Roswellin tapaus

Roswellin tapaus tarkoittaa New Mexicon autiomaassa Roswellin kaupungin lähellä vuonna 1947 tapahtunutta ufoksi väitetyn esineen maahansyöksyä. Virallisen selityksen mukaan kyse oli Yhdysvaltain armeijan säähavainto- tai tiedustelupallosta. Tapahtumasarja on synnyttänyt erilaisia salaliittoteorioita. Kaikista yksityiskohdista ei ole varmaa tietoa.

Tarina

Keskeiset sijaintipaikat débris=jäänteet, lieux supposés d'un crash=oletettu putoamispaikka.

Tapahtumaketju käynnistyi 5. heinäkuuta 1947, kun Roswellin pikkukaupungin asukas William Brazel oli naapurinsa pojan kanssa etsimässä ukonilmalla eksyneitä lampaitaan hieman Roswellin ulkopuolella. Sattumalta he osuivat paikalle, missä lojui paljon metallinpaloja. Lisäksi he löysivät lähistöltä kuopan, jota kumpikaan heistä ei aikaisemmin ollut nähnyt. Brazel otti muutamia metallinpaloja mukaansa. Hän päätteli niiden olevan maahan syöksyneen aluksen jäännöksiä. Kotiin päästyään Brazel näytti yhden palasista naapureilleen. Hän oli siihen mennessä päätellyt, että kohteen oli täytynyt räjähtää ilmassa ja että asia oli kenties sittenkin tärkeä. Brazel kuuli keskustellessaan Coronan kaupungissa asiasta ensimmäistä kertaa lentävistä lautasista joita oli havaittu.Asioidessaan Roswellin kaupungissa lava-auton ostoa varten seuraavana päivänä hän otti yhteyttä sikäläiseen šeriffiin George Wilcoxiin.

Brazelin löytö täsmentyi myöhemmin siten, että kappaleet eivät olleet itse alus vaan siitä ehkä ukkosmyrskyn salaman aiheuttamassa räjähdyksessä irronnutta materiaalia. Itse alus putosi n. 200 km etäämmälle San Agustinin tasangolle. Hylyn ja humanoidien ruumiit havaitsi liittovaltiolle maaperätutkimuksia opiskelijoiden arkeologisia kaivauksia varten suorittamassa ollut insinööri Grady London Barnett. Paikalle tulleet sotilaat eristivät alueen ja komentava upseeri velvoitti Barnettin vaikenemaan näkemästään.

Wilcox puolestaan otti yhteyttä Roswellin lentotukikohdan tiedustelutoimistoon majuri (myöh.eversti) Jesse Marceliin, joka saapui pian kahden armeijan asiantuntijan kanssa tutkimaan tapausta.

9. heinäkuuta armeija julkaisi Roswellin lentotukikohdan komentajan William Blanchardin allekirjoittaman lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin, että armeijalla oli hallussaan maahan syöksyneen lentävän lautasen kappaleet, ja että Roswelliin oli todellakin pudonnut ufo.

Tiedotteen oli laatinut Roswellin lentotukikohdan tiedotusupseeri luutnantti Walter G. Haut, joka ei kuitenkaan ollut kysynyt komentajan lupaa tiedotteen julkaisemiseen. Uutinen julkaistiin muun muassa Helsingin Sanomissa 9. heinäkuuta 1947

Vain muutamaa tuntia myöhemmin julkaistiin kuitenkin uusi lehdistötiedote, jonka mukaan armeijan tutkijat olivat erehtyneet ja että kyseiset kappaleet olivatkin peräisin maahan pudonneesta säähavaintopallosta. Lentävä lautanen oli kuitenkin paljon kiinnostavampi aihe kuin maahan syöksynyt säähavaintopallo, ja pian maailmalla kerrottiin varmana tietona, että Roswellin lähelle oli pudonnut lentävä lautanen.

Tapaukseen on liitetty myös roswellilainen hautausurakoitsija Glenn Dennis, joka sai 5. heinäkuuta erikoisen puhelun läheisestä Yhdysvaltain armeijan ilmajoukkojen (US Army Air Force) tukikohdasta, joka oli tuolloin Yhdysvaltain ainoa ydinasepommikoneiden tukikohta. Soittaja pyysi Dennisiltä neuvoa pahoin vahingoittuneiden ruumiiden säilyttämiseksi, ja kysyi, kuinka paljon tiiviisti suljettavia ruumisarkkuja urakoitsija voisi toimittaa. Tarina ei kerro, mitä Dennis teki kyseisten arkkujen suhteen, mutta myöhemmin puhelinsoitto liitettiin muutamaa päivää aikaisemmin sattuneeseen tapahtumaan.

Roswellin tapaus levisi laajalti julkisuuteen 31 vuotta myöhemmin, vuonna 1978, kun tutkijat Stanton T. Friedman ja William L. Moore julkaisivat Lydia Sleppyn ja Jesse A. Marcelin haastattelut. Sleppy oli työssä radioasemalla vuonna 1947. Hän väitti ilmavoimien henkilökunnan kieltäneen lentävästä lautasesta ja sen humanoidimatkustajista raportoimisen. Marcel kertoi keränneensä epätavallista materiaalia läheltä Brazelin maatilaa. Monet ufologit väittävät, että muukalaisten lentoalus iskeytyi maahan Roswellissa ja se siirrettiin Nevadaan kuuluisalle Area 51:lle. Viralliset lähteet kertovat mahdollisten ruumiiden olevan kokeissa käytettäviä nukkeja.

Putosiko Roswelliin avaruusalus?

Roswellin tapauksesta on syntynyt vuosien varrella lukematon määrä erilaisia teorioita, joilla on kiihkeät puolestapuhujansa ja yhtä kiihkeät vastustajansa. Puolestapuhujista merkittävimmät ovat olleet silminnäkijöiksi ilmoittautuneita.

NOAAn Rawinsonde säähavaintopallo pian lentoonlähdön jälkeen.

Avaruusalusteorian vastustajilla on takanaan Yhdysvaltain viranomaiset, jotka ovat ensimmäistä – luutnantti Hautin tekemää – lehdistötiedotetta lukuun ottamatta johdonmukaisesti kiistäneet, että Roswelliin olisi pudonnut lentävä lautanen. Viranomaiset ovat kuitenkin yleensä välttäneet antamasta vuoden 1947 tapahtumista lausuntoja. Alun perin vaitonaisuus johtui muun muassa siitä, että kyseisessä lentotukikohdