Tämä on suositeltu artikkeli.

Antikythera

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. kesäkuuta 2010 kello 19.34 käyttäjän Roquai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antikythera
Αντικύθηρα
Antikytheran pääkaupunki Potamós yöllä. Satamassa autolautta.
Antikytheran pääkaupunki Potamós yöllä. Satamassa autolautta.
Antikytheran sijainti Kreikassa.
Maantiede
Sijainti 35°52′N, 23°18′E
Saariryhmä Jooniansaaret
Merialue Välimeri
Pinta-ala 20,43 km²
Korkein kohta 378[1]
Valtio
Valtio Kreikka
Kunta Antikythera
Väestö
Väkiluku 44 (2001)[2]
Kielet Kreikka

Antikythera (kreik. Αντικύθηρα, [ˌɑndiˈkiθirɑ], myös Antikithira, Antikythira, Andikythira) on Kreikan saari ja kaupunkikunta (kreik. κοινότητα, kinótita) Välimeressä. Saaren pinta-ala on 20,43 neliökilometriä, ja asukkaita siellä on 44 (2001). Pääosa saaren asukkaista on vanhuksia.[3] Kesäaikana väkiluku kasvaa yli viidensadan.[4]

Kreetalta saapuneet asukkaat asuttivat saaren myöhäisellä neoliittisella kaudella ja varhaispronssikaudella, mutta minolaiskauden ja 300-luvun eaa. lopun välillä sieltä ei ole löydetty merkkejä asutuksesta. Myöhemmin saarta ovat vuorollaan hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, arabimerirosvot, venetsialaiset, britit ja ranskalaiset. Osaksi Kreikkaa saari liitettiin vuonna 1864. Italia miehitti Antikytheran toisen maailmansodan aikana, ja vuosina 1943–1944[5] saari oli Saksan hallussa. Nykyisin saaren väkiluku on laskussa, vaikka infrastruktuuria on kehitetty.[5][6][3]

Etymologia

Saarella on aikojen saatossa ollut useita nimiä. Antiikin aikana saari tunnettiin nimellä Aigilia (Αἰγιλία) tai Aigila (Αἴγιλα). 1600-luvulle saakka sitä kutsuttiin nimillä Sigilio ja Lioi. Italiankielisellä nimellä Cerigotto se tunnettiin 1700-luvulta lähtien. Pohjoispuolella sijaitseva suurempi Kíthiran saari tunnettiin samoihin aikoihin nimellä Cerigo. Nimi Cerigotto tarkoittikin ”pientä Cerigoa”. Nimi Antikythera otettiin käyttöön myöhemmin.[3]

Historia

Esihistoriasta ajanlaskun alkuun – Antikythera asutetaan ja hylätään

Antiikin aikana Antikytheran rantaviiva on ollut noin 2,5 metriä korkeammalla kuin nykyisin. Esimerkiksi pienikokoinen Kseropotámoksenlahti saaren pohjoisosassa on ulottunut syvemmälle sisämaahan ja ollut samalla melko turvallinen satama. Arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että Antikytheran vanhin asutus syntyi myöhäisellä neoliittisella kaudella ja varhaisella pronssikaudella. Ensimmäiset asukkaat saapuivat luultavasti Kreetan saarelta[6]. Minolaiset ovat jättäneet saarelle vain vähän merkkejä, mutta he kuitenkin todennäköisesti hallitsivat Antikytheraa. Minolaiskauden ja 300-luvun eaa. lopun välillä saarelta ei ole löydetty merkkejä asutuksesta.[3]

Linnoituksen rauniot Antikytheralla.

Saari on sijaintinsa vuoksi ollut aikoinaan merirosvojen turvapaikka[6] ja operaatioiden tukikohta. Läheiset kreetalaiskaupungit alkoivat noin vuoden 300 eaa. jälkeen vaatia Antikytheraa itselleen rosvotakseen saarelta käsin ympäröivälle merelle uskaltautuvia aluksia. Antikytheraa ne tarvitsivat tähystyspaikaksi. Sitä hallitsi todennäköisesti ainakin kreetalainen Falásarnan kaupunki, sillä Rodos tuhosi sekä saarella että Falásarnassa sijainneet asutukset vuosina 69–67 eaa. Tuhoamiset liittyivät Rodokselta käsin tehtyihin matkoihin, joilla pyrittiin lopettamaan merirosvous Välimerellä.[3]

