François Fillon
Sivulta puuttuu | François Fillon | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan 168. pääministeri | |
|
|
|
| Presidentti | Nicolas Sarkozy |
| Edeltäjä | Dominique de Villepin |
| Seuraaja | Jean-Marc Ayrault |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1954 Le Mans, Ranska |
| Puolue | UMP |
| Puoliso | Penelope Fillon |
| Allekirjoitus |  |
François Fillon (s. 4. maaliskuuta 1954 Le Mans, Sarthe) on ranskalainen poliitikko (UMP), moninkertainen ministeri, senaattori ja parlamentaarikko. Nicolas Sarkozy nimitti hänet Ranskan pääministeriksi 17. toukokuuta 2007. Hän on toiminut ranskalaisen epäpoliittisen keskusteluyhdistyksen France.9:n puheenjohtajana. Hänen yksityinen vaalilauseensa on "Ranskan tulee kestää totuus".
Sisällysluettelo |
Elämäkerta[muokkaa]
François Fillon syntyi nelilapsiseen perheeseen. Hänen äitinsä on historioitsija Anne Fillon ja isänsä notaari Michel Fillon. Hän varttui pienessä kaupungissa Sarthen departementissa, ja kävi siellä myös kunnallista koulua. Yläkoulun hän suoritti yksityisessä collègessa ja lukion samoin yksityisessä lukiossa Le Mansin kaupungissa. Ylioppilaaksi hän valmistui 1972.
Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän opiskeli Mainen yliopistossa ja suoritti julkioikeuden maisterin tutkinnon vuonna 1976. Lisäksi hän on suorittanut DEA-jatkotutkinnon julkisoikeudessa (noin vuosi) René Descartes -yliopistossa Pariisissa ja valtio-opissa Fondation nationale des sciences politiques'ssa.
Jonkin aikaa hän suunnitteli ryhtyvänsä toimittajaksi ja suorittikin kolme vuotta kestäneen harjoittelun ranskalaisessa AFP-uutistoimistossa. Hän kuitenkin siirtyi poliitikon uralle, kun hänen oman departementtinsa kansanedustaja Joël Le Theule otti hänet parlamenttiavustajakseen vuonna 1976. Kun Le Theulesta tuli ministeri, Fillon siirtyi hänen kabinettinsa apulaispäälliköksi.
Hän on avioitunut walesilaisen Penelope Clarken kanssa vuonna 1980, ja heillä on viisi yhteistä lasta.
Joêl Le Theulen kuoleman (1980) jälkeen Fillonistä tuli Ranskan parlamentin nuorin kansanedustaja. Hänestä tuli myös Le Theulen manttelinperijä Sable-sur-Sarthen kaupungin mairena, sekä myös Sarthen alueen alueneuvoston jäsen ja myöhemmin myös sen puheenjohtaja.
Fillon oli 2002–2004 sosiaali-, työ- ja solidaarisuusministerina Raffarinin hallituksessa, jolloin hän ajoi läpi eläkeiän korotuksen huolimatta ammattiliittojen suurista lakoista ja mielenosoituksista. Hänen johdollaan myös höllennettiin 35 tunnin työviikkoa. Hallituksen uudelleen järjestelyn jälkeen hän oli opetusministerinä. Opetusministerinä hän valvoi ns. huivilain toteuttamista, joka kielsi kouluissa uskonnolliset symbolit, kuten ristit ja muslimien huivit. Raffarin hallitus joutui eroamaan vuonna 2005 EU-perussopimuksesta järjestetyn kansanäänestyksen tappion jälkeen jälkeen. Potkujen vuoksi hän siirtyi presidentti Chiracin kannattajasta Sarkozyn tukijaksi.[1][2]
Fillonin hallitus sai kesäkuun 2007 parlamenttivaaleissa odotetusti eniten paikkoja, vaikka se UMP tukijoineen itse asiassa menetti paikkoja edellisiin vaaleihin verrattuna.[3]
Poliittinen ura[muokkaa]
Alkuvaiheet[muokkaa]
- 1976–1977: Joël Le Theulen, Sarthen kansanedustaja, parlamenttiavustaja.
- 1977–1978: Kuljetusministeri Joël Le Theulen kabinetin apulaispäällikkö
- 1980: puolustusministeri Joël Le Theulen kabinetin apulaispäällikkö
- 1981: teollisuusministeri André Guraudin lainsäädäntö- ja parlamenttisuhteiden päällikkö
Paikallispoliitikkona[muokkaa]
- 1981–1988: Sablé-sur-Sarthen kaupunginvaltuutettu (mairen avustaja talousasioissa)
- 1983–2001: Sablé-sur-Sarthen kaupungin maire
- 1981–1998: Sarthen departementin neuvoston jäsen
- 1998⇒: Loiren alueen alueneuvoston jäsen
- 2001⇒:Solesmesin kaupunginvaltuutettu
Ura parlamentaarikkona[muokkaa]
- 1981–2005 RPR-puolueen kansanedustaja, 27-vuotiaana hän oli nuorin ranskalainen edustajantoimessa
- 2005– UMP:n Sarthen alueen senaattori
Ura ministerinä[muokkaa]
- 1993–1995 korkeakoulu- ja tiedeministeri
- 1995–1997 informaatioteknologia- ja postiministeri
- 2002–2004 sosiaali-, työ- ja solidaarisuusministeri
- 2004–2005 opetus-, korkeakoulu- ja tiedeministeri
Teokset[muokkaa]
- Les retraites, Michalon, 2007
- La France en majuscules, yhteistyössä Olivier Dassault'n kanssa, Plon, 2007
- La France peut supporter la vérité, Albin Michel, 2006.
Lähteet[muokkaa]
- François Fillonin blogi
- France.9, François Fillonin pohdintoja
- Tiedot senaatin tietokannassa
- François Fillon aux portes de Matignon, (François Fillon Matignonin ovella) Le Monde 14.5.2007
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Fillon nimitettiin Ranskan pääministeriksi HS. Viitattu 18.05.2007.
- ↑ Rauhallinen härkätaistelun ystävä HS. Viitattu 18.05.2007.
- ↑ Sarkozy honeymoon fades as the voters reject his ‘blue tidal wave’ The Times. Viitattu 17.06.2007.
 |
Ranskan viidennen tasavallan pääministerit (1958–) |
| Michel Debré (1959–1962) | Georges Pompidou (1962–1968) | Maurice Couve de Murville (1968–1969) | Jacques Chaban-Delmas (1969–1972) | Pierre Messmer (1972–1974) | Jacques Chirac (1974–1976) | Raymond Barre (1976–1981) | Pierre Mauroy (1982–1984) | Laurent Fabius (1984–1986) | Jacques Chirac (1986–1988) | Michel Rocard (1988–1991) | Édith Cresson (1991–1992) | Pierre Bérégovoy (1992–1993) | Édouard Balladur (1993–1995) | Alain Juppé (1995–1997) | Lionel Jospin (1997–2002) | Jean-Pierre Raffarin (2002–2005) | Dominique de Villepin (2005–2007) | François Fillon (17.5.2007–10.5.2012) | Jean-Marc Ayrault (15.05.2012− ) |
