Kadonneen aarteen metsästäjät
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi. Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Kadonneen aarteen metsästäjät | |
|---|---|
| Raiders of the Lost Ark | |
 |
|
| Ohjaaja | Steven Spielberg |
| Käsikirjoittaja |
Lawrence Kasdan Tarina: George Lucas Philip Kaufman |
| Tuottaja |
George Lucas Howard G. Kazanjian Frank Marshall Robert Watts |
| Säveltäjä | John Williams |
| Kuvaaja | Douglas Slocombe |
| Leikkaaja | Michael Kahn |
| Tuotantosuunnittelija | Norman Reynolds |
| Pääosat |
Harrison Ford Karen Allen Paul Freeman Ronald Lacey John Rhys-Davies |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Paramount Pictures Lucasfilm Ltd. |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Mokép Netflix |
| Ensi-ilta | 12. kesäkuuta 1981 |
| Kesto | 115 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 20 000 000 $ |
| Tuotto | 384 140 454 $ |
| Seuraaja | Indiana Jones ja tuomion temppeli |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kadonneen aarteen metsästäjät (tunnetaan myös nimellä Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät, engl. Raiders of the Lost Ark tai Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark) on vuonna 1981 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen seikkailuelokuva, jonka on ohjannut Steven Spielberg ja tuottanut George Lucas. Se on Indiana Jones -elokuvasarjan ensimmäinen osa. Elokuvasta tuli nopeasti valtavan suosittu, ja se voitti vuoden 1982 Oscar-gaalassa neljä palkintoa.
Harrison Ford esittää Indiana Jonesia, seikkailija-arkeologia, joka palkataan etsimään liitonarkkia. Vastassaan hänellä ovat natsit, jotka uskovat armeijansa olevan voittamaton arkin kanssa. Indianan naisystävää Marion Ravenwoodia esittää Karen Allen, hänen kilpailijaansa René Belloqia Paul Freeman ja apuriaan Sallahia John Rhys-Davies.
Spielbergin ja Lucasin ideana oli alusta alkaen tehdä elokuvalle jatko-osia. Elokuvalle onkin tehty kolme jatko-osaa, Indiana Jones ja tuomion temppeli, Indiana Jones ja viimeinen ristiretki ja Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta.
Juoni
Etelä-Amerikassa
Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 1936. Indiana Jones on matkustanut Etelä-Amerikan sademetsiin löytääkseen muinaisen temppelin, jossa säilytetään kultaista hedelmällisyyspatsasta. Hän saapuu temppeliin Satipo-nimisen oppaan kanssa ja selviytyy monista ansoista, minkä jälkeen hän löytää patsaan. Satipo kuitenkin varastaa sen ja jättää Indianan kuolemaan ansaan, jonka patsaan poistaminen säilytyspaikaltaan laukaisi. Indiana kuitenkin selviytyy ansasta ja löytää nuoliansaan lävistyneen Satipon ruumiin. Hän ottaa patsaan takaisin itselleen ja pakenee valtaisaa kivikuulaa, mutta temppelistä poistuttuaan hän kohtaa arkkivihollisensa Rene Belloqin, joka paikallisten hovito-intiaanien avustuksella varastaa patsaan. Indiana onnistuu kuitenkin pakenemaan hovitoja vesitasolla, jota ohjaa hänen ystävänsä Jock.
