Rust in Peace

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rust in Peace
Megadeth
Studioalbumin Rust in Peace kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Rumbo Recorders -studiossa Los Angelesissa vuonna 1990
 Julkaistu 24. syyskuuta 1990
 Formaatti CD, LP, C-kasetti
 Tuottaja(t) Mike Clink ja Dave Mustaine
 Tyylilaji thrash metal
 Kesto 40.44
 Levy-yhtiö Capitol Records
Muut kannet
Rust in peace takakansi.jpg
Yhdysvalloissa julkaistun alkuperäisen vinyylilevypainoksen takakansi.
Listasijoitukset
Alankomaiden lippu 72.[1]
Australian lippu 47.[2]
Uuden-Seelannin lippu 35.[3]
Ruotsin lippu 34.[4]
Sveitsin lippu 29.[5]
Japanin lippu 29.[6]
Yhdysvaltain lippu 23.[7]
Saksan lippu 21.[8]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 8.[9]
Megadethin muut julkaisut
So Far, So Good... So What!
1988
Rust in Peace
1990
Countdown to Extinction
1992
Singlet albumilta Rust in Peace
  1. Holy Wars... The Punishment Due
    Julkaistu: 23. syyskuuta 1990
  2. Hangar 18
    Julkaistu: 4. helmikuuta 1991

Rust in Peace on yhdysvaltalaisen thrash metal -yhtye Megadethin neljäs studioalbumi. Albumi äänitettiin Los Angelesin esikaupungissa Canoga Parkissa sijaitsevassa Rumbo Recorders -studiossa, ja sen tuottivat Mike Clink ja yhtyeen laulaja-kitaristi Dave Mustaine. Levy-yhtiö Capitol Records julkaisi albumin 24. syyskuuta 1990.[10] Rust in Peace on ensimmäinen Megadeth-albumi, jolla soittaa laulaja-kitaristi Mustainen, basisti David Ellefsonin, kitaristi Marty Friedmanin ja rumpali Nick Menzan muodostama, niin sanottu ”klassinen kokoonpano”.[10]

Rust in Peace oli menestyksekäs julkaisu niin kriitikoiden kuin yleisön keskuudessa. Yhdysvalloissa albumi oli Billboard 200 -listalla parhaimmillaan sijalla 23 vuonna 1990, ja se ylitti platinalevyrajan vuonna 1994.[10][11] Sitä pidetään eräänä Megadethin uran parhaista albumeista,[10] ja yhtenä koko thrash metalin kulmakivistä.[12] Muun muassa brittiläinen Kerrang! ja yhdysvaltalainen Decibel ovat kirjoittaneet sen olevan yksi kaikkien aikojen parhaista thrash metal -albumeista. Rust in Peace on myös mukana kirjassa 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.[13]

Albumin musiikillisesti moniosaisten kappaleiden sanoitukset käsittelevät Megadethille hyvin tyypilliseen tapaan esimerkiksi yhteiskuntaa, sotaa, uskontoa ja salaliittoteorioita.[10] Albumin kappaleista singleinä julkaistiin avausraita ”Holy Wars... The Punishment Due” ja kakkosraita ”Hangar 18”, joista molemmista muodostui keskeinen osa yhtyeen konsertteja. Rust in Peace oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi kategoriassa Best Metal Performance vuonna 1991 ja ”Hangar 18” vuonna 1992.[14]

Rust in Peace julkaistiin uudelleenmasteroituna ja bonuskappaleilla varusteltuna versiona vuonna 2004.[10] Capitol Records julkaisi albumin uudelleen vinyylilevynä vuonna 2008. Vuonna 2010 Megadeth toteutti Rust in Peacen 20-vuotisjuhlan kunniaksi albumin teemaa mukailevan kiertueen, jonka Hollywoodin-konsertti on taltioitu ja julkaistu livealbumina ja DVD- ja Blu-ray-tallenteena Rust in Peace Live.[10]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megadeth konsertoi vuonna 1988 Monsters of Rock -festivaaleilla Britannian Donington Parkissa yhdessä Iron Maidenin, Kissin, Helloweenin, Guns N’ Rosesin ja David Lee Rothin kanssa. Yhtye esiintyi festivaaleilla yli 100 000 hengen yleisölle,[15] ja sen oli määrä jatkaa sen jälkeen Monsters of Rockin Euroopan-kiertueen mukana. Huumeongelmainen basisti David Ellefson ilmoitti kuitenkin ensimmäisen konsertin jälkeen jättävänsä kiertueen ja hakeutuvansa vieroitushoitoon.[16] Megadeth joutui perumaan esiintymisiään suurilla eurooppalaisilla stadioneilla, mistä yhtyeen laulaja-kitaristi Dave Mustaine ei pitänyt.[17] Pian Ellefsonin vieroitushoidon jälkeen Mustaine erotti yhtyeestä sekä kitaristi Jeff Youngin että rumpali Chuck Behlerin ja Megadeth perui kiertueensa Australiassa.lähde?

