Bruno Bauer
Wikipedia
Bruno Bauer (6. syyskuuta 1809 – 13. huhtikuuta 1882) oli saksalainen teologi, filosofi ja historioitsija.
Bauer opiskeli suoraan G. W. F. Hegelin alaisuudessa tämän kuolemaan 1831 saakka. Myöhemmin hän oli aluksi vanhahegeliläinen, mutta liittyi myöhemmin nuorhegeliläisiin. Bauer opetti Berliinin (1834–1839) ja Bonnin yliopistoissa (1839–).
Bauerin teoksiin sisältyy mm. kriittistä eksegeesiä Uudesta testamentista.
[muokkaa] Teoksia
- Kritik der evangelischen Geschichte des Johannes (1840)
- Kritik der evangelischen Geschichte der Synoptiker, 2 osaa (1841)
- Die Posaune des jüngsten Gerichts über Hegel, den Atheisten und Antichristen (1841)
- Die gute Sache der Freiheit und meine eigene Angelegenheit (1842)
- Hegels Lehre von der Religion und Kunst von dem Standpunkte des Glaubens aus beurteilt (1842)
- Das Entdeckte Christentum (1843, julistettu pannaan ja tuhottu, unohduksissa vuoteen 1927 saakka)
- Die Judenfrage (1843)
- Geschichte der Politik, Kultur und Aufklärung des 18. Jahrhunderts (1843–45)
- Geschichte Deutschlands und der französischen Revolution unter der Herrschaft Napoleons, 2 osaa (1846)
- Kritik der Evangelien und Geschichte ihres Ursprungs, 4 osaa, 4 täydennysosaa (1850–52)
- Russland und das Germanentum (1853)
- Philo, Renan und das Urchristentum (1864)
- Christus und die Cäsaren (1877)
- Zur Orientierung über die Bismarck'sche Ära (1880)
- Disraelis romantischer und Bismarcks sozialistischer Imperialismus (1882)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Stanford Encyclopedia of Philosophy: Bruno Bauer (englanniksi)
- Freedom from Religion Foundation: Bruno Bauer (englanniksi)
- Albert Schweitzer: The Quest of the Historical Jesus: luku 11, Bruno Bauer (englanniksi)
