Vertaiskauppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vertaiskauppa (tai C2C, engl. consumer-to-consumer) on kuluttajien välillä tapahtuvaa kaupankäyntiä[1], josta valtaosa tapahtuu verkkopalveluiden, kuluttajille suunnattujen ilmoittelulehtien sekä kirpputorien välityksellä.

Termiä vertaiskauppa on alettu käyttää kattokäsitteenä[2] erilaisille palveluille ja kaupankäynnin tavoille, joille yhteistä on se, ettei kumpikaan osapuoli ole yritys tai muunlainen yhteisö vaan yksittäinen kuluttaja. Perinteisen tavaroita koskevan vertaiskaupan lisäksi verkossa on kokeiltu myös palveluiden tarjoamista ja jopa majoitusta koskevia vertaiskauppakonsepteja.

Suhde vähittäiskauppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vertaiskauppa ei perinteisesti ole ollut verotuksen piirissä, johtuen sen verraten pienestä volyymista esimerkiksi vähittäiskauppaan suhteutettuna. Suomen suurimman yksittäisen vertaiskauppatoimijan Huuto.netin 2013 ilmoittamien kasvulukujen perusteella vertaiskauppa näyttäisi kuitenkin olevan lisääntymään päin.[3][4][5][6] Kasvun ennustamisen sijaan vertaiskaupan todellisen koon perusteellinen arviointi kuitenkin vaatisi useiden eri kauppa-alustojen lukujen sisällyttämistä laskelmiin.

Joillakin talousalueilla vertaiskaupan osuus saattaa olla hyvinkin merkittävä. Esimerkiksi Kiinassa arvioitiin vuonna 2011, että kuluttajien välinen kaupankäynti muodosti noin 80 % kaikesta verkossa tapahtuvasta kaupankäynnistä[7].

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vertaiskaupassa vaihdetaan eniten sellaisia tuotteita, joita kuluttajat käyttävät itse vain jonkin aikaa, mutta joiden käyttöhyöty ei ole huomattavasti laskenut ostajan näkökulmasta. Tällaisia tuotekategorioita ovat muun muassa lastenvaatteet sekä autot. Lisäksi vertaiskaupassa käydään paljon kauppaa keräilyesineillä.

Sanoma News on maaliskuussa 2013 rekisteröinyt käyttöönsä verkko-osoitteet vertaiskauppa.fi ja vertaisverkkokauppa.fi. Sanoma News omistaa myös Huuto.netin.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]