Toivo Koljonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toivo Koljonen
Syntynyt 12. joulukuuta 1910
Lahti
Kuollut 21. lokakuuta 1943 (32 vuotta)
Kärsämäen ampumarata, Maaria
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Tuomio kuolemantuomio
Uhrit 6

Toivo Harald Koljonen (12. joulukuuta 1910 Lahti[1]21. lokakuuta 1943 Maaria[2]) oli Huittisten varavankilasta karannut vanki, joka maaliskuussa 1943 surmasi Huittisten Karhiniemen kylässä viisihenkisen Hakasen perheen ja naapurissa asuneen Anna Maria Mäkisen.[3] Koljonen on viimeinen siviilioikeuden kuolemaan tuomitsema ja teloitettu henkilö Suomessa. Edellinen siviilioikeuden antama kuolemantuomio oli pantu täytäntöön vuonna 1825.[4] Koljosesta on käytetty myös nimitystä "Kirves-Koljonen".

Nuoruudessaan Koljonen oli elättänyt itsensä sekalaisilla töillä Etelä-Suomea kierrellen ja tänä aikana hän oli tehnyt useita pieniä rikoksia. 1930-luvun lopulla Koljonen solmi erään kotiapulaisen kanssa lyhytaikaiseksi jääneen avioliiton, josta syntyi kaksi lasta. Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Koljosen vuonna 1941 useista varkauksista neljäksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.

Pako ja veriteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surmattujen hautajaiset 4. huhtikuuta 1943.

Koljonen aloitti saamansa rangaistuksen kärsimisen Riihimäen keskusvankilassa, josta hänet siirrettiin syyskuussa 1942 Huittisten varavankilaan. Ennen pitkää Koljonen alkoi suunnitella pakoa ja onnistui lopulta karkaamaan vankilan metsätyömaalta saatuaan avukseen kaksi juuri vapautumassa ollutta vankitoveriaan.[5]

Kaksi päivää paon jälkeen hän tunkeutui varhain aamulla nälissään ja viluisena Karhiniemessä sijainneeseen Hakasen taloon. Sen isäntä oli edellisenä iltana ajanut yösijaa pyytämään tulleen Koljosen pakosalle. Kirveellä varustautuneena hän meni talon keittiöön ja otti orresta leipiä, kun huoneeseen saapunut isäntä Kalle Hakanen yllätti Koljosen. Koljonen surmasi Hakasen sekä lyhyen kamppailun jälkeen myös perheen emännän Anna Hakasen. Seuraavaksi Koljonen hyökkäsi navetassa työskennelleen perheen tyttären Anna Hakasen kimppuun tappaen myös hänet. Taloon palattuaan Koljonen löi kirveellä hengiltä vielä vuoteissaan itkeneet 6- ja 11-vuotiaat lapset. Koljosen poistuessa talosta häntä vastaan tuli ulko-ovella naapuritalosta paikalle saapunut Anna Mäkinen, jonka Koljonen niin ikään surmasi kirveellään.[4] Hakasen perheestä jäi henkiin ainoastaan sodassa ollut vanhin poika. Hänet vapautettiin rintamapalveluksesta. Tapauksen herättämää kohua kuvasi, että surmatyön uhrien hautajaisiin osallistui noin 4 000 ihmistä eri puolilta Suomea, suurimmaksi osaksi Hakasen perheelle tuntemattomia.[6]

Surmatyön jälkeen Koljonen pakeni paikalta varastamallaan polkupyörällä Vammalan kautta Tampereelle ja edelleen erään siellä tapaamansa miehen kanssa Valkeakoskelle. Koljosen pakomatka, jonka aikana hän oli alkanut katua tekoaan katkerasti, oli kestänyt jo lähes kaksi viikkoa, kunnes erästä sotilaskarkuria etsinyt poliisin ja suojeluskuntalaisten partio pidätti Koljosen Sääksmäellä tavattuaan hänet täysin sattumalta eräästä mökistä.[7]

Tuomio ja teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljonen tuomittiin Huittisten käräjillä 19. huhtikuuta 1943 rikoksen uusijana tehdystä karkaamisesta vuodeksi vankeuteen, törkeästä varkaudesta vuodeksi kuritushuoneeseen sekä kuudesta murhasta, joista kaksi oli tehty samalla teolla ryöstöntapaisen varkauden ja säännöstelymääräysten rikkomisen kanssa, kustakin kuolemaan (voimassa ollut sotatila mahdollisti kuolemanrangaistuksen) ja menettämään kansalaisluottamuksensa ainiaaksi. Lisäksi Koljonen määrättiin maksamaan erilaisia korvauksia 22 000 markkaa. Koljosen katsottiin toimineen täydessä ymmärryksessä. Käräjäistunto kesti peräti 12 tuntia.[7] Oikeuden päätöksessä surmatyötä pidettiin erityisen raakana ja julmana sen tekotavan ja uhrien määrän vuoksi ja siksi, että uhreista kaksi oli lapsia. Tuomion ankaruuteen vaikutti osaltaan myös teon paikkakunnalla aiheuttama kiihtynyt mieliala.[6] Oikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksesta Koljosen anomuksen pääsystä mielentilatutkimukseen. Hovioikeus ja korkein oikeus eivät muuttaneet tuomiota.[8] Turunmaan suojeluskuntapiiri määrättiin panemaan kuolemanrangaistus täytäntöön.[9] Koljosen pakoa avustaneet kaksi vankia, joilla ei ollut ollut mitään osuutta surmatyöhön, tuomittiin seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen.[7]

Koljonen ammuttiin lokakuussa 1943 nykyisin Turun kaupunkiin kuuluvassa Maarian kunnassa sijainneella Kärsämäen ampumaradalla. Teloituksen suoritti Turunmaan suojeluskuntapiirin teloituskomppania.[4] Eräiden tietojen mukaan samalla ammuttiin myös puna-armeijan desantteja.[9]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 ilmeistyi historiantutkija Teemu Keskisarjan kirjoittama Koljosesta kertova kirja Kirves – Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskisarja, Teemu. Kirves : Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, Siltala, 2015 ISBN 978-952-234-324-6
  • Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana Oikeustieteen väitöskirja; Helsinki, Suomalainen lakimiesyhdistys, 1999. ISBN 9518551766
  • Heiman, O. (toim.): Pohjolan poliisi kertoo 1974 Pohjolan Poliisin Urheiluliitto, 1974.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keskisarja 2015, s. 11.
  2. a b Leppänen, Veli-Pekka: Historioitsija Teemu Keskisarja otti selvää kirvesmurhaajasta: Toivo Koljonen oli viimeinen siviilirikoksesta kuolemaan tuomittu Suomessa. Helsingin Sanomat, 17.9.2015. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.9.2015.
  3. SukuForum : Koljosen tappamat Hakaset
  4. a b c Juntti, Pekka: "Viimeinen kuolemaantuomittu", Satakunnan Kansa 19.4.2014, s. B6–11. Viitattu 20.4.2014.
  5. Poliisi kertoo 1974, s. 410−412.
  6. a b Lindstedt 1999, s. 528.
  7. a b c Poliisi kertoo 1974, s. 422.
  8. Lindstedt 1999, s. 275.
  9. a b Lindstedt 1999, s. 403 ja 412.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]