Spartan kuningas Kleomenes III ”miehitti” historioitsija Plutarkhoksen mukaan Antikytheran ollessaan pakomatkalla Egyptiin tappioon päättyneen Sellasian taistelun jälkeen vuonna 222 eaa.[3][7] Toisen lähteen mukaan Kleomenes vietti saarella päivän odotellessaan laivaa.[8] Kleomeneen uskollinen kannattaja Thirykion teki Antikytheralla itsemurhan, sillä hän ei kestänyt perääntymistä.[3]

Kuvanveistäjä Eufranorin veistämä Perseusta tai Parista esittävä veistos vuosilta 340–330 eaa. Kreikan klassiselta kaudelta oleva pronssiveistos löydettiin saaren edustalle uponneesta aluksesta. Se on sijoitettu Ateenan arkeologisen museon kokoelmiin.

Saaren uudelleenasuttamisesta osaksi Kreikkaa

Saari asutettiin uudelleen 300- ja 400-luvuilla jaa. Arabimerirosvot ottivat haltuunsa pian sekä Kíthiran että Kreetan. Merirosvojen valtakausi vaikutti myös antikytheralaisten elämään. Tämän jälkeen aina neljänteen ristiretkeen (1202–1204) saakka saaren historiasta tiedetään vain vähän. Saari kuului Bysantin valtakuntaan vuoteen 1204 saakka,[9] jolloin saari luovutettiin venetsialaiselle Iakovos Viarokselle (myös Jacopo Viaro[10]). Toisen lähteen mukaan Viaro valloitti saaren vuonna 1205[10]. Venetsialaiset halusivat saaren saadakseen turvallisen reitin Aigeianmerelle ja sieltä pois. Saarelle sijoitettiin 1200-luvun lopulla pieni varuskunta.[3] Bysantille Antikythera kuului jälleen vuosina 1275–1293[10].

Antikythera autioitui jälleen, ja sinne saapui pakolaisia osmaneita Osmanien valtakunnan hallitsemilta alueilta. Pakolaisia saapui pääasiassa Kreetalta, joka Candiaa lukuun ottamatta oli vuoteen 1648 mennessä päätynyt kokonaan osmaneille[11]. Kreetalaiset kapinoivat osmanivaltaa vastaan, ja ensimmäinen suurempi kapina puhkesi vuonna 1770[12]. Antikytheran nykyinen väestö on Kreetan Sfakiásta 1700-luvulla lähteneiden jälkeläisiä[6]. Kreikan vapaussodankin (1821–1839)[13] aikana Antikytheralle pakeni ihmisiä osmanien hallitsemilta alueilta niin Peloponnesokselta kuin Kreetaltakin. Kreeta jäi vapaussodan jälkeen vielä osaksi Osmanien valtakuntaa, ja osa kreetalaisista pakolaisista päätti jäädä Antikytheralle.[3]

Antikythera kuului Venetsiaan Napoleonin sotiin saakka. Kun Venetsia vuonna 1797 menetti itsenäisyytensä, Antikythera jäi vaille omistajaa. Ranska piti saarella valtaa heinäkuusta 1797 vuoteen 1798 saakka[10]. Yhdistynyt kuningaskunta otti Antikytheran yhdessä muiden Jooniansaarten kanssa hallintaansa vuonna 1815. Brittimiehityksen aikana Antikytheralle karkotettiin Jooniansaarilta kapinallisia, kuten Fragiskos Domenegines, Dimitrios Kallinikos, Ilias Zervos-Iakovatos ja Gerasimos Metaksas Liseos. Vuonna 1864 Antikythera liitettiin yhdessä muiden Jooniansaarten kanssa osaksi Kreikkaa. Tällöin saaresta tuli Kreikan eteläisin kolkka, sillä esimerkiksi eteläpuolinen Kreetan saari oli vielä osa Osmanien valtakuntaa. Jälleen 1800-luvun jälkipuoliskolla saarelle saapui pakolaisia Kreetalta siellä vuonna 1864 alkaneiden osmanivaltaa vastustavien kansannousujen jälkeen.[3]

Antikytheran kone.