Tehtävä
Indiana palaa takaisin Yhdysvaltoihin opettamaan historiaa Marshallin yliopiston lehtorina. Hänen ystävänsä Marcus Brody saapuu oppitunnin jälkeen Indianan luokkahuoneeseen ja kertoo, että Yhdysvaltain armeijaa edustavat eversti Musgrove ja majuri Eaton haluavat tavata heidät. Upseerit kertovat, että Yhdysvaltain armeijan tiedustelupalvelu on onnistunut kaappaamaan saksalaisen lennätinviestin, jossa mainitaan Indianan vanha ystävä, professori Abner Ravenwood. Viestissä mainitaan myös oudosta Tanis-projektista, jolloin Indiana ja Brody arvaavat natsien etsivän liitonarkkia – Raamatun vanhassa testamentissa kuvattua juutalaisten pyhää arkkua, jossa säilytettiin Mooseksen Jumalalta saamia laintauluja. Adolf Hitler haluaa löytää arkin, koska sen voimat voisivat tehdä natsi-Saksan armeijasta voittamattoman. Natsit uskovat, että professori Ravenwood omistaa "Ran sauvana" tunnetun esineen nupin. Nupin avulla voidaan selvittää arkin tarkka olinpaikka. Arkin löytämiseksi natsit ovat aloittaneet massiivisen, arkeologisen kaivausoperaation Tanisin yllä olevassa autiomaassa lähellä Egyptiä tavoitteena löytää "Sielujen kaivo", kammio, jonne liitonarkki vietiin.
Indiana lentää Nepaliin ja saapuu professori Ravenwoodin Marion-tyttären omistamaan kapakkaan. Marion kertoo, että hänen isänsä on kuollut, eikä hän suostu luovuttamaan Ran sauvan nuppia. Indiana poistuu kapakasta, mutta Gestapo-agentti Arnold Toht kätyreineen ilmaantuu paikalle ja yrittää kiduttaa Marionia saadakseen nupin. Indiana kuitenkin pelastaa Marionin, ja kaksikko taistelee kapakassa Tohtin kätyreitä vastaan. Tulitaistelun aikana kapakka kuitenkin leimahtaa liekkeihin ja palaa maan tasalle. Marion heittää sauvan nupin tuleen, ja se kuumenee hehkuvaksi. Toht yrittää ottaa sauvan nupin liekeistä, mutta se polttaa jäljen hänen käteensä, ja Toht pudottaa kuuman metalliesineen.
Tehtävässään epäonnistunut Toht pakenee. Marion onnistuu pelastamaan nupin, ja Indiana matkustaa Marionin kanssa Kairoon.
Kairo
Kairossa kaksikko kohtaa Indianan vanhan ystävän Sallahin, joka kertoo, että natsit ovat palkanneet Belloqin johtamaan Tanisin kaivausoperaatiota. Myöhemmin Indiana ja Marion vierailevat Kairon basaarialueella, mutta natsien värväämät miekkamiehet hyökkäävät heidän kimppuunsa. Jättimäinen mustapukuinen arabi heittelee suurta käyräsapelia kädestä toiseen ja nauraa pirullisesti – mutta Indiana muitta mutkitta ampuukin hänet!
Tämän viivytyksen aikana natsit kidnappaavat Marionin ja vievät hänet kuorma-autoon, joka on täynnä räjähteitä. Indiana ampuu kuorma-auton kuljettajan, mutta samalla auto kaatuu ja räjähtää kappaleiksi. Indiana uskoo Marionin kuolleen räjähdyksessä ja murheen murtamana saapuu majataloon, jossa hän kohtaa Belloqin. Belloq kertoo Indianalle näkemyksiään arkista, mutta kun Indiana uhkaa ampua Belloqin, hän joutuu kilpailijansa henkivartijoiden piirittämäksi. Sallah lapsineen kuitenkin onnistuu pelastamaan Indianan hengen.
Indiana ja Sallah aloittavat arkin etsinnän saatuaan selville, että natsit ovat tehneet virheen ja kaivavat väärästä paikasta: sauvan nupista oli tehty Tohtin palaneen kämmenen avulla jäljennös ja luettu merkit – mutta huomaamatta jäi kääntöpuolella ollut lyhyt teksti, jossa käskettiin vähentää sauvan pituutta määrätyllä tavalla. Siispä sauva oli liian pitkä ja natsit etsivät aivan väärästä paikasta.
