelä (1990)

Levyttäneet Birgit Kronström & Tauno Palo (1942)

  • Sulle salaisuuden kertoa mä voisin (sävellys George de Godzinsky; elokuvasta Kyökin puolella (1940))

Levyttäneet muun muassa Harmony Sisters (1942), Eino Virtanen (1971), Eino Grön (1990), Marika Krook (1999)

  • Suven leikkeihin (sävellys Harry Bergström)

Levyttäneet Eugen Malmsten (1937), Aikamiehet (1974)

  • Tango Venezia (sävellys George de Godzinsky)

Levyttäneet Arvi Tikkala (1937), Harmony Sisters (1942)

  • Tosca (sävellys Michail Obytschaiko)

Levyttäneet muun muassa Eero Väre (1940), Erkki Junkkarinen (1951), Metrotytöt (1958), Reijo Taipale (1975), Mikko Järvinen (1975)

  • Vaimoke (sävellys Harry Bergström; elokuvasta Vaimoke (1936))

Levyttäneet muun muassa Arvi Tikkala (1936), Ansa Ikonen (1974)

Teatterikiinnitykset

  • Oulun Työväen Teatteri 1916–1917 (näyttelijä)
  • Viipurin Näyttämö 1917–1921 (näyttelijä)
  • Tampereen Teatteri 1921–1922 (näyttelijä)
  • Helsingin Kansanteatteri 1922–1955 (näyttelijä-ohjaaja)[1]

Filmografia

1920-luku

1930-luku

1940-luku

1950-luku

Lähteet

  • Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä – Muistelmia. Helsinki: Tammi, 1967.
  • Pennanen, Jukka & Mutkala, Kyösti: Punainen mylly – tuo pahennusta herättävä teatteri. Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-142-1.
  • Teatterin maailma – maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi, 1950.
  • Valentin Vaala. Toim. Kimmo Laine, Matti Lukkarila, Juha Seitajärvi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-562-9.
  • Eine Laine Elonetissä.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Teatterin maailma, s. 187–188.
  2. ↑ Pennanen & Mutkala 2008, s. 29.
  3. ↑ Eine Laineen sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eine_Laine&oldid=12514223”