Louis Eugène Cavaignac

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Louis Cavaignac, A. Rousseaun piirros vuodelta 1850.

Louis Eugène Cavaignac (15. lokakuuta 1802 Pariisi28. lokakuuta 1857 Sarthe)[1] oli ranskalainen kenraali ja poliitikko, joka toimi Ranskan tilapäisenä valtionpäämiehenä vallankumousvuoden 1848 aikana ja murskasi kesäkuun kansannousuna tunnetun työläiskapinan Pariisissa.

Louis Eugène Cavaignacin isä Jean-Baptiste Cavaignac oli jakobiini, joka toimi yleisen turvallisuuden valiokunnan jäsenenä Ranskan vallankumouksen aikana. Louis peri isältään tasavaltalaisaatteen, ja joutui sen seurauksena erotetuksi armeijasta vuonna 1831. Setänsä avulla hän pääsi takaisin palvelukseen, minkä jälkeen hänet lähetettiin Algeriaan. Hän ansioitui Algerian asteittain edenneessä valloituksessa 1840-luvulla ja hänet nimitettiin 1848 Algerian kenraalikuverööriksi. Samana keväänä Ranskassa tapahtuneen vallankumouksen seurauksena Cavaignac valittiin uuteen kansalliskokoukseen ja nimitettiin uuden tasavaltaisen hallituksen puolustusministeriksi.[1]

Kansallisten työpajojen sulkeminen ja sosialististen edustajien erottaminen kansalliskokouksesta johtivat 23. kesäkuuta 1848 suuren työläiskapinan puhkeamiseen Pariisissa. Kansalliskokous antoi tällöin Cavaignacille valtuudet kapinoinnin tukahduttamiseen. Hän suoriti toimeksiannon kolmessa päivässä ankarin ottein, muun muassa käyttämällä tykistöä työläiskapinallisten barrikadeja vastaan, ja sai siten lempinimen ”kesäkuun teurastaja”. Noin 1 500 kapinallista kuoli ja 12 000 vangittiin.[2][1] Kansalliskokous nimesi Cavaignacin 28. kesäkuuta toistaiseksi ylimmän toimeenpanovallan käyttäjäksi. Joulukuussa hän oli ehdolla toisen tasavallan ensimmäisissä presidentinvaaleissa, mutta hävisi Louis-Napoleon Bonapartelle, joka myöhemmin julisti itsensä keisari Napoleon III:ksi.[1] Cavaignac sai vaalissa 1 448 107 ääntä ja Bonaparte 5 434 226.

Cavaignac oli yksi Napoleon III:n vastaisen opposition johtajista ja hänet vangittiin lyhyeksi aikaa vuonna 1851. Hänet valittiin parlamentin alahuoneeseen eli lainsäätäjäkuntaan vuosina 1852 ja 1857, mutta ei ottanut paikkaa vastaan kummallakaan kertaa sillä hän kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa keisarille.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Louis-Eugène Cavaignac (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.4.2013.
  2. June Days (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]