Vermasjärvi

Vermasjärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa
Kunnat	Virrat
Koordinaatit	62°15′44″N, 23°38′00″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Vermasjärven valuma-alue (35.45)
Laskuoja	Makkaraoja
Järvinumero	35.452.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	124,4 m
Rantaviiva	26,313 km
Pinta-ala	3,61565 km²
Tilavuus	0,01327595 km³
Keskisyvyys	3,67 m
Suurin syvyys	14 m
Valuma-alue	90 km²
Keskivirtaama	0,8 m³/s (MQ)
Saaria	46
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Vermasjärvi on Pirkanmaalla Virroilla noin neljä kilometriä Virtain keskustaajaman länsipuolella sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön.

Maantietoa

Järven pinta-ala on 362 hehtaaria eli 3,6 neliökilometriä. Se on 5,2 kilometriä pitkä ja 4,1 kilometriä leveä. Järvellä on kolme järvenosaa. Etelässä sijaitseva järvenosa (Eteläosa? ) on yhteydessä pohjoisosiinsa kapea Kotasalmen kautta, jonka ylittää valtatien 23 pengersilta. Järvenosan pituus on 2,9 kilometriä ja leveys 1,8 kilometriä. Sen pohjoispää päättyy Pöyhölänlahteen ja eteläosa haarautuu Etelälahteen ja Kylmälahteen. Sen länsirannassa on pitkä Kallioniemi, jonka itäpuolelle jää suojaan leveäperäinen nimetön lahti. Järven kaksi muuta järvenosaa ovat Pohjoisselkä ja Viinaselkä. Pohjoisselkä on hyvin matala järvenosa ja sen pohjoisosassa näkyy pohja alle metrin syvyydessä. Matalaa osaa kutsutaan Mäntylänlahdeksi. Pohjoisselän pituus on 3,2 kilometriä ja leveys 1,0 kilometriä. Sen vedet virtaavat Viinaselälle 80 metriä leveää ja alle metrin syvää Pirttisalmea myöten. Viinaselkä on 2,4 kilometriä pitkä ja 1,7 kilometriä leveä. Sen järvenselkää jakaa keskeltä pohjoiseen työntyvä Kauraniemi, jonka länsipuolelle jää Vinttastenlahti ja jonka vastapäätä sijaitsee Linnanlahti.

Järvessä on kartan mukaan 46 saarta, joista eteläisessä järvenosassa sijaitsee 12, Pohjoisselällä 13 ja Viinaselällä 21 saarta. Huomattavan suuria saaria ovat eteläosassa sijaitsevat Ahonsaari ja Koukkarinsaari, Pohjoisselällä sijaitsevat Honkisaari, Äijänsaari ja Pyykkisaari, sekä Viinaselällä sijaitsevat Kaurasaari ja Koivusaaret.

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 13,3 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0133 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 3,7 metriä ja suurin syvyys on 14,0 metriä. Syvin kohta sijaitsee Viinaselällä Kauraniemen länsipuolella. Sama syvänne jatkuu koilliseen Linnalahteen, missä on yhdeksän metriä syvää. Vinttastenlahdella on yli kahdeksan metriä syvää. Pohjoisselällä on hyvin matalaa, vaikka sen eteläpäässä kapea syvänne. Siinä vesi on monin paikoin yli kuusi metriä ja kahdesti lähes kahdeksan metriä syvää. Pääosa järven vedestä sijaitsee sen eteläosassa, missä on laaja ja monin paikoin rantoja seuraava yli kuusimetrinen alue. Kallioniemen edustalla sijaitsee laaja yli kymmenmetrinen syvänne, jonka syvimmäksi kohdaksi on ilmoitettu yksitoista metriä.

Järven rantaviivan pituus on 26,3 kilometriä ja sen rannat ovat enimmäkseen metsämaata. Viinaselällä ja järven eteläosassa laskeutuu monin paikoin peltomaita rantaan asti. Rantojen asutus on haja-asutusta, vaikka asutus on tiheämpää Luodespohjan, Mäntylänlahden ja Rantakunnan kulmakunnissa. Rannoille on rakennettu myös 80 vapaa-ajan asuntoa . Niille tulee tiet valtatieltä 23, yhdystieltä 14371 sekä Luodespohjan ja Mäntylänlahden yhdistävältä kylätieltä.