Megadethin uudeksi rumpaliksi Dave Mustaine pestasi Chuck Behlerin rumputeknikkona toimineen Nick Menzan, joka liittyi yhtyeeseen heinäkuussa 1989. Ellefsonin tavoin myös alkoholi- ja päihderiippuvuuksista kärsinyt Mustaine hakeutui vieroitushoitoon. Hänen raitistumisensa jälkeen yhtye oli kuitenkin yhä vailla kitaristia. Ehdokkaina olivat muun muassa Guns N’ Rosesin Slash ja Panteran Dimebag Darrell,[18] mutta lopulta paikan sai vuoden 1990 helmikuussa Marty Friedman.lähde?

Levyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megadethin uusittu kokoonpano aloitti maaliskuutta 1990 Rust in Peacen työstämisen.[19] Yhtye levytti albumin Los Angelesissa Rumbo Recorders -studiossa, ja albumin tekoprosessi dokumentoitiin videotallenteeksi Rusted Pieces.lähde?

Albumin tuottivat Dave Mustaine ja Mike Clink, ja sen miksasi Hollywoodin One On One -studiossa Max Norman.[19] Mustaine oli valinnut Mike Clinkin tuottajaksi, koska Clink oli taannoin ansioitunut Guns N’ Rosesin Appetite for Destructionin tuottajana ja UFO:n Strangers in the Nightin äänittäjänä. Clinkin työ albumilla painottui pitkälti basson, rumpujen ja Marty Friedmanin kitaraosuuksien työstämiseen.lähde?

Dave Mustaine sanoi vuonna 2002 antamassaan haastattelussa, ettei yhtye ”oikeastaan tehnyt albumia yhdessä Clinkin kanssa”, koska Clink oli samanaikaisesti keskittynyt myös Guns N’ Rosesin Use Your Illusion I- ja Use Your Illusion II -albumien tuottamiseen. Mustainen mukaan albumin tekemisestä vastasivat suurimmaksi osaksi hän itse, Max Norman ja äänittäjä Micajah Ryan.[10]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi ja kansikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dave Mustaine sai idean Rust in Peace -nimeen nähtyään erään auton puskurissa tekstillä “May all your nuclear weapons rust in peace” (suom. Ydinaseesi ruostukoot rauhassa) varustetun tarran.[10] Tarran poliittisesti latautunut teksti inspiroi Mustainen laulunkirjoittamista, ja hän kirjoitti albumille hyvin kantaaottavia sanoituksia.[10]

Albumin kansikuvan on tehnyt taiteilija Ed Repka, joka vastasi myös Megadethin Peace Sells... But Who’s Buying? -albumin kansikuvituksesta. Rust in Peacen kansikuva on kohtaus kappaleesta ”Hangar 18”:[10] yhtyeen maskotti Vic Rattlehead seisoo syväjäädytetyn avaruusolennon vierellä seuranaan joukko maailman poliittisia johtajia. Läsnä ovat Yhdysvaltain presidentti George Bush, Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov, Saksan liittopresidentti Richard von Weizsäcker, Japanin pääministeri Toshiki Kaifu ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri John Major.[12][10]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dave Mustaine vuonna 2016.

