Suomisen Olli rakastuu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomisen Olli rakastuu
Tuulia (Ikonen) ja Olli (Pöysti) keskustelevat.
Tuulia (Ikonen) ja Olli (Pöysti) keskustelevat.
Ohjaaja Orvo Saarikivi
Käsikirjoittaja Tuttu Paristo
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Orvo Saarikivi
Armas Vallasvuo
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Lasse Pöysti
Ansa Ikonen
Regina Heinonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 25. joulukuuta 1944
Kesto 84 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Suomisen taiteilijat
Seuraaja Suomisen Olli yllättää
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Suomisen Olli rakastuu on Orvo Saarikiven ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1944. Se valmistui kuudesta Suomisen perhe -elokuvasta neljäntenä. Elokuva kertoo Ollin ihastumisesta musiikinopettajaansa ja muista lemmenkisailuista. Opettajaa tulkitsevalla Ansa Ikosella oli todellisuudessakin musiikinopettajan koulutus. Elokuvaa on luonnehdittu kasvukipujen kuvaukseksi[1].

Suomisen Olli rakastuu esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran 16. maaliskuuta 1958. Elokuva on mustavalkoinen ja se on julkaistu DVD:nä, kuten kaikki Suomisen perhe -sarjan filmatisoinnit.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Lasse Pöysti  … Olli  
 Ansa Ikonen  … Tuulia Tähtinen  
 Regina Heinonen  … Ritva  
 Maire Suvanto  … Pipsa  
 Yrjö Tuominen  … isä  
 Elsa Turakainen  … äiti  
 Eine Laine  … mummu  
 Hugo Hytönen  … vaari  
 Siiri Angerkoski  … Hilda  
 Toini Vartiainen  … Elina  
 Esko Vettenranta  … Lasse  
 Kalevi Hartti  … Eka  
 Olavi Reimas  … Antero Hirvi  
 Veikko Linna  … "Fermaatti", musiikkiarvostelija  
 Aino Lohikoski  … Ritvan äiti  
 Topo Leistelä  … rehtori  
 Viljo Huttunen  … humalainen  
 Tellervo Mäki  … Pirkko  
 Jalmari Rinne  … miesopettaja  
 Oiva Ollikkala  … silmälasipäinen poika  
 Irja Kuusla  … Keiju, "Fermaatin" rouva  
 Hannes Hako  … Konservatorion vahtimestari  
 Lauri Kyöstilä  … Yleisradion vahtimestari  
 Simo Osa  … vanhahko herra  
 Ossi Korhonen  … "Fermaatin" kollega  
 Jaakko Tervo  … järjestäjä  
 Maikki Sälehovi  … naisopettaja (naisopettaja)  
 Katri Jaakkola  … Elinan palvelijatar  
 Tuomo Fors  … pitkäkoipinen  
 Olavi Saarinen  … herra  
 Vilho Kekkonen  … säestäjä  
 Leo Sarri  … autonkuljettaja  
 Martti Saarikivi  … Matti  
 Seija Saarikivi  … Marja  
 Mauno Kuusla  … "Fermaatin" lapsi  
 Matti Kuusla  … "Fermaatin" lapsi  
 Marjo Kuusla  … "Fermaatin" lapsi  
 Nelly Grönstrand  … Ritvan palvelijatar  
 Senja Soitso  … tarjoilija  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulia Tähtinen on Helsingin Töölössä asuvan teini-ikään ehtineen Suomisen Ollin luokan uusi musiikinopettaja eli hoilamaikka. Pojista koostuva luokka menettää sydämensä täysin nuorelle ja eri kauniille opettajattarelle. Hemaisevaan Tuuliaan retkahtaa varsinkin Olli, joka aluksi peittää ihastumisensa häiriköiden Tuulia tunneilla ja siten koetellen Tuulian kärsivällisyyttä. Ja jälleen kerran Olli menee liian pitkälle. Hän kirjoittaa luokan tauluun "Antero ei enää palaa", jolla hän viittaa Tuulian sulhaseen, rintamalla sotivaan Antero Hirveen. Antero sattuu olemaan myös Ollin tyttöystävän Ritvan eno. Olli pyytää Tuulialta anteeksi. Hän innostuu musiikista ja alkaa johtaa luokkansa pojista koostuvaa kuoroa. Hän kirjoittaa myös runoja Tuulian ylistämiseksi. Ritva suuttuu moisista lemmenlurituksista. Ollin isosisko Elina kohtaa Anteron työpaikallaan maaseudulla. Elinan aviomies Lasse saapuu myös paikalle ja luulee Elinan ja Anteron välillä olevan jotain "sellaista". Hän poistuu Helsinkiin eikä anna Elinalle tilaisuutta selittää.

