Alexandre Ribot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alexandre Ribot vuonna 1913.

Alexandre Ribot (7. helmikuuta 1842 Saint-Omer13. tammikuuta 1923 Pariisi)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi neljästi Ranskan pääministerinä vuosina 1892–1893, 1895, 1914 ja 1917.

Lakia opiskellut Ribot aloitti uransa oikeuslaitoksessa ja toimi 1875–1876 Ranskan oikeusministeriön rikosasiainosaston päällikkönä, minkä jälkeen hän siirtyi politiikkaan. Hän oli edustajainkamarissa Pas-de-Calais'n edustajana 1878–1885 ja 1887–1909. Hän liittyi parlamentissa maltillisten tasavaltalaisten ryhmään, erikoistui talouskysymyksiin ja avusti Jules Dufauren Le parlement -lehteä.[1][2] Ribot vastusti Léon Gambettan hallitusta ja Jules Ferryn hallituksen siirtomaapolitiikkaa edistäen jälkimmäisen kaatumista vuonna 1885.[2] Ribot’n toimiessa Ranskan ulkoministerinä maaliskuusta 1890 helmikuuhun 1892 käynnistyi Ranskan ja Venäjän lähentyminen, joka johti myöhemmin maiden väliseen liittoon. Ribot myös aikanaan ilmoitti ensimmäisen kerran julkisesti liiton olemassaolosta edustajainkamarissa 1895 pitämässään puheessa. Joulukuun 1892 alussa hän kohosi pää- ja ulkoministeriksi, mutta hänen hallituksensa kaatui jo neljän kuukauden kuluttua Panama-skandaalin seurauksena. Toisen kerran Ribot oli pää- ja samalla valtiovarainministerinä tammikuusta lokakuuhun 1895. Hänen toisen hallituksensa lähetti retkikunnan alistamaan Madagaskarin Ranskan protektoraatiksi, mutta kaatui edeltäjänsä tavoin talousskandaaliin.[1][2]

Vuosina 1896–1914 Ribot oli oppositiossa.[1] Hän yritti 1898 huonolla menestyksellä muodostaa kolmatta hallitusta ja hänet valittiin samana vuonna merkittävän opetuskomitean puheenjohtajaksi. Hän vastusti Émile Combesin hallituksen kirkonvastaista politiikkaa ja vaikutti sen kaatumiseen, mutta asettui sen jälkeen tukemaan uutta lakia uskonnollisista yhteisöistä.[2] Ribot valittiin vuonna 1906 Ranskan akatemiaan ja 1909 Pas-de-Calaisin edustajana senaattiin, missä hän erikoistui ulkopolitiikkaan.[1] Hän oli ehdolla vuoden 1913 presidentinvaalissa, mutta karsiutui jo ensimmäisellä kierroksella.[2] Ribot kokosi kolmannen hallituksensa kesäkuun 1914 alussa, mutta joutui eroamaan jo kolmen päivän kuluttua saatuaan edustajainkamarilta epäluottamuslauseen. Hänestä tuli kuitenkin uuden hallituksen oikeusministeri ja ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hän siirtyi saman vuoden elokuussa valtiovarainministeriksi, missä tehtävässä toimi kaksi ja puoli vuotta.[1][2] Hän pyrki rahoittamaan Ranskan sodankäynnin verotuksen sijaan ulkomaisilla lainoilla.[3] Ribot oli vielä neljännen kerran pääministerinä maaliskuusta syyskuuhun 1917. Hänen viimeisen hallituksensa kenties tärkein päätös oli marsalkka Philippe Pétainin nimittäminen ylipäälliköksi.[1] Ribot’n viimeinen hallitus kaatui menetettyään radikaalien tuen sisäministeri Louis Malvyn erottamisen seurauksena.[3] Tämän jälkeen Ribot oli vielä kuukauden ajan ulkoministerinä Paul Painlevén hallituksessa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Alexandre Ribot (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.8.2013.
  2. a b c d e f g Nordisk familjebok (1916), s. 158–159 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.8.2013.
  3. a b Alexandre Ribot Firstworldwar.vom. Viitattu 2.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]