1900-luvulta nykyaikaan

Antikytheran vesille on uponnut paljon laivoja.[6] Yhdestä saaren edustalle noin vuonna 65 eaa.[14] uponneesta aluksesta löydettiin vuonna 1901 muinainen mekaaninen laskukone.[15] Konetta kutsutaan Antikytheran koneeksi, ja se on ajoitettu 100-luvun loppuun eaa.[16] Samasta hylystä löytyi myös pronssinen filosofin pää noin vuodelta 240 eaa. sekä vuosilta 340–330 eaa. peräisin oleva pronssinen nuorukaista (mahdollisesti Paris tai Perseus[8]) kuvaava veistos.[17][18]

”Kansallisessa skismassa” (kreik. Εθνικός Διχασμός, Ethnikós Dihasmós) vuosina 1916–1917, jossa pääministeri Elefthérios Venizélos ja kuningas Konstantin I olivat eri mieltä ensimmäiseen maailmansotaan liittymisestä, Antikythera päätti asettua Venizéloksen johtaman väliaikaishallituksen ja ympärysvaltojen puolelle. Konstantin I:n sympatiat olivat keskusvaltojen puolella. Antikytheran liittymiseen Venizéloksen puolelle vaikutti mahdollisesti osittain se, että Antikytheralla oli ympärysvaltoihin kuuluneen Ranskan laivaston tukikohta.[3]

Italia otti Antikytheran hallintaansa toisen maailmansodan aikana, mutta Italian antauduttua 1943 saari joutui Saksan haltuun. Saksalaiset karkottivat kaikki saaren asukkaat Kreetalle 7. toukokuuta 1944. Mahdollinen syy karkotukseen oli se, että saksalaiset eivät kyenneet hallitsemaan antikytheralaisten yhteydenpitoa Kreikan merivoimiin ja Britannian laivastoon. saari vapautui saksalaismiehityksestä vielä samana vuonna[5]. Vuosina 1946–1949 käydyn[19] Kreikan sisällissodan jälkeen Antikytheralle karkotettiin poliittisia pakolaisia.[3]

Antikytheran väkiluku oli 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin saakka noin 800–1 000. Toisen maailmansodan jälkeen monet saarelaiset muuttivat kaupunkeihin ja siirtolaisiksi Australiaan ja Amerikkaan. Antikytherassa asuu nykyisin enää muutama kymmen asukasta.[3]

Antikytheran infrastruktuuria kehitettiin huomattavasti 1980-luvun puolivälissä. Esimerkiksi kalastajia varten rakennettiin suoja, jota he voivat käyttää myrskyllä. Myös satama rakennettiin tuolloin. Kreikan kansallinen sähköyhtiö DEI asensi saarelle sähköntuotantolaitoksen. Vuodesta 1999 lähtien saarelle on rakennettu muun muassa kaikki asutuskeskukset kattava puhelin- ja sähkölinjaverkko ja helikopterikenttä. Lisäksi tiet on päällystetty. Toimenpiteistä huolimatta saaren väkiluku on laskussa.[3]

Maantiede

Antikythera kuuluu Jooniansaariin[20] sekä Attikan periferiaan ja Pireuksen prefektuuriin.[4] Antikythera muodostaa myös kaupunkikunnan (kinótita), joka on väkiluvultaan Kreikan pienimpiä.[4] Kaupunkikunnalla on toimisto Potamóksessa, mutta hallinto ja sihteeristö työskentelevät Kíthiran saaren Kapsálin kylässä.[21]

Antikytheran kaupunkikunnan (kreik. Κοινότητα Αντικυθήρων) sijainti Pireuksen prefektuurissa.

Suurempi Kíthiran saari sijaitsee 22 meripeninkulmaa eli noin 40 kilometriä luoteeseen Antikytherasta.[3] Kreetaan on etelään matkaa 18 meripeninkulmaa eli noin 33 kilometriä.[3] Antikytherasta 7,2 kilometriä luoteeseen sijaitsee 0,06 km²:n suuruinen Lagouvardoksen saari.[1] Samassa suunnassa 7,5 kilometrin päässä sijaitsee Prasonisin saari, jolla on kokoa puolestaan 0,27 km².[1] Antikythera muodostaa yhdessä Lagouvardoksen ja Prasonisin kanssa Natura 2000 -verkostoon kuuluvan 7 172,14 hehtaarin suuruisen suojelualueen.[22]

Antikytheran pääkaupunki on Potamós (kreik. Ποταμός).[6] Vuoden 2001 väestönlaskennassa Potamóksessa oli 18 asukasta. Toiseksi suurin asutuskeskus on 17 asukkaan Galanianá (kreik. Γαλανιανά) ja pienin yhdeksän asukkaan Harhalianá (kreik. Χαρχαλιανά).[2]

Saaren halki kulkee pohjoisluoteesta eteläkaakkoon ”vuorijono”, jonka läntiset ja luoteiset rinteet ovat hyvin jyrkkiä. Vastakkaisen puolen rinteet ovat sen sijaan loivempia. Siellä on myös puroja, joissa ajoittain virtaa vettä, sekä laaksoja. Antikytheran keskiosissa on pieniä kukkuloita ja tasankoja.[23] Antikytheran kallioperä koostuu enimmäkseen triaskautisesta ja liitukautisesta kalkkikivestä. Lisäksi saarella on kalliota neogeenikaudelta.[1]

Luonto

Eläimistö

Antikytheran nisäkäslajisto on köyhä.[24] Äärimmäisen uhanalaista[25] munkkihyljettä tavataan Antikytheran, Lagouvardoksen ja Prasonisin muodostamalla Natura 2000 -alueella.[26] Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa.[27] Antikytheran muita nisäkkäitä ovat muun muassa kotihiiri ja mustarotta.[24]

Antikythera on merkittävä muuttolintualue.[1] Yhdessä Lagouvardoksen, Prasonisin, Plakoulithran ja Thimonieksen saarten kanssa Antikythera muodostaa 2 000 hehtaarin laajuisen kansainvälisesti tärkeän lintualueen (IBA), ja alueella pesii ainakin välimerenhaukkoja.[28] Alueella tavataan myös mustakurkkukerttuja, hernekerttuja ja tornipöllöjä.[28] Antikytheralla on Kreikan lintutieteellisen seuran (kreik. Ελληνική Ορνιθολογική Εταιρεία) lintujen havaintoasema.[29]

Antikytheran, Lagouvardoksen ja Prasonisin muodostamalla Natura 2000 -alueella elää kotoperäisiä selkärangattomia; kotilot Vitrina cerigottana ja Sphincterochila insularis ja kaksi muuta sekä eräs siira. Potamóksen sataman antiikin aikaisista hiekkadyyneistä on löydetty useiden kotilolajien fossiileja.[1] Liskoista Natura-alueella tavataan lajeja Cyrtopodion kotschyi, Ablepharus kitaibelii ja Hemidactylus turcicus. Käärmeistä alueella esiintyy Telescopus fallax.[26]

Antikytheran, Lagouvardoksen ja Prasonisin muodostamalla Natura 2000 -alueen suurin ongelma on kalastaminen dynamiitilla. Saarella esiintyy myös muuttolintujen metsästystä.[1] IBA-alueen uhkia ovat laiton metsästys ja hallitsematon laidunnus. IBA-alueella kalastetaan myös miekkakalaa.[28]

Kasvisto

Antikytheran kasvillisuus on enimmäkseen matalakasvuista macchiapensaikkoa ja phryganaa. Osassa saarta viljellään lisäksi viljaa, ja siellä on oliivipuulehtoja[28].

Antikytheralla tavattiin marraskuussa 1996, huhtikuussa ja kesäkuussa 1997 sekä huhtikuussa 2000 tehdyn tutkimuksen mukaan 336 kasvilajia, joista kotoperäisiä on 25.[23][30] Saarella tavataan muun muassa orvokkien sukuun kuuluvaa Viola scorpiuroides -kasvia, joka on suojeltu Kreikan presidentin asetuksella ja kuuluu IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan (1993). IBA- ja Natura 2000 -alueella tavataan myös ainakin seuraavia kasveja: kiiltomalva, merisipuli, sikuri, kartiosaalepjuuri, idänmiekkalilja, kreetansahrami, parsaherne, murattisyklaami, Notobasis syriaca, kiertoihin kuuluva Convolvulus althaeoides, tulppaanien sukuun kuuluva Tulipa goulimyi, kistuksiin kuuluvat Cistus salvifolius ja Cistus incanus, kaurajuuri ja sen sukulainen Tragopogon hybridum, rasteihin kuuluva sinirasti, sauramoihin kuuluva Anthemis scopulorum, sipulien sukuun kuuluva Allium gomphrenoides, maratteihin kuuluva Asperula taygetea, neitojen sukuun kuuluva Nigella stricta, kelloihin kuuluva Campanula saxatilis ssp. cytherea sekä hirvenjuuriin kuuluva Inula candida ssp. candida.[28][26]

