Suomen urheilu 1986
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1986 käsittelee vuoden 1986 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marjo Matikainen | Hiihto |
| 2. | Matti Nykänen | Mäkihyppy |
| 3. | Arto Bryggare | Yleisurheilu |
| 4. | Pertti Karppinen | Soutu |
| 5. | Markku Alén | Autourheilu |
| 6. | Juha Kankkunen | Autourheilu |
| 7. | Jari Kurri | Jääkiekko |
| 8. | Tapio Sipilä | Paini |
| 9. | Tomi Poikolainen | Jousiammunta |
| 10. | Carita Jussila | Jousiammunta |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marjo Matikainen | Hiihto |
| 2. | Carita Jussila | Jousiammunta |
| 3. | Ritva Varelius | Karate |
| 4. | Sari Kauria | Karate |
| 5. | Annika ja Bettina Lemström | Purjehdus |
| 6. | Sinikka Keskitalo | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Äänestys käytiin marras-joulukuussa, jolloin rallin MM-sarja oli vielä kesken.[1]
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa suomalaiset voittivat kaksi kultaa joukkuekilpailuissa. Skövdessä, Ruotsissa 28.8.–1.9. ammuttiin 300 metrin matkan kiväärilajit, ja Suomen standardikiväärijoukkue Mauri Röppänen, Ralf Westerlund ja Kalle Leskinen voitti kultaa maailmanennätystuloksella 1729. Lisäksi suomalaiset saivat Skövden kisoista kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Suhlissa, Itä-Saksassa 6.–14.9. kilpailtiin muut lajit ja siellä Suomi saavutti yhden mitalin kutakin väriä. Kultaa voitti naisten ilmakiväärijoukkue Leena Melartin-Thune, Pirjo Peltola ja Sirpa Ylönen.[2]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Formula 1:n MM-sarjassa Keke Rosberg ajoi viimeisen kautensa ja sijoittui McLarenilla yhteispisteissä kuudenneksi.[3]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Juha Kankkunen voitti maailmanmestaruuden 14 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Markku Aléniin ja 55 pisteen erolla kolmanneksi sijoittuneeseen Timo Saloseen. Kauden 12 osakilpailusta Kankkunen voitti Ruotsin rallin, Akropolis-rallin ja Uuden-Seelannin rallin, Alén Olympus-rallin, Salonen Jyväskylän suurajot ja RAC-rallin sekä Henri Toivonen Monte Carlon rallin. Toivonen kuoli 2.5. ajettuaan Korsikan rallissa tieltä rotkoon. Alén ehti kymmenen päivää juhlia maailmanmestaruutta, sillä vasta 18.12. Kansainvälinen autourheiluliitto (FISA) käsitteli Peugeotin lokakuisesta San Remon rallista tekemän protestin. Peugeotin autot, joista yhtä ajoi Kankkunen, oli San Remossa hylätty sääntöjen vastaisten pohjapanssarien vuoksi, mutta lopullisessa päätöksessään FISA hylkäsi San Remon rallin tulokset kokonaan, jolloin Alén menetti voitosta saamansa pisteet ja putosi MM-sarjan lopputuloksissa toiseksi.[4]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen miesten maajoukkue pelasi 14 maaottelua, joista kolme oli A-maajoukkueesta osittain erillisen olympiajoukkueen pelejä. A-maajoukkuetta valmensi Martti Kuusela ja olympiajoukkuetta Jukka Vakkila. A-maajoukkue leireili alkuvuonna ulkomailla ja pelasi vieraskentillä Portugalia, Bahrainia ja Saudi-Arabiaa sekä huhtikuussa Brasiliaa vastaan. Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnat Suomi aloitti syyskuussa Helsingin olympiastadionilla pelaamalla Walesin kanssa tasapelin 1–1 ja jatkoi häviämällä vieraskentällä Tšekkoslovakialle 3–0 ja Tanskalle 1–0. Olympiakarsinnoissa Suomi hävisi Tampereella Belgialle 0–2. A-maajoukkueen koko vuoden saldo oli kolme voittoa, neljä tasapeliä ja neljä tappiota, ja olympiajoukkue voitti yhden ottelun ja hävisi kaksi. Ari Hjelm teki vuoden maaotteluissa kolme maalia.[5][6]
- Suomen naisten maajoukkue pelasi neljä maaottelua. Kaj Österbergin valmentama Suomi hävisi heinäkuussa Lahdessa Tšekkoslovakialle 0–2 ja pelasi kaksi päivää myöhemmin Helsingin pallokentällä saman vastustajan kanssa tasan 1–1, voitti elokuussa Knokkessa Belgian 0–5 sekä hävisi lokakuussa Oslossa viimeisessä vuoden 1987 Euroopan-mestaruuskilpailujen karsintaottelussaan Norjalle 2–0. Helena Vanhanen teki vuoden maaotteluissa yhteensä kolme maalia.[7]
- Euroopan cupissa lahtelaisseura Kuusysi pelasi puolivälierissä romanialaista Steaua Bukarestia vastaan. Ensimmäinen osaottelu 5.3. Bukarestissa päättyi maalittomaan tasapeliin. Toinen osaottelu pelattiin 19.3. Helsingin olympiastadionilla ennätyksellisen 32 522 katsojan edessä ja Kuusysi hävisi cup-mestaruuden lopulta voittaneelle romanialaiseuralle 0–1.[8]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti lahtelainen Kuusysi, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[9]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai helsinkiläinen Kaunis Nainen Futis ja pronssille sijoittui Turun Pyrkivä.[9]
Jousiammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maastoammunnan maailmanmestaruuskilpailuissa 28.–30.8. Radstadissa, Itävallassa Carita Jussila voitti kultaa merkkiluokassa.[10]
