Vehnä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Triticum aestivum)
9 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 22. elokuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vehnä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Vehnät Triticum
Laji: aestivum
Kaksiosainen nimi

Triticum aestivum
L.

Katso myös

  Vehnä Wikispeciesissä
  Vehnä Commonsissa

Vehnä eli leipävehnä (Triticum aestivum) on vehnien sukuun kuuluva itsepölytteinen eli kleistogaami suosittu viljalaji.

Vehnänjyvistä tehdään jauhamalla ja seulomalla erilaisia tuotteita: valkoista ydinjauhoa, hiivaleipäjauhoa, valkaisematonta grahamjauhoa mannasuurimoita, kuskusta sekä puurohiutaleita ja vehnäleseitä[1].

Vehnäjauhoista leivotaan muun muassa leipää, makeita leivonnaisia, pizzapohjia ja piirakoita. Siitä valmistetaan myös pastaa.

Vehnänviljelyn historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leipävehnän lähisukulaisia ovat yksijyvävehnä (Triticum monococcum) ja emmervehnä (Triticum turgidum), jotka ovat maailman vanhimpia viljelyskasveja. Molempien villimuotoja kasvaa Lähi-idässä, missä niitä alettiin viljellä jo 10 000 vuotta sitten.[2][3]

Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, leipävehnä (Triticum aestivum), on ilmeisesti syntynyt emmervehnän ja Kaspianmeren ympäristössä sekä Keski-Aasiassa luonnonvaraisena kasvavan heinälajin Aegilops squarrosa risteytymänä.[3] Arkeologisten todisteiden mukaan sitä on viljelty ainakin jo kuudennella vuosituhannella eaa.[3][1] Antiikin Roomassa leipä oli perusravintoa ja aikuinen mies söi kilon vehnäleipää päivässä.[4]

Lounais-Suomessa vehnää on viljelty jonkin verran jo vuosisatoja, mutta sen viljely yleistyi Suomessa vasta 1900-luvulla.[5] Sotien jälkeen vehnä alkoi syrjäyttää ohran ja rukiin asemaa.[6]

Vehnänviljely nykyisin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehnä on riisin ja maissin ohella yksi maailman kolmesta eniten viljellystä viljalajista, ja vuosittain sitä tuotetaan maailmassa noin 600 miljoonaa tonnia. Se on eniten viljelty viljalaji lauhkeassa vyöhykkeessä, kuten suuressa osassa Eurooppaa, Yhdysvaltojen pohjoisosissa, Kanadassa, Pohjois-Kiinassa ja myös eteläisellä pallonpuoliskolla esimerkiksi Argentiinassa. FAO:n tilastoissa vuosilta 2002–2004 vehnä oli maailman selvästi laajimmalla alalla (yli 200 miljoonaa hehtaaria) viljelty viljalaji.[7]

Suomessa viljellään kahdentyyppisiä vehnälajikkeita, syysvehniä ja kevätvehniä. Syysvehnät kylvetään syksyllä ja ne talvehtivat oraana. Kevätvehnät kylvetään vasta keväällä. Vuonna 2019 syysvehnän viljelyala Suomessa oli 39 501 hehtaaria ja kevätvehnän 166 110 hehtaaria.[8] Vuonna 2019 sadot olivat syysvehnällä 222,3 miljoonaa kiloa ja kevätvehnällä 679,3 miljoonaa kiloa.[9] Vuotuinen vehnäsato oli vuonna 2019 noin 902 miljoonaa kiloa.[10] Suomessa vehnän viljely rajoittuu pääasiassa maan lounaisosiin, koska vehnä tarvitsee pidemmän kasvukauden kuin ohra ja kaura ja on myös maaperän suhteen vaativa kasvatettava.[11] Syysvehnän pohjoisraja on Etelä-Suomessa, kevätvehnää viljellään suotuisilla paikoilla Oulun läänin korkeudelle asti.[12]

Ravintosisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energiaravintoaineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoisissa vehnäjauhoissa on sataa grammaa kohden 1 408 kJ (336 kcal) energiaa. Hiilihydraatteja on 70 %, rasvaa 1,2 % ja proteiineja 10,2 %.[13]

Suojaravintoaineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehnästä valmistetun elintarvikkeen suojaravintoaineiden määrä riippuu siitä, mitä jyvän osia tuotteeseen on käytetty. Vehnän ydinosa sisältää B-ryhmän vitamiineja, erityisesti riboflaviinia, niasiinia ja pantoteenihappoa. Täysjyvävehnä sisältää kuitenkin enemmän kivennäisaineita kuin valkoinen vehnäjauho, johin käytetään pelkästään jyvän ydinosaa.[14]

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa väestöstä saa vehnästä oireita. Vehnäintoleranssi voidaan diagnosoida veren transglutaminaasin, vehnänalkioagglutiinin, gliadiinin, gluteiinin ja gluteiiniin liittymättömän vehnäproteiinien IgG- ja IgA- paneeleiden perusteella.[15]

Valkoisen eli puhdistetun vehnän runsaan nauttimisen on havaittu olevan terveydelle haitallista. Esimerkiksi vuonna 2021 julkaistun lähes 150 000 osanottajan väestötutkimuksessa havaittiin, että päivittäin yli 350 grammaa valkoisesta vehnästä valmistettuja tuotteita nauttivilla oli 27 prosenttia suurempi kokonaiskuolleisuus ja 33 prosenttia enemmän sydän ja verisuonisairauksiin liittyviä tapahtumia kuin alle 50 grammaa päivässä nauttivilla. Valkoisen vehnän runsas nauttiminen lisäsi myös koholla olevan verenpaineen riskiä. Täysjyvävehnän määrillä ei kuitenkaan havaittu olevan merkittävää yhteyttä edellä mainittuihin terveysongelmiin. Tutkimus oli poikkeuksellisen huolellisesti laadittu, koska siinä otettiin huomioon myös osanottajien koulutus, tulotaso, vyötärönympärys, painoindeksi, muu ruokavalio, tupakointi, alkoholin käyttö, liikunnan määrä ja sairaudet.[16]

Yhdysvaltalainen sydänlääkäri William Davis kirjoitti vuonna 2014 julkaistussa Eroon vehnästä -kirjassaan, että vehnän syönti aiheuttaisi lihavuutta, diabetesta, keliakiaa ja monia muita sairauksia. Muun muassa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on kritisoinut kirjassa esitettyä näkemystä siitä, että täysjyvävehnä olisi yhtä epäterveellistä kuin valkaistu vehnä.[17][18]

Vehnäaltistukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehnään liittyvät altistukset voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään[19]:

Vehnä ei sovi keliakiaa sairastaville sisältämänsä gluteenin eli viljan valkuaisen takia. Gluteeni tuhoaa keliaakikon suolinukkaa, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä.[20] Gluteeniherkät eli gluteeni-intoleranssista kärsivät ihmiset saavat gluteenista vatsaoireita, mutta heidän suolinukkansa ei vaurioidu. Gluteeniherkkyys on paljon yleisempää kuin keliakia, siitä kärsii eri maissa arviolta 10–30 prosenttia väestöstä. Oireiltaan gluteeniherkkyys on lähellä ärtyvän suolen oireyhtymää, ja niin kutsuttu FODMAP-ruokavalio helpottaa oireita. Altistuksista harvinaisin on vehnäallergia. Vehnäallergia ei ole gluteeniallergiaa, eikä siihen liity suolinukan madaltumista. Oireet ovat tyypillisiä allergisia oireita suolistossa ja iholla.[20]

Myös vähähiilihydraattista dieettiä noudattavat välttelevät vehnän käyttöä.lähde?