Indiana ja Sallah soluttautuvat natsien kaivaustyömaalle ja saavat selville arkin oikean olinpaikan käyttämällä Ran sauvan nuppia. Indiana saa myös selville, että Marion onkin hengissä, ja häntä pidetään vankina teltassa natsien kaivaustyömaalla. Kaivaustyömaalta Indiana ja Sallah löytävät myrkkykäärmeiden asuttaman Sielujen kaivon, jossa arkkia säilytetään. He onnistuvat hakemaan arkin, mutta Belloqin ja eversti Dietrichin johtamat sotilaat kuitenkin saapuvat paikalle, varastavat arkin ja jättävät Indianan ja Marionin Sielujen kaivoon. Natsit päättävät kuljettaa arkin Berliiniin lentokoneen avulla.
Indiana ja Marion pakenevat Sielujen kaivosta ja huomaavat lentokoneen, jolla natsit suunnittelevat kuljettavansa arkin. He yrittävät estää koneen lähdön, mutta Indiana joutuu nyrkkitaisteluun lihaksikasta sotilasta vastaan, ja Marion tappaa suuren joukon sotilaita lentokoneen konekiväärillä. Indianaa vastaan taisteleva sotilas silpoutuu kappaleiksi osuttuaan lentokoneen propelliin, ja läheisestä rekasta vuotava polttoaine leimahtaa liekkeihin. Indianan ja Marionin paetessa lentokone tuhoutuu räjähdyksessä, ja natsit vievät arkin kuorma-autoon.
Indiana varastaa hevosen, ja pitkän takaa-ajon jälkeen hän onnistuu kaappaamaan liitonarkkia kuljettavan kuorma-auton. Hän saapuu Kairon satama-alueelle ja hyvästelee Sallahin, minkä jälkeen hän lähtee Marionin kanssa Bantu Wind -nimisellä rahtilaivalla.
Arkin avaaminen ja loppu
Laivamatka Englantiin kuitenkin keskeytyy, kun Belloqia, Dietrichia ja Tohtia kuljettava saksalainen sukellusvene pysäyttää rahtilaivan. Natsisotilaat nousevat laivaan, kaappaavat arkin ja vangitsevat Marionin. Indiana seuraa sukellusvenettä sitomalla ruoskansa sen periskooppiin. Sukellusvene saapuu nimettömällä Välimeren saarella sijaitsevaan salaiseen tukikohtaan, jossa Indiana naamioituu natsisotilaaksi. Kun natsit kuljettavat arkkia syrjäisessä kanjonissa, Indiana ilmestyy ja uhkaa tuhota arkin singolla, mikäli Marionia ei vapauteta. Belloq kuitenkin onnistuu suostuttelemaan kilpailijansa antautumaan.
Indiana ja Marion sidotaan köysistä kiinni puupaaluun natsien rakentaman alttarin viereen. Belloq pukeutuu Raamatussa kuvatun kaltaiseen ylimmän papin asuun ja avaa arkin, jotta natsit voisivat nähdä juutalaisten laintaulut, mutta arkin sisältä löytyy taulujen sijasta vain valkoista hiekkaa. Toht nauraa ivallisesti pettyneelle Belloqille, kunnes arkista kuuluu kirskuva ääni, joka rikkoo alttarin lamput ja sotilaiden konepistoolit sekä ylikuormittaa sotilaiden lähellä olevan koneiston. Pahaenteisesti humisevasta arkista lentää alttarin ylle salaperäisiä henkiä, mutta pian arkin päälle ilmestyy myös tulipallo, josta purkautuvat valonsäteet tappavat kaikki sotilaat. Samanaikaisesti Dietrich kuivuu kasaan, Tohtin iho valuu pois ja kauhusta huutavan Belloqin pää räjähtää kappaleiksi. Tulipalo laajenee ja puhdistaa alttarin natsien ruumiista, Belloq, Toht ja Dietrich imeytyvät arkin sisään, ja arkki sulkee itsensä. Indiana ja Marion selviytyvät hengissä, koska he eivät katso arkkia kohti, vaan pitävät silmänsä kiinni.