Ilmasto

Antikytheralla ei ole sääasemaa. Tämän vuoksi saaren ilmasto päätellään muun muassa Kíthiran saarella ja Kreetan Soudanlahdella sijaitsevilta sääasemilta saatujen tietojen pohjalta. Antikythera kuuluu puolikosteaan bioilmastovyöhykkeeseen (subhumid bioclimatic zone). Kuivakausi saarella alkaa huhtikuun alkupuolella ja kestää syyskuun puoliväliin. Talvet ovat lämpimiä, saarella sada juuri lainkaan lunta eikä lämpötila laske pakkasen puolelle.[23] Antikytheralla sataa vuodessa alle 200 millimetriä, joten saari on Kreikan kuivimpia paikkoja.[1]

Kulttuuri

Nähtävyydet

Saaren pohjoisosassa, Kseropotámoksenlahden yläpuolella sijaitsevat antiikin aikaisen kaupungin tai linnoituksen (kastro) runsaan 30 hehtaarin alalle levittäytyvät rauniot. Kaupungissa on asunut mahdollisesti noin 800–1 000 asukasta. Linnoituksen muurit, jotka ovat säilyneet hyvässä kunnossa nykyaikaan saakka, ovat peräisin hellenistiseltä kaudelta. Muurit on alkujaan rakennettu joko 300-luvun lopussa eaa. tai 200-luvun eaa. alussa. Muureja korjailtiin 200-luvun eaa. puolivälissä, kun Rodokselta saapuneet hyökkääjät olivat tuhonneet linnoitusta. Kaiken kaikkiaan muureja on korjailtu useaan otteeseen, osittain hätäisestikin. Linnoituksesta löydetyistä arkeologisista esineistä valtaosa liittyy sotaan. Löydetty on esimerkiksi nuolenpäitä ja kiviammuksia. Kseropotámoksen satamassa on säilynyt kallioon hakattu veneluiska, johon on aikoinaan varastoitu sotalaivoja.[31]

Kseropotámoksenlahdelta läheltä linnoitusta löydettiin vuonna 1880 kaivausten yhteydessä kreikkalaisen mytologian jumala Apollonille omistettu marmoripatsas. Patsaan löytäneet arkeologit löysivat samalta paikalta myös osia Apollonin temppelistä. Temppelin ja antiikin aikaisen Kseropotámoksenlahden sataman ympärillä on säilynyt osia muurista. Satamasta johtaa linnoitukseen askelmat, jotka on hakattu kallioon.[31]

Antikytheralla on seitsemän kirkkoa, joista Potamóksessa sijaitsevat pyhän Nikolaoksen, Pyhän Haralamboksen sekä Neitsyt Marian ja pyhän Dionisioksen kirkot. Galanianássa sijaitsevat saaren suojeluspyhimyksen Pyhän Míronin sekä profeetta Elian kirkot. Galanianán Pyhän Míronin kirkossa on Antikytheran kaikkein arvokkain ja pyhin pyhäinjäännös, pyhän Míronin ikoni. Katsanevianassa on Pyhän Yrjön kirkko ja Paterianássa puolestaan pyhän Konstantinuksen ja Pyhän Helenan kirkko.[31]

Antikytheran eteläisimmässä kärjessä sijaitsee vuonna 1926 rakennettu Apolitáraksen majakka (kreik. Φάρο Απολυτάραις). Majakka oli miehitetty valmistumisestaan aina vuoteen 1987 saakka. Majakka kunnostettiin vuonna 2004, ja samasta vuodesta lähtien majakassa on ollut myös majakanvartija. Pääkaupunki Potamóksessa on säilynyt näihin päiviin saakka arviolta 1800-luvun alussa rakennettu vesimylly. Hiekkakivestä rakennettu vesimylly on ollut käytössä talviaikaan. Lisäksi saarella on säilynyt viisi 1800-luvulla valmistunutta tuulimyllyä.[31]

