Koordinaatit: 79°N, 18°E

Huippuvuoret

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 29. heinäkuuta 2013 kello 00.03 käyttäjän PtG (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi.
Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Huippuvuoret

Maantiede
Muut nimet Svalbard
Merialue Pohjoinen jäämeri
Suurin saari Länsimaa (norj. Spitsbergen)
Muita saaria Koillismaa (norj. Nordaustlandet), Karhusaari (norj. Bjørnøya) ja Hopen
Pinta-ala 61 022 km²
Valtio
Valtio Norja Norja
Väestö
Väkiluku 2 642 (vuonna 2012)
Asutuskeskukset Longyearbyen (pääkaupunki), Barentsburg
Tärkein kieli norja

Huippuvuoret (norj. Svalbard, ven. Шпицберген, Špitsbergen) on Norjalle kuuluva saaristo Pohjoisella jäämerellä. Kolmella saarella, Länsimaalla (norj. Spitsbergen), Karhusaarella (norj. Bjørnøya) ja Hopenilla, on asutusta. Toiseksi suurin saari, Koillismaa (norj. Nordaustlandet) on asumaton. Saarten asema on määritelty kansainvälisellä sopimuksella.

Maantiede

Longyearbyen kuvassa alhaalla kesäaikaan
Huippuvuorten kartta.

Huippuvuoret on saaristo Pohjoisella jäämerellä suurinpiirtein Norjan ja pohjoisnavan puolivälissä. Saariston pinta-ala on 62 160 neliökilometriä, ja sen tärkeimmät saaret ovat Länsimaa, Koillismaa, Barentsinsaari, Edgeøya, Kongsøya, Prins Karls Forland ja Karhusaari.[1]

Joitakin rannikkotasankoja lukuunottamatta Huippuvuorten maasto on vuoristoista, ja lisäksi saarilla on useita suuria ja pieniä jäätiköitä. Spitsbergenissä esimerkiksi on monia jylhiä vuoria, jyrkät rinteet ja jäätikön muovaamat vuonot. Saaren koillisosassa on 1 717 metriä korkea Newtontoppen, joka on Huippuvuorten korkein vuori.[1] Noin 60 prosenttia saaristosta on jäätikön peitossa. Spitsbergenin sisäosien jäätiköt ovat melko pieniä kuivan ilmaston takia, mutta saaren itäosissa on suurempia jäätiköitä. Lisäksi itäisillä saarilla on useita suurempia jäätiköitä.[2]

Longyearbyenissa kaamos kestää 26. lokakuuta – 15. helmikuuta ja yötön yö 20. huhtikuuta – 23. elokuuta.

Ilmasto

Huippuvuorten ilmastoon vaikuttaa kolme merkittävää tekijää, saaren pohjoinen sijainti sekä ympäröivien merivirtojen ja tuulten vaikutus. Golfvirran viimeisten haarojen ansiosta Huippuvuorten ilmasto on leudompi kuin esimerkiksi Kanadan pohjoisimmalla saarilla tai Grönlannin pohjoisosissa.[3] Huippuvuorten ilmasto on kuitenkin arktinen. Vuoden keskilämpötila meren tasolla on noin –6 astetta ja vuorten huipuilla noin –15 astetta. Spitsbergenin keskiosan alavat maat saavat vain noin 200 millimetriä sateita vuodessa, mutta korkeammat alueilla ja muilla rannikoilla sataa noin 400–600 millimetriä vuodessa. Pääosa sateista tulee lumena.[1]

Longyearbyen ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −13,0 −13,0 −13,0 −9,0 −3,0 3,0 7,0 6,0 1,0 −4,0 −8,0 −11,0 ka. −4,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −20,0 −21,0 −20,0 −16,0 −7,0 −1,0 3,0 2,0 −3,0 −9,0 −14,0 −18,0 ka. −10,3
Sademäärä (mm) 22,0 28,0 29,0 16,0 13,0 18,0 24,0 30,0 25,0 19,0 22,0 25,0 Σ 271
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−13,0
−20,0
−13,0
−21,0
−13,0
−20,0
−9,0
−16,0
−3,0
−7,0
3,0
−1,0
7,0
3,0
6,0
2,0
1,0
−3,0
−4,0
−9,0
−8,0
−14,0
−11,0
−18,0
S
a
d
a
n
t
a 		22,0
28,0
29,0
16,0
13,0
18,0
24,0
30,0
25,0
19,0
22,0
25,0


Lähde: Svalbard Travel guide svalbard.nordicvisitor.com. Viitattu 27.7.2013. (englanniksi)

Luonto

Saarella elää useita lintulajeja ja neljä maanisäkästä: idänkenttämyyrä, naali, huippuvuortenpeura ja jääkarhu.lähde?