Indiana ja Marion kuljettavat arkin Yhdysvaltoihin, jossa Marcus Brody vaatii eversti Musgrovelta ja majuri Eatonilta, että arkkia on tutkittava tarkemmin. Majuri Eaton kuitenkin vakuuttaa Indianalle ja Brodylle, että arkki on armeijan "huippumiesten" käsittelyssä. Todellisuudessa liitonarkki on laitettu puulaatikkoon, jonka kyljessä kielletään laatikon avaaminen, koska sen sisältö on luokiteltu "huippusalaiseksi". Liitonarkin puulaatikko sijoitetaan valtavaan varastoon, jossa se piilotetaan lukemattomien samannäköisten laatikoiden joukkoon.
Tuotanto
Idea
- Pääartikkeli: Indiana Jones
Elokuvaohjaaja Steven Spielberg oli jo kauan ennen vuonna 1981 julkaistua ensimmäistä Indiana Jones -elokuvaa halunnut tehdä seikkailuelokuvan, jossa hahmot kiertäisivät maailmaa ja kävisivät eri paikoissa.[1] Hän olisi halunnut ohjata James Bond -elokuvan, mutta tuotantoyhtiö torjui tarjouksen koska piti Bond -elokuvien tekemistä brittien etuoikeutena[2].[3]
Elokuvaohjaaja ja tuottaja George Lucas oli jo pitkään suunnitellut seikkailuelokuvaa, joka toimisi kunnianosoituksena sarjaelokuville, joista hän oli pitänyt nuorena.[1] Tällaisia sarjoja olivat olleet Republic Picturesin 1930- ja -40-luvuilla tuottamat Zorro's Fighting Legion, Spy Smasher ja Don Winslow of the Navy, joka kertoi natseja vastaan taistelevasta tarjoilijasta.[4] Lucas alkoi suunnitella Tähtien sotaa, muttei kuitenkaan täysin jättänyt ideaansa seikkailuelokuvasta, jonka pääosassa olisi aarteita metsästävä arkeologi. Vuonna 1975 hän esitteli suunnittelemaansa seikkailija-arkeologia ensimmäisen kerran ohjaaja Philip Kaufmanille, joka piti ideasta ja ehdotti Liiton arkkia elokuvan aarteeksi. Kaufman lähti kuitenkin tekemään toista elokuvaa, eikä Lucasilla Tähtien sodan takia ollut aikaa seikkailuelokuvalleen, joten projekti unohtui.[4]
Maaliskuussa 1977 Spielberg ja Lucas vaimoineen matkustivat yhteiselle lomalle Havaijille[1], Mauna Kean saarelle[5], koska Lucas halusi välttää Tähtien sota (Star Wars, 1977) -elokuvansa ensi-illan.[6] Hän pelkäsi, että elokuva tulisi olemaan suuri floppi, minkä lisäksi hän oli saanut kuvausten lopulla hermoromahduksen ja kaipasi lepoa.[7] Kuultuaan elokuvan olleen suuri menestys hän piristyi[8].[3] ja tiedusteli Spielbergiltä, mitä hän aikoi tehdä seuraavaksi.[6] Spielberg sanoi haluavansa tehdä elokuvan, jossa päähenkilöt liikkuisivat maailman ympäri[1]. Spielbergin kerrottua, ettei häntä ollut valittu seuraavan James Bond -elokuvan ohjaajaksi, Lucas totesi, että hänellä olisi Spielbergille ”jotakin parempaa”.[6] Hän kertoi suunnittelemastaan sankarihahmosta, tunnetusta arkeologista ja aarteenmetsästäjästä, josta hän tuolloin käytti nimeä Indiana Smith[3], silloisen Indiana -nimisen koiransa mukaan.[3] Spielberg innostui ideasta, muttei pitänyt hahmon nimestä, jolloin Lucas käski Spielbergiä nimeämään elokuvan ”Indiana Jonesiksi tai miksi hyvänsä, sehän on sinun elokuvasi”.[3] Tämä tapahtui Spielbergin mukaan Mauna Kean saarella.[9] Kun Spielberg suostui ohjaamaan elokuvan, Lucas lisäsi, että he tekisivät kolme elokuvaa hahmon ympärille. Spielberg suostui, ja sarjasta sovittiin Spielbergin kertoman mukaan toukokuussa 1977.[10]
Käsikirjoitus ja tuotanto
