Aasian historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli käsittelee Aasian historiaa. Karkeasti Aasia voidaan jakaa neljään suureen kulttuurialueeseen, joilla on ollut merkittävä historiallinen, sivistyksellinen ja uskonnollinen merkitys: Lähi-itään, Intiaan, Itä-Aasiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Näillä alueilla on vallinnut korkeakulttuureita. Viidentenä merkittävänä historiallisena alueena voidaan pitää Unkarista Keski-Aasian kautta Kiinaan ulottuva euraasialaista aroaluetta, jolla tärkeä elinkeino on ollut paimentolaisuus. Hevosia käyttäneet paimentolaiset ovat vuosituhansien aikana usein harjoittaneet ryöstelyä, joka suunnattiin varsinkin korkeakulttuureita ja maanviljelysväestöä vastaan.

Lähi-idän historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lähi-idän historia
Kartta Aleksanteri Suuren valtakunnasta laajimmillaan noin 330 eaa.

Lähi-idän korkeakulttuurin historia alkoi noin 3000 eaa. Gazan alueelta ja Egyptistä. Seuraava alueen varhainen korkeakulttuuri kehittyi Mesopotamiaan. Sumerit, Babylon, Assyria Israel ja Persia hallitsivat vuorollaan aluetta, samoin Aleksanteri Suuri. Kreikkalaisten, foinikialaisten ja Rooman valtakausilla Euroopan ja Lähi-idän välillä ei ollut selvää eroa, vaan melko yhtenäinen kulttuuri kiersi Välimerta.

Maanviljely on ollut ratkaiseva tekijä Lähi-idän sivilisaatioiden nousussa. Monet nykyisin tunnetut merkittävät viljelykasvit on otettu käyttöön Lähi-idässä, ja jalostettu paikallisista luonnonkasveista. Laajamittainen maanviljely kehitettiin Lähi-idässä itsenäisesti, ja kenties ensimmäisenä maailmassa. Maanviljely on tosin kehitetty itsenäisesti eräillä muillakin maapallon alueilla. Lähi-idän maanviljely lienee aloitettu niin sanotun hedelmällisen puolikuun alueella. Sieltä maanviljely ja viljellyt kasvit levisivät muun muassa Egyptiin ja Intiaan, ja saivat aikaan näiden korkeakulttuurit. Useat Lähi-idästä peräisin olevat viljelykasvit levisivät varhain myös Eurooppaan, jossa ne ovat edelleen merkittävimpiä viljelykasveja.

Lähi-idässä on myös tehty merkittävää kehitystyötä pyörän parissa. Yksinkertaisia teloja lienee osattu käyttää muuallakin, mutta varsinainen pyörä, akselilla ja vanteilla varustettu, on keksitty Lähi-idässä. Lähi-idässä on myös todennäköisesti opittu ensin käyttämään metalleja. Nämä keksinnöt kuitenkin hyödyttivät varsinkin arovyöhykkeen paimentolaisia, jotka saattoivat näiden avulla entistä tehokkaammin ryöstellä korkeakulttuureja. Indoeurooppalaiset kielet levisivät Eurooppaan todennäköisesti Lähi-idästä, jossa ne olivat alkujaan paimentolaisten kieliä. Leviämisen mahdollistaneeksi seikaksi on ehdotettu muun muassa maanviljelyä, pyörää ja metalliaseita, tai joitain näihin teknologioihin liittyviä edistysaskelia. Indoeurooppalaiset eivät kuitenkaan ilmeisesti keksineet itse näitä keksintöjä, vaan omaksuivat ne maanviljelykulttuureilta.

Lähi-itä erottui omaksi kultturialueekseen islamin noustessa Arabian niemimaan valtakulttuuriksi. Arabit levittivät kulttuuriaan ja uskontoaan sekä itään että länteen, ja monet alueet ja kansat arabialaistuivat. Persiassa säilyi kuitenkin vanhempi persiankielinen kulttuuri, joka tosin islamilaistui ja sai huomattavasti vaikutteita arabeilta. Muita arabivalloituksista huolimatta säilyneitä Lähi-idän ryhmiä olivat esimerkiksi kurdit ja assyrialaiset.

Arabien valtakausi päättyi kun nykyisten turkkilaisten kielelliset esivanhemmat seldžukit saapuivat Vähään-Aasiaan Keski-Aasiasta 1000-luvun alussa. Osmanien valtakunta oli heidän perillisiään. Islamilainen maailma koki toisen vakavan takaiskun mongolien hävittäessä Lähi-itää 1200-luvulla. Vakavin yksittäinen isku lienee ollut Bagdadin hävitys. Mongolit ilmeisesti lopettivat Mesopotamian alueen korkeakulttuurien pitkän historian. Vuosituhansia vanha kastelukanavien verkosto rappeutui pysyvästi, eikä sitä enää korjattu. Valtavat alueet muuttuivat viljelysmaasta aavikoiksi. Toiseksi syyksi tähän on esitetty maaperän suolan lisääntymistä, joka on yleinen ilmiö keinokastelluilla seuduilla. Joka tapauksessa Mesopotamian alueen kanavaverkosto rappeutui jotakuinkin mongolien hyökkäyksen aikoihin.

Osmanien valta päättyi Ensimmäisen maailmansodan loppuessa. Samoihin aikoihin Euroopan valtiot aktivoituivat alueella, kun öljyä löytyi Persiasta 1908, ja Saudi-Arabiasta 1938.

Jännite juutalaisten ja palestiinalaisten välillä sekä kiista öljyvarojen hallinnassa ovat pitäneet Lähi-itää konfliktien keskellä jatkuvasti toisesta maailmansodasta alkaen.

Intian historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Intian historia

Itä-Aasian historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Kiinan historia ja Japanin historia

Kaakkois-Aasian historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angkor Wat Pohjois-Kambodžassa 1100-luvulta

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen maailmansota ja Japanin valta alueella

Aron paimentolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euraasian valtavalla arolla harjoitettiin paimentolaisuutta siellä kesytetyn hevosen avulla. 600-luvulta eaa. alkaen Keski-Aasian paimentolaiset olivat saavuttaneet kyvyn ja tekniikan käyttää jousta tehokkaasti ratsastaessaan, mikä mahdollisti tehokkaat ryöstöretket kaupungistuneita kulttuureja vastaan. Liikkuvuuden ansiosta pienetkin paimentolaisyksiköt olivat suuri uhka korkeakulttuureille.

Paimentolaishyökkäykset saivat alkunsa skyyttien hyökkäyksestä Assyriaan. Myöhemmin paimentolaiset muodostivat toisinaan suuria liittoumia, kuten hunnit, unkarilaiset (paikallisesti), seldžukit ja mongolit, jotka valloittivat laajoja alueita itäisestä Euroopasta, Lähi-idästä, Intiasta ja Kiinasta.

Valloitukset johtivat siihen, että Aasian maatalousvaltioiden hallitsijadynastioista suurin osa oli jossain vaiheessa peräisin Keski-Aasian paimentolaisista. Metsien suojelemaa Länsi-Eurooppaa ja meren erottamaa Japania paimentolaisjoukot eivät kyenneet valloittamaan.

Korkeakulttuurin piiriin tulleet arovalloittajat joutuivat kuitenkin muuttamaan elämäntapansa, mikä sai heidät pian sulautumaan alueiden alkuperäiskulttuuriin. Viimeinen merkittävä paimentolaisvalloitus oli mantšujen nousu Kiinan hallitsijoiksi 1644. Tuliaseiden kehittäminen vähensi paimentolaisten liikkuvuuden tuomaa etua, ja kiinalaiset hävittivät viimeisen merkittävän paimentolaisliittouman 1757. [1], [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McNeill J.R. & McNeill William: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan. Vastapaino, 2005.
  2. Man, John: Attila The Hun.. Bantam Books, 2005.