- Tauluammunnan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 27.–29.6. İzmirissä, Turkissa Tomi Poikolainen voitti henkilökohtaisen mestaruuden. Joukkuekilpailussa Poikolainen, Mika Savola ja Kyösti Laasonen saavuttivat hopeaa.[11]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Alpo Suhonen riitaantui Jääkiekkoliiton johdon kanssa ja erosi 10. maaliskuuta. Hänen tilalleen nimitettiin Rauno Korpi.[12]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–28.4. Moskovassa, Neuvostoliitossa Suomi sijoittui alkusarjan ja mitalisarjan jälkeen kahdeksasta joukkueesta neljänneksi. Alkusarjassa Suomi voitti Kanadan sekä pelasi tasan Tšekkoslovakian ja Ruotsin kanssa. Mitalisarjassa Suomi pelasi Ruotsin kanssa toistamiseen tasan 4–4 Ruotsin Anders Carlssonin tehtyä kaksi maalia viimeisellä minuutilla. Suomelle olisi riittänyt mitaliin tasapeli viimeisessä ottelussa Kanadaa vastaan mutta Kanada teki vajaat kolme minuuttia ennen loppua 4–3-voittomaalin. Alkusarjan tulosten perusteella jaettiin Euroopan-mestaruusmitalit ja Suomi sai EM-pronssin.[13]
- Suomi voitti 17.12. Izvestija-turnauksessa Neuvostoliiton 3–2 Jari Torkin ja Risto Kurkisen maaleilla. Edellisestä vastaavasta voitosta oli kulunut 15 vuotta. Suomi jäi kuitenkin turnauksessa viimeiseksi, kun sen muissa otteluissa tuloksena oli tasapeli ja kaksi tappiota.[14]
- Jari Kurri oli NHL:n runkosarjan paras maalintekijä 68 maalilla.[15]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Tappara, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Tampereen Ilves.[17]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Luistinseura, joka voitti loppuottelussa lappeenrantalaisen Veiterän 8–2. Pronssille sijoittui Helsingin IFK.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK.[19]
Karate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–6.10. Sydneyssä, Australiassa Sari Kauria voitti kultaa alle 53-kiloisten ja Ritva Varelius alle 60-kiloisten sarjassa. Sari Laine saavutti alle 53-kiloisissa ja Erik Piispa alle 65-kiloisissa pronssia.[20]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Torpan Pojat, hopeaa sai Kotkan Työväen Palloilijat ja pronssille sijoittui Helsingin NMKY.[21]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Pyrintö, hopeaa sai helsinkiläinen Karhun Pojat ja pronssille sijoittui lahtelainen Sampo-Basket.[22]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran karjaalainen BK-46, hopeaa sai myös neljännen peräkkäisen kerran Sjundeå IF ja pronssille sijoittui Pargas IF.[23]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran helsinkiläinen Dicken, hopeaa sai Åbo IFK ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[24]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Seinäjoen Maila-Jussit, hopeaa sai Pieksämäen NMKY ja pronssille sijoittui helsinkiläisseura Hesa.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Vaasan Vasama, hopeaa sai Jyväskylän Pesä-Veikot ja pronssille sijoittui elimäkeläinen Korian Ponsi.[26]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Motocrossin MM-sarjan alle 125-kuutioisten luokassa Pekka Vehkonen sijoittui neljänneksi, Mika Kouki viidenneksi, Ismo Vehkonen kuudenneksi ja Arto Panttila seitsemänneksi. Alle 250-kuutioisten luokassa Kurt Ljungqvist oli yhdeksäs.[27]
- RR-ajon alle 125-kuutioisten MM-sarjassa Johnny Wickström sijoittui yhdeksänneksi.[28]
- Imatranajoissa 3.8. Eero Hyvärinen voitti 500-kuutioisten EM-osakilpailun. Tapahtuma sai historiansa kolmannen kuolonuhrin, kun länsisaksalaisen Detlef Vogtin pyörä syöksyi yleisön joukkoon, jossa ollut 5-vuotias poika kuoli.[29]
Moottoriveneily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Offshore 1 litran luokan maailmanmestaruuden 3.8. Näsijärvellä, Tampereella voittivat veljekset Juha ja Hannu Ylikorpi. Turkulainen Olli-Pekka Kuusela kuoli kilpailussa veneen kaaduttua.[30]
Nopeuslasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 28.–30.3. La Clusaz'ssa, Ranskassa Pertti Leppälä voitti kultaa nopeudellaan 206,190 km/h. Karsinnoissa hän saavutti ensimmäisenä suomalaisena 200 km/h:n nopeuden; kilpailussa rajan rikkoi myös seitsemänneksi sijoittunut Juhani Laakso.[31]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–26.10. Budapestissa, Unkarissa Tapio Sipilä saavutti hopeaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 68-kiloisten sarjassa.[32]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 14.–20.4. Ateenassa, Kreikassa Keijo Pehkonen saavutti pronssia kreikkalais-roomalaisen painin alle 57-kiloisten sarjassa ja Jouko Salomäki alle 74-kiloisissa.[33]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Imatran Pallo-Veikot, hopeaa sai Siilinjärven Ponnistus ja pronssille sijoittui Jyväskylän Kiri.[34]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Ikaalisten Tarmo, hopeaa sai helsinkiläinen Roihuvuoren Roihu ja pronssille sijoittui Lapuan Virkiä.[35]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 24.8. Helsingin olympiastadionilla, jossa naiset pelasivat nyt ensimmäisen kerran, voitti Länsi juoksuin 0–1.[36]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 24.8. Helsingin olympiastadionilla voitti Itä juoksuin 6–4.[36]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa 6.–9.3. Kulmissa, Itävallassa Matti Nykänen saavutti pronssia, Tuomo Ylipulli sijoittui viidenneksi ja Pekka Suorsa oli seitsemäs.[37]