Dave Mustainen irtautuminen päihteistä ajoi hänet puristamaan vaativia kappaleita, ja musiikillisesti Rust in Peace onkin tekninen ja monimutkainen kokonaisuus.[20] Albumia pidetään keskeisenä thrash metal -genren kulmakivenä, mutta sen on sanottu sisältävän myös speed metal -elementtejä.[21] Toisiaan albumia on luonnehdittu musiikilliselta tyyliltään myös progressiiviseksi metalliksi.[22] Albumin kappaleet ovatkin moniosaisia, sisältävät lukuisia tahtilajin muutoksia ja mutkikkaita soitinosuuksia. Esimerkiksi hieman yli viisi minuuttia pitkällä ”Hangar 18” -kappaleella on useita rytminvaihdoksia ja yhteensä yksitoista Dave Mustainen ja Marty Friedmanin kitarasooloa.[23] AllMusicin Steve Hueyn mukaan Rust in Peacella korostuu Mustainen taipumus progressiiviseen laulunkirjoittamiseen ja tuloksena on joukko ”rytmillisesti monimutkaisia ja teknisesti haastavia thrash-kappaleita, joiden läpi Mustaine ja Friedman liekehtivät moitteettomin suorituksin ja leuat loksauttavalla taidolla.”[22]

Sanoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanoitusten osalta Rust in Peace on niin ikään laaja ja vaihteleva albumi. Sen kappaleissa käsitellään Megadethin tuotannolle ominaiseen tapaan esimerkiksi uskontoa, politiikkaa, yhteiskuntaa ja sodankäyntiä.[10] Dave Mustaine on kirjoittanut albumille myös yksityiselämänsä ongelmista ja tuntemuksista: esimerkiksi kappale ”Poison Was the Cure” perustuu Mustainen heroiiniriippuvuuteen.[24]

Albumin kaksiosaisen avausraidan ”Holy Wars... The Punishment Due” ensimmäinen osa pohjautuu Pohjois-Irlannin levottomuuksiin ja yhtyeen mellakkaan päättyneeseen Pohjois-Irlannin-konserttiin,[10] ja toisen osan innoittajana on puolestaan toiminut Marvel Comicsin sarjakuvahahmo Tuomari. Kappaleen ”Hangar 18” konseptin loi rumpali Nick Menza,[10] ja se on kertomus salaliittoteorioista ja Roswellin tapauksesta.[23][25] Megadeth levytti kappaleelle jatko-osan ”Return to Hangar” vuoden 2001 albumilleen The World Needs a Hero.[23]

“Dawn Patrol” käsittelee ilmaston lämpenemistä ja ympäristövaikutuksia. Sotavangeista kertova “Take No Prisoners” vastustaa establishmentia.[10] ”Tornado of Souls” on kuvaus kahden ihmisen välisestä särkyneestä suhteesta,[26] ja sen ovat sanoittaneet yhdessä Mustaine ja basisti David Ellefson. ”Five Magics” ja ”Lucretia” kertovat yliluonnollisista ilmiöistä ja fantasia-aiheista.[27][28]

Nimikkoraita ja albumin päättävä ”Rust in Peace... Polaris” on kannanotto ydinaseilla käytävään sotaan. Kappaleen nimen Polaris-osa on viittaus kylmän sodan aikaiseen mannertenväliseen ballistiseen UGM-27 Polaris -ohjukseen.[29] Dave Mustaine on kertonut säveltäneensä kappaleen nimellä ”Child Saint” jo ennen kuin oli liittynyt Metallican kitaristiksi vuonna 1981.[30]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMusic4.5/5 tähteä[22]
Chicago Tribune4/4 tähteä[31]
Encyclopedia of Popular Music4/5 tähteä
Record Collector4/5 tähteä[32]
Rolling Stone4/5 tähteä[33]
The Rolling Stone Album Guide3.5/5 tähteä[34]
Sputnikmusic5/5[35]
Rock Hard9.5/10[36]
Entertainment WeeklyB+[37]

Levy-yhtiö Capitol Records julkaisi Rust in Peacen CD- ja vinyylilevynä sekä C-kasettina 24. syyskuuta 1990. Se debytoi Billboard 200 -albumilistan sijalla 23, mikä oli Megadethin siihenastisen uran paras listasijoitus Yhdysvalloissa. Recording Industry Association of America myönsi yhtyeelle albumista kultalevyn vuoden 1991 tammikuussa ja platinalevyn joulukuussa 1994.[10][11]

Rust in Peace sai ilmestyessään laajalti positiivisen vastaanoton. Chicago Tribunen Greg Kot sanoi sen olevan yhtyeen albumeista etevin ja kehui albumin ”virtuoosimaisia instrumentaaliosuuksia, ajatuksia herättäviä sanoituksia ja punk-henkistä raivoa.”[31] AllMusicin Steve Huey nosti kohokohdaksi kappaleen ”Hangar 18” ja kirjoitti Rust in Peacen olevan ”helposti yhtyeen vahvin musiikillinen saavutus.”[22] AllMusicin Jason Birchmeier sen sijaan kritisoi albumia sen ”liiallisesta johdonmukaisuudesta” ja samankaltaisista kappaleista, mutta tiedosti albumin olleen yhtyeelle merkittävä virstanpylväs ja askel eteenpäin.[38]

Rolling Stonen Robert Palmer kirjoitti albumin osoittavan, kuinka pitkälle ”ilkeä speed thrash” -konsepti voi edetä olematta ”kaavamainen ja tylsä.”[33] Entertainment Weeklylle toimittamassaan arvostelussa Jim Farber kuvaili Rust in Peacen olevan ”silkkaa nopeutta yhdistettynä taitavuuteen.”[37] Dave Mustainen sanoitusten hän kirjoitti olevan joukko ”nihilistisiä päähänpistoja.”[37] Sputnikmusicin Mike Stagno kehui laulunkirjoittamisen olevan ”huipputasoa” ja ylisti yhtyeen nopeaa ja teknistä osaamista.[35] Stagno kehui myös Dave Mustainen ja Marty Friedmanin kitaratyöskentelyä ja kutsui kaksikkoa yhdeksi koko metallimusiikin ”kyvykkäimmistä duoista.”[35]

Spin-lehden kriitikko Tom Nordlie arvioi albumin olevan ”kypsä ja monimutkainen” ja totesi, että ”Rust in Peace ei nuku koskaan.” Myös musiikkijournalisti Kim Cooper huomioi albumin kypsyyden ja sanoi Rust in Peacen ”rikkoneen raskaan rockin rajoja ja nostaneen riman kokonaan uudelle tasolle.” Rock Hard -lehden Holger Stratmann kuvaili albumin olevan ”puhdasta Megadethia” ”partaveitsenterävien kitarasoundien” ja Dave Mustainen ”räkäisen” laulun muodossa.[36]

Vaikutus ja arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megadeth esiintymässä albumin 20-vuotisjuhlakiertueella vuonna 2010.

Rust in Peacen on sanottu vaikuttaneen thrash metal -genreen suuresti.[12] Yhdysvaltalainen Decibel on kirjoittanut albumin olevan ”thrash metal -genren määrittelevä teos”,[39] ja brittiläinen Kerrang! on sanonut Rust in Peacen ”asettaneen heavy metalille uuden standardin.”[40] IGN-sivuston vuonna 2007 julkaisemalla kaikkien aikojen merkittävimpien heavy metal -albumien listalla Rust in Peace oli sijalla neljä.[41] IGN kirjoitti albumin esittelevän ”Dave Mustainen kaikkien aikojen parasta laulunkirjoittamista.”[41]Rust in Peacen ja menestyksekkään Clash of the Titans -kiertueen ansiosta Megadethin suosio metallimusiikin valtavirtapiireissä kasvoi aiempaa suuremmaksi.[25]

Rust in Peace oli ehdolla Best Metal Performance -Grammy-palkintoon vuonna 1990.[14] ”Hangar 18” oli ehdokas palkinnon saajaksi vuonna 1991.[14] Albumi on mukana kirjassa 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.[13]

Kriitikko ja musiikkijournalisti Martin Popoff sijoitti Rust in Peacen sijalle 11 parhaiden heavy metal -albumien listallaan.[42] MusicRadar-sivuston vuonna 2010 järjestämässä äänestyksessä Rust in Peace äänestettiin kaikkien aikojen parhaiden heavy metal -albumien listan kuudenneksi.[43] MusicRadar kirjoitti albumin siirtäneen ”Megadethin suuriin piireihin” pitäen yhtyeen kuitenkin yhä uskollisena soundilleen ja sanoituksilleen.[43] Chad Bowar valitsi Rust in Peacen 1990-luvun parhaaksi heavy metal -albumiksi About.com-sivustolle laatimassaan listassa ja kutsui albumia ”thrash metalin mestariteokseksi.”[44]

