Saharov-palkinto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden 2014 palkinnonjakotilaisuus, jossa palkittiin Denis Mukwege.

Saharov-palkinto on Euroopan parlamentin vuosittain myöntämä palkinto ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden hyväksi tehdystä työstä maailmassa.

Saharov-palkinnolla palkitaan merkittävä saavutus jollakin seuraavista aloista: ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, erityisesti sananvapauden, puolustaminen; vähemmistöjen oikeuksien suojeleminen; kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen tai demokratian kehittäminen ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttaminen.

Palkinnon tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinto on nimetty venäläisen fyysikon ja toisinajattelijan Andrei Saharovin (1921–1989) mukaan ja se myönnettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1988.[1] Vetypommin kehittäjä Saharov keskittyi myöhemmin totalitaarisen yhteiskunnan kritiikkiin ja ihmisoikeustaisteluun silloisessa Neuvostoliitossa. Hänelle myönnettiin vuonna 1975 Nobelin rauhanpalkinto.[1]

Saharov-palkinnon tarkoituksena on rohkaista esikuvansa Saharovin mukaan poikkeuksellisista saavutuksista niitä, jotka taistelevat rohkeasti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, erityisesti sananvapauden puolesta, suojelevat vähemmistöjen oikeuksia, puolustavat kansainvälisen oikeuden kunnioittamista tai edistävät demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden toteuttamista.

Palkinnon voi saada yksi tai useampi henkilö, ryhmä tai järjestö. Palkinto luovutetaan aina loppuvuodesta Euroopan parlamentissa Strasbourgissa ja sen rahallinen arvo on 50 000 euroa.[1]

Palkitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi[1] Saaja[1] Kansalaisuus[2] Huomiot
1988 Nelson Mandela  Etelä-Afrikka Apartheidin vastainen aktivisti ja myöhemmin Etelä-Afrikan presidentti.
Anatoli Martšenko (postuumisti)  Neuvostoliitto Neuvostoliittolainen toisinajattelija, kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti.
1989 Alexander Dubček  Tšekkoslovakia Slovakialainen poliitikko, yritti uudistaa kommunismia Prahan kevään aikana.
1990 Aung San Suu Kyi  Myanmar  Oppositiopoliitikko ja entinen NLD-puolueen pääsihteeri.
1991 Adem Demaçi  Kosovo Kosovon albaani poliitikko ja pitkäaikainen poliittinen vanki.
1992 Toukokuun aukion äidit  Argentiina Lapsensa Likaisessa sodassa menettäneiden äitien perustama argentiinalainen järjestö
1993 Oslobođenje-lehti  Bosnia ja Hertsegovina Suosittu sanomalehti, joka puolusti Bosnia ja Hertsegovinaa monikulttuurisena maana.
1994 Taslima Nasrin  Bangladesh Ex-lääkäri, feministinen kirjailija.
1995 Leyla Zana  Turkki Kaakkois-turkkilainen kurdipoliitikko, joka vangittiin 15 vuodeksi puolueen jäsenyydestä.
1996 Wei Jingsheng  Kiina  Kiinalaisen demokratialiikkeen aktivisti.
1997 Salima Ghezali  Algeria  Toimittaja ja kirjoittaja, naisoikeus- ja ihmioikeusaktivisti Algeriassa.
1998 Ibrahim Rugova  Kosovo Kosovon albaani poliitikko, Kosovon ensimmäinen presidentti.
1999 Xanana Gusmão  Itä-Timor  Entinen militantti, josta tuli Itä-Timorin ensimmäinen presidentti.
2000 ¡Basta Ya!-järjestö  Espanja Terrorismin vastaisia poliittisia kantoja omaavia henkilöitä yhdistävä järjestö.
2001 Nurit Peled-Elhanan  Israel  Rauhanaktivisteja.
Izzat Ghazzawi Palestiinan lippu Palestiina Kirjailija ja professori
Zacarias Kamwenho  Angola Arkkipiispa ja rauhanaktivisti.
2002 Oswaldo Payá  Kuuba Poliittinen aktivisti ja toisinajattelija.
2003 Yhdistyneet kansakunnat  Yhdistyneet kansakunnat Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja YK:n seitsemäs pääsihteeri.
Kofi Annan  Ghana
2004 Valko-Venäjän toimittajayhdistys BAM  Valko-Venäjä  Valtiosta riippumaton järjestö, jonka tavoitteena on varmistaa sananvapaus sekä tiedon jakamisen ja vastaanottamisen oikeudet sekä journalismin ammatilliset standardit.
2005 Naiset valkoisissa -liike  Kuuba  Oppositioliike. Vangittujen toisinajattelijoiden sukulaisia.
2005 Toimittajat ilman rajoja  Ranska Kansalaisjärjestö, joka puolustaa lehdistönvapautta.
Hauwa Ibrahim  Nigeria Ihmisoikeusasianajaja.
2006 Aljaksandr Milinkevitš  Valko-Venäjä Opposition yhteisehdokas vuoden 2006 presidentinvaaleissa.
2007 Salih Mahmoud Osman  Sudan  Ihmisoikeusasianajaja.
2008 Hu Jia  Kiina Aktivisti ja toisinajattelija.
2009 Memorial-ihmisoikeusjärjestö  Venäjä[3] Kansainvälinen järjestö kansalaisoikeuksille ja historialliselle yhteiskunnalle.
2010 Guillermo Fariñas  Kuuba[4]  Lääkäri, toimittaja ja toisinajattelija.
2011 Asmaa Mahfouz  Egypti Viisi arabiväestön edustajaa, tunnustaa ja tukee heidän pyrkimyksiään vapauteen ja ihmisoikeuksiin.
Ahmed El-Senussi  Libya
Mohamed Bouazizi (postuumisti)  Tunisia
Ali Ferzat  Syyria[5]
Razan Zaitouneh  Syyria[6]
2012 Jafar Panahi  Iran Iranilaiset aktivistit.
Nasrin Sotoudeh  Iran
2013 Malala Yousafzai  Pakistan  Naisten oikeuksien ja koulutuksen puolesta kampanjoija.
2014 Denis Mukwege[7]  Kongon demokraattinen tasavalta  Joukkoraiskauksen uhreja hoitava gynekologi.
2015 Raif Badawi  Saudi-Arabia  Saudiarabialainen kirjoittaja ja aktivisti. Nettisivun Free Saudi Liberals tekijä.
2016 Nadia Murad
Lamiya Aji Bashar[8]
 Irak Jesidi-ihmisoikeusaktivisteja ja entisiä ISIS:n sieppamia.
2017 Venezuelan demokraattinen oppositio[9]  Venezuela Venezuelan demokraattisen opposition edustajat.
2018 Oleh Sentsov[10]  Ukraina Elokuvaohjaaja, poliittisten vankien vapauttamiseksi tehtävän työn symboli.
2019 Ilham Tohti[11]  Kiina Uiguuritutkija.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolesta Euroopan parlamentti. Viitattu 1.10.2013.
  2. Saharov-palkinto ― ihmisoikeuksien puolesta maailmassa 2006. Euroopan parlamentti. Viitattu 13.4.2013.
  3. Saharov-palkinto venäläiselle Memorial-järjestölle 22.10.2009 (päivitetty 28.5.2012). Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
  4. Saharov-palkinto kuubalaiselle toisinajattelijalle 21.10.2010 (päivitetty 5.6.2012). Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
  5. Europarl.europa.eu, viitattu 15.12.2011
  6. Europarl.europa.eu, viitattu 15.12.2011
  7. Kerola, Päivi: EU:n Saharov-ihmisoikeuspalkinnon saa kongolainen gynekologi Yle Uutiset. 21.10.2014. Viitattu 21.10.2014.
  8. Hannula, Tommi: Saharov-palkinto myönnettiin kahdelle Isisin orjaksi joutuneelle jesidinaiselle HS.fi. 27.10.2016. Viitattu 27.10.2016.
  9. Venezuelan oppositio sai EU-parlamentin Saharov-palkinnon 26.10.2017. Turun Sanomat. Viitattu 27.10.2017.
  10. Teemu Kakko: EU:n Saharov-palkinto venäläisellä työleirillä olevalle ukrainalaisohjaaja Oleg Sentsoville Yle.fi, uutiset. 25.10.2018. Viitattu 25.10.2018.
  11. Anu Kerttula: EU:n Saharov-palkinto tunnetulle uiguuritutkijalle Ilham Tohtille Yle.fi, uutiset. 24.10.2019. Viitattu 24.10.2019.