- Keski-Euroopan mäkiviikon 1985–1986 kokonaiskilpailussa Jari Puikkonen sijoittui kolmanneksi. Hän voitti Innsbruckin osakilpailun, jossa Anssi Nieminen sijoittui kolmanneksi. Vuoden 1985 puolella Pekka Suorsa voitti Oberstdorfin osakilpailun. Matti Nykänen ei ollut mukana mäkiviikolla, sillä hänet oli kurinpidollisista syistä tilapäisesti pudotettu maajoukkueesta.[38][39]
- Mäkihypyn maailmancupin 1985–1986 kokonaiskilpailun voitti Matti Nykänen. Pekka Suorsa sijoittui viidenneksi.[37]
- Maastohiihdon maailmancupin 1985–1986 naisten kokonaiskilpailun voitti Marjo Matikainen. Hän voitti muun muassa Salpausselän Kisojen perinteisen hiihtotavan 5 kilometrin kilpailun. Holmenkollenilla vapaan tyylin 10 kilometrin kilpailun voitti Jaana Savolainen.[40]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 470-luokan maailmanmestaruuskilpailuissa syyskuussa Saloussa, Espanjassa sisarukset Bettina ja Annika Lemström saavuttivat hopeaa.[41]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 17.–24.8. Nottinghamissa, Isossa-Britanniassa Pertti Karppinen saavutti yksikössä hopeaa.[42]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jukolan viestissä 14.–15.6. Tampereella Kouvolan Rasti -72 sijoittui miesten viestissä toiseksi ja Liedon Parma Venlojen viestissä kolmanneksi.[43]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 26.–31.8. Stuttgartissa, Länsi-Saksassa Suomen ainoan mitalin toi 110 metrin aitajuoksussa hopealle sijoittunut Arto Bryggare. Pistesijoille ylsivät Jyrki Blom neljänneksi keihäänheitossa, Sinikka Keskitalo neljänneksi maratonilla, Tiina Lillak neljänneksi keihäänheitossa, Kimmo Kuusela viidenneksi seiväshypyssä, Reima Salonen viidenneksi 50 kilometrin kävelyssä sekä Martti Vainio kuudenneksi 5 000 metrin juoksussa ja seitsemänneksi 10 000 metrillä.[44]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 8. Gummerus, 1987. ISBN 978-951-20-2930-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 175. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 28–35
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 172, 230
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 108, 170–171, 179, 183, 187, 230
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 248–250. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 389–390. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 420. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 93, 96, 109
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 156, 205
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 123, 205
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 10, 94
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 106–107, 209
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 185, 212
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 107
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 257
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 212
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 213
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 213–214
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 232
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 231
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 139
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 139, 233
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 99, 192
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 237
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 238
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 244
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1987, s. 152, 243
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1987, s. 234
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 7, s. 170, 223. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 77–78
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 92, 95, 199–200
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 165, 248
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 258
- ↑ Siukonen & Ahola 1987, s. 264
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 158–161. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.