Tämä on lupaava artikkeli.

Half-Life: Opposing Force

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Half-Life: Opposing Force
Pelin pohjoisamerikkalainen kansikuva. Kuvassa on pelin päähahmo Adrian Shepard.
Pelin pohjoisamerikkalainen kansikuva. Kuvassa on pelin päähahmo Adrian Shepard.
Kehittäjä Gearbox Software
Valve Corporation
Julkaisija Sierra Entertainment (jälleenmyynti)
Valve Corporation (verkkomyynti)
Jakelija Sierra Entertainment
Valve Corporation
Suunnittelija(t) Randy Pitchford
Käsikirjoittaja(t) Stephen Bahl
Rob Heironimus
Kristy Junio
Randy Pitchford
Säveltäjä(t) Ben Houge
Pelisarja Half-Life
Pelimoottori GoldSrc
Julkaisuaika 1. marraskuuta 1999
Windows
1. marraskuuta 1999[1]
OS X
1. elokuuta 2013[2]
Linux
1. elokuuta 2013[2]
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus ERSB: 17+[3]
Alusta Windows, OS X, Linux
Jakelualusta CD, Steam-lataus
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Half-Life: Opposing Force on Gearbox Softwaren kehittämä ja Valve Corporationin lisäosa Half-Life-videopeliin. Sierra Entertainment julkaisi lisäosan vuonna 1999 Windowsille. Gearboxin perustajajäsenen Randy Pitchfordin mukaan Valve antoi kehityksen Gearboxille, jotta Valve voisi itse keskittyä muihin projekteihinsa.[4] Vuonna 2013 peli julkaistiin OS X:lle ja Linuxille.[2]

Peli sijoittuu tarinallisesti samaan asetelmaan kuin Half-Life, mutta tarina koetaan yhdysvaltain merijalkaväen erikoisyksikön sotilaan Adrian Shephardin näkökulmasta. Hänet on lähetetty joukkueensa mukana Black Mesan tutkimuskeskukseen eliminoimaan eloonjääneet tiedemiehet sekä avaruusoliot epäonnistuneen teleportaatiokokeen jälkeen.

Pelin nimellä Opposing Force on kaksi merkitystä: nimi itsessään tarkoittaa sitä, pelaaja on nyt alkuperäisen Half-Lifen ”vihollinen”, mutta toisaalta ”vastavoima” (engl. opposing force) on myös Isaac Newtonin kolmas laki.[5]

Lisäosa sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton, vaikkakin sitä kritisoitiin tyypillisistä lisäosien puutteista. Gearbox on kehittänyt myös Blue Shift -lisäosan.[6]

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvankaappaus pelistä ja sen HUD-näkymästä. Ruudun alareunissa näkee terveyden, suojaliivin sekä ammusten määrän. Kuvassa vasemmalla näkyy pioneeri joka kykenee hitsaamaan ovia auki ja oikealla lääkintämies joka kykenee antamaan ensiapua tarvittaessa.

Half-Life: Oppposing Force on toimintavetoinen ensimmäisen persoonan ammuntapeli. Pelaajaa ohjaa Adrian Shephardia, jonka silmin tapahtumat nähdään. Juonta kuljetetaan eteenpäin ”skriptatuilla kohtauksilla”, jotka vaikuttavat satunnaisilta mutta ovat käsikirjoitettuja. Pelin alueita ei ole jaettu erillisiin tasoihin, vaan kaikki peliympäristöt on yhdistetty toisiinsa. Ympäristön lineaarisen suunnittelun ja skriptattujen kohtausten takia pelaaja etenee koko ajan eteenpäin eli putkessa. Kenttien välillä on aina lyhyt lataustauko, jonka aikana seuraava pelialue latautuu.[7]

Läpi pelin pelaajan aseistus pysyy samanlaisena. Aseistus koostuu pelin alkupuolella realistisista tuliaseista, mutta loppua kohden pelaaja saa haltuunsa scifi-henkisiä aseita. Pelaaja voi käyttää myös lähitaisteluaseita kuten veistä. Uusia aseita emopeliin nähden ovat muun muassa veitsi, konekivääri ja tarkkuuskivääri. Useimmilla aseilla on myös toissijainen hyökkäys: esimerkiksi rynnäkkökiväärin toissijaisella hyökkäyksellä voi laukasta aseeseen liitetyn kranaatinheittimen. Adrian kykenee myös käskyttämään omaa joukkuettaan, ja tiimitoverit pystyvät muun muassa antamaan suojatulta.

Kentissä on saatavilla ammus- ja terveyspaketteja sekä seiniin kiinnitettyjä, alun perin tiedemiesten HEV-puvuille suunniteltuja terveyden ja suojauksen lataamislaitteita, joilla Adrian pystyy lataamaan omaa Powered Combat Vest, (PCV) -suojaliiviään. Lisäksi lääkintämiehet kykenevät parantamaan Shephardia.