Pyhän Míronin juhla

Elokuun 17. on Antikytheran tärkein päivä, sillä silloin juhlitaan suojeluspyhimys Pyhää Míronia (kreik. Άγιος Μύρων, Ágios Míron). Perimätiedon mukaan kaksi kreetalaista villivuohenmetsästäjää oli Antikytheralla silloin, kun saari oli asumaton. Metsästäjät näkivät pusikosta tulevan vuohen, jolla oli märkä pää. Metsästäjät arvelivat, että pusikossa oli lähde, jonka he löysivätkin. Veden luona oli myös pieni luola, josta he löysivät Pyhän Míronin ikonin. Metsästäjät valmistivat ikonin suojaksi kivistä ikonostaasin ennen poistumistaan Antikytheralta. Muutaman kuukauden kuluttua metsästäjät palasivat paikalle rakentamaan Pyhän Míronin kunniaksi pienen pyhäkön. Ikoni ei kuitenkaan ollut enää samalla paikalla, vaan se oli siirtynyt eri paikkaan. Metsästäjät tulkitsivat Pyhän Míronin valinneen uuden paikan, ja pyhäkkö päätettiin rakentaa sinne. Alkuaan kirkko oli hyvin pieni, mutta sittemmin sitä on laajennettu.[32]

Pyhän Míronin juhlinta alkaa jo elokuun alussa, kun antikytheralaiset metsästävät saarella villivuohia, jotka sitten 16. ja 17. elokuuta valmistetaan ateriaksi Pyhän Míronin kirkon vieressä sijaitsevassa luostarissa. Vuohta tarjotaan riisin kera Antikytheralla vieraileville pyhiinvaeltajille. Antikytheran naiset paistavat leipää luostarin puu-uunissa. Kahden päivän aikana pyhän Míronin juhlassa käy monesti yli tuhat henkilöä. Pyhän Míronin kirkossa järjestetään 16. elokuuta ehtoopalvelus, jonka jälkeen kirkon etupihalla pidetään perinteinen kreetalainen juhla (glenti). Juhlapäivänä 17. elokuuta Pyhän Míronin kirkossa on liturgia. Liturgian jälkeen Pyhän Míronin ikoni viedään kulkueessa luolaan, josta se on alun perin löydetty. Luolassa pappi päättää liturgian. Juhlinta alkaa jälleen liturgian jälkeen ja kestää myöhään yöhön.[32]

Palvelut

Potamós mereltä päin nähtynä.

Antikytheralla on nykyisin ainoastaan yksi poliisi, lääkäri, kaksi tavernaa,[33] puhelinkioski[4] ja luostari.[20] Saarella on myös uudenaikainen helikopterikenttä.[4] Sen sijaan pankki ja posti puuttuvat kokonaan.[20] Kseropotámoksenlahdella on uimaranta.[33]

Liikenne

Laivayhtiö ANEN Lines liikennöi Kíthiran saaren ja Kreetalla sijaitsevan Kissamoksen välillä. Matkan varrella laiva pysähtyy Antikytheralla.[20] Antikytheran ainoa käyttökelpoinen ankkuripaikka on Potamóksenlahti.[3]

Merimatka Antikytheralle Kíthiralta kestää kaksi tuntia, Kreetan Kissamoksesta kaksi tuntia, Peloponnesoksen Neápolista 4,5 tuntia, Gíthiosta viisi tuntia ja Ateenan kupeessa sijaitsevasta Pireuksesta 9,5 tuntia.[34]