Vehnän tuholaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Vehnä (Triticum aestivum) Leipätiedotus. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.10.2015.
  2. ↑ Araus, José Luis et al.: Estimated wheat yields during the emergence of agriculture based on the carbon isotope discrimination of grains Journal of archaeological science. 2001. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Rousi, Arne: Auringonkukasta viiniköynnökseen: ravintokasvit, s. 64–77. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4
  4. ↑ Smith, Doug: Buying Power of Ancient Coins forumancientcoins.com. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
  5. ↑ T. Korhonen: Peltokasvit ja peltoalan kasvu Peltoviljely. Helsingin yliopisto, kansatiede.
  6. ↑ Eeva Pitkälä: Gluteenilla on kahdet kasvot. Kemia-lehti, 2/2017.
  7. ↑ Cereal Statistics Gramene.
  8. ↑ Vuoden 2019 kasvilajit lajikkeittain ja viljelypinta-aloittain Ruokavirasto. 18.7.2019. Arkistoitu 22.6.2020. Viitattu 21.6.2020.
  9. ↑ Viljelykasvien sato vuonna 2019 Luonnonvarakeskus – Luke. 17.3.2020. Arkistoitu 21.6.2020. Viitattu 21.6.2020.
  10. ↑ Satotilasto – Sato ja viljasadon laatu 2019 Luonnonvarakeskus – Luke. 17.3.2020. Viitattu 21.6.2020.
  11. ↑ Suomalaisia viljakasveja Ruokatieto. Viitattu 21.6.2020.
  12. ↑ Soveri & Ulvinen & Kalliola: Viljakasvien pohjoisrajat helsinki.fi. 1956.
  13. ↑ Jauho, vehnäjauho, puolikarkea Fineli. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 19.9.2015.
  14. ↑ Viljavalmisteet Avoin yliopisto.
  15. ↑ Steven R Gundry: Abstract P219: The Vast Majority of People Who Eat “Gluten Free” for IBS, Celiac, or Autoimmune Disease Have Markers of Leaky Gut That Resolve When “Gluten Free” Foods Containing Lectins, Like Corn, Other Grains, Beans, and Nightshades are Removed From Their Diet. Circulation, 3.3.2020, 141. vsk, nro Suppl_1. doi:10.1161/circ.141.suppl_1.P219 ISSN 0009-7322 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  16. ↑ Sumathi Swaminathan, Mahshid Dehghan, John Michael Raj, Tinku Thomas, Sumathy Rangarajan, David Jenkins: Associations of cereal grains intake with cardiovascular disease and mortality across 21 countries in Prospective Urban and Rural Epidemiology study: prospective cohort study. BMJ, 3.2.2021, nro 372. PubMed:33536317 doi:10.1136/bmj.m4948 ISSN 1756-1833 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  17. ↑ Kallionpää, Katri: Amerikkalaislääkäri tyrmää vehnän – suomalaistutkija kummastelee väitteitä Helsingin Sanomat. 28.1.2014. Viitattu 11.10.2015.
  18. ↑ Vehnästä tehty syntipukki moniin sairauksiin 31.1.2014. Turun Sanomat. Arkistoitu 22.9.2017. Viitattu 19.9.2015.
  19. ↑ Sontag-Strohm, Tuula: Ruisleivästäkö gluteenitonta? Kaura ja härkäpapu Mikä tekee gluteenista keliaakikoille haitallista? Voisiko gluteenin hajottaa niin että se ei enää aiheuttaisi keliakiaa? Kaura ja härkäpapu: uutta tietotaitoa tuotekehitykseen Helsingin yliopisto. 10.5.2017. Arkistoitu 2.11.2019. Viitattu 21.6.2020.
  20. ↑ a b Keliakia, gluteeniherkkyys vai vehnäallergia? Lääkäri selittää erot Studio55.fi. 23.3.2015. Viitattu 30.7.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vehnä&oldid=22699377”