Pelin viholliset koostuvat pääosin Half-Lifesta tutuista Xen-ulottuvuuden avaruusolioista ja mustiin pukeutuneista CIA:n erikoissotilaista eli mustista operatiiveista (engl. black ops). Mustiin pukeutuneet sotilaat lähetettiin Black Mesaan eliminoimaan selvinneet tiedemiehet sekä HECU:n sotilaat ja tuhoamaan keskus ydinaseella kun taistelu kääntyi voitokkaaksi Xenin joukoille. Pelissä on myös kohtia, joissa pelaajan pitää taistelemisen sijaan ratkoa fysiikka- ja liikepohjaisia pulmia.

Moninpeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelissä on emopelin tavoin verkossa pelattava moninpeli, johon pelaajat voivat myös luoda omia lähiverkossa toimivia palvelimia. Moninpeli tukee sekä Opposing Forcessa että Half-Lifessa esiteltyjä karttoja ja aseita.[8] Gearbox on päivittänyt moninpeliä myöhemmin esimerkiksi lipunryöstö-pelimuodolla, aseilla, kartoilla sekä erilaisilla ”power-upeilla”.[9]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Black Mesa ja Xen

Opposing Forcen pääasiallisena tapahtumapaikkana ja peliympäristönä toimii Black Mesan tutkimuskeskus, joka on kuvitteellinen tutkimuslaitos New Mexicossa, Yhdysvalloissa. Black Mesa rakennettiin 1950-luvulla, jolloin Yhdysvaltain asevoimat rakensi joukon huippusalaisia, strategisesti tärkeitä ydinohjussiiloja New Mexicon autiomaahan. Neuvostoliiton romahdettua ja kylmän sodan päätyttyä siiloilla ei enää ollut sotilaallista merkitystä, minkä johdosta Yhdysvaltain hallitus päätti muuttaa entisen sotilastukikohdan tutkimuslaitokseksi. Hylättyjä siiloja laajenettiin ja niihin rakennettiin tutkimustiloja.

Pelin toinen tapahtumapaikka on avaruusolioiden kotimaailma Xen, joka muistuttaa kaasusumun ympärille muodostunutta leijuven pienten asteroidien tai saarten muodostamaa rykelmää.

Prologi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Half-Lifen juoni

New Mexicon osavaltiossa sijaitsevassa Black Mesan tutkimuskeskuksessa tapahtuu onnettomuus. Gordon Freeman -niminen tiedemies työntää kristallinäytteen vastakappalespektrometriin, mikä aiheuttaa [fiktiivisen] resonannsikaskadin ja synnyttää portaalin maan ja Xen-ulottuvuuden välillle. Lopulta resonanssikaskadi kasvaa ja tuhoaa ison osan keskuksesta. Xenistä portaalien kautta matkaavat avaruusoliot ovat vihamielisiä ja keskuksen työntekijät kutsuvat apua. Hallitus lähettää Black Mesaan HECU-erikoisyksikön, jonka tehtävänä on avaruusolioiden sekä työntekijöiden eliminoiminen, jotta nämä eivät kertoisi laitoksen huippusalaisista kokeista.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22-vuotias alikersantti Adrian Shepard on saapumassa joukkueensa mukana Black Mesan tutkimuskeskukseen, mutta xeniläiset alukset ampuvat alas heidän Goose 7 -kuljetushelikopterinsa. Adrian näkee lyhyitä jaksoja xeniläisten ja törmäyksestä selviytyneiden sotilaiden taistelusta, mutta herää viimein Black Mesan ensiapuhuoneessa. Lähtiessään ensiapuhuoneesta hän huomaa, että taistelu on kääntynyt xeniläisten voitoksi ja että sotilaat ovat perääntymässä. Hän taistelee tiensä läpi kanavajärjestelmän. Hänen käsketään etsimään joukkojen evakuointipaikka.

Matkalla evakuointipisteeseensä hän näkee Race X -avaruusolioita. Evakuointipisteeseen päästyään mysteerinen G-Man sulkee tien Adrianilta ja muut pakenevat ilman häntä. Muiden paettua ilman Adriania hänen täytyy löytää toinen tie pois Black Mesasta. Kuljettuaan zombeja täynnä olleen puhallusuunin läpi Adrian löytää muutaman muun taakse jätettyä merijalkaväen sotilasta. Ryhmä siirtyy Black Mesan toimistoalueelle ja ajautuvat parkkihalliin, jossa on mustiin pukeutuneita erikoisjoukkojen sotilaita (engl. black ops), jotka on lähetetty paikalle tappamaan selvinneet HECU:n sotilaat. Samalla hän näkee lämpöydinpommin, jolla erikoisjoukot pyrkivät tuhoamaan laitoksen. Tapettuaan paikalla olleet erikoisjoukot hän löytää haavoituneen pioneerin, joka hitsaa junaradalle johtavan panssarioven auki. Sieltä Adrian suntaa huippusalaiseen Lambda-kompleksiin.