Ennen kuvausten alkua George Lucas ja Steven Spielberg palkkasivat käsikirjoittajaksi Lawrence Kasdanin. Kasdan oli ollut työskennellyt käsikirjoittajana vasta kuukauden, kun Spielberg sanoi hänelle tekevänsä elokuvaa Lucasin kanssa ja haluavansa Kasdanin kirjoittavan sen. Spielberg kutsui Kasdanin tapaamiseen Lucasin kanssa, jolloin Lucas sanoi tekevänsä elokuvan, jonka "päähenkilö on nimetty koirani mukaan, hänellä on ruoska ja se on kuin vanhan ajan sarjaelokuvat". Tämän sanottuaan Lucas pyysi saada kätellä muita, koska piti hetkeä historiallisena.[11]
Työn alkaessa Spielberg ja Lucas keskustelivat Kasdanin kanssa elokuvan aiheesta ja suunnittelemistaan toimintakohtauksista. Spielbergin mielestä varsinainen elokuva syntyi käsikirjoitusvaiheessa eikä Havaijilla, jossa Spielberg ja Lucas olivat ideoineet vain hahmon.[1] Kasdan keksi muun muassa Marion Ravenwoodin hahmon, joka sai etunimensä hänen vaimonsa isoäidin nimestä ja sukunimensä losangelesilaiselta Ravenwood Court -kadulta.[12] Kasdanin mielestä Spielberg ja Lucas halusivat hänet pistämään omat ideansa kasaan ja "tekemään kaiken raskaan työn". Hän haki innoitusta elokuvaan vanhoista seikkailuelokuvista.[11]
Monia kohtauksia käsikirjoituksesta jouduttiin jättämään pois varsinaisesta elokuvasta keston vuoksi. Esimerkiksi suunniteltu romanttinen kolmiodraama Marionin, Indianan ja hänen arkkivihollisensa Belloqin kanssa poistettiin kokonaan. Joitakin kohtauksia käytettiin kuitenkin myöhemmin, ja esimerkiksi takaa-ajokohtaus kaivoskärryillä jätettiin pois Kadonneen aarteen metsästäjistä mutta liitettiin myöhemmin elokuvan jatko-osaan Indiana Jones ja tuomion temppeli.[11] Näkemyserot elokuvan tyylistä näkyivät hahmojen suunnittelussa. Spielberg olisi alun perin halunnut tehdä majuri Tohtista kyborgin, jonka toisen käden paikalla olisi ollut liekinheitin, mutta Lucas torjui tämän idean.[1][11]
Monet studiot hylkäsivät Kadonneen aarteen metsästäjien käsikirjoituksen eivätkä suostuneet tuottamaan sitä. Studiot suhtautuivat epäillen 20 miljoonan dollarin budjettiin, jonka Lucas oli suunnitellut elokuvalle, eivätkä halunneet Spielbergiä ohjaajaksi. Spielbergin viimeisin elokuva 1941 – Anteeksi, missä on Hollywood? oli ollut suuri taloudellinen pettymys, eikä luottamus häneen ollut suuri.[13] Lopulta Paramount Pictures suostui tuottamaan elokuvan. Lucas tarjosi elokuvaa Paramountille riitaannuttuaan Tähtien sodat tuottaneen 20th Century Foxin kanssa.[7]
Näyttelijöiden valinta
Elokuvan päärooliin valittiin alun perin Tom Selleck, joka joutui kuitenkin jättämään projektin, koska oli sitoutunut Magnum-TV-sarjaan. Spielberg halusi pääosaan Harrison Fordin. Lucas vastusti tätä, sillä ei halunnut, että hänet ja Ford yhdistettäisiin toisiinsa, kuten ohjaaja Martin Scorsese ja näyttelijä Robert DeNiro. Ford oli esiintynyt tuohon mennessä kolmessa Lucasin elokuvassa: Svengijengi '62, Tähtien sota ja Imperiumin vastaisku. Lucas oli myös epäileväinen siitä, suostuisiko Ford uuteen kolmen elokuvan sopimukseen heti Tähtien sota -sarjan päätyttyä. Spielberg päätti yrittää, ja luettuaan käsikirjoituksen Ford suostui.[13]
Indianan tyttöystävän Marion Ravenwoodin roolia varten haastateltiin monia näyttelijättäriä, kuten Barbara Hersheyta, Debra Wingeria ja Sean Youngia. Rooliin lopulta valitun Karen Allenin annettiin omaa koe-esiintymistään varten nähdä käsikirjoituksesta ainoastaan hänen ja Indianan ensimmäinen kohtaaminen kapakassa. Hän suoritti koe-esiintymisensä John Shean kanssa, joka haki Indianan rooliin. Testikuvauksensa Allen näytteli Tim Mathesonin kanssa.[13]
