Helsingin metro
Helsingin metro on toistaiseksi Suomen ainoa metro. Järjestelmä koostuu 16 asemasta kahdessa haarassa, joiden pituus on yhteensä 22,1 km. Metroliikenteestä vastaa Helsingin kaupungin liikennelaitos. Metro palvelee erityisesti Helsingin itäisiä kaupunginosia, mutta helpottaa myös kantakaupungissa liikkumista. Helsingin metro on erittäin suosittu joukkoliikenneväline: metromatkoja tehdään HKL:n tilastojen mukaan vuosittain yli 50 miljoonaa.
Historia
Ensimmäinen aloite Helsingin metron rakentamiseksi tehtiin kaupunginvaltuuston kokouksessa vuoden 1955 syyskuussa. Pitkien keskustelujen jälkeen monen pikaraitiotielinjan malli hylättiin ja päätettiin rakentaa vain yksi raskas linja, jonka käyttäisi samaa raideleveyttä kuin VR:n junat. Myös Neuvostoliiton metrotekniikan käyttöönottoa harkittiin, pitkälti poliittisista syistä, mutta lopulta päädyttiin länsimaiseen tekniikkaan.
Päätös ensimmäisen vaiheen rakentamisesta tehtiin 7. toukokuuta 1969, tarkoituksena saada linja valmiiksi vuoteen 1977 mennessä. Vuonna 1971 valmistui noin 2.8 kilometriä pitkä osuus Roihupellolle rakennetulta varikolta Herttoniemeen. Tällä radalla suoritettiin jo joitain ajoja automatiikalla varustetulla koejunalla.
Valmet ja Strömberg aloittivat metrovaunujen kehittämisen samoihin aikoihin metron rakentamisen alkaessa. Erinäisiä vaihtoehtoja tutkittiin ja osa hylättiinkin, ensimmäiset junat olivat automaattijunia, joissa ei ollut kuljettajaa. Yksi koejuna myös paloi vuonna 1973. Helsingin kaupunki tilasi vuonna 1976 Strömbergiltä ns. nokkajunasarjaan invertterikäytön (taajuusmuuttajat) kolmeen vaunupariin. Metron toimitusjohtaja Unto Valtonen ajoi metrovaunuihin sellaista tekniikkaa, joka olisi modernia vielä parin- kolmenkymmenen vuoden päästä. Lisäksi oli useita voimakkaita tahoja, jotka halusivat suomalaiset sähkökäytöt metrovaunuihin, vaikka niiden toimitus olikin vaarassa mennä Neuvostoliitolle.
Strömberg teki aiheesta laajan spesifiksin ja teki siitä metron kanssa tutkimussopimuksen. Ensimmäisessä varsinaisessa kokeilussa radalla tuli esille useita erilaisia ongelmia, mm. liian heikko teho ajettaessa hitaalla nopeudella. On huomattava, että ennen tätä kokeilua Strömbergillä ei ollut mitään ratakokemusta. Puoli vuotta myöhemmin saatiin kehitettyä Pitäjänmäen tehtaalla uusi ns. protokortti, jossa arvot saatiin kohdalleen. SAMI-nimen saanut laite oli lopulta erittäin suosittu, ja sitä vietiin ulkomaillekin. M100-sarja oli syntynyt, Valmet toimitti korit ja Strömberg sähkötekniikan.
VR:n Dv12 veturi hinasi ensimmäisen M100 sarjan vaunuparin Valmet Oy Tampereen Lentokonetehtaalta Helsinkiin maanantaina 20. kesäkuuta 1977. Niillä ajettiin koeajoja jo samana vuonna.
Metrotoimiston rahankäyttö ja lahjusepäilyt johtivat oikeuskäsittelyyn, ja lopulta Korkein oikeus vuonna 1985 totesi Unto Valtasen syylliseksi lahjusten ottoon.
Yleisölle avoimet koeajot välillä Hakaniemi–Itäkeskus aloitettiin jo 1. kesäkuuta 1982, mutta viralliset avajaiset olivat vasta 2. elokuuta, 5 vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Metro avattiin siis vasta 27 vuotta sen jälkeen, kun aloite sen rakentamisesta oli tehty. Säännöllinen, kokopäiväinen liikennöinti koko välillä Rautatientori–Itäkeskus alkoi seuraavana päivänä. Metron historiaan jäi tästä myös kummittelemaan maine maailman lyhimpänä metrona, mutta laajennusten myötä tittelistä on ajat sitten jouduttu luopumaan. Helsingin metro on kuitenkin edelleen maailman pohjoisin metro.
Virstanpylväät
- 1971: Herttoniemi – Roihupelto (koerata)
- 1. kesäkuuta 1982: Hakaniemi – Itäkeskus (ruuhka-aikona)
- 1. heinäkuuta 1982: Rautatientori – Itäkeskus (ruuhka-aikoina)
- 3. elokuuta 1982: Viralliset avajaiset
- 1. maaliskuuta 1983: Rautatientori – Kamppi
- 1. syyskuuta 1984: Sörnäisten asema avataan
- 21. lokakuuta 1986: Itäkeskus – Kontula
- 1. syyskuuta 1989: Kontula – Mellunmäki
- 16. elokuuta 1993: Kamppi – Ruoholahti
- 1. maaliskuuta 1995: Kaisaniemen asema avataan
- 31. elokuuta 1998: Itäkeskus – Vuosaari
Tulevaisuus
Kesäkuussa 2005 on tarkoitus avata Kampin aseman uusi itäinen sisäänkäynti osana Kampin keskuksen terminaalin avajaisia.