Rust in Peacen kappaleista ”Holy Wars... The Punishment Due” ja ”Hangar 18” muodostuivat vakituisiksi numeroiksi Megadethin konserteissa. Vuonna 2010 yhtye kiersi Pohjois- ja Etelä-Amerikassa albumin 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Kiertue mukaili albumin ja 1990-luvun alkuperäisen kiertueen teemaa, ja sen jokaisessa konsertissa yhtye esitti ensimmäisen kerran urallaan Rust in Peacen kokonaisuudessaan.[10] Kiertueen konsertti Hollywoodin Palladiumissa on taltioitu livealbumiksi sekä DVD- ja Blu-ray-tallenteeksi Rust in Peace Live.[10]

Täysimittainen Rust in Peace -albumi on mukana musiikkiaiheisessa videopelissä Rock Band ladattavana lisäsisältönä.[45] Lisäksi ”Holy Wars... The Punishment Due” on mukana videopelissä Guitar Hero: Warriors of Rock ja ”Hangar 18” videopelissä Guitar Hero II. ”Hangar 18” on myös saatavilla videopeliin Guitar Hero 5 ladattavana lisäsisältönä. Molempien kappaleiden on sanottu olevan Guitar Hero -videopelien vaikeimpia kappaleita.[46]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lista (1990) Korkein
sijoitus
Australian lippu Australian Albums Chart[2] 47
Kanadan lippu Canadian Albums Chart 70
Alankomaiden lippu MegaCharts[1] 72
Saksan lippu Offizielle Top 100 Charts[8] 21
Japanin lippu Oricon[6] 29
Uuden-Seelannin lippu New Zealand Albums Chart[3] 35
Ruotsin lippu Topplistan[4] 34
Sveitsin lippu Schweizer Hitparade[5] 29
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannian albumilista[9] 8
Yhdysvaltain lippu Billboard 200[7] 23

Sertifiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Sertifikaatti Myönnetty Luovuttaja Lähde
 Yhdysvallat Gold record icon.svg kultalevy
Platinum record icon.svg platinalevy
23.1.1991
13.12.1994
RIAA [11]
 Kanada Gold record icon.svg kultalevy
Platinum record icon.svg platinalevy
21.7.1992
31.1.1995
CRIA [47]
 Yhdistynyt kuningaskunta Silver record icon.svg hopealevy
1.3.1991 BPI [48]

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen albumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Holy Wars... The Punishment Due – 6.36 (Mustaine)
  2. Hangar 18 – 5.14 (Mustaine)
  3. Take No Prisoners – 3.28 (Mustaine)
  4. Five Magics – 5.42 (Mustaine)
  5. Poison Was the Cure – 2.58 (Mustaine)
  6. Lucretia – 3.58 (Mustaine, Ellefson)
  7. Tornado of Souls – 5.22 (Mustaine, Ellefson)
  8. Dawn Patrol – 1.50 (Mustaine, Ellefson)
  9. Rust in Peace... Polaris – 5.36 (Mustaine)

Vuoden 2004 uudelleenmasteroitu albumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Holy Wars... The Punishment Due – 6.36 (Mustaine)
  2. Hangar 18 – 5.14 (Mustaine)
  3. Take No Prisoners – 3.28 (Mustaine)
  4. Five Magics – 5.42 (Mustaine)
  5. Poison Was the Cure – 2.58 (Mustaine)
  6. Lucretia – 3.58 (Mustaine, Ellefson)
  7. Tornado of Souls – 5.22 (Mustaine, Ellefson)
  8. Dawn Patrol – 1.50 (Mustaine, Ellefson)
  9. Rust in Peace... Polaris – 5.44 (Mustaine)
  10. My Creation – 1.36 (Mustaine, Menza)
  11. Rust in Peace... Polaris (Demo) – 5.25 (Mustaine)
  12. Holy Wars... The Punishment Due (Demo) – 6.16 (Mustaine)
  13. Take No Prisoners (Demo) – 3.23 (Mustaine)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holy Wars... The Punishment Due[muokkaa wikitekstiä]

