Ero sivun ”Uuno Turhapuro (elokuva)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 12: Rivi 12:
| leikkaaja = [[Taina Kanth]]
| leikkaaja = [[Taina Kanth]]
| lavastaja = [[Arto Rautvuori]]
| lavastaja = [[Arto Rautvuori]]
| pääosat = [[Vesa-Matti Loiri]]<br />[[Marjatta Raita]]<br />[[Spede Pasanen]]<br /> [[Simo Salminen]]
| pääosat = [[Vesa-Matti Loiri]]<br />[[Marjatta Raita]]<br />[[Spede Pasanen]]<br />[[Juhani Kumpulainen]]<br />[[Simo Salminen]]<br />[[Leila Itkonen]]
| maa = {{Suomi}}
| maa = {{Suomi}}
| tuotantoyhtiö = [[Spede-Yhtiöt|Filmituotanto Spede Pasanen Oy]]
| tuotantoyhtiö = [[Spede-Yhtiöt|Filmituotanto Spede Pasanen Oy]]

Versio 2. elokuuta 2017 kello 17.58

Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Kuvitteellisesta henkilöstä katso Uuno Turhapuro.
Uuno Turhapuro
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Spede Pasanen
Tuottaja Spede Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Antero Takala
Kari Sohlberg
Leikkaaja Taina Kanth
Lavastaja Arto Rautvuori
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Spede Pasanen
Juhani Kumpulainen
Simo Salminen
Leila Itkonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Levittäjä Finnkino
Ensi-ilta 24. elokuuta 1973
Kesto 87 min
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 600 000 mk
Katsojat 613 409
Seuraaja Professori Uuno D. G. Turhapuro
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Uuno Turhapuro on vuonna 1973 valmistunut ensimmäinen Uuno Turhapuro -elokuva. Se keräsi elokuvateattereihin 613 409 katsojaa ja on näin toiseksi katsotuin Turhapuro-elokuva. Samalla elokuva on vuoden 1973 ja koko 1970-luvun kotimaisista elokuvista toiseksi katsotuin. Alkujaan oli tarkoituksena tehdä vain yksi ainoa Uuno Turhapuro -elokuva, mutta ensimmäisen elokuvan menestyksestä johtuen elokuvia tehtiin kaikkiaan 20, joista viimeisimpänä Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004).

Elokuvan alkuteksteihin on jäänyt näyttelijä Aarno Sulkasen nimi, vaikka hänen roolinsa on leikattu lopullisesta versiosta kokonaan pois. Myös Pentti Siimeksellä oli elokuvassa kohtaus, joka kuitenkin leikattiin pois.

Spede Pasanen käytti elokuvan kuvausten toteuttamisessa ensimmäistä kertaa hyväkseen edullista videotekniikkaa. Elokuvan studiokohtaukset on kuvattu mustavalkoisena kuvanauhalle, josta ne kopioitiin elokuvafilmille Lontoossa leikkausta ja elokuvateatteriesitystä varten.[1][2]

Kappale, jota Uuno elokuvassa soittaa viululla, on Pablo de Sarasaten Mustalaislauluja.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Uuno rakentaa viulun tee-se-itse-menetelmällä ja opettelee soittamaan kirjeopiston kautta. Viulistin suosio on suuri ja keikkoja tilataan, mutta samalla kuluu vapaa-aikaa. Niinpä Uuno päättää lopulta taas alkaa nauttia normaalista laiskasta elämästään.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

 Vesa-Matti Loiri  Uuno Turhapuro  
 Marjatta Raita  Elisabeth Turhapuro  
 Spede Pasanen  Härski-Hartikainen  
 Juhani Kumpulainen  Kotkala-Hammaslärvänen  
 Simo Salminen   Lettunen  
 Leila Itkonen  rouva Kotkala-Hammaslärvänen  
 Mirjam Himberg  rouva Välivija  
 Anna-Liisa Ruotsi  huvilanaapuri  
 Rauni Ikäheimo  levyliikkeen omistaja  
 Tiia Louste  levyliikkeen myyjä  
 Jukka Virtanen  Kalevi Ketanen  
 Titta Jokinen  raitiovaunun rahastaja  
 Ere Kokkonen  pappi  
 Hellevi Härkönen  asiakas maitokaupassa  
 Kaarina Tuunanen  asiakas maitokaupassa  
 Nipa Niemi  lääkäri  
 Eeva-Liisa Haimelin  baarin myyjä  
 Ari Laine  kuuluttaja  
 Antti Einiö  tv-ohjelman juontaja  
 Pirjo Honkasalo  nainen raitiovaunussa  
 Mona Loiri  koira sylissään raitiovaunussa istuva nainen  
 Jorma Kairavuo  kameramies  
 Seppo Kohvakka  kameramies  
 Eero Lietola  kameramies  
 Klaus Relander  kameramies  
 Mari Alakoski  Uunolle kukkia tuova tyttö  

TV-esitykset

[3]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
1.5.1978 YLE TV1 1 587 000
31.12.1990 Kolmoskanava 437 000
29.12.1997 MTV3 188 000
21.9.2013 MTV3
3.1.2015 MTV3
12.9.2015 MTV3 196 000
20.1.2017 MTV3

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo Uunon perusidean olevan tässä ensimmäisessä elokuvassa tuoreimmillaan. Hän antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[4]

Lähteet

  1. Aitio, Tommi: Spede Pertti Pasasen elämä, s. 171. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002. ISBN 951-31-2531-9.
  2. http://www.elonet.fi/title/ek2ix0/muut
  3. http://www.elonet.fi/fi/elokuva/117828
  4. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.