Jafar Panahi
| Jafar Panahi | |
|---|---|
 Jafar Panahi |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. heinäkuuta 1960 |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Jafar Panahi (جعفر پناهی s. 11. heinäkuuta 1960) on iranilainen elokuvaohjaaja.[1] Hänen elokuvansa ovat käsitelleet yhteiskunnallisia aiheita kuten naisen asemaa Iranissa. Panahi on saanut useita palkintoja ulkomailla. Hänen elokuvansa Loputon kierre (Dayereh) sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 2000, ja esikoiselokuva Valkoinen ilmapallo palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla 1995.[2] Panahi on toinen kahdesta vuoden 2012 Saharov-palkinnon saajasta.[3]
Panahi kannattaa avoimesti oppositiota, ja hänet on pidätetty syyskuussa 2009 ja maaliskuun alussa 2010.[4] Hänet oli kutsuttu Cannesin elokuvajuhlien tuomaristoon 2010, mutta vankeuden vuoksi hän ei päässyt tapahtumaan. Hän kuitenkin lähetti vankilasta kirjeen, josta Ranskan kulttuuriministeri Frédéric Mitterrand luki Cannesissa otteita.[5] Hänet vapautettiin toukokuussa 200 000 dollarin lunnaita vastaan.[6]
Panahi tuomittiin joulukuussa 2010 kuudeksi vuodeksi vankilaan hallituksen vastaisesta propagandasta. Häneltä kiellettiin myös elokuvien ja käsikirjoitusten teko-oikeus 20 vuodeksi.[7] Tuomiosta tehtiin valitus,[8] mutta se kuitenkin vahvistettiin lokakuussa 2011 teheranilaisessa tuomioistuimessa.[9]
Tuomion täytäntöönpanoa odoteltaessa tehtiin elokuva In Film Nist ('Tämä ei ole elokuva'), joka kertoo Panahista. Se esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla 2011. Elokuvan lehdistötilaisuudessa kerrottiin, että Panahin on tilaisuudessa läsnä Skypen välityksellä mutta ei voi puhua. Elokuvan salakuljetti Pariisin ja sieltä Cannesiin muuan nainen muistitikussa, joka oli leivottu täytekakkuun. Panahi esiintyy elokuvassa, ja kuvaajana on dokumentaristi Mojtaba Mirtahmasb. Käsikirjoituksen on Panahi tehnyt aiemmin. Lopputeksteissä on nimien sijasta viivoja. Elokuvassa hän keskustelee asianajajansa kanssa puhelimessa, kiertää kieltoja ja etsii porsanreikiä saamastaan tuomiosta.[8]
Panahin elokuva Taxi Teheran palkittiin Kultainen karhu -palkinnolla Berliinin elokuvajuhlilla 2015.[10]
Panahin ja Nader Saeivarin käsikirjoitus elokuvaan Kolmet kasvot palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla 2018.[11]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osan elokuvistaan Panahi on ohjauksen lisäksi myös leikannut, tuottanut ja käsikirjoittanut (pääosin[1]).
- Valkoinen ilmapallo (Badkonak-e sefid, 1995)
- Ayneh (1997)
- Dayereh (Loputon kierre, 2000)
- Talaye sorkh (2003)
- Offside (Naiset paitsiossa, 2006)[12]
- In film nist (Tämä ei ole elokuva, 2011)
- Pardé (yhteistyössä Kambuzia Partovin kanssa, 2013)
- Taxi Teheran (2015)
- Se Rokh (Kolmet kasvot, 2018)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Elonet
- ↑ Film-maker Jafar Panahi arrested in Iran Guardian 2.3. 2010
- ↑ Yrjö Kokkonen, Saharov-rauhanpalkinto iranilaisille, Yle.fi, viitattu 26.8.2012
- ↑ Iran myönsi pidättäneensä tunnetun elokuvaohjaajan Helsingin Sanomat 2.3.2010
- ↑ Yle, Kulttuuriuutiset
- ↑ Helsingin sanomat 26.5.2010 s. C 1 Artikkeli verkossa
- ↑ Iranilainen elokuvaohjaaja Panahi tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan Helsingin Sanomat. 20.12.2010. Viitattu 21.12.2010.
- ↑ a b Veli-Pekka Lehtonen, Elokuva nimeltä Tämä ei ole elokuva, Helsingin Sanomat, 21.5.2011 sivu C 5
- ↑ Matkustus- ja työkiellossa, Suomen kuvalehti 42/2011 sivu 61
- ↑ Juhola, Teemu: Kultainen Karhu iranilaisohjaajalle 14.2.2015. Yle Uutiset. Viitattu 17.2.2015.
- ↑ Jafar Panahi Festival Cannes. Viitattu 10.1.2019.
- ↑ Offside (Naiset paitsiossa) elonet.fi. Viitattu 21.1.2019.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chéroux, Clément: Jafar Panahi : images / nuages / Centre Georges Pompidou. Paris : Filigranes éditions, Centre Pompidou, 2016. ISBN 978-2-35046-407-7.
- Tammi, Eero: ”Ihme maa – Jafar Panahi ja elokuvalapset”. Filmihullu 4/2006.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jafar Panahi Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Panahin palkinnot Internet Movie Databasessa
- Kino: Taxi Teheran (Yle Areena; (suomalainen tekstitys, katsottavissa 2.2.2018 saakka) (yle.fi)
|