Adrian saapuu Lambda-kompleksiin juuri nähdäkseen Gordon Freemanin teleporttaavan itsensä Xeniin. Myös Adrianin on teleportattava itsensä Xeniin, jotta hän pääsisi pois tuhoutuvasta teleportaatiohuoneesta. Edettyään Xenissä useissa erilaisissa laitoksissa hän saapuu maanalaiseen pysäköintihalliin, jossa erikoisjoukot aktivoivat ydinasetta. Adrian tappaa erikoisjoukot ja pysäyttää pommin. Selvittyään räjähteitä ja vihollisia täynnä olevasta varastoalueesta Adrian saapuu jälleen vanhempaan osaan, jossa valtava Geneworm aikoo tulla laitokseen valtavan portaalin läpi. Adrianin tapettua Genewormin jättiläismäinen portaali imaisee Adrianin tyhjyyteen.

Adrian herää ja huomaa olevansa V-22 Osprey -kuljetuskoneessa. G-Man, pitää hänelle monologin, jonka aikana Black Mesa tuhoutuu laukaistun ydinaseen seurauksena. G-Man kertoo Adrianille, että hän pääsee paikkaan, "jossa tämä ei voi saada aikaan ongelmia, eivätkä ongelmat ole vaaraksi hänelle." G-Man selittää myös, että hän on vaarallinen todistaja kaikelle tapahtuneelle. G-Man poistuu portaalin kautta ja jättää Adrianin yksin leijuvaan V-22 Ospreyn sisään.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gearbox Software julkisti Half-Life: Oppposing Forcen olevan kehityksessä huhtikuussa 1999.[10] Paljon tietoa sekä materiaalia pelistä, kuten karttoja, hahmoja sekä juonta, esiteltiin vuoden 1999 E3-tapahtumassa.[11] Sierra Entertainmentin ylläpitämä virallinen verkkosivu Opposing Forcelle julkaistiin heinäkuussa 1999.[12] Valve ja Gearbox tekivät jo varhain päätöksen olla muokkamatta liiaksi pelissä käytettyä Half-Lifen pelimoottoria, jottei modaajien tekemän lisäsisällön toimivuus vaarantuisi. Yrityksen perustaja Randy Pitchford epäili, että Valve antoi lisäosan kehityksen heille, ”jotta Valve voisi itse keskittyä muihin projekteihin″.[4]

Pelin kehityksen aikana Gearbox otti yhteyttä moniin yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin ja palkkasi useita henkilöitä työstämään peliä. Kesäkuussa 1999 Gearbox ilmoitti, että Richard Gray olisi osittain vastuussa moninpelimekaniikoiden kehittämisestä.[13] Gearbox palkkasi useita muita ulkopuolisia kehittäjiä, jotka olivat olleet mukana kehittämässä muun muassa pelejä Daikatana, Doom, Quake II ja Shadow Warrior.[14] Opposing Force julkaistiin 1. marraskuuta 1999.[1] Toukokuussa 2000 Gearbox julkaisi päivityksen, joka sisälsi lipunryöstö-pelitilan moninpeliin sekä uusia esineitä.[9]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peli julkaistiin 1. marraskuuta 1999,[1] ja myöhemmin myös Valven omalla Steam-jakelualustalla.[15] Se julkaistiin osana Sierran Half-Life: Generation -pelikokoelmaa 22. maaliskuuta 2002. Kokoelmaan sisältyi emopeli Half-Life ja sen suosittu, myöhemmin virallistettu modi Counter-Strike.[16] Lisäosa julkaistiin myöhemmin myös Half-Life 1 Anthology -kokoelmapaketin mukana.[17]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Yhteispisteet
Kerääjä Pisteet
GameRankings 85,45/100[18]
Arvostelupisteet
Julkaisu Pisteet
Computer and Video Games 9/10[19]
Eurogamer 7/10[20]
IGN 7,5/10[21]
PC Zone 85%[22]
Palkinnot
Palkitsija Palkinnon nimi
AIAS AIAS Interactive Achievement Award: Computer Game of the Year, 2000[23]

Peli sai pääosin myönteisen vastaanoton, ja GameRankings on laskenut sen arvostelujen keskiarvoksi 85,45%.[18] Peliä on myyty jo yli 5 miljoonaa kappaletta[24] ja hyllyversiota yli miljoona kappaletta.[25]

Computer and Video Gamesin arvostelijan Kim Randellin mukaan ”Gearbox on selvästi käynyt läpi suuren urakan Half-Lifen tunnelman saavuttamisessa”. Hän ylisti erityisesti moninpeliä ja siihen lisättyjä uusia ominaisuuksia, ja piti Opposing Forcea erinomaisena saavutuksena.[19]

Pelillä on Steam-palvelussa "erittäin myönteinen" vastaanotto.[1]

PC Zone sanoi pelin olevan yleisesti hyvä ja sanoi sen sopivan hyvin ”viikonlopun viihteeksi”.[22] Eurogamerin arvostelijan Robert Purchesen mukaan pelissä on lisäosia yleisesti koskeva ongelma: ”Määrä X uutta sisältöä lisätään vanhaan peliin lineaarisella tavalla saaden sen näyttämään täysin uudelta peliltä”. Sen todeten hän myös sanoi, että ”onneksi Opposing Force on aika hemmetin hyvä peli”. Hän piti pelin kenttäsuunnittelua erinomaisena, vaikka totesikin loppua kohden näyttäneen siltä, että kehittäjiltä loppui aika kesken.[20] IGN-sivuston arvostelijan Vincent Lopezin mukaan peli tekee hyvin selväksi, ”miksi alkuperäinen peli oli niin hyvä”. Hän sanoi, että pelaaja ”saattaa tulla kaipaamaan alkuperäistä kokemusta hieman enemmän”, mutta piti Opposing Forcea silti hyvänä pelinä.[21]

AIAS palkitsi Half-Life: Opposing Forcen "Computer Game of the Year Interactive Achievement Award" (vuoden tietokonepeli) - palkinnolla.[1][23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Half-Life: Opposing Force
  • Bell, Joseph: Half-Life: Prima's Official Strategy Guide. Prima Games, 1998. ISBN 0-7615-1360-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Valve Corporation: Half-Life: Oppposing Force Steamissä Steam. Valve Corporation. Viitattu 12.3.2016. (suomeksi)
  2. a b c Half-Life: Opposing Force update released Steam. Valve Corporation. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  3. ESRB: ESRB rating search ESRB. ESRB. Viitattu 19.3.2016. (englanniksi)
  4. a b PC News: Half-Life: Oppposing Force (Arkistoitu Internet Archiveen.) Computer and Video Games. Computer and Video Games. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  5. The Science Behind Half-Life: Game Names RunThinkShootLive. 11.4.2015. RunThinkShootLive. Viitattu 28.6.2016. (englanniksi)
  6. Valve Corporation: Half-Life: Blue Shift Steamissä Steam. Valve Corporation. Viitattu 28.6.2016. (suomeksi)
  7. Bell, Joe Grant: Half-Life: Prima's Official Strategy Guide. Prima Games, 1998. ISBN 0-7615-1360-4.. (englanniksi)
  8. Randell, Kim: PC Review: Half-Life: Oppposing Force (Arkistoitu Internet Archiveen.) Computer and Video Games. 15.8.2001. Computer and Video Games. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  9. a b OPFOR CTF Anounced IGN. 4.4.2000. IGN. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  10. HALF-LIFE EXPANDS IGN. 15.4.1999. IGN. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  11. Blevins, Tal: Half-Life: Opposing Force IGN. 25.5.1999. IGN. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  12. Lopez, Vincent: They're Alive! Or Just Live. IGN. 6.7.1999. IGN. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  13. Use the Force, Gray IGN. 15.6.1999. IGN. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  14. Oppose This IGN. 10.9.1999. IGN. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  15. Bramwell, Tom: Free Half-Life 1 expansion Eurogamer. 25.8.2005. Eurogamer. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  16. MobyGames: Half-Life: Generation MobyGames. MobyGames. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  17. Valve Coproration: Half-Life 1 Anthology Steamissä Steam. Valve Corporation. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  18. a b GameRankings: Half-Life: Opposing Force GameRankings. GameRankings. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  19. a b Randell, Kim: PC Review: Half-Life: Opposing Force (Arkisoitu Internet Archiveen.) Computer and Video Games. 15.8.2001. Computer and Video Games. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  20. a b Purchese, Robert: Half-Life: Opposing Force Review Eurogamer. 2.12.1999. Eurogamer. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  21. a b Lopez, Vincent: Half-Life: Opposing Force Review IGN. 24.1.1999. IGN. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  22. a b PC Review: Half-Life: Opposing Force Computer and Video Games, PC Zone. 13.8.2001. Computer and Video Games, PC Zone. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  23. a b AIAS: AIAS Annual Awards AIAS. 11.5.2000. AIAS. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  24. SteamDB: Half-Life: Opposing Force SteamDB. SteamDB. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  25. Remo, Chris: Analysis: Valve's Lifetime Retail Sales For Half-Life, Counter-Strike Franchises Gamasutra. 2.12.2008. Gamasutra. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]