Saarella lienee elänyt aikoinaan 10000 huippuvuortenpeuraa (Rangifer tarandus platyrhynchus), joiden kanta aleni 1860-1920 metsästyksen takia noin tuhanteen. Nykyään peuroja on 8000. Huippuvuortenpeurojen lukumäärää eivät petoeläimet tai ihminen nykyään olennaisesti vähennä. Esimerkiksi Aventdalenin populaatiossa on satoja peuroja 150 neliökilometrin alalla Spitsbergenin saarella[4]. Kannanvaihtelut ovat rajuja. Yhtenä vuonna peuroja saattaa olla 400, toisena 800[5].

Kasvillisuus on niukkaa ja mikään yli 10 cm korkea kasvi ei Huippuvuorilla menesty. Huippuvuorten leudoimmat laaksot luokitellaan tundrakasvillisuuteen kuuluvaksi. Vuorilla ja alueen pohjoisimmissa osissa on vain tundraakin kylmempiä melkein kasvittomia polaariaavikoita. Tundralla on kosteita soita, puolikosteita sammaleisia alueita ja kuivaa aromaista hanhikkia kasvavaa vuonokasvillisuutakin Widefjordenin eteläkärjessä[6]. Laajoilla polaariaavikoilla kasvaa muun muassa Huippuvuortenunikkoa ja ikivihreää piippoa Luzula conf. Colesdalenissa (Longyerabyenin ja Grumantbyenin seudulla) on Huippuvuorilla ainutlaatuisen lämmin paikka missä kasvaa jopa vaivaiskoivua, tosin vain matalana pensaana[7]. Yksivuotisia siemenkasveja ei ole lainkaan ja kasvilajisto on muutenkin köyhä, käsittäen vain muutamia sitkeitä maanmyötäisiä ainavihantia varpukasveja. Kukkalajeja on muutama ja niiden kukinta ajoittuu vuoden ainoaan eteläosissa täysin sulaan kesäkuukauteen, heinäkuuhun.

Historia

Alankomaalainen Willem Barents löysi Huippuvuoret vuonna 1596. Saarista tuli tämän jälkeen suosittu valaanpyytäjien tukikohta.[8] Barentsia ennen saarilla on saattanut käydä muita eurooppalaisia, mutta muista vierailijoista ei ole varmuutta. Islantilaisten annaalein mukaan viikingit saattoivat käydä Huippuvuorilla, mutta kirjoituksissa voidaan viitata myös muihin saariin. Varsinkin monissa norjalaisissa julkaisuissa viikinkien vierailua pidetään varmana, arkeologisia todisteita siitä ei ole löytynyt. Venäläisiset arkeologit puolestaan uskovat, että Vienanmeren ympäristön pomorit saapuivat Huippuvuorille viimeistään 1500-luvulla. Vaikka tästäkään ei ole suoria todisteita, niin varmuudella pomorit olivat ensimmäisiä Huippuvuorella talven yli asuneita ihmisiä.[9]

Huippuvuorten valaskannat metsästettiin parissa vuosikymmenessä, ja 1700-luvulla saariston ihmistoiminta keskittyi erityisesti pomorien metsästystoimintaan. Pomoreilla oli saarilla useita perustukikohtia sekä syrjäisempiä metsästysmajoja. Norjalaiset metsästäjät hallitsivat saaria puolestaan suurimman osan 1800-luvusta. Samaan aikaan tieteellinen kiinnostus saaria kohtaan kasvoi. Vuosisadan loppua kohti mennessä tieteellisiä retkikuntia alkoi ilmestyä saarilla yhä enemmän. Merkittävä osa tutkimusretkistä oli ruotsalaisia.[8] Ensimmäistä koko vuoden kestänyttä tutkimusmatkaa johti Adolf Erik Nordenskiöld vuonna 1873.[10]

