Antero Takala
| Antero Takala | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. kesäkuuta 1939 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | elokuvaaja |
Antero Takala (s. 7. kesäkuuta 1939 Helsinki)[1] on suomalainen valokuvaaja ja Yleisradion entinen tv-kuvaaja.[2] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1997.[1]
Takala asui 1950-luvulla Kouvolassa ja aloitti valokuvauksen paikallisessa kameraseurassa.[3] Vuonna 1960 hän aloitti Yleisradiossa kameramiehenä. Takala jäi eläkkeelle Ylen pääkuvaajan tehtävästä vuonna 2002.[4] Hän on toiminut freelance-valokuvaajana vuodesta 1960.[1]
Vuonna 1972 Takala toteutti televisiolle videoteoksen Romeo ja Julia, joka pohjautui kokonaan valokuviin. Balettiesityksestä otetut mustavalkoiset valokuvat kuvattiin videolle ja videokuva väritettiin tarkoitusta varten rakennetulla elektronisella efektilaitteella. Teknisin keinoin pysähtyneeseen kuvaan saatiin aikaan tanssin liike. Teoksen taustalla soi elektroakustinen musiikki. Vuonna 1974 Takalan Romeosta ja Juliasta tuli ensimmäinen videotaideteos, joka oli esillä suomalaisessa taidegalleriassa.[5]
Suomen toinen videotaideteos, Takalan Piha (1980), jatkoi teknisesti samaa linjaa. Kehittyneemmän tekniikan avulla kuvaan voitiin luoda herkempiä värisävyjä. Piha pohjautui Bo Carpelanin samannimiseen teokseen, joka kertoi 1930-luvun Helsingin Kruununhaan takapihoista ja niiden ihmisistä. Videokuvan pohjaksi Takala kuvasi mustavalkokuvia muun muassa omasta tyttärestään pojan vaatteisiin puettuna.[5] Molemmat teokset kuuluvat Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin.[4]
Viimeisinä Yle-vuosinaan Takala koosti kahdelle DVD-levylle tallennetun historiikin 40 vuotta TV-kuvauksen historiaa (TV-tuotantopalvelut, 2001).
Takalan valokuvat ovat klassisia mustavalkoisia valokuvia. Hän kuvaa filmille ja tekee kuvista hopeagelatiinivedokset, jotka digitoidaan. Digitoiduista kuvista tulostetaan näyttelyihin mustesuihkuvedokset.[2]
Takalan mukaan hänen valokuvansa eivät ole luontokuvia eivätkä dokumenttikuvia vaan fiktiota. "Vaikka aiheena on luonto, kuvat kertovat aika paljon minusta itsestäni."[3] Takalan kuvista vuosilta 1960–2010 on koottu retrospektiivinen näyttely, joka oli esillä valokuvataiteen museossa keväällä 2010. Lisäksi kuvista on julkaistu kirja Mindscape – Mielenmaisema (Musta taide, 2010).[2]
Takala asuu Helsingin Katajanokalla.[6] Hän on Suomen Elokuvaajien Yhdistyksen jäsen.[7]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- valokuvataiteen valtionpalkinto 1967 ja 1973
- valtion taiteilija-apurahat: ½-vuotinen 1972, 1-vuotinen 1978 ja 3-vuotinen 1984–1986[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Antero Takalan CV Kuvataiteilijamatrikkeli. 30.5.2011. Suomen Taiteilijaseura. Viitattu 11.9.2015.
- ↑ a b c Anu Uimonen,: Pimeä valo piirtää mustan maiseman. Helsingin Sanomat, 28.1.2010, s. C4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Annamari Haimi,: Lyskan poika palasi juurilleen (Arkistoitu sivu) Kouvolan Sanomat. 21.2.2008. Arkistoitu 20.10.2008. Viitattu 11.9.2015.
- ↑ a b Antero Takala: Mindscapes 1960–2010 Valokuvataiteen museo. Viitattu 11.9.2015.
- ↑ a b Antero Takala: Romeo ja Julia (1972) ja Piha Valokuvataiteen museo. Viitattu 11.9.2015. (Arkistolinkki)
- ↑ Katajanokkalaiset pelkäävät räjäytysten vaurioittavan talojaan, Helsingin Sanomat
- ↑ Members Finnish Society of Cinematographers. Viitattu 11.9.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antero Takala, Näin työskentelen(Arkistolinkki)
- Antero Takala: Romeo ja Julia (1972) ja Piha (1980) (Arkistolinkki)
- Antero Takala taiteilijamatrikkelissa
- Takala, Antero: Maisemasta mielenmaisemaan : elämäni kameran takana. Helsinki : Sémiosquare, 2016. ISBN 978-951-97491-6-7.
| ||||||||||||||