Spielberg oli kaavaillut Belloqin rooliin italialaista Giovanni Giannia. Lopulta rooliin palkattiin Paul Freeman, jonka Spielberg oli nähnyt Death of a Princess -draamadokumentissa.[13] Myöhemmin Spielberg tajusi, ettei tiennyt, osasiko Freeman puhua ranskalaisella aksentilla, joten Freemanin piti matkustaa junalla Spielbergin luokse osoittamaan taitonsa.[14]
Spielbergin mukaan Sallahin piti alun perin olla pienikokoinen, ja hänen rooliaan tarjottiin Danny DeVitolle, joka olisi näytellyt sen mielellään, ellei olisi ollut kiireinen toisen projektinsa kanssa. John Rhys-Davies kysyikin Spielbergilta ensimmäisenä, haluaako hän tämän menevän leikkaukseen, koska Sallahin roolihahmo on käsikirjoituksessa lyhyt ja laiha. Spielberg sanoi haluavansa Rhys-Daviesin näyttelevän jotakin "Shōgunin ja Falstaffin väliltä".[13]
Näyttelijät
| Harrison Ford | … | Indiana Jones |
| Karen Allen | … | Marion Ravenwood |
| Paul Freeman | … | Rene Belloq |
| Ronald Lacey | … | Arnold Toht |
| John Rhys-Davies | … | Sallah |
| Denholm Elliot | … | Marcus Brody |
| Alfred Molina | … | Satipo |
| Wolf Kahler | … | Eversti Dietrich |
| Anthony Higgins | … | Gobler |
| Vic Tablian | … | Barranca |
| Don Fellows | … | Eversti Musgrove |
| William Hootkins | … | Majuri Eaton |
| Fred Sorenson | … | Jock |
| Anthony Chinn | … | Mohan |
| Christopher Frederick | … | Otto |
| Kirah Shah | … | Abu |
| Souad Messaoudi | … | Fayah |
| Terry Richards | … | Arabimiekkamies |
| Michael Sheard | … | Sukellusveneen kapteeni |
| Dennis Muren | … | Natsivakooja lentokoneessa |
| Glenn Randall Jr. | … | Mekaanikko |
| Frank Marshall | … | Lentäjä |
| Pat Roach | … | Sherpa ... Saksalainen sotilas |
Kuvaukset
Egyptiin sijoittuvat kohtaukset päätettiin kuvata Tunisiassa, joka oli kuvausryhmän kannalta helpompi vaihtoehto, koska sfinksiä tai pyramideja ei tarvinnut näyttää kuvissa.[12][15] Kuvausten aikana Tunisiassa ryhmä kohtasi vaikeuksia, kun Harrison Ford kärsi vatsakivusta, ja kohtausta, jossa Indiana Jonesin piti taistella miekkailevaa arabisoturia vastaan, jouduttiin lyhentämään niin, että hän vain ampui tämän.[12] Lisäksi koska elokuvan tapahtumat sijoittuivat 1930-luvulle, kuvausryhmä joutui poistamaan 300 televisioantennia talojen katoilta.[12] Lisäksi toista kuvausryhmää johtanut Lucas tuli merisairaaksi matkallaan La Rochelleen ja joutui palaamaan takaisin kotiinsa toipumaan. Päästyään vihdoin osallistumaan kuvauksiin Tunisiassa Lucasin iho paloi pahasti auringossa ja hänen kasvonsa turposivat. Spielberg on sanonut Lucasin näyttäneen niin pahalta, että "kääntämällä kameran ympäri hän olisi voinut kuvata kauhuelokuvan".[14]
Sielujen kaivo -kohtaukset kuvattiin Englannissa Elstreen studiolla.[15] Alun perin kaivossa piti olla 500–600 käärmettä lähikuvia varten ja kaukaa kuvattaessa kaivossa olisi käytetty mekaanisia käärmeitä. Spielberg kuitenkin tyrmäsi ehdotuksen ja kuvauspaikalle toimitettiin 6 000 aitoa käärmettä. Indianaa näytellyt Ford on kommentoinut, ettei käärmeiden kanssa työskentely häirinnyt häntä, koska "se on vain näyttelemistä".[16]
