Xanana Gusmão

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Xanana Gusmão

Xanana Gusmão (s. 20. kesäkuuta 1946), ristimänimeltään José Alexandre Gusmão, oli Itä-Timorin ensimmäinen presidentti 2002–2007 ja pääministeri elokuusta 2007.

Gusmão syntyi silloisessa Portugalin Timorissa. Hänen vanhempansa olivat opettajia. Gusmão opiskeli neljä vuotta jesuiittaseminaarissa lähellä Diliä. Hän lopetti opiskelunsa väliaikaisesti 16-vuotiaana taloudellisten ongelmien vuoksi. Vuonna 1965 Gusmão tapasi Emilia Batistan, tulevan vaimonsa. Gusmão sai ensimmäisen lapsensa vuonna 1971. Gusmãolle ja Emilia Batistalle tuli myöhemmin avioero. Nykyään Gusmão on naimisissa Jakartassa tapaamansa australialaisen Kirsty Swordin kanssa.

Gusmão sai 1966 työpaikan ja sai jatkettua opintojaan. Vuonna 1968 hänet kutsuttiin Portugalin armeijaan. Kolmen vuoden palveluksen jälkeen hän pääsi armeijasta korpraalina ja osallistui José Ramos Horta johtaman nationalistisen järjestön toimintaan.

Vuonna 1974 Portugalissa tapahtui vallankumous joka päätti sotilashallinnon ja siirtomaille myönnettiin itsenäisyys. Timorissa vaalit oli tarkoitus järjestää 1978. Maahan muodostui kuitenkin kaksi kilpailevaa faktiota, joista Gusmão osallistui FRETILINin toimintaa. Indonesia aloitti puolestaan häirintäkampanjan ja hyökkäykset Portugalin Timoriin. Vuoden 1975 lopulla FRETILIN sai voiton ja julisti maan 28. marraskuuta 1975 itsenäiseksi. Yhdeksän päivää myöhemmin Indonesia valloitti maan.

Gusmão taisteli sissisotaa Indonesiaa vastaan kaksi vuosikymmentä ja nousi siinä korkeaan asemaan. 1990-luvulla hän oli esillä mediassa ja diplomatiassa ja kertoi maailmalle Indonesian armeijan verilöylystä Santa Cruzissa 12. marraskuuta 1991. Hänestä tuli pian ykköskohde ja hänet vangittiin marraskuussa 1992. Toukokuussa 1993 Gusmão tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Vankilassa häntä tapasivat YK:n edustajat ja Nelson Mandela.

Elokuussa 1999 Itä-Timorissa pidettiin kansanäänestys itsenäisyydestä. Gusmão sai korkean aseman YK:n hallinnossa, joka hallitsi maata aina vuoteen 2002 asti.

Vuoden 2001 lopulla pidettiin vaalit ja 20. toukokuuta 2002 Gusmãosta Itä-Timorin tasavallan ensimmäinen presidentti.

Huhtikuussa–kesäkuussa 2006 maassa oli vakavia mellakoita ja hallitus pyysi avuksi ulkomaisia rauhanturvajoukkoja. Presidentti Gusmão piti televisiopuheen, jossa vaati pääministeri Mari Alkatirin eroa. Hänen seuraajakseen nimitettiin entinen ulkoministeri José Ramos Horta, joka voitti toukokuun 2007 presidentinvaalit ja seurasi Gusmãota presidenttinä.

Heinäkuun 2007 parlamenttivaaleissa Gusmão kokosi kolmen puolueen liittouman FRETILINiä vastaan ja nousi maan pääministeriksi. Entinen valtapuolue FRETILINn boikotoi hänen virkaanastujaisseremoniaansa 8. elokuuta.[1]

Gusmão on julkaissut omaelämäkerran To Resist Is to Win.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gusmao aloitti Itä-Timorin pääministerinä Aamulehti. Viitattu 08.08.2007.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.