1800-luvun filosofia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sanzio 01 cropped.png
Länsimaisen filosofian
historia
Antiikin filosofia
Keskiajan filosofia
Renessanssifilosofia
1600-luvun filosofia
1700-luvun filosofia
1800-luvun filosofia
1900-luvun filosofia
Nykyfilosofia
Katso myös:
Juutalainen filosofia
Kristillinen filosofia
Islamilainen filosofia
Itämainen filosofia
Suomalainen filosofia

1800-luvun filosofia sisältää suuria muutoksia länsimaisessa ajattelussa. Suurimpana syynä oli jo 1700-luvun puolella Immanuel Kantin ansiosta tapahtunut tiedonkritiin käännekohta ja idealistisen metafysiikan uusi nousu.

Muita merkittäviä muutoksia olivat muun muassa evoluutioteoria, jota kehittivät Erasmus Darwin ja Johann Wolfgang von Goethe, sekä emergenssiteoria, joka näkyy muun muassa Adam Smithin ajatuksissa vapaista markkinoista. Yhteiskunnassa esiintyi paineita egalitarianismiin sekä yhä nopeampiin muutoksiin. Tämä huipentui lopulta vallankumouksiin ja muihin yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, jotka vaikuttivat myös filosofisessa ajattelussa tapahtuneisiin muutoksiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 17891815 Eurooppaa ravistelivat vallankumoukset, sodat ja muut yhteiskunnalliset levottomuudet. Edeltäneen vuosisadan sosiaaliset ja kulttuuriset tukipylväät kaatuivat, luoden pohjan suuremmille taloudellisille ja poliittisille muutoksille. Uusi eurooppalainen filosofia osallistui moniin näistä muutoksista, ja jopa ajoi niitä.

1800-luvun filosofia oli mitä suurimmassa määrin edeltävän vuosisadan valistusajattelun lapsi. 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa valistusajattelu alkoi toden teolla vaikuttaa yhteiskunnassa, ja sellaisten suurten filosofien kuin Immanuel Kant ja Jean-Jacques Rousseau teokset antoivat sykäyksen kokonaiselle uudelle sukupolvelle ajattelijoita.

1700-luvun viimeinen kolmannes tuotti runsaasti ideoita ja teoksia, jotka sekä systematisoivat edeltäneiden vuosisatojen filosofiaa että esittivät todellisen haasteen sille tavalle, jolla yleensäkään systematisoidaan filosofiaa. Erityistä merkitystä oli juuri Kantin ja Rousseaun töillä. Vaikka he olivatkin 1700-luvun ja sen oletusten tuotteita, he olivat kuitenkin uuden ajattelun airuita. Kun Rousseau yritti selittää valtion ja hallinnon luonnetta, hän kyseenalaisti koko hallinnon perustan: "Ihmiset ovat syntyneet vapaiksi, mutta ovat kaikkialla kahleissa", joskin Rousseaun johtopäätökset olivat antiliberaaleja siinä missä Kantin liberaaleja. Kant yritti säilyttää aksiomaattisen skeptisismin, ja joutui siksi toteamaan, että emme näe todellisuutta emmekä puhu siitä, ainoastaan siitä, miltä se meille näyttää.

Yksi ensimmäisiä filosofeja joka pyrki yhdistämään nämä vaikutteet oli Johann Gottlieb Fichte, jonka Kantin metafysiikkaan liittyvät työt loivat pohjaa koko 1800-lukua hallinneelle taidesuuntaukselle, romantiikalle. Se halusi yhdistää menneen ajan muodollisen rationalismin suurempiin ja välittömämpiin tunteisiin.

1800-luvun filosofisia suuntauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun filosofeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia 2: Uuden ajan filosofia. (Alkuteos: History of Western Philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Porvoo Helsinki Juva WSOY, 1999. ISBN 951-0-17886-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]