Laulajattaren urasta haaveileva Tuulia antaa ensikonserttinsa konservatoriossa. Yleisössä on paljon hänen nuoria miespuolisia ihailijoitaan. Tuulia on hukkua ruusujen mereen ja häntä juhlitaan. Konsertin jälkeen Ollin vaari Volmar eksyy Tuulian ja Anteron seuraan ja päätyy vahingossa Tuulian asuntoon. Opettajattaren varsin alhaalla sijaitsevan parvekkeen äärellä koulupojat laulavat Ollin johdolla serenadia. Olli innostuu kiipeämään parvekkeelle ja on eri nolona törmätessään vaariinsa. Kriitikoista "Fermaatti" kirjoittaa niin murskaavan arvostelun konsertista, että Tuulia masentuu täysin. Tällöin Olli tekee päätöksen: hän menee "Fermaatin" kotiin ja läimii tätä naamalle. Tuulia kauhistuu. Koulun rehtori ja Ollin vanhemmat Väinö ja Aino kauhistuvat. Rangaistushan Ollille oman käden oikeuden käytöstä langetetaan.

Elina on tahollaan epätoivoinen, kun Lasse ei tahdo uskoa, ettei Elinalla ole suhdetta Anteron kanssa. Elina kysyy neuvoa Sofia-mummolta, jolla on jo ratkaisu valmiina lemmenongelmaan. Tuulia ja Antero lähtevät vierailulle Suomisille palauttamaan hansikasta, jonka Ainon hajamielinen isä on unohtanut Tuulian asuntoon. Pipsa imartelee Tuuliaa mairein sanakääntein, mutta Olli pysyttelee piilossa vierailun aikana. Pienen taistelun jälkeen Tuulia saa tilaisuuden keskustella Ollin kanssa ja kaikki kääntyy hyväksi! Ja Ritvakin antaa anteeksi ja sopii Ollin kanssa.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden Suomisen perheen elämästä kertovien elokuvien tapaan myös Suomisen Olli rakastuu sai aikalaiskriitikoilta melko myönteisen vastaanoton. Uusi Aura ylisti: "Tähän asti paras lajissaan". Helsingin Sanomat kehui elokuvaa suomalaisen arjen, työn ja toiminnan onnistuneesta kuvaamisesta. Uuden Suomen Salama Simosen mukaan Suomisen Olli rakastuu oli ennen kaikkea "kahden miehen filmi": Pöystin ja Saarikiven. Simonen kehui Saarikiven taitoa saada nuoret näyttelijät tekemään parhaansa. Lasse Pöysti sai suorituksestaan ylimääräisen nuoren näyttelijän Jussin vuonna 1945.[2]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten elokuvan juoneen sopii, siinä esitetään runsaasti musiikkia. Koulupojat laulavat Lasse Pöystin johdolla kansansävelmän Raatikkoon. Ansa Ikonen esittää muun muassa sävelmät Kesäpäivä Kangasalla ja Minä laulan sun iltasi tähtihin.

Lasse Lehtovaaraa näyttelee Esko Vettenranta. Kolmessa aiemmassa Suomisen perhe -elokuvassa Lassea tulkinneen Unto Salmisen arveltiin olleen estyneen kesällä 1944 sairastamansa nivelreuman johdosta. Elokuvan yleisömenestys oli sangen hyvä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 6.2.2012, sivu D 7
  2. http://www.elonet.fi/title/ek2lp0/sisalto
  3. http://www.elonet.fi/title/ek2lp0/muut

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]