Ensimmäiset hiilikaivokset perustettiin 1890-luvulla, mutta ensimmäisillä norjalaisilla oli vain rajalliset resurssit, joten ne epäonnistuivat rakentamaan suurta teollisuutta.[8] Tärkein ja menestynein varhaisista kaivoksista oli John Munro Longyearin perustaman Arctic Coal Companyn vuonna 1906 avaama kaivoskylä Longyearbyen, josta kehittyi koko saariston hallintokeskus.[11]

Svalbard-sopimuksen 9. helmikuuta 1920 nojalla Norjan ylivalta tunnustettiin, ja alue demilitarisoitiin, joskin Neuvostoliitolla oli salainen sotilastukikohta ja asevarasto saarilla 1947–1992[12]. Sopimus kuitenkin astui voimaan vasta 14. heinäkuuta 1925 Suurkäräjillä hyväksytyn Svarbard-lain myötä. Kuitenkin sopimuksen mukaan myös muiden maiden kansalaisilla on oikeus hyödyntää saarten mineraalivaroja vapaasti. Neuvostoliitto ja Venäjä ovat Norjan lisäksi pitäneet saarilla yllä pysyvää asutusta, erityisesti hiilikaivostoiminnan harjoittamiseksi[12].

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 saksalainen taistelulaiva Tirpitz operoi saarilla tuhoten tykeillään lähes täysin muun muassa Barentsburgin asutuksen[12].

Hallinto

Huippuvuoret ovat erottamaton ja kiinteä osa Norjaa, sillä ei ole itsehallintoa eikä se ole territorio. Huippuvuorten kuvernööri on Norjan valtion korkein edustaja, jonka vastuualueeseen kuuluu myös saaren poliisitoimi.

Saarella ei ole kuntia eikä se kuulu mihinkään lääniin, tämän vuoksi siellä ei ole vaalipiirejä läänin- (norj. Fylke) ja suurkäräjävaaleissa (norj. Stortinget), vaan äänestäjien on äänestettävä mannermaan vaalipiirien mukaisesti.lähde?

Vaikka huippuvuorilla ei ole kuntia, on kuitenkin Longyearbyenissa paikallishallinto, joka on perustettu 2002. Paikallishallinto vastaa manner-Norjan kuntien tapaan infrastruktuurista, maankäytön suunnittelusta sekä sosiaali-, päivähoito-, koulu- ja lastensuojelupalveluista. Erotuksena manner-Norjan kunnista, Longyearbyenin paikallishallinto vastaa myös energia-alan hallinnosta. Longyearbyenin paikallishallinnolla ei ole oikeutta kerätä kunnallisveroja eikä se vastaa perusterveydenhuollon palveluista.[13]

Norjan Suurkäräjien säätämät lait eivät ole voimassa Huippuvuorten alueella, ellei sitä ole erikseen säädetyssä laissa mainittu. Näitä ovat muun muassa maahanmuuttolait ja lait sosiaalipalveluista. Myöskään monet Norjan solmimat kansainväliset sopimukset eivät ole voimassa Huippuvuorilla; Norja esimerkiksi kuuluu Euroopan talousalue ETA:an, mutta Huippuvuoret on rajoitettu sopimuksen ulkopuolelle.

Huippuvuoret kuuluvat Pohjois-Tromssan käräjäoikeuden tuomio- sekä Hålogalandin hovioikeuspiiriin.[14]

Talous

Matkailu houkuttelee saarille tuhansia matkailijoita vuosittain. Alue on myös tärkeä napaseutujen tutkimuksen tukikohta. Hiilikaivostoiminnan ohella saarilta on löydetty myös rautaa, asbestia ja sinkkiä.[15] Saarilla on öljyn ja maakaasun koeporaustoimintaa.[16]

Longyearbyenin lentökentältä on päivittäinen yhteys Tromssaan ja Osloon.[17]