Tunnettuja asukkaita

Lähteet

  • Georghiou, K. et al.: GR3000008 (pdf) Δικτυο Ερευνητων Διαχειρισησ Περιβαλλοντοσ. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
  • Karpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille. Suomentanut Ahola, Toni. Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 9529688016.
  • Miller, Korina et al.: Greek Islands. Lonely Planet, 2010. ISBN 978-1-74179-227-0. (englanniksi)
  • Tzanoudakis, Dimitrios et al.: Floristic and phytosociological investigation of the island Antikythera and nearby islets (SW Aegean, Greece). Willdenowia, 2006, nro 36, s. 285–301. Botanic Garden and Botanical Museum Berlin-Dahlem, Freie Universität Berlin. ISSN 0511-9618. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h Georghiou et al, s. 7–8
  2. ↑ a b Väestönlaskenta 2001 (pdf) Εθνική Στατιστική Υπηρεσία της Ελλάδος (ΕΣΥΕ). Viitattu 14.4.2010. (kreikaksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Charchalakis, Stratos; Tsaravopoulos, Aris: History Κοινότητα Αντικυθήρων. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e The Community Κοινότητα Αντικυθήρων. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Ionian Islands Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 5.5.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 239
  7. ↑ Smith, William: A Classical Dictionary of Biography, Mythology and Geography - A - M, s. 101. READ BOOKS, 2008. ISBN 1443719560. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.5.2010). (englanniksi)
  8. ↑ a b Antikythera – Historical Chronology Noμαρχία Πειραιά (Pireuksen prefektuuri). Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Ionian islands Ελληνικός Οργανισμός Τουρισμού (Greek National Tourism Organisation (GNTO)). Viitattu 5.5.2010. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d Cerigotto worldstatesmen.org. Viitattu 5.5.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Andersson, Per J.: Ateena ja Kreikan saaret, s. 301–302. Ruots. alkuteos: Greklands öar och Aten, suom. Färm, Anna; Söderholm, Linda. Image Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-99247-3-9.
  12. ↑ Bennett, Lindsay: Kreeta, s. 20–24. Engl. alkuteos: Crete, suom. Sevón, Marja; Valtonen, Tero (päivitykset). Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2003. ISBN 951-31-2706-0.
  13. ↑ Nolan, Cathal J.: The Greenwood Encyclopedia of International Relations: F-L, s. 658. Greenwood Publishing Group, 2002. ISBN 0313307423. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.5.2010). (englanniksi)
  14. ↑ Muinainen tietokone hämmästyttää. Tiede, 30.11.2006. Sanoma Magazines Finland. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.7.2009.
  15. ↑ Olympic link to early 'computer' 30.7.2008. BBC. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  16. ↑ Project Overview Antikythera Mechanism Research Project. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  17. ↑ Philosopher of Antikythera Hellenic Ministry of Culture. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Youth from Antikythera Hellenic Ministry of Culture. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Weisburd, Arthur Mark: Use of force: the practice of states since World War II, s. 171. Penn State Press, 1997. ISBN 0271016809. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.5.2010). (englanniksi)
  20. ↑ a b c d Miller 2010, s. 475
  21. ↑ Contact information Κοινότητα Αντικυθήρων. Viitattu 11.5.2010. (kreikaksi)
  22. ↑ Georghiou ym., s. 1–2
  23. ↑ a b c Tzanoudakis et al, s. 286
  24. ↑ a b Alivizatos, Haralambos; Goutner, Vassilis; Zogaris, Stamatis: Contribution to the study of the diet of four owl species (Aves, Strigiformes) from mainland and island areas of Greece. Belgian Journal of Zoology, heinäkuu 2005, s. 110–112. Royal Belgian Institute of Natural Sciences. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Monachus monachus (IUCN 2009 Red List) IUCN. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  26. ↑ a b c Georghiou ym., s. 5–6
  27. ↑ Site Name: Kastellorizo kai Nisides Ro kai Strogyli Υπουργειο Περιβαλλοντοσ Χωροταξιασ & Δημοσιων Εργων. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  28. ↑ a b c d e GR130 Antikithira island, Prasouda and Lagouvardos islets Ελληνική Ορνιθολογική Εταιρεία (Hellenic Ornithological Society). Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Antikythera Birds Observatory Κοινότητα Αντικυθήρων. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  30. ↑ Tzanoudakis et al, s. 289
  31. ↑ a b c d Attractions Κοινότητα Αντικυθήρων. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  32. ↑ a b Saint Myron Day Κοινότητα Αντικυθήρων. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  33. ↑ a b Activities Κοινότητα Αντικυθήρων. Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Travel Κοινότητα Αντικυθήρων. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Anagnostakis, Andreas (1826-1897) Athens University Historical Archive. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antikythera&oldid=8616054”