Vähittäiskauppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vähittäiskauppa on tuotteiden myymistä niiden loppukäyttäjänä toimiville kuluttajille eli yksityishenkilöille.[1] Vähittäiskauppias ostaa tuotteita jälleenmyyntiä varten joko suoraan valmistajilta tai tukkukaupan kautta.[2]

Vähittäiskauppaa voidaan käydä fyysisestä toimitilasta (pienestä kioskista tai torikojusta isoon tavarataloon tai suurmyymäläketjuun), verkkokaupasta, postimyyntinä esimerkiksi painetun tuoteluettelon avulla, puhelinmyyntinä, kotimyyntinä (ns. ”ovelta ovelle -kauppias”) tai verkostomarkkinointina (esim. Tupperwaren tavoin kotikutsujen avulla).[3] Vähittäiskaupan myyntikanavia voivat olla myös myyntiautomaatti, myymäläauto tai -vene sekä käytetyn tavaran ostopaikat kuten kirpputorit, huutokauppakamarit ja antikvariaatit.[4][5] Sen sijaan yksityishenkilöiden välistä uuden tai käytetyn tavaran vertaiskauppaa esimerkiksi pikkuilmoitusten tai verkossa toimivien sivustojen kuten eBay, Huuto.net ja Tori.fi kautta ei perinteisesti ole laskettu vähittäiskaupaksi, mutta raja on häilyvä koska vertaiskauppasivustoilla moni yksityishenkilö myy jälleenmyyntitarkoituksessa hankkimiaan tavaraeriä vähittäiskauppiaan tavoin.[6][7]

Vähittäiskaupaksi ei myöskään lueta yrityksille myytäviä tuotteita muuten kuin siltä osin, kun niitä myydään pienissä erissä vähittäismyymälästä: Tilastokeskuksen mukaan ”vähittäiskauppaan kuuluu myös ammattikäyttöön tarkoitettujen tietokoneiden, paperikauppatavaroiden, maalien ja puutavaran myynti, jos myynti tapahtuu vähittäiskaupan myymälöissä”.[5] Tuotteista, joita yritys ostaa valmistaakseen niistä tai niiden avulla omia myyntituotteita käytetään nimitystä tuotantohyödyke ja niiden kaupasta käytetään muun muassa nimiä yritysmarkkinointi, B2B (engl. business to business) tai ammattiasiakaskauppa[8][9][10]

Vähittäiskauppaa koskevat säädökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä vähittäiskauppaa sääntelee kuluttajansuojalaki, ja EU-maiden välillä tapahtuvalla vähittäiskaupalla on omia kuluttajansuojasäännöksiään.[11] Vähittäiskauppaa voivat osaltaan säännellä myös kaavoitusmääräykset, ympäristönsuojelusäännökset, kilpailulainsäädäntö, työlainsäädäntö, aukiolosäännökset sekä hygieniamääräykset.[12] Eri tuoteryhmiä voivat koskea omat erityissäännöksensä, kuten Suomen alkoholi- ja tupakkalait. Jotkut vähittäiskaupan alat ovat luvanvaraisia ja vaativat ainakin osalta henkilöstöä tietyn pätevyyden, kuten apteekki- tai optikkotoiminta.[13]

Vähittäismyymälätyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkokaupan kasvusta huolimatta vähittäiskaupan tärkeimmän myyntikanavan muodostavat yhä fyysiset ostopaikat eli myymälät. Vähittäismyymälöitä voidaan jakaa eri tyyppeihin

Yksittäinen vähittäismyymälä voi olla yhden kauppiaan tai pienyrityksen omistama ja johtama, ketjumaisesti toimiva (parista myymälästä maailmanlaajuiseen ketjuun), franchising-periaatteella toimiva, leasing-periaatteella toimiva (esim. tavaratalojen shop-in-shopit) tai osuuskuntamuotoisesti toimiva (esim. S-ryhmä).[12]

Vähittäismyymälöiden erilaiset liiketoimintastrategiat ja markkinoinnin kilpailukeinot voivat perustua esimerkiksi

  • sijaintiin (kyläkauppa, taajaman ulkopuolella oleva ”peltomarketti”, kaupunkikeskustojen erikoismyymälät ja kivijalkakaupat, tienvarsien liikennemyymälät jne.)
  • toimintatapaan, tuotevalikoimaan ja palvelutasoon (laatikkomyymälät, laatutavaratalot, tietyn tuotealan erikoisliikkeet, aina auki olevat myymälät, useiden myymälöiden ostoskeskukset jne.),
  • hintatasoon (halpahintamyymälät, jäännöseriä myyvät outlet-myymälät, tehtaanmyymälät, category killer -suurmyymälät[14] jne.), tai
  • asiointitapaan (valintamyymälät ja muut itsepalvelupainotteiset myymälät (esim. Ikea) tai asiantuntevaa palvelua korostavat myymälät (esim. ruokakaupan palvelutiskit, Vepsäläisen kaltaiset palvelevat sisustusliikkeet).[12]

Myymälän koon mukaan voidaan samankaltaista tuotevalikoimaa tarjoavat myymälätyypit jakaa esimerkiksi lähikaupoiksi (alle 400 m2), supermarketeiksi (400–2500 m2) ja hypermarketeiksi (yli 2 500 m2).[12][1]

Maailman suurimmat vähittäiskauppaketjut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman 10 suurinta vähittäiskauppa-alan yritystä liikevaihdolla mitattuna vuonna 2011 olivat:[15]

  1. Walmart-alennustavarataloketju
  2. Carrefour-päivittäistavaraketju
  3. Tesco-päivittäistavaraketju
  4. Metro AG -päivittäistavaraketju
  5. Kroger-päivittäistavarayritys
  6. Costco-alennustavarataloketju
  7. Lidl-päivittäistavaraketju
  8. Aldi-päivittäistavaraketju
  9. Walgreens-apteekkitavaraketju
  10. Home Depot -rautakauppaketju

Suomen S-ryhmä oli maailman suuruustilastossa vuoden 2013 paikkeilla sijalla 78 ja Kesko sijalla 112.[16]

Vähittäiskauppa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähittäiskauppa työllistää noin 123 000 suomalaista.[17] Suomen vähittäiskauppa on Euroopan keskittyneintä erityisesti päivittäistavarakaupan osalta: valtaosa ruoasta ostetaan Keskon tai S-ryhmän kaupoista. Kun muissa euromaissa kolmen suurimman vähittäiskauppaketjun yhteinen markkinaosuus on keskimäärin 44 %, Suomessa kaksi suurinta hallitsee markkinoista noin 80 prosenttia.[18] Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniaisen mukaan tämä on omiaan vähentämään kilpailua ja mahdollistamaan muita maita korkeammat hinnat. Euroopan komission tutkimuksen mukaan vähittäiskaupan keskittyminen väheni 16 jäsenmaassa ja kasvoi 10 jäsenmaassa aikavälillä 2004–2012, ja tuona aikana Suomen vähittäiskauppa nousi kolmannelta tilalta vertailumaiden keskittyneimmäksi.[19]

Vuonna 2013 Suomen päivittäistavarakaupan ryhmittymien päivittäistavaroiden kokonaismyynti oli 16,55 miljardia euroa (sis. alv)[20].

Päivittäistavarakaupan markkinaosuudet 2013
Ryhmä Markkinaosuus % Pt-myynti (milj. €)
S-ryhmä 45,7 % 7 560
K-ryhmä 34,0 % 5 627
Lidl Suomi Ky** 8,1 % 1 347
Suomen Lähikauppa Oy 7,0 % 1 152
Stockmann* 1,3 % 222
Tokmanni-konserni* 1,3 % 215
M-ketju** 0,7 % 117
Minimani* 0,6 % 94
Muut yksityiset 1,3 % 216
Lähde: Nielsen Finland Oy, *-merkityt PTY, ** kokonaismyynti, sis. käyttötavarat, lähde PTY http://www.pty.fi/julkaisut/tilastot/

Verkkokaupan koko vähittäiskaupan tuotteilla oli vuonna 2013 Suomessa 3,4 miljardia euroa.[21]

Vähittäiskaupan eniten myyty tuoteryhmä Suomessa vuonna 2012 olivat elintarvikkeet 35 prosentin osuudella koko vähittäiskaupan liikevaihdosta. Toiseksi suurin ryhmä Tilastokeskuksen luokituksen mukaan oli vaatteiden, farmaseuttisten ja lääkinnällisten tuotteiden, hygieniavalmisteiden, kukkien ja muiden kasvien, lemmikkieläinten ja lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppa, yhteisosuudeltaan runsaat 21 prosenttia.[22]

Suomen vähittäiskaupan varhaishistoriasta katso esimerkiksi artikkeli Maakauppa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sanasto, Kesko Oyj. Viitattu 21.10.2014.
  2. Santasalo T. & Koskela K. 2008. Vähittäiskauppa Suomessa. Helsinki: Painopörssi Oy. Sivu 8.
  3. Ammattialat > Kaupan ala, Ammattinetti, TE-palvelut. Viitattu 20.10.2014.
  4. 44-45 Retail Trade, United States Census Bureau. Viitattu 21.10.2014.
  5. a b 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa), Toimialaluokitus 2008, Tilastokeskus. Viitattu 21.10.2014.
  6. Retail and eBay - The common Mistake, eBay.com. Viitattu 21.10.2014.
  7. Peer-to-peer rental, The rise of the sharing economy. On the internet, everything is for hire. The Economist 9.3.2013. Viitattu 21.10.2014.
  8. Liiketoimintamallit, Kesko Oyj. Viitattu 21.10.2014.
  9. Digitaalisen markkinoinnin sanasto, Tulos Helsinki Oy. Viitattu 21.10.2014.
  10. Hakusana Business-to-business, Sanasto, Mainostajan hakemisto, Mainostajien liitto. Viitattu 21.10.2014.
  11. Kuluttajansuoja, Suomi.fi. Viitattu 20.10.2014.
  12. a b c d e Uusitalo, Outi: Liiketyypit, segmentointi, asemointi, luentokuvasarja, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu. Viitattu 20.10.2014.
  13. Luvanvaraiset elinkeinot, Yritystulkki.agileus.fi. Viitattu 20.10.2014.
  14. Waters, Shari: What Is a Category Killer, About.com. Viitattu 20.10.2014.
  15. Global Powers of Retailing, National Retail Federation 2014. Viitattu 20.10.2014.
  16. Maailman vähittäiskauppojen suurimmat: S-ryhmä sijalla 78 ja Kesko 112, Aamulehti 15.1.2014. Viitattu 21.10.2014.
  17. Kansanedustajat huolissaan kauppiaiden jaksamisesta, Yle Uutiset 20.2.2013. Viitattu 20.10.2014.
  18. Boxberg, Katja: Suomi on kaupan kummajainen. Vähittäiskauppamme rakenne poikkeaa rajusti eurooppalaisesta. Kukaan ei osaa tarkkaan kertoa, miksi. Helsingin Sanomat 31.8.2013. Viitattu 20.10.2014.
  19. Virta, Mikko: Kartta paljastaa karun totuuden Suomen vähittäiskaupasta, Taloustieteen professorin mukaan keskittyminen on syynä ruoan korkeaan hintaan Suomessa. Iltalehti 3.10.2014. Viitattu 20.10.2014.
  20. http://www.pty.fi/julkaisut/tilastot/
  21. http://www.kaupanvuosi.fi/vuosi-lyhyesti/kaupan-avainlukuja-2013/
  22. Elintarvikkeet ja juomat vähittäiskaupan suurin tuoteryhmä 2012, Tilastokeskus 30.4.2014. Viitattu 21.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]