Lähitulevaisuuden projektina (2007?) on rakentaa uusi asema nimeltä Kalasatama Sörnäisten ja Kulosaaren väliin. Asema tulee palvelemaan Kalasataman aluetta, joka vapautuu uudelleenrakentamiseen Vuosaaren sataman valmistuessa.
Helsingin metron laajennuksesta länteen päin Espooseen keskustellaan, ks. erillinen artikkeli länsimetro.
Myös uusi metrolinja on suunnittelupöydällä. Pasilan metrona tunnettu linja kulkisi Pasilasta Meilahden ja Töölön kautta Kamppiin, jossa se yhtyisi nykyiseen linjaan. Kampista linjaa voisi jatkaa Erottajan, Senaatintorin, ja Katajanokan kautta meren ali Laajasaloon.
Tekniikka
Metroksi kutsumamme juna on teknisesti lähes samanlainen kuin paikallisjunat, kuten Sm4. Raideleveyskin on identtinen junaliikenteen kanssa. Metron laiturit ovat tosin rautatieasemien laitureita korkeampia. Helsingin metrossa sähkö syötetään virtakiskoa pitkin raiteiden vierestä ja sähkönä on 750 voltin tasavirta. Vaunuissa olevat taajuusmuuttajat kuitenkin muuttavat tasavirran aina tietyn taajuiseksi vaihtovirraksi oikosulkumoottoreiden nopeudensäätöä varten. Metrovaunut ovat myös hieman junia kevyemmin rakennettuja, koska ne joutuvat pysähtymään usein. Metron etuina muihin paikallisliikenteen muotoihin verrattuna ovat nopeus, sähköntuotantoa lukuunottamatta saasteettomuus ja edulliset käyttökustannukset. Toisaalta metrolinjojen rakentaminen on erittäin kallista, joten ne kannattavat vain suurilla matkustajamäärillä. Helsingissä metro on erittäin suosittu kulkuväline raitiovaunujen ohella.
Metroja on Suomessa tällä hetkellä käytössä kahta mallia: M100 ja M200. Näistä Saksassa rakennetut modernit M200:t tulivat käytöön vuonna 2002, suomalainen M100 on 1970-luvun lopusta.
Metrolla matkustaminen
Kantakaupungin metroasemat sijaitsevat maan alla ja niihin siirrytään katutasolta yleensä rullaportaita pitkin. Asemilla on myös hissejä liikuntarajoitteisia ja lastenvaunujen tai polkupyörien kanssa liikkuvia varten. Korkea laituritaso tekee kaikista metrovaunuista ”matalalattiametroja” eli vaunun lattia on samalla tasolla kuin laituri.
Laitureilta lähtee metrojunia sekä Ruoholahden että Itä-Helsingin päätepysäkeille vuorokauden ajasta riippuen noin viiden minuutin välein. Joka toinen itään lähtevä metro menee Mellunmäen haaraan, joka toinen Vuosaaren haaraan. Metro kiihtyy tasaisesti ja pysähtyy jokaisella asemalla. Asemien nimet kuulutetaan suomeksi ja ruotsiksi.
Koska metro ei ylitä Helsingin kaupungin rajoja, kaikki metromatkat voi kattaa Helsingin sisäisillä lipuilla. Kertalippuja voi ostaa asemilta löytyvistä automaateista tai tilata tekstiviestillä.
Tilastot
HKL:n vuosikertomuksen 2003 mukaan Helsingin metrolla oli 55,4 miljoonaa matkustajaa, jotka matkustivat yhteensä noin 404,1 miljoonaa kilometriä. HKL-Metroliikenteen liikevaihto oli 16,9 miljoonaa euroa ja liikevoitto 3,8 miljoonaa euroa.
Metron liikennöinti maksaa vain 3,2 senttiä/matkustajakilometri, kun jopa raitioliikenne - edullisuudestaan huolimatta - maksaa jopa 21,1 senttiä/matkustajakilometri. (HKL:n vuosikertomus 2001)
Linjakartta
| Asema | Etäisyys | Vaihdot | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ruoholahti | 0,0 km | ● | →8 | ||||
| Kamppi | 1,2 km | ● | |||||
| Rautatientori | 1,7 km | ● | →VR, 2, 3T/B, 6 | ||||
| Kaisaniemi | 2,3 km | ● | →2, 3T/B, 6 | ||||
| Hakaniemi | 3,2 km | ● | →1, 3T/B, 6, 7A/B | ||||
| Sörnäinen | 4,1 km | ● | →6, 8 | ||||
| Kalasatama | 〇 | Suunnitteilla (2006?) | |||||
| Kulosaari | 7,0 km | ● | |||||
| Herttoniemi | 8,5 km | ● | |||||
| Siilitie | 9,9 km | ● | |||||
| Itäkeskus | 11,9 km | ● | |||||
| Myllypuro | 13,8 km | ● | ● | 13,0 km | Puotila | ||
| Kontula | 15,2 km | ● | ● | 16,2 km | Rastila | ||
| Mellunmäki | 16,8 km | ● | ● | 16,2 km | Vuosaari | ||
Linkkejä
- SRS: Helsingin metro - Tietoa ja kuvia Helsingin metrojärjestelmästä Suomen raitiotieseuran sivuilla