Joseph de Villèle

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joseph de Villèle.

Joseph de Villèle (14. huhtikuuta 1773 Toulouse13. maaliskuuta 1854 Toulouse)[1] oli ranskalainen kreivi ja poliitikko. Ultrarojalistinen Villèle toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1821–1828, suuren osan restauraatioajasta.

Villèle palveli alkujaan Ranskan laivastossa, muun muassa Länsi- ja Itä-Intiassa, ja keräsi tänä aikana huomattavan omaisuuden. Hän palasi Ranskaan vuonna 1807 ja kohosi seuraavana vuonna pienen kotipaikkakuntansa pormestariksi. Vuonna 1815 hänestä tuli Toulousen pormestari. Villèle oli kuulunut vuodesta 1813 Les Chevaliers de la Foi (”Uskon ritarit”) -nimiseen rojalistiseen salaseuraan ja vuosina 1815–1816 hän oli edustajainkamarin jäsenenä. Hän toimi salkuttomana ministerinä 1820–1821. De Richelieun hallituksen kaaduttua syksyllä 1821 Villèle kohosi ensin valtiovarainministeriksi ja sitten hallituksen tosiasialliseksi johtajaksi. Muodollisesti hänestä tuli pääministeri seuraavana vuonna, jolloin hän sai myös kreivin arvon.[1]

Villèle järjesti opposition tukahduttamiseksi vuonna 1822 tiukan sensuurin ja vuonna 1825 hänen hallituksensa maksoi uuden kuninkaan Kaarle X:n toiveesta suuret korvaukset vallankumouksen aikana maaomaisuutensa menettäneille emigranteille. Korvaukset rahoitettiin laskemalla valtion velkakirjoille maksettavaa korkoa. Kaikkiaan Villèlen pääministerikausi merkitsi konservatiivisten ja katolisten voimien vahvistumista yhteiskunnassa. Hänen politiikkansa muodostuikin kiistellyksi ja kansakuntaa jakavaksi. Oikeisto menetti enemmistönsä edustajainkamarinvaaleissa vuonna 1827 ja Villèle erosi pääministerin tehtävistä seuraavan vuoden tammikuussa. Kaarle X nimitti hänen tilalleen maltillisemman Jean-Baptiste Martignacin. Villèle ei tämän jälkeen enää osallistunut politiikkaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Joseph, count de Villèle (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]