Holy Wars... The Punishment Due 06:32  (23. syyskuuta 1990, Capitol Records)
  1. Holy Wars... The Punishment Due – 6.32 (säv. Mustaine)
  2. Lucretia – 3.58 (säv. Mustaine, Ellefson)

”Holy Wars... The Punishment Due”, b-puolenaan ”Lucretia”, julkaistiin sekä 7- että 12-tuumaisena vinyylilevypainoksina että CD-levynä. CD ja toinen 12-tuumaisista vinyyliversioista sisälsivät musiikkikappaleiden ohella myös Dave Mustainen haastattelun.

Hangar 18[muokkaa wikitekstiä]

Hangar 18 05:14  (4. helmikuuta 1990, Capitol Records)
  1. Hangar 18 (AOR Edit) – 3.17 (säv. Mustaine)
  2. Hangar 18 – 5.14 (säv. Mustaine)
  3. The Conjuring (Live) – 5.06 (säv. Mustaine)
  4. Hook in Mouth (Live) – 4.28 (säv. Mustaine, Ellefson)

”Hangar 18” julkaistiin Yhdysvalloissa CD-singlenä, joka sisälsi kappaleen lyhyempänä AOR Edit -versiona ja alkuperäisenä versiona. Britanniassa single julkaistiin myös vinyylilevynä. ”The Conjuring” ja ”Hook in Mouth” on taltioitu konsertissa Lontoon Wembley Stadiumilla 14. lokakuuta 1990.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megadeth

ja

  • Chris Poland – soolo- ja rytmikitara vuoden 2004 uusintapainoksen demokappaleissa “Rust in Peace... Polaris“, “Holy Wars... The Punishment Due“ ja “Take No Prisoners“

Tuotanto
  • Tuotanto – Mike Clink ja Dave Mustaine, vuoden 2004 uusintapainoksella Dave Mustaine
  • MiksausMax Norman, vuoden 2004 uusintapainoksella Ralph Patlan ja Dave Mustaine
  • Äänittäminen – Micajah Ryan, Mike Clink ja Andy Udoff
  • Kansipiirros ja kuvitus – Ed Repka
  • Vuoden 2004 uusintapainoksen masterointi – Tom Baker
  • Vuoden 2004 uusintapainoksen editointi – Lance Dean ja Scott Harrison
  • Vuoden 2004 uusintapainoksen äänittäminen – Ralph Patlan ja Lance Dean

