Antikvariaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venetsialainen antikvariaatti (2005)

Antikvariaatti on liike, joka ostaa asiakkailta, kuolinpesiltä, yhteisöiltä, ynnä muilta hyväkuntoista ja käyttökelpoista tavaraa, ja myy ne eteenpäin. Antikvariaateista käytetään puhekielessä ilmaisua divari (sanasta diverssikauppa eli sekalaisten tavarain kauppa). Yleisesti käytössä on myös vanhahtavalta kuulostava ilmaisu vanhain tavarain kauppa.

Antikvariaattitoiminta tavaransa itse esille ja saavat henkilökunnan keräämät eri asiakkailta saadut maksut. Antikvariaattiliike puolestaan ostaa tavarat myyjältä, ja myy ne sitten omaan laskuunsa voitolla eteenpäin.

Antikvariaatit saattavat erikoistua johonkin tiettyyn myyntiartikkeliin. Hyvin yleisiä ovat kirja-antikvariaatit, joissa on myynnissä kirjoja ja lehtiä, joista osa saattaa olla hyvinkin uusia ja vain kerran luettuja. Osa myyntiartikkeleista taas saattaa olla hyvinkin harvinaisia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1600-luvun Euroopassa kirjakauppiaat alkoivat ottaa valikoimaansa myös käytettyjä kirjoja. Vuosisadan alusta alkaen järjestettiin kirjahuutokauppoja. Suuremmat markkinat antikvaarisille kirjakaupoille syntyivät Ranskan vallankumouksen jälkeen, kun paljon kirjoja vaihtoi omistajaa. Luostarien ja aateliskartanoiden kirjastoja takavarikoitiin ja markkinoille tuli valtava määrä kirjoja.[1]

Suomessa antikvariaattien toiminta oli pitkään pienimuotoista, asiakaskuntaa oli vähän. Kun suuret ikäluokat vanhenivat, he alkoivat ostaa ja keräillä enemmän vanhoja kirjoja ja alalle tuli uusia kauppiaita.[2] Suomen Antikvariaattiyhdistyksen perusti 10 liikettä 1941. Koska yhdistykseen oli aiemmin vaikea päästä, uudet ja pienemmät liikkeet perustivat Suomen Antikvaariset Kirjakauppiaat ry:n vuonna 1982.[2] Antikvaaristen kirjakauppojen kansainvälinen liitto ILAB perustettiin 1942. Se hyväksyy kustakin maasta vain yhden järjestön, Suomesta jäsenyhdistys on kahdesta järjestöstä vanhempi eli Suomen Antikvariaattiyhdistys.[2] Tunnettuja suomalaisia antikvariaattialan henkilöitä ovat olleet muun muassa Cecil Hagelstam, Kaarle Ervasti, Seppo Hiltunen ja Anssi Arohonka.[3]

Yhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimii kaksi antikvaarista yhdistystä, 1941 perustettu Suomen Antikvariaattiyhdistys ry - Finska Antikvariatföreningen rf ja 1982 perustettu Suomen Antikvaariset Kirjakauppiaat ry, joka kustantaa Vanhan Kirjallisuuden Hintaopasta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Strang, Jan: Antikvariaateillakin on kohtalonsa: Suomen antikvaarisen kirjakaupan historia. Helsinki: Antiikki-kirja, 1999. ISBN 951-98135-0-0.
  • Kuitunen, Kalevi: Kirjatoukan tietolipas. Helsinki: C. Hagelstamin antikvaarinen kirjakauppa, 1994. ISBN 952-90-5860-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuitunen 1994, s. 20.
  2. a b c Kuitunen 1994, s. 124.
  3. Kuitunen 1994, s. 126.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten antikvariaattien yhteystietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antikvariaattiyhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yritykseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.