Geuzenpenning-mitali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Geuzenpenning-mitali on alankomaalainen tunnustus, joka myönnetään vuosittain ihmisoikeuksien edistämisestä. Se on myönnetty vuosittain vuodesta 1987 lähtien Vlaardingenin kaupungissa.

Geuzenpenning on Geuzen Resistance 1940–1945 -säätiön aloite. Järjestö on saanut nimensä vastarintaryhmästä Geuzen, joka oli aktiivinen toisen maailmansodan aikana Vlaardingenin, Maassluisin ja Rotterdamin ympäristössä. Tuo vastarintaryhmä puolestaan sai nimensä Geuzenista. Se oli aseellisten ryhmien koostumus, joka taisteli Espanjan miehitystä vastaan Alankomaissa 16. vuosisadalla Alankomaiden kapinan aikana.

Saksalaiset joukot teloittivat toisen maailmansodan viisitoista Geuzen-rymään kuulunutta Waaldorpin tasangolla 13. maaliskuuta 1941 yhdessä Amsterdamin helmikuun lakkojen kolmen johtajan kanssa. Kunnioittaakseen kaatuneitten tovereittensa ja Geuzen-ihanteitten muistoa sodan jälkeen eloonjääneet ryhmän jäsenet perustivat Geuzen Resistance 1940–1945 -säätiön demokratian edistämiseksi ja ylläpitämiseksi Alankomaissa sekä tietoisuuden lisäämiseksi kaikista diktatuurin, syrjinnän ja rasismin muodoista.[1][2][3]

Suomalainen palkittu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geuzen-säätiö myönsi presidentti Martti Ahtisaarelle 13. maaliskuuta 2008 arvostetun Geuzenpenning-mitalin hänen työstään kansainvälisten kriisien selvittäjänä. Mitalin luovutustilaisuus oli Vlaardingenin Suuressa kirkossa (Grote Kerk). Juhlassa oli läsnä myös kuningatar Beatrix.

Palkitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi saaja Maa tai järjestö
1987 Amnesty Internationalin Alankomaiden osasto [4]  Alankomaat
1988 kuningatar Vilhelmiina[4]
1989 Helmikuun 1941 säätiö [4]
1990 Richard von Weizsäcker [4]  Länsi-Saksa
1991 Bernardus IJzerdraat [4]  Alankomaat
1992 László Tőkés  Romania
Anne Frankin säätiö [4]  Alankomaat
1993 Max van der Stoel [4]
1994 Lääkärit ilman rajoja Alankomaiden osasto [4]
1995 Václav Havel [4]  Tšekki
1996 Harry Wu [4]  Kiina
1997 Toukokuun aukion äidit [4]  Argentiina
1998 Vera Chirwa[4]  Malawi
Noel Pearson [4]  Australia
Muchtar Pakpahan [4]  Indonesia
Rosalina Tuyuc [4]  Guatemala
Sergei Kovaljov[4]  Venäjä
1999 İnsan Hakları Derneği -järjestö [4]  Turkki
2000 Nataša Kandić [4]  Serbia
Veton Surroi [4]  Albania
2001 Euroopan romanien oikeuksien keskus[4]  Unkari
Landelijke Sinti Organisatie[4]  Alankomaat
2002 Asma Jahangir [4]  Pakistan
2003 Defence for Children International [4]  Sveitsi
2004 Íngrid Betancourt [4]  Kolumbia
2005 International Campaign for Tibet [4]  Tiibet
2006 Haitham Maleh [4]  Syyria
2007 Human Rights Watch[4]  Yhdysvallat
2008 Martti Ahtisaari [4]  Suomi
2009 Al Haq Palestiina PLO[4]
2009 B'Tselem[4]  Israel
2010 Betty Bigombe [4]  Uganda
2011 Sima Samar [4]  Afganistan
Alankomaiden asevoimat[4]  Alankomaat
2012 Grigori Švedov[4]  Venäjä
2013 Radhia Nasraoui[5]  Tunisia
2014 Thomas Hammarberg  Ruotsi
2015 Free Press Unlimited [6]  Alankomaat
2016 Migrant Offshore Aid Station[4] kansainvälinen järjestö
2017 Alice Nkom[4]  Kamerun
Michel Togué[4]
2018 Girls Not Brides: The Global Partnership to End Child Marriage kansainvälinen järjestö
2019 Padre Alejandro Solalinde Guerra  Meksiko

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]