Ero sivun ”Henri Bergson” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.4) (Botti lisäsi: be:Анры Бергсон |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: be-x-old:Анры Бэргсон |
||
| Rivi 45: | Rivi 45: | ||
[[zh-min-nan:Henri Bergson]] |
[[zh-min-nan:Henri Bergson]] |
||
[[be:Анры Бергсон]] |
[[be:Анры Бергсон]] |
||
[[be-x-old:Анры Бэргсон]] |
|||
[[bs:Henri Bergson]] |
[[bs:Henri Bergson]] |
||
[[bg:Анри Бергсон]] |
[[bg:Анри Бергсон]] |
||
Versio 6. huhtikuuta 2011 kello 23.20
Henri-Louis Bergson (18. lokakuuta 1859 - 4. tammikuuta 1941) oli ranskalainen filosofi, joka oli vaikutusvaltainen ainakin kotimaassaan Ranskassa, vaikka liikkuikin valtavirran suuntausten ulkopuolella. Bergson oli yksi aikansa ”muotifilosofeista”.[1]
Bergsonin äiti oli englantilainen, ja englantilaiset Herbert Spencer, John Stuart Mill ja Darwin vaikuttivat paljon hänen ajattelunsa nuorena. Hänen oma filosofiansa kääntyi kuitenkin nuoruuden esikuvien rationalismia vastaan.[2]
Bergson opiskeli filosofiaa École Normale Supérieuressa ja opetti sitä eri oppikouluissa, kunnes häne kutsuttiin opettajaksi École Normale Supérieureen. Sieltähän siirtyi Collège de Francen filosofian laitoksen esimieheksi. Vuosina 1921–1926 hän oli Kansainyhteisön komitean puheenjohtaja. Vähän ennen kuolemaansa 1941 hän ehti ilmaista paheksuntansa Vichyn hallitusta kohtaan.[2]
Bergsonin elämä oli hiljainen ja tavallinen,lähde? kohokohtina hänen kolmen pääteoksensa Essai sur les données immédiates de la conscience (1889), Matiere et Memoire ('Materia ja muisti', 1896) ja L'Evolution créatrice ('Luova evoluutio', 1907) julkaisut.
Bergson kuuluu eittämättä niihin filosofeihin, jotka olivat omana aikanaan erittäin suosittuja, mutta joita kohtaan tunnettu kiinnostus on sittemmin jyrkästi laskenut. Ennen toista maailmansotaa Bergsonin ajattelu oli vielä filosofisen keskustelun keskeisimpiä aiheita, mutta nykyään häntä ei usein edes esitellä yliopiston filosofian kursseilla.lähde?
Bergsonilta on suomennettu teos Henkinen tarmo, joka esittelee vitalistista idealismia, sekä teos Nauru: Tutkimus komiikan merkityksestä.
Bergson sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1927.[3]
Teokset
Suomennetut teokset
- Bergson, Henri: Henkinen tarmo: Tutkielmia ja esitelmiä. (Alkuteos: L’énergie spirituelle: Essais et conférences, 1919.) Näköispainos. Suomentanut J. Hollo. Helsinki: Lasipalatsi, 1999. ISBN 951-884-192-6 (1. painos: Sivistys ja tiede 34. Porvoo: WSOY, 1923. 2. painos: Humanitas 8. Porvoo: WSOY, 1958. Lisäpainos 1963.).
- Nauru : tutkimus komiikan merkityksestä, suom. Sanna Isto ja Marko Pasanen, Loki-kirjat, 2000
Lähteet
- ↑ Kari Lagerspetz: ”Eino Kaila ja Erik Ahlman Henri Bergsonin filosofian tulkkeina”. Teoksessa Hartikainen, Erkki, Kyösti Kiiskinen & Jussi Rastas (toim.): Suomalaisen filosofian ’enfant terrible’: Kriittinen ajattelija ja tiedepoliittinen keskustelija: Juhlakirja tohtori Pertti Lindforsin 75-vuotispäivänä: Monitieteinen antologia, s. 37. Helsinki: Luonnonfilosofian seura, 2005. ISBN 951-98191-1-8.
- ↑ a b Horst Frenz (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901-1967. Elsevier Publishing Company, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1927 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Project Gutenbergin e-teksti Nauru - essee komiikan tarkoituksesta (englanniksi)
- Nautis-projekti (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||