Kyösti Laasonen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Kyösti Laasonen perheineen vuonna 1972. | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten jousiammunta | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
München 1972 | yksilökilpailu | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
1981 | yksilökilpailu | |
 Hopeaa |
1971 | yksilökilpailu | |
| Hopeaa |
1971 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
1973 | yksilökilpailu | |
| Hopeaa |
1981 | joukkuekilpailu | |
| Pronssia |
1973 | joukkuekilpailu | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
1968 | yksilökilpailu | |
| Kultaa |
1976 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
1978 | yksilökilpailu | |
| Hopeaa |
1968 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
1970 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
1978 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
1986 | joukkuekilpailu | |
| Pronssia |
1970 | yksilökilpailu | |
| Pronssia |
1976 | yksilökilpailu | |
| Pronssia |
1982 | joukkuekilpailu | |
Kyösti Kalevi Laasonen (s. 27. syyskuuta 1945 Kitee) on suomalainen jousiammunnan olympiamitalisti ja maailmanmestari. Hän on Tomi Poikolaisen ohella menestynein suomalainen jousiampuja. Myös hänen veljensä Kauko Laasonen oli olympiatason jousiampuja.[1]
Kyösti Laasonen voitti kultaa ensimmäisissä jousiammunnan Euroopan-mestaruuskilpailuissa vuonna 1968. Maastoammunnassa hän saavutti MM-pronssia vuonna 1969 ja tauluammunnassa EM-pronssia vuonna 1970 sekä MM-hopeaa vuonna 1971.[1] Jousiammunta oli Münchenissä 1972 ensi kertaa 52 vuoteen olympialaisten ohjelmassa. Laasonen epäonnistui ensimmäisenä kilpailupäivänä mutta nousi lopulta olympiapronssille. Hän hävisi voittajalle, maailmanennätystuloksen 2528 ampuneelle Yhdysvaltain 18-vuotiaalle John Williamsille 61 pistettä.[2]
Laasonen saavutti jälleen MM-hopeaa tauluammunnassa vuonna 1973. Vuoden 1976 EM-kilpailuissa hän voitti henkilökohtaisen pronssin ja joukkuekilpailussa kultaa.[1] Montrealin olympialaisissa 1976 hän jäi 15:nneksi.[3] Vuonna 1978 hän voitti toisen henkilökohtaisen Euroopan-mestaruutensa.[1] Moskovan olympialaisissa 1980 hän sijoittui seitsemänneksi Tomi Poikolaisen voittaessa kultaa.[4]
Laasosen uran toinen huippuhetki oli maailmanmestaruus Italian Punta Alassa 1981. Hän ampui tuloksen 2541 ja voitti yhdysvaltalaisen, vuoden 1976 olympiavoittajan Darrell Pacen, joka voitti toisen olympiakultamitalinsa vuonna 1984, yhdellä pisteellä ja tämän maanmiehen Richard McKinneyn kahdella pisteellä. Joukkuekilpailussa Suomi sai hopeaa.[5] Neljännen kerran Laasonen kilpaili olympialaisissa vuonna 1984, jolloin hän sijoittui 28:nneksi.[6]
Laasonen lopetti urheilu-uransa vuonna 1987, kun hän jäi kuudenneksitoista MM-kisoissa eikä täten saanut rahoitusta olympialaisiin valmistautumiseen. Aktiiviuransa jälkeen hän on jatkanut jousiammunnan valmentajana. Hän toimi muun muassa Tomi Poikolaisen tukihenkilönä. Seuratasolla hän edustaa Porin Jousiampujia.
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympialaiset
- 1972 München pronssia
- 1976 Montreal 15:s
- 1980 Moskova seitsemäs
- 1984 Los Angeles 28:s
- Maailmanmestaruuskilpailut
- 1969 pronssia (maastoammunnan merkkiluokka)
- 1971 hopeaa, joukkuekilpailussa hopeaa (tauluammunta)
- 1973 hopeaa, joukkuekilpailussa pronssia (tauluammunta)
- 1980 pronssia (maastoammunnan merkkiluokka)
- 1981 kultaa, joukkuekilpailussa hopeaa (tauluammunta)
- 1982 hopeaa (maastoammunnan merkkiluokka)
- 1984 pronssia (maastoammunnan merkkiluokka)
- Euroopan-mestaruuskilpailut
- 1968 kultaa, joukkuekilpailussa hopeaa (tauluammunta)
- 1970 pronssia, joukkuekilpailussa hopeaa (tauluammunta)
- 1970 hopeaa (maastoammunnan merkkiluokka)
- 1976 pronssia, joukkuekilpailussa kultaa (tauluammunta)
- 1978 kultaa, joukkuekilpailussa hopeaa (tauluammunta)
- 1980 pronssia (maastoammunnan merkkiluokka)
- 1982 joukkuekilpailussa pronssia (tauluammunta)
- 1982 hopeaa (maastoammunnan merkkiluokka)
- 1984 hopeaa (maastoammunnan merkkiluokka)
- 1986 joukkuekilpailussa hopeaa (tauluammunta)
- Suomen-mestaruuskilpailut
- Yli 60 SM-kultaa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 3: 1980–81. Oy Scandia Kirjat Ab, 1981. ISBN 951-9466-28-2.
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arvokisamitalisteja sport-komplett.de (saksaksi)