Vedenkorkeus ja virtaamat

Järven alkuperäinen vedenpinnankorkeus on ollut noin 25–26 metriä mpy. Sitten pudotti 1800-luvun alussa toteutettu järvenlasku vedenpintaa noin metrin. Virallinen vedenpinnan keskikorkeus on ollut 1900-luvun lopulla noin 124,4 metriä, mutta keväällä 2013 valmistuneen Makkaraojan luusuan pohjapato on nostanut vedenpinnan korkeutta noin 25 senttimetriä. Nykyinen vedenpinnan keskikorkeus on siten noin 124,6 metriä. Vermasjärven vedenkorkeuksia on seurattu Kauraniemessä sijaitsevalta asteikolta vuodesta 1975 alkaen. Niitä on kirjattu muistiin epäsäännöllisesti. Mäntylänlahden vedenkorkeus on yleensä 0–10 senttimetriä korkeammalla kuin muualla järvessä. Tämä johtuu Uskalinjoen suurista virtaamaeroista sekä tämän järvenosan mataluudesta että tiheästä vesikasvillisuudesta. Kauraniemen asteikon kirjauksista on muodostettu ennen pohjapadon rakentamista seuraavat arviot: keskikorkeus (MW) 124,15 metriä mpy., keskiylivedenkorkeus (MHW) 124,80 metriä, ylivedenkorkeus (HW) 125,27 metriä, keskialivedenkorkeus (MNW) 123,92 metriä ja alivedenkorkeus (NW) 123,78 metriä. Ylivedenkorkeus on mitattu 7.5.1988 ja alivedenkorkeus 21.3.1976. Ääriarvojen vaihteluväliksi saadaan silloin 1,49 metriä.

Järven valuma-alueen eri suunnilta tulevat tulovirtaamat vaihtelevat suuresti. Soiden raivaaminen on vaikuttanut valuma-alueen eri osissa maaperän veden pidätyskykyyn. Kevättulvien jälkeen vettä tulee enää hyvin vähän ja tämä havaitaan järven vedenpinnan selvänä laskuna. Virtaamia on mitattu Makkaraojan luusuassa vuosien 1995–1997 ajan ja virtaamien teoreettiset vaihtelut on laskettu valuma-alueen ominaisuuksien perusteella. Tulosten mukaan järven keskivirtaama (MQ) on 0,8 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja keskiylivirtaama (MHQ) 5,8 m³/s. Ylivirtaama voisi nousta kerran 20 vuodessa laskennalliseen arvoon (HQ_1/20) 9,8 m³/s. Kesäisin järven virtaama voi lähes loppua, jolloin vedenpinta laskee myös alimmilleen ja silloin esimerkiksi Pohjoisselkä alkaa kasvamaan umpeen.

Luontoarvoja

Vedenlaatu

Järvialtaista eteläosa on kirkasvetisin ja Pohjoisselkä sameavetisin. Pohjoisselkä on hyvin matala ja kun siihen laskee Uskalinjoki, jonka valuma-alueella sijaitsee turvetuotantoalueita, saa järvenosan pohjoispää runsaasti ravinteita. Tämä näkyy kasvuston rehevyytenä ja suurena vesieliöstön perustuotantona. Veden näkösyvyys on Pohjoisselällä ollut keskimäärin 0,9 metriä ja Viinaselällä 1,1 metriä. Vesi virtaa Pohjoisselältä Viinaselälle, mikä selittää osittain näkösyvyydem saman suuruiset lukemat. Eteläosassa näkösyvyys on 2,1 metriä.