Kuvausten aikana Ford halusi tehdä itse kaikki stunttinsa, joihin kykeni. Hän suunnitteli usein sijaisnäyttelijänsä Vic Armstrongin kanssa sitä, miten Indiana Jonesin hahmo toimisi erilaisissa tilanteissa.[16]
Elokuvan loppukohtausta, Arkin avaamista, kuvattaessa Spielberg ja Lucas eivät keskittyneet siihen, miten veriseltä kohtaus näyttäisi. Käsikirjoituksessa kohtaus oli kuvattu yksinkertaisesti ja Spielberg saneli kohtauksen kulun. Lucasin mukaan siihen aikaan tuollaisia tehosteita pystyi tekemään kenenkään puuttumatta asiaan.[16]
Kadonneen aarteen metsästäjiä tehdessään Spielberg oli asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseen pysymisen budjetissa ja aikataulussa, sillä hänen aiemmat elokuvansa Tappajahai (1975), Kolmannen asteen yhteys (1977) ja 1941 – Anteeksi, missä on Hollywood? (1979) olivat ylittäneet annetun budjettinsa ja myöhästyneet aikataulusta.[1] Kadonneen aarteen metsästäjät valmistuikin 17 päivää etuajassa, ja sen tuotantokustannukset pysyivät tarkasti suunnitellussa budjetissa.[1]
Musiikki
Säveltäjä John Williams oli aiemmin tehnyt musiikin yhtä lukuun ottamatta kaikkiin Spielbergin ohjaamiin pitkiin elokuviin ja säveltänyt musiikin Lucasin Tähtien sota -elokuviin. Spielberg on korostanut Williamsin musiikin merkitystä sanoessaan myöhemmin, että Kadonneen aarteen metsästäjistä piti alusta alkaen tulla elokuva, jossa olisi seikkailua, maailmanympäri matkaamista ja hienoa John Williamsin musiikkia.[1] Williams otti elokuvan musiikkiin vaikutteita vanhoista Warner Bros.:in elokuvista ja sävelsi kappaleet omien sanojensa mukaan kieli poskessa. Indiana Jonesin teemamusiikki syntyi parissa viikossa Williamsin lisätessä silloin tällöin uuden nuotin. Hän soitti Spielbergille pari kehittämäänsä osaa teemasta, jolloin tämä kysyi, miksei Williams yhdistäisi niitä.[17]
Vastaanotto
Kadonneen aarteen metsästäjät tuotti 385 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti,[18] ja oli vuoden 1981 tuottoisin elokuva Pohjois-Amerikassa.[19] Se sai myös kriitikoilta innostuneen vastaanoton. Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla 94 prosentin "tuore"-arvosana.[20] New York Timesin elokuva-arvostelija Vincent Canby kutsui sitä yhdeksi "hauskimmista, kekseliäimmistä ja tyylikkäimmistä amerikkalaisista seikkailuelokuvista, mitä on koskaan tehty".[21] Roger Ebert antoi sille neljä tähteä neljästä ja kehui sitä mielikuvitukselliseksi ja nopeatempoiseksi seikkailuelokuvaksi, joka vie katsojan mukanaan jo alussa.[22]
Vuoden 1981 Oscar-gaalassa Kadonneen aarteen metsästäjät voitti neljä Oscar-palkintoa: paras lavastus, leikkaus ja äänitys sekä parhaat erikoistehosteet. American Film Institute valitsi elokuvan vuonna 1998 sadan parhaimman yhdysvaltalaisen elokuvan listalle, ja seuraavana vuonna kongressin kirjasto valitsi sen National Film Registryyn arkistoitaviin elokuviin.[23]
Elokuvan suosio on säilynyt nykypäiviin asti. Käsikirjoittaja Lawrence Kasdan sanoo edelleenkin tapaavansa ihmisiä, jotka kertovat Kadonneen aarteen metsästäjien muuttaneen hänen elämänsä.[11]
Vaikutus
Kadonneen aarteen metsästäjien jälkeen julkaistiin niistä huomattavasti vaikutteita ottaneita seikkailuelokuvia ja tv-sarjoja. Ensimmäinen tv-sarja, joka oli selkeästi ottanut vaikutteita Kadonneen aarteen metsästäjistä oli Kultainen apina (Tales of the Gold Monkey, 1982), joka ilmestyi vain vuotta elokuvan jälkeen.[24] Ensimmäisiä elokuvia olivat Vihreän timantin metsästys (Romancing The Stone, 1984) ja Kuningas Salomonin kaivokset (King Solomon's Mines, 1985), joissa kummassakin nähdään Indiana Jones -vaikutteinen sankarihahmo.[25]
