Édith Cresson
Sivulta puuttuu 
Édith Cresson (os. Campion, s. 27. tammikuuta 1934, Boulogne-Billancourt) on ranskalainen poliitikko, hän oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa nainen Ranskan pääministerinä 1991–1992 (PS), sekä myös epäsuosituin ja lyhytaikaisin. Vuonna 1999 hänen toimintansa johti Santerin komission eroon.
Virkamiehen tytär Campion valmistui École des hautes études commercialesista, suoritti tohtorin tutkinnon väestötieteessä ja työskenteli tutkijana CFP:llä.
Hän liittyi 1965 Mitterrandin seuraajiin avustamaan presidentinvaalikampanjassa ja liittyi sosialistipuolueeseen 1971. Vuonna 1974 hän pääsi sihteeristöön vastuullaan nuoriso- ja opiskelija-asiat. Vuonna 1977 hänet valittiin Thurén pormestariksi ja 1979 europarlamenttiin, 1981 kansalliskokoukseen. Vuonna 1983 Cresson valittiin kotikaupunkinsa Châtellerault'n pormestariksi, mitä paikkaa hän piti 1997 asti.
Mitterrandin vaalivoiton 1981 jälkeen hänestä tuli maatalousministeri, missä asemassa hän taisteli maanviljelijöiden "konservatiivisuutta ja naisvihaa" vastaan joskus jopa väkivaltaisesti. Maatalousministerinä häntä seurasi maanviljelijöiden kanssa rauhan tehnyt Michel Rocard. Cresson siirtyi kauppa- ja turismiministeriöön ja piti useita ministerinasemia hallituksessa. Vuonna 1988 Cressonista tuli eurooppaministeri, mutta hän arvosteli Rocardia hallituksen oikeistolaisuudesta ja jätti hallituksen 1990.
15. toukokuuta 1991 Cresson nimitettiin Ranskan ensimmäiseksi naispääministeriksi. Hänen virkaansa ei pidetty onnistuneena ja se kesti alle vuoden. Cresson korotti sosiaaliturvaa ja arvonlisäveroa, huolimatta siitä että oli julistanut vastustavansa epäsuoria veroja, eikä löytänyt ratkaisua nuorisotyöttömyyteen. Hän jätti pääministerin aseman 12. huhtikuuta 1992 sosialistien hävittyä paikallisvaalit.
Cresson tunnettiin monista rasistisiksikin leimatuista lausahduksistaan. Hän lausui joka neljännen britin olevan homoseksuaali ja vertasi japanilaisia maailmaa valloittaviin muurahaisiin.
Cresson nimitettiin 1995 Euroopan komissioon, jossa hän oli tiede- ja koulutuskomissaari Santerin komissiossa. Komissio joutui eroamaan väärinkäytössyytösten vuoksi. Cresson oli vastuussa Leonardo Da Vinci -ohjelmasta, jonka toteuttamiseen komissiolla ei ollut voimavaroja, joten Cresson palkkasi siihen yksityisen Agenor-yrityksen. Yhtiö järjesti itselleen edullisia sopimuksia, väärensi kuitteja ja palkkasi perheenjäseniä runsaskätisin palkkioin, mistä Cresson ei ilmoittanut komissiolle. Cresson palkkasi myös hammaslääkäriystävänsä AIDS-asiantuntijaksi. Nämä ja muut väärinkäytösepäilyt johtivat 1999 Santerin komission eroon. Cressonia syytettiin tapahtuneesta, mutta belgialainen oikeus hylkäsi syytteet 2004. EY-tuomioistuin kuitenkin tuomitsi Cressonin virka-aseman väärinkäytöstä ja tuttaviensa suosimisesta 2006.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteitä
- Entinen komissaari Cresson tuomittiin suosimisesta (YLE)
- EY-tuomioistuin totesi ex-komissaari Cressonin syylliseksi (HS)
- How to Lose Friends and Alienate People (TIME)
- Cresson: The 'careless' commissioner (BBC)
- The Court declares that Mrs Edith Cresson acted in breach of her obligations as a European commissioner
 |
Ranskan viidennen tasavallan pääministerit (1958–) |
| Michel Debré (1959–1962) | Georges Pompidou (1962–1968) | Maurice Couve de Murville (1968–1969) | Jacques Chaban-Delmas (1969–1972) | Pierre Messmer (1972–1974) | Jacques Chirac (1974–1976) | Raymond Barre (1976–1981) | Pierre Mauroy (1982–1984) | Laurent Fabius (1984–1986) | Jacques Chirac (1986–1988) | Michel Rocard (1988–1991) | Édith Cresson (1991–1992) | Pierre Bérégovoy (1992–1993) | Édouard Balladur (1993–1995) | Alain Juppé (1995–1997) | Lionel Jospin (1997–2002) | Jean-Pierre Raffarin (2002–2005) | Dominique de Villepin (2005–2007) | François Fillon (17.5.2007–) |