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustaine, Dave ja Layden, Joe: Mustaine - Heavy metal muistelmat. Paasilinna Kustannus, 2011. ISBN 978-952-01-0063-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Megadeth - Rust in Peace (1990) - Dutch Charts dutchcharts.nl. Viitattu 12.6.2014. (hollanniksi)
  2. a b Megadeth - Rust in Peace (1990) - Australian Charts australian-charts.com. Viitattu 12.6.2014. (englanniksi)
  3. a b Megadeth - Rust in Peace (1990) - New Zealand Charts charts.org.nz. Viitattu 12.6.2014. (englanniksi)
  4. a b Megadeth - Rust in Peace (1990) - Swedish Charts swedishcharts.com. Viitattu 12.6.2014. (englanniksi)
  5. a b Megadeth - Rust in Peace (1990) - Swiss Charts hitparade.ch. Viitattu 12.6.2014. (saksaksi)
  6. a b メガデス-ORICON STYLE ミュージック Oricon. Viitattu 12.6.2014. (japaniksi)
  7. a b Megadeth Billboard Albums Chart History Billboard. Viitattu 12.6.2014. (englanniksi)
  8. a b Megadeth - Rust in Peace (1990) - German Charts charts.de. Viitattu 12.6.2014. (saksaksi)
  9. a b Megadeth - Rust in Peace (1990) - UK Charts chartarchive.org. Viitattu 12.6.2014. (englanniksi)
  10. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Wiederhorn, John: 27 Years Ago: Megadeth Release the Tech-Thrash Grounbreaker ‘Rust in Peace’ loudwire.com. 24.9.2017. Loudwire. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  11. a b c RIAA - Recording Industry Association of America (Hakusanalla Rust in Peace) riaa.com. Recording Industry Association of America. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  12. a b c Megadeth – Rust in Peace Lyrics and Tracklist genius.com. Genius. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  13. a b Dimery, Robert ja Lydon, Michael: 1001 Albums You Must Hear Before You Die: Revised and Updated Edition. Universe. (englanniksi)
  14. a b c Megadeth grammy.com. Viitattu 7.9.2018. (englanniksi)
  15. Mustaine & Layden, s. 203
  16. Mustaine & Layden, s. 204
  17. Mustaine & Layden, s. 205
  18. Dave Mustaine: Kerry King Hates My Guts 16.8.2004. Ultimate-Guitar. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  19. a b Mustaine, Dave (2004): Rust in Peace (Remixed & Remastered) Liner Notes. EMI.
  20. Megadeth: Behind the Music -dokumentti. VH1, 2001. (englanniksi)
  21. Österman, Nalle: MEGADETH: Rust in Peace soundi.fi. Soundi. Viitattu 6.9.2018.
  22. a b c d Huey, Steve: Rust in Peace – Megadeth – Songs, Reviews, Credits – AllMusic allmusic.com. AllMusic. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  23. a b c Megadeth – Hangar 18 Lyrics genius.com. Genius. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  24. Poison Was the Cure by Megadeth Songfacts songfacts.com. Songfacts. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  25. a b Mustaine & Layden, s. 246
  26. Megadeth – Tornado of Souls Lyrics genius.com. Genius. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  27. Five Magics by Megadeth Songfacts songfacts.com. Songfacts. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  28. Lucretia by Megadeth Songfacts songfacts.com. Songfacts. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  29. Rust in Peace... Polaris by Megadeth Songfacts songfacts.com. Songfacts. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  30. Megadeth: Rust Never Sleeps - Page 3 | Guitar World web.archive.org. 2.12.2013. Viitattu 13.9.2018.
  31. a b Kot, Greg: Chicago Tribune, 8.11.1990. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  32. Megadeth - Rust in Peace CD Album cduniverse.com. CD Universe. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  33. a b Palmer, Robert: Megadeth: Rust In Peace : Music Reviews rollingstone.com. 15.11.1990. Rolling Stone. Arkistoitu 23.10.2007. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  34. Brackett, Nathan ja Hoard, Christian David: The New Rolling Stone Album Guide, s. 534. Simon & Schuster. (englanniksi)
  35. a b c Stagno, Mike: Rust In Peace — Megadeth 6.8.2006. Sputnikmusic. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  36. a b Stratmann, Holger: Megadeth: Rust In Peace (1990) rockhard.de. Rock Hard. Viitattu 6.9.2018. (saksaksi)
  37. a b c Farber, Jim: Rust in Peace Review ew.com. 26.10.1990. Entertainment Weekly. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  38. Rust in Peace [Bonus Tracks - Megadeth | Release Info | AllMusic] AllMusic. Viitattu 13.9.2018.
  39. Megadeth: ”Rust in Peace” decibelmagazine.com. Decibel. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  40. Megadeth — Where to Start with kerrang.com. Kerrang!. Arkistoitu 1.5.2009. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  41. a b Spence D. ja Ed T.: Top 25 Metal Album ign.com. 19.1.2007. IGN. Arkistoitu 11.1.2016. Viitattu 7.9.2018. (englanniksi)
  42. Popoff, Martin: The Top 500 Heavy Metal Albums of All Time. ECW Press, 2004. (englanniksi)
  43. a b The 50 Greatest Heavy Metal Albums Of All Time musicradar.com. 28.42010. MusicRadar. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  44. Bowar, Chad: Best Heavy Metal Albums Of The 1990s about.com. 19.11.2012. About.com. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  45. Megadeth's 'Rust in Peace' Hits Rock Band Store Next Week blabbermouth.net. 4.2.2010. Blabbermouth. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  46. Dave Mustaine Talks Guitar Hero: Warriors of Rock giantbomb.com. 1.9.2010. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  47. Gold/Platinum - Music Canada (Hakusanalla Rust in Peace) musiccanada.com. Music Canada. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)
  48. BRIT Certified - bpi (Hakusanalla Rust in Peace) bpi.co.uk. British Phonographic Industry. Viitattu 6.9.2018. (englanniksi)