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät (DVD), 2008: Introduction by George Lucas and Steven Spielberg
- ↑ http://web.archive.org/web/20031207015023/http://www.indianajones.com/raiders/bts/news/news20030923.html
- ↑ a b c d e Indiana Jones: Raiders of the Lost Ark web.archive.org. 23.9.2003. IndianaJones.com. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b The Raiders of the Lost Ark: The Making of: Chapter 1: The Idea theraider.net. TheRaider.net. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Q&A: Steven Spielberg, s. 4 vanityfair.com. VanityFair.com. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Q&A: Steven Spielberg, s. 3 vanityfair.com. VanityFair.com. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Star Wars Trilogy Box Set (DVD-kokoelma), 2005: Empire of Dreams: The Story of the Star Wars Trilogy dokumentti
- ↑ http://www.theraider.net/films/raiders/making_1_theidea.php
- ↑ Q&A: Steven Spielberg, s. 4 vanityfair.com. VanityFair.com. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Indiana Jones ja tuomion temppeli (DVD), 2008: Introduction by George Lucas and Steven Spielberg
- ↑ a b c d e The Raiders of the Lost Ark: An Oral History, sivu 1 empireonline.com. EmpireOnline.com. Viitattu 1.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Facts and Trivia web.archive.org. IndianaJones.com. Viitattu 4.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The Raiders of the Lost Ark: An Oral History, sivu 2 empireonline.com. EmpireOnline.com. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Raiders Of The Lost Ark: An Oral History, sivu 3 empireonline.com. EmpireOnline.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Indiana Jones ja tuomion temppeli (DVD) 2008, Discover Adventure on Location with Indy -dokumentti
- ↑ a b c The Raiders of the Lost Ark: An Oral History, sivu 4 empireonline.com. EmpireOnline.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
- ↑ The Raiders of the Lost Ark: An Oral History, sivu 5 empireonline.com. EmpireOnline.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark boxofficemojo.com. Boxofficemojo.com. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Yearly Box Office: 1981 Domestic Grosses boxofficemojo.com. Boxofficemojo.com. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Raiders of the Lost Ark rottentomatoes.com. RottenTomatoes.com. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Canby, Vincent: Movie Review: Raiders Of The Lost Ark New York Times. 12.6.1981. NYTimes.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Ebert, Roger: Raiders of the Lost Ark Chicago Sun-Times. 1.1.1981. RogerEbert.SunTimes.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Raiders of the Lost Ark: Awards Allmovie. Rovi Corporation. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Indiana Jones' Legacy theraider.net. TheRaider.net. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Indiana Clones empireonline.com. EmpireOnline.com. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)