Suomisen Olli rakastuu
| Suomisen Olli rakastuu | |
|---|---|
 Tuulia (Ikonen) ja Olli (Pöysti) keskustelevat. |
|
| Ohjaaja | Orvo Saarikivi |
| Käsikirjoittaja | Tuttu Paristo |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Tapio Ilomäki |
| Kuvaaja | Armas Hirvonen |
| Leikkaaja |
Orvo Saarikivi Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Karl Fager |
| Pääosat |
Lasse Pöysti Ansa Ikonen Regina Heinonen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 25. joulukuuta 1944 |
| Kesto | 84 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Edeltäjä | Suomisen taiteilijat |
| Seuraaja | Suomisen Olli yllättää |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Suomisen Olli rakastuu on Orvo Saarikiven ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1944. Se valmistui kuudesta Suomisen perhe -elokuvasta neljäntenä. Elokuva kertoo Ollin ihastumisesta musiikinopettajaansa ja muista lemmenkisailuista. Opettajaa tulkitsevalla Ansa Ikosella oli todellisuudessakin musiikinopettajan koulutus. Elokuvaa on luonnehdittu kasvukipujen kuvaukseksi[1].
Suomisen Olli rakastuu esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran 16. maaliskuuta 1958. Elokuva on mustavalkoinen ja se on julkaistu DVD:nä, kuten kaikki Suomisen perhe -sarjan filmatisoinnit.
Sisällysluettelo
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lasse Pöysti | … Olli |
| Ansa Ikonen | … Tuulia Tähtinen |
| Regina Heinonen | … Ritva |
| Maire Suvanto | … Pipsa |
| Yrjö Tuominen | … isä |
| Elsa Turakainen | … äiti |
| Eine Laine | … mummu |
| Hugo Hytönen | … vaari |
| Siiri Angerkoski | … Hilda |
| Toini Vartiainen | … Elina |
| Esko Vettenranta | … Lasse |
| Kalevi Hartti | … Eka |
| Olavi Reimas | … Antero Hirvi |
| Veikko Linna | … "Fermaatti", musiikkiarvostelija |
| Aino Lohikoski | … Ritvan äiti |
| Topo Leistelä | … rehtori |
| Viljo Huttunen | … humalainen |
| Tellervo Mäki | … Pirkko |
| Jalmari Rinne | … miesopettaja |
| Oiva Ollikkala | … silmälasipäinen poika |
| Irja Kuusla | … Keiju, "Fermaatin" rouva |
| Hannes Hako | … Konservatorion vahtimestari |
| Lauri Kyöstilä | … Yleisradion vahtimestari |
| Simo Osa | … vanhahko herra |
| Ossi Korhonen | … "Fermaatin" kollega |
| Jaakko Tervo | … järjestäjä |
| Maikki Sälehovi | … naisopettaja (naisopettaja) |
| Katri Jaakkola | … Elinan palvelijatar |
| Tuomo Fors | … pitkäkoipinen |
| Olavi Saarinen | … herra |
| Vilho Kekkonen | … säestäjä |
| Leo Sarri | … autonkuljettaja |
| Martti Saarikivi | … Matti |
| Seija Saarikivi | … Marja |
| Mauno Kuusla | … "Fermaatin" lapsi |
| Matti Kuusla | … "Fermaatin" lapsi |
| Marjo Kuusla | … "Fermaatin" lapsi |
| Nelly Grönstrand | … Ritvan palvelijatar |
| Senja Soitso | … tarjoilija |
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuulia Tähtinen on Helsingin Töölössä asuvan teini-ikään ehtineen Suomisen Ollin luokan uusi musiikinopettaja eli hoilamaikka. Pojista koostuva luokka menettää sydämensä täysin nuorelle ja eri kauniille opettajattarelle. Hemaisevaan Tuuliaan retkahtaa varsinkin Olli, joka aluksi peittää ihastumisensa häiriköiden Tuulia tunneilla ja siten koetellen Tuulian kärsivällisyyttä. Ja jälleen kerran Olli menee liian pitkälle. Hän kirjoittaa luokan tauluun "Antero ei enää palaa", jolla hän viittaa Tuulian sulhaseen, rintamalla sotivaan Antero Hirveen. Antero sattuu olemaan myös Ollin tyttöystävän Ritvan eno. Olli pyytää Tuulialta anteeksi. Hän innostuu musiikista ja alkaa johtaa luokkansa pojista koostuvaa kuoroa. Hän kirjoittaa myös runoja Tuulian ylistämiseksi. Ritva suuttuu moisista lemmenlurituksista. Ollin isosisko Elina kohtaa Anteron työpaikallaan maaseudulla. Elinan aviomies Lasse saapuu myös paikalle ja luulee Elinan ja Anteron välillä olevan jotain "sellaista". Hän poistuu Helsinkiin eikä anna Elinalle tilaisuutta selittää.
