Birgit Kronström

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Birgit Kronström

Birgit Kronström (21. helmikuuta 1905 Helsinki29. heinäkuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Varsinaisen päivätyönsä Kronström teki Ruotsalaisen teatterin näyttämöllä erilaisissa musikaaleissa ja muissa laulukappaleissa komediennena. Lisäksi hänellä oli useita elokuvatehtäviä, joista useimmat olivat niin ikään komediallisia. Äidinkieleltään ruotsinkielinen Kronström teki näyttämöuraa paitsi Suomessa, myös Ruotsissa.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttämöura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birgit Kronström opiskeli nuoruudessaan Konservatoriossa laulajaksi ja näyttämötaiteita Svenska Teaterns Elevskolanissa. Lapsuudessaan hän oli opiskellut tanssitaidetta Maggie Gripenbergin johdolla.[1] [2]

Kronström esiintyi lausujana Helsingissä sekä Tukholmassa, jossa hän oli opiskellut alaa Maria Schildknechtin johdolla. Uuden Suomen arvostelija totesi Kronströmin sopivan myös teatterinäyttämölle. Arvio sai Kronströmin pohtimaan asiaa ja hän ilmoittautui Svenska Teaternin oppilaskouluun. Hän sai kiinnityksen vuonna 1931, ja sai jo opiskeluajan alussa merkittäviä näyttämötehtäviä. Hänen ensimmäinen operettiroolinsa oli subrettiosa Havaijin kukassa, joka edellytti myös tanssitaitoa.[1] Varsinaisen taiteellisen läpimurtonsa Kronström teki komediassa Nästan gifta.[3] Näytellessään operetissa Nainen, joka tietää mitä tahtoo, hän ystävystyi Zarah Leanderin kanssa, joka vieraili kyseisessä kappaleessa. Kronströmin ura Ruotsalaisessa teatterissa kesti vuoteen 1963 asti. Väliin mahtui muutaman vuoden tauko.[3]

Vuonna 1936 Kronström vieraili Ruotsissa ja jäikin sinne neljäksi vuodeksi. Hänet kiinnitettiin tukholmalaiseen operettiteatteri Oscarsiin. Hän saavutti merkittäviä taiteellisia voittoja komediatehtävissä ja sai runsaasti julkisuutta ruotsalaisessa lehdistössä.[4] Kronström vieraili myös Norjan teattereissa.[5]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birgit Kronströmin elokuvat ovat lähes poikkeuksetta musiikkipitoisia komedioita. Ensimmäinen elokuvarooli oli soitto-oppilas Helvi Heinonen Suomi-Filmin vuoden 1932 elokuvassa Olenko minä tullut haaremiin Joel Rinteen ja Kaisu Leppäsen kanssa. Elokuva tehtiin mykkänä ja sen repliikit jälkiäänitettiin. Koska Kronströmin puheessa kuului tuolloin vielä ruotsalainen korostus, toinen henkilö sai esittää hänen repliikkinsä. Seuraavaksi Kronström näytteli 1934 Risto Orkon ohjaamassa elokuvassa Minä ja ministeri, niin ikään Joel Rinteen kanssa. Hän oli aloittanut suomen kielen opinnot ja sai tässä elokuvassa käyttää omaa ääntään. Vuonna 1938, jälleen Orkon ohjauksessa, Kronström nähtiin naispääosassa elokuvassa Markan tähden. Uuno Laakso, Kullervo Kalske ja Irma Seikkula olivat muissa päätehtävissä. Arkipäivisin Kronström kuvasi Suomessa ja lensi viikonlopuiksi takaisin Tukholmaan, missä hänellä oli esiintymisiä Folkparkenissa. Kriitikoiden mielestä elokuva onnistui ennen kaikkea Kronströmin ansiosta.[6] Markan tähden teki Kronströmistä filmitähden. Räiskyvän olemuksensa takia lehdistö alkoi kutsua häntä elokuvien ”paprikatytöksi”. Kronström muutti takaisin Suomeen välirauhan aikaan vuonna 1940.

Toisen maailmansodan aikana Kronströmin filmitehtäviä olivat tutut räiskyvänpirteät roolit muun muassa elokuvissa Poretta, Onnellinen ministeri ja Avioliittoyhtiö, joista kaksi viimeistä Tauno Palon kanssa. 1940-luvun lopussa elokuvatyöt jäivät taka-alalle. Vuonna 1949 Kronströmillä oli sivurooli yläluokan naisena elokuvassa Katupeilin takana. 1950-luvulla Kronström nähtiin vielä kahdessa suomalaisessa elokuvassa, jotka olivat musikaalinen komedia Amor hoi! – vastanäyttelijänä jälleen Tauno Palo – ja draamateos Morsiusseppele. Hänen viimeinen valkokangasroolinsa oli ruotsalaisessa elokuvassa Flickan i frack vuonna 1956.

Levylaulajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasävelmistä Kronströmin levyttäminä parhaiten tunnettaneen ”Katupoikien laulu”, ”Itke en lemmen tähden”, ”Amor hoi” ja ”Shampanjakuhertelua”. Hän ikuisti kaikkiaan kahdeksan suomenkielistä kappaletta ja yhden ruotsinkielisen levypuolen. Kronströmin Onnellisessa ministerissä ikuistama ”Katupoikien laulu” soi aikoinaan koko kansan huulilla ja kappaleesta on myöhemmin tullut ikivihreä iskelmä.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birgit Kronström avioitui oopperalaulaja Björn Forsellin (1915−1975) kanssa vuonna 1938; liitto päättyi eroon 1943. Heille syntyi poika Johnny Forsell, joka oli 1960-luvun alussa tunnettu iskelmälaulaja. Kronströmin toinen puoliso oli oopperalaulaja, näyttelijä ja laulupedagogi Ture Ara. Pari oli avioliitossa 1944–1953. Kronströmin ja Aran tytär Agneta Ara (s. 1945) on suomenruotsalainen kirjailija.

Näyttelijän uransa päätyttyä Kronström toimi Helsingissä yrittäjänä ja perusti vuonna 1959 ravintolan nimeltä Grill Bigi, joka oli toiminnassa aina 1980-luvulle asti. Kronström kuoli 74-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden jälkeen 29. heinäkuuta 1979. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Markan tähden / Päin onnen rantaa” (Columbia DY 187, 1938)
  • ”Shampanjakuhertelua” (Odeon A 228611, 1942) Tauno Palon kanssa
  • ”Pikku Annikki” (Odeon A 228645, 1942)
  • ”Hetkinen rakkautta” (Odeon A 228660, 1942) Tauno Palon kanssa
  • ”Säg de med en rumba” (Columbia DY 379, 1942)
  • Itke en lemmen tähden” (Columbia DY 385, 1942)
  • Katupoikien laulu” (Columbia DY 387, 1942)
  • ”Amor hoi” (Leijona T 0502, 1950)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Martin, Pertti Niemi & Ilona Tainio: Suomen teatterit ja teatterintekijät, Tammi, 1974
  • Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004
  • Suomen kansallisfilmografia 1–4, VAPK 1990
  • Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, Otava, 1986

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ihanat naiset kankaalla, sivu 224
  2. Ihanat naiset kankaalla, sivu 226
  3. a b http://pomus.net/001818
  4. Ihanat naiset kankaalla, sivut 225 ja 226
  5. Ihanat naiset kankaalla, sivu 228
  6. Ihanat naiset kankaalla, sivu 227

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]