Huippuvuorilla aloitti 1.3.2008 toimintansa siemenholvi, jonne kerätään näytteitä maailman tärkeimpien maatalouskasvien lajikkeiden siemenistä. Kolme säilytysholvia on louhittu kallion sisään noin 120 metrin yhteystunnelin päähän. Holvien lämpötila jäähdytetään −18 asteeseen. Siemenpankin rakentamisen on kustantanut Norjan valtio ja sen toiminnasta vastaa Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön ja useiden tutkimusjärjestöjen yhdessä perustama säätiö Global Crop Diversity Trust.[18]

Väestö ja elintavat

Huippuvuorilla asuu 2 637 ihmistä (1.1.2013), joista yli 80 prosenttia asui norjalaisten taajamissa, 470 henkeä venäläisten taajamissa ja kahdeksan puolalaisten tutkimusasemalla. Venäläisten määrä on pienentynyt paljon 1990-luvun alkuvuosista, jolloin heitä oli kaksi tuhatta.[19] Lähes jokainen asukas omistaa moottorikelkan ja jääkarhujen varalta aseen, yleensä metsästyskiväärin. Alkoholin myyntiä säännöstellään, kuukaudessa on sallittua ostaa kaksi litraa väkevää viinaa ja 24 tölkkiä olutta. Viinin myyntiä ei kuitenkaan säännöstellä.[20]

Pääosa asukkaista työskentelee kaivostoiminnassa. Norjan valtiollinen hiilikaivos työllistää 60 % saarten norjalaisista.lähde? Vuonna 2013 kaivoksen oletetaan vähentävän väkeä huonon taloudellisen tilanteen vuoksi.[21] Muita elinkeinoja ovat kalastus ja metsästys. Matkailu, tutkimus, korkeampi koulutus ja high-tech ovat tuoneet jonkin verran kävijöitä viime vuosina. Saarilla on revontulien tutkimukseen käytettyjä mittausasemia. Tammikuussa 2004 aloitti toimintansa 1 440 kilometriä pitkä kuituyhteys Huippuvuorilta Harstadiin, jota käytetään naparadoilla kulkevien satelliittien maa-aseman yhteytenä. Aseman omistavat NASA ja NOAA. Saarille on varattu Internet-verkkotunnus .sj, joskaan se ei ole käytössä.

Asutukset

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c Ólafur, s. 1.
  2. ↑ Ólafur, s. 2.
  3. ↑ Umbreit, s. 14.
  4. ↑ Paula Kankaanpää: Arctic flora and fauna. Edita Helsinki, Box 71 s. 232.
  5. ↑ Kankaanpää, s. 323.
  6. ↑ The terrestrial vegetation in Svalbard
  7. ↑ Betula nana L. ssp. tundrarum (Perfil.) Á.Löve & D.Löve The Flora of Svalbard
  8. ↑ a b c Avango, Dag: History Svalbard Archaeology. Michigan Technological University. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Umbreit, s. 26–27.
  10. ↑ Umbreit, s. 31.
  11. ↑ Umbreit, s. 35.
  12. ↑ a b c d e Frank Cadamarteri: Et lite stykke Russland - i Norge. Fædrelandsvennen (God Helg! -viikkoliite), 2007, nro 28. huhtikuuta, s. 34-37.
  13. ↑ Governor of Svalbard
  14. ↑ Forskrift om domsmyndighet på Svalbard lovdata.no. Viitattu 27.7.2013. (norjaksi)
  15. ↑ No mans land - The Northern Exploration Company Ltd – NEC SSvalbard Museum. Viitattu 6.5.2013.
  16. ↑ Research boom in Arctic village as oil reserves draw big powers 2007. Guardian. Viitattu 6.5.2013.
  17. ↑ Getting to Svalbard and around Visit Norway. Viitattu 6.5.2013.
  18. ↑ The Planet's Ultimate Backup Plan: Svalbard 2009. TIME. Viitattu 6.5.2013.
  19. ↑ Population of Svalbard, 1 January 2013 ssb.no. Viitattu 28.7.2013.
  20. ↑ Huippuvuoret ovat vahvojen ja terveiden koti hs.fi. Viitattu 27.7.2013.
  21. ↑ Svalbard coal mine reduces staff Barents Observer. Viitattu 28.7.2013.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Huippuvuoret.

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Huippuvuoret&oldid=13420124”