Laulajattaren urasta haaveileva Tuulia antaa ensikonserttinsa konservatoriossa. Yleisössä on paljon hänen nuoria miespuolisia ihailijoitaan. Tuulia on hukkua ruusujen mereen ja häntä juhlitaan. Konsertin jälkeen Ollin vaari Volmar eksyy Tuulian ja Anteron seuraan ja päätyy vahingossa Tuulian asuntoon. Opettajattaren varsin alhaalla sijaitsevan parvekkeen äärellä koulupojat laulavat Ollin johdolla serenadia. Olli innostuu kiipeämään parvekkeelle ja on eri nolona törmätessään vaariinsa. Kriitikoista "Fermaatti" kirjoittaa niin murskaavan arvostelun konsertista, että Tuulia masentuu täysin. Tällöin Olli tekee päätöksen: hän menee "Fermaatin" kotiin ja läimii tätä naamalle. Tuulia kauhistuu. Koulun rehtori ja Ollin vanhemmat Väinö ja Aino kauhistuvat. Rangaistushan Ollille oman käden oikeuden käytöstä langetetaan.
Elina on tahollaan epätoivoinen, kun Lasse ei tahdo uskoa, ettei Elinalla ole suhdetta Anteron kanssa. Elina kysyy neuvoa Sofia-mummolta, jolla on jo ratkaisu valmiina lemmenongelmaan. Tuulia ja Antero lähtevät vierailulle Suomisille palauttamaan hansikasta, jonka Ainon hajamielinen isä on unohtanut Tuulian asuntoon. Pipsa imartelee Tuuliaa mairein sanakääntein, mutta Olli pysyttelee piilossa vierailun aikana. Pienen taistelun jälkeen Tuulia saa tilaisuuden keskustella Ollin kanssa ja kaikki kääntyy hyväksi! Ja Ritvakin antaa anteeksi ja sopii Ollin kanssa.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muiden Suomisen perheen elämästä kertovien elokuvien tapaan myös Suomisen Olli rakastuu sai aikalaiskriitikoilta melko myönteisen vastaanoton. Uusi Aura ylisti: "Tähän asti paras lajissaan". Helsingin Sanomat kehui elokuvaa suomalaisen arjen, työn ja toiminnan onnistuneesta kuvaamisesta. Uuden Suomen Salama Simosen mukaan Suomisen Olli rakastuu oli ennen kaikkea "kahden miehen filmi": Pöystin ja Saarikiven. Simonen kehui Saarikiven taitoa saada nuoret näyttelijät tekemään parhaansa. Lasse Pöysti sai suorituksestaan ylimääräisen nuoren näyttelijän Jussin vuonna 1945.[2]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten elokuvan juoneen sopii, siinä esitetään runsaasti musiikkia. Koulupojat laulavat Lasse Pöystin johdolla kansansävelmän Raatikkoon. Ansa Ikonen esittää muun muassa sävelmät Kesäpäivä Kangasalla ja Minä laulan sun iltasi tähtihin.
Lasse Lehtovaaraa näyttelee Esko Vettenranta. Kolmessa aiemmassa Suomisen perhe -elokuvassa Lassea tulkinneen Unto Salmisen arveltiin olleen estyneen kesällä 1944 sairastamansa nivelreuman johdosta. Elokuvan yleisömenestys oli sangen hyvä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
- Elonet
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 6.2.2012, sivu D 7
- ↑ https://www.elonet.fi/fi/elokuva/121428
- ↑ https://www.elonet.fi/fi/elokuva/121428
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