Järvellä on tehty vuodesta 1967 asti vedenlaadun mittauksia. Näytteitä on analysoitu yli 200 kertaa. Eteläosassa on otettu näytteitä vuosina 1979–1996. Kallioniemen syvänteessä, missä on noin 10 metriä syvää, kokonaisforsforipitoisuudet ovat olleet alusvedessä keskimäärin 27,6 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l) ja päällysvedessä 19,7 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet vastaavasti 559 µg/l ja 488 µg/l. Veden perustuotanto ja kemiallinen hapenkulutus ovat rasittaneet veden happipitoisuuksia täällä vain lievästi. Päällysveden hapen kylläisyyspronsentit ovat olleet keskimäärin 83 %. Ylikylläisyyttä on esiintynyt kerran ja alle 70 % vain kolmesti. Alusvedessä kylläisyysaste alenee voimakkaasti, mutta happikatoa on esiintynyt vain joskus. Alusvedessä hapen kylläisyys kuitenkin vaihtelee suuresti. Tulosten perusteella eteläosan vedenlaatu on parempaa kuin muissa järvenosissa.

Pohjoisselän vedenlaatua on mitattu Äijänsaaren luoteispuolen syvänteen kohdalta ja Kotasalmen pohjoispuolelta. Äijänsaaren fosforipitoisuudet ovat olleet pintavedessä keskimäärin 78 µg/l ja alusvedessä 198 µg/l. Suuret tuloserot selittyvät voimakkaasta sisäisestä kuormituksesta eli siitä, että järven pohjaan menneinä vuosina laskeutuneet ravinteet kumpuavat takaisin veteen kuormittamaan järveä. Sisäinen kuormitus käynnistyy yleensä silloin, kun veden happipitoisuus laskee lähelle nollaa. Näin voi käydä suomalaisissa järvissä loppukesäisin ja -talvisin. Pohjoisselällä voi hapeton kerros ulottua pohjasta alkaen 3–5 metrin syvyyteen asti minkä lisäksi Pohjoisselällä on muutenkin vakavia happitalouden ongelmia. Sisäinen kuormitus on nostanut fosforipitoisuudet hetkittäin jopa yli 400 µg/l asti. Järvenosan typpipitoisuudet ovat kokonaistypen osalta olleet päällysvedessä keskimäärin 959 µg/l ja alusvedessä 1 465 µg/l.

Viinaselän mittaukset noudattelevat hieman laimennettuina Pohjoisselän tuloksia. Kun tilanne Pohjoisselällä äityy hurjaksi, seuraa Viinaselkä sen perässä. Tämä on seuraus veden läpivirtauksesta, kun vesi virtaa kohti Makkaraojan luusuaa. Koska eteläosan fosforipitoisuudet ylittävät usein rehevöityneiden järvien alarajoja ja koska ne ovat lisäksi muualla järvessä alarajoja reippaasti suurempia, voidaan järven tilaa kutsua rehevöityneeksi tai jopa ylirehevöityneeksi.

Lintujärvi

Mäntylänlahden rannat muodostavat noin 10 hehtaarin kokoisen kosteikon, missä pesii yli 50 lintulajia. Pesimälajistoon kuuluvat nokikana, punasotka, lapasorsa, pikkulokki, kurki ja laulujoutsen. Alueella pesii ja oleskelee muitakin vesilintuja ja kahlaajia sekä kymmenisen petolintulajia. Kevätmuuton yhteydessä lintulajisto on suurimmillaan, kun läpimuuttajat levähtävät koskeikolla. Runsaslukuisia linturyhmiä ovat silloin sorsat, kahlaajat ja joutsenet. Kesäiltaisin järvellä kuulee luhtahuitin, ruisrääkkän, satakielen ja erilaisten kerttusten laulua. Lahden itärannassa sijaitsee lintutorni.

Kalastus

Järvellä harrastetaan virkistys- ja kotitarvekalastusta. Se kalastoon kuuluvat ahven, hauki, kiiski, kuha, lahna, made, siika, sulkava, särki ja säyne . Järveen on istutettu ainakin kuhaa ja siikaa.

Vuonna 2004 oli kokonaissaalis 3 100 kilogrammaa, mikä tekee 5,9 kilogrammaa hehtaarille. Hehtaarisaalis on vaihdellut 4,5–13,5 kilogrammaa hehtaarilta vuosien 1992, 1995, 1998 ja 2001 tarkkailuissa. Saalismäärät ovat laskeneet lievästi 1990-luvulta alkaen. Rapuruttoa esiintyi 1980-luvulla ja se vei valtaosan rapukannasta. Kanta on alkanut taas elpyä, vaikka se onkin vähäinen. Se on kuitenkin alkuperäinen eikä tiedossa ole täpläravun istutuksia.

Järven kunnostushankkeita

Järvenlasku

Järvellä suoritettiin jo 1800-luvun alussa järvenlasku perkaamalla Makkaraojan Makkarakoskea syvemmäksi. Perkauksen seurauksena järven vedenpinta laski noin metrin ja tästä on muistona maastossa esiintyvät ja varjostuskartoissakin näkyvät rantapenkereet. Vedenpinnanlasku paljasti paikoin laajojakin alueita ja maadutti joitakin saaria. Vesijättömaista saatiin ainakin niittyjä, joilla tuettiin karjankasvatusta. Pohjoisselällä järvenlasku käynnisti hiljalleen pahenevan rehevöitymiskehityksen, jota vedenkorkeuden vuodenaikojen mukaan tapahtuneet vedenpinnan korkeusvaihtelut ovat pahentaneet edelleen. Rehevöitymisen merkkejä havaittiin heti 1960-luvulta alkaen, kun vedenlaatua alettiin seuraamaan. Myös pohjoiset turvetuotantoalueet ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Vielä 1950-luvulla Mäntylänlahdella voitiin soutaa, mutta nykyään se on mahdollista vain kevättulvien aikaan.

Kunnostustoimet

Järven ongelmina pidetään heikkoa vedenlaatua ja matalat kesävedenkorkeudet, mutta kevättulvat eivät ole olleet vaivaksi. Molempiin ongelmiin on yritetty vaikuttaa Makkaraojan luusuaan keväällä 2013 rakennetulla pohjapadolla. Se nosti keskivedenkorkeutta 25 senttimetrillä. Tavoitteena on korottaa vedenkorkeutta lopulta 50 senttimetriä.

Mäntylänlahdella on tiheää kasvustoa rikottu ruoppaamalla järven kasvillisuuteen allikoita ja kanavia. Niissä on vesilinnuilla tilaa liikkua uimalla.

Vesistösuhteet

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alueen (35.4) Vermasjärven valuma-alueella (35.45), jonka Vermasjärven alueeseen (35.452) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 124,4 metriä mpy., mutta sitä on vuonna 2013 nostettu hieman korkeammaksi (katso ylempää).

Järvi on vesireittinsä latva-alueen pääjärvi, joka saa pääosan vedestään Mäntylänlahteen laskevasta Uskalinjoesta, joka on Uskalinjoen valuma-alueen (55 hehtaaria, 35.453) laskujoki. Alle puolet valumasta tulee järveen laskevista metsä- ja suo-ojista (yhteensä 35 hehtaaria, ha). Vermasjärven omalla alueella on kuusi yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Ne ovat Valkeajärvi (20 ha) ja Navettalahti (4 ha), jotka laskevat järven eteläosaan, Kourajärvi (5 ha) ja Vehkajärvi (3 ha), jotka laskevat Pohjoisselkään, sekä Alainen Raiskinlampi (3 ha) ja Yläinen Raiskinlampi (2 ha), jotka laskevat Viinaselän etelärantaan.

Järven laskujoki on Makkaraoja, joka laskee Vähä-Vermaksen kautta Marttisenalaiseen ja siitä eteenpäin Vaskiveteen ja Visuveteen. Laskujoella on pituutta alle kolme kilometriä ja siinä on pudotusta yli 28 metriä Mattisenalaiseen.

Aiheesta muualla

• Pirkanmaan liitto: Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan (turvetuotanto) vesistöselvitys: humus- ja kiintoainekuormitus ja vesistövaikutukset 9.5.2011 (Arkistoitu – Internet Archive), FCG Finnish Consulting Group Oy

Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4)