Makeinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Makeisia.

Makeiset ovat makeita, usein imeskeltäviä herkkutuotteita, joiden tärkein ainesosa on sokeri tai muu makeute. Niiden muita aineksia voivat olla esimerkiksi maito, hunaja, rasvat, tärkkelys, kaakao, hedelmät, pähkinät, manteli, liivate, lakritsi, arabikumi ja eräät hapot. Makeisissa käytetään yleensä runsaasti lisäaineita kuten väriaineita ja luontaisen kaltaisia aromeja.[1]

Makeislaadut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantterit ovat suosittuja Fazerin makeisia.

Makeiset voidaan jakaa ryhmiin niiden ominaisten tuotantoprosessien mukaisesti:[2]

Valmistusaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makeisvalmistajat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on muutamia isoja makeisvalmistajia sekä useita pieniä paikallisia valmistajia, jotka keskittyvät yhteen tai muutamaan tuotteeseen. Suomen ja samalla Pohjoismaiden suurin makeisvalmistaja oli ruotsalais–suomalainen Cloetta Fazer, joka kuului Fazer-konserniin. Cloetan ja Fazerin tiet erosivat vuonna 2009. Fazerin menestystuotteita ovat Fazerin Sininen, Dumle, Ässä-makeiset, Pantterit, Geisha, Omar ja Pihlaja.

Myös norjalaisomisteinen Panda valmistaa makeisia Suomessa. Se tuottaa erilaisia lakritsi- ja suklaamakeisia. Pandan tuotemerkkejä ovat Panda Lakritsi, Pepe, LakuMix ja Juhlapöydän konvehdit.

Hollantilaisomisteinen Leaf on kolmas Suomessa makeisia valmistava yritys. Pääosa sen tuotteista valmistetaan ulkomailla; Suomessa tehdään ainoastaan valumakeisia eli lähinnä hedelmäkarkkeja. Leafin kansainvälisiä tuotemerkkejä ovat muun muassa Jenkki (purukumi), Mynthon (kurkkupastilli), Lauantaipussi, TV-karkkipussit ja Tupla.

Makeisten valmistus kotona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun loppupuolelle saakka makeisia valmistettiin yleisesti myös kotioloissa. Valmistus tapahtuu yleisimmin karamellisoimalla sokeria ja käyttämällä muina aineksina vettä, kermaa ja siirappia sekä elintarvikevärejä ja mausteita kuten mantelia, kaakaojauhetta, etikkaa, vaniljaa, inkivääriä, mallasmehustetta ja marjamehuja. Valmis seos muotoillaan makeisiksi joko käsin tai kaadetaan uunipellille tai muulle tasaiselle, voidellulle alustalle ja leikataan annospaloiksi ennen kuin se ehtii kovettua.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaarina Turtia: Gastronomian sanakirja, s. 321. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8.
  2. Niemelä, Mauri: Elintarvikeprosessit, s. 228. Anna-Maria Saarela, Paula Hyvönen, Sinikka Määttälä, Atte von Wright (toimittaneet). Savonia-ammattikorkeakoulu, 2010. ISBN 978-952-203-121-1.
  3. Kaarina Turtia: Gastronomian sanakirja, s. 228. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8.
  4. Kaarina Turtia: Gastronomian sanakirja, s. 584. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8.
  5. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 1143. WSOY, 1958.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jaatinen, Satu: Karkkipäivä: Sokerin synnystä makeaan elämään. Helsinki: Multikustannus, 2005. ISBN 952-468-078-5.
  • Kuusisto, Antti: Makein kirja, makean ja makeiskääreiden historiaa. Tampere: Apali Oy, 2013. ISBN 978-952-5877-33-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Makeinen.

Suomessa toimivien makeisvalmistajien kotisivuja:

Suklaasta: