Huutokauppa

Wikipedia

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Huutokauppa on kaupantekotapa, jossa hinta määräytyy huutajien (ostajien tai myyjien) kaupanteon aikana tekemien tarjousten eli huutojen perusteella. Huutokaupoissa voidaan myydä mitä tahansa irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä palveluita. Tavara myydään sille, joka tekee siitä korkeimman tarjouksen. Ennen varsinaista huutokauppaa saatetaan järjestää tavaroiden esittely, jossa tavaroihin saa tutustua etukäteen. Niin tehdään varsinkin silloin, kun kaupattavanaon erityisen kalliita esineitä, kuten kulkuvälineitä tai maalauksia.

Huutokauppoja voidaan järjestää myös hyväntekeväisyysmielessä, jolloin tavarasta voi saada normaalia suuremman hinnan (esimerkiksi muovikassista on maksettu 3,50 euroa).

Huutokauppa voidaan toteuttaa osanottajien ollessa läsnä, mikä on perinteinen tapa, puhelimitse tai verkkohuutokauppana eli Internetin välityksellä tapahtuvana huutokauppana. Perinteisessä huutokaupassa puheenjohtajana toimii meklari, joka asettaa kulloinkin huudettavan tavaran huudettavaksi ja seuraa ostajien huutoja. Meklari voi esitellä tai kehua tuotetta. Meklari odottaa, kunnes huutojen hintataso näyttää saavuttavan myyjälle edullisimman tason (tavallisesti korkein hinta). Sitten hän sanoo hitaasti "Myyty ensimmäisen... toisen... ja kolmannen kerran X:lle". Tämän tarkoituksena on ilmoittaa muille saman tavaran halukkaille ostajille, että on viimeinen tilaisuus korottaa tarjousta. Usein "ensimmäisen kerran" jälkeen tehdäänkin vielä uusia huutoja. Kun tavara on myyty, ei siitä voi enää huutaa korottavia hintoja.

Sisällysluettelo 1 Huutokaupan tyypit 2 Palvelun kilpailutus huutokaupalla 3 Katso myös 4 Lähteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Huutokaupan tyypit

Erityyppisiä huutokauppoja on huomattava määrä. Huutokauppoja voidaan luokitella muun muassa sen perusteella, montako ostajaa ja myyjää on, montako tuotetta on kaupan ja ovatko tarjoukset julkisia. Seuraavassa on muutamia huutokauppatyyppejä:

• Tavallisessa eli englantilaisessa huutokaupassa korkeimman tarjouksen tehnyt voittaa. Yleisimmillään huutokauppaa tehdään korottamalla oma tarjous toisen tarjouksen päälle.
• Laskevassa eli hollantilaisessa huutokaupassa meklari ensin asettaa tavaran lähtöhinnaksi tietyn summan. Jos kukaan ei tarjoudu maksamaan kyseistä summaa, hän alentaa summaa, kunnes joku tekee sen suuruisen tarjouksen. Tällöin hän saa tavaran. Tässä tavassa ostajan kannattaa odottaa mahdollisimman pitkään ennen huutoaan, sillä tavaran hinta laskee koko ajan. Samalla riski kasvaa, että joku toinen ehtii huutaa tavaran ensin itselleen.
• Pakkohuutokaupassa myydään ulosmitattua tai konkurssiin joutuneen omistajan omaisuutta, jotta saaduilla varoilla katettaisiin omistajan velkoja.
• Internet-huutokaupassa ostettavaa tuotetta huudetaan internetin välityksellä, mikä mahdollistaa kohteen ostamisen mistä päin maailmaa tahansa. Internet-huutokaupat alkoivat vuonna 1995.^[1]
• Vickrey-huutokauppassa (Vickrey–Clarke–Groves-huutokauppa) korkeimman tarjouksen esittänyt voittaa, mutta maksaa ainoastaan toiseksi korkeimman tai joskus alimman tarjouksen hinnan. Ajatuksena on tarjouskilpailu.^[2]

[muokkaa] Palvelun kilpailutus huutokaupalla

Huutokauppaa on historiallisesti käytetty julkisten palveluiden hankinnassa. Tällöin halutusta palvelusta pyydettyä hintaa laskettiin, kunnes alimman tarjouksen tehnyt sai palvelun hoitaakseen. Tällä tavoin voitiin ratkaista esimerkiksi kyydityspalvelut hollikyydistä luopumisen jälkeen sekä orpojen ja vaivaisten kotihoito. Tästä on peräisin sosiaalihistoriallinen nimitys huutolainen tai huudokas.

[muokkaa] Katso myös

• Senttihuutokauppa

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomalainen huutokaupat.com palvelu