François Darlan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
François Darlan

Jean Louis Xavier François Darlan (7. elokuuta 188124. joulukuuta 1942) oli ranskalainen laivastoamiraali, joka toimi toisen maailmansodan syttyessä Ranskan merivoimien komentajana ja antautumisen jälkeen marsalkka Pétainin Vichyn Ranskan hallituksessa, mutta siirtyi myöhemmin liittoutuneiden puolelle.

Darlan syntyi Néracissa, Lot-et-Garonnessa ja valmistui laivastokoulusta (École Navale) 1902. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän komensi tykistöpatteria. Laivastoon sodan jälkeen jäänyt Darlan ylennettiin kontra-amiraaliksi 1929 sekä vara-amiraaliksi 1932. Hänestä tuli merivoimien yleisesikunnan päällikkö ja amiraali 1936. Vuonna 1939 hänet nimitettiin merivoimien komentajaksi ja ylennettiin laivastoamiraaliksi (Amiral de la Flotte). Tämä vain Darlanille myönnetty arvo vastasi aiempia Ranskan amiraalin ja suuramiraalin arvoja.

Kun Pariisi miehitettiin kesäkuussa 1940, Darlan tuki pääministeri marsalkka Pétainia. Hän sai jäädä laivastoministeriksi. Hän siirsi suurimman osan laivastoa Pohjois-Afrikkaan, mutta britit pelkäsivät laivojen joutuvan saksalaisille, joten Royal Navy tuhosi Ranskan laivaston Mers-el-Kébirissa 3. heinäkuuta 1300 ranskalaisen merimiehen menetyksin. Tämä vahvisti Darlanin brittivastaisuutta, mutta hän ei silti luovuttanut loppuja aluksia Saksan komentoon.

Helmikuussa 1941 Darlan korvasi Pierre Lavalin Pétainin varamiehenä ja sai myös sisä-, puolustus- ja ulkoministerin salkut. Tammikuussa 1942 hän hoiti muitakin hallituksen tehtäviä. Lavalin lailla myös Darlan kannatti Ranskan ja Saksan yhteistoimintaa. Saksalaiset olivat kuitenkin epäluuloisia ja pitävät häntä opportunistina ja huhtikuussa Darlan sai luovuttaa tehtäviään natsimyönteisemmälle Lavalille. Hänestä tuli kuitenkin sotavoimien komentaja.

Darlan matkusti Algeriin 7. marraskuuta 1942 katsomaan poikaansa, joka oli joutunut polion vuoksi sairaalaan. Hänen matkansa ajoittui juuri ennen operaatio Torchin alkua. Vastarintaliike onnistui ennen hyökkäyksen alkua kaappaamaan Pohjois-Ranskan yleisesikunnan päällikkö Alphonse Juinin ja Darlanin ja eliminoimaan Sidi Ferruchin rannikkotykistön ja Vichyn XIX armeijakunnan. Liittoutuneet valtasivat Algerin ensimmäisen hyökkäyspäivänä.

Kenraali Mark Wayne Clark taivutteli Darlanin ja Juinin kolmen päivän neuvottelujen jälkeen määräämään Ranskan joukot lopettamaan vastarinnan. Darlan jäi ranskalaishallinnon johtoon. Tästä syystä Vichyn hallitus erotti hänet ja Saksan joukot miehittivät Etelä-Ranskankin operaatio Antonin mukaisesti.

Kenraali Eisenhower antoi Darlanin nimittää itsensä Ranskan korkeimmaksi edustajaksi Pohjois- ja Länsi-Afrikkaan 14. marraskuuta, mitä Vapaan Ranskan kenraali Charles de Gaulle ei voinut hyväksyä. 27. marraskuuta viimeiset Ranskan alukset upotettiin Toulonissa. Suurin osa Afrikan joukoista seurasi Darlanin esimerkkiä, mutta pieni osa liittyi saksalaisiin Tunisiassa.

Illalla 24. joulukuuta 1942 20-vuotias monarkisti Ferdinand Bonnier de La Chapelle tunkeutui Darlanin päämajaan Algerissa ja ampui häntä kahdesti. La Chapelle teloitettiin ampumalla. Darlanin seuraajaksi ranskalaisten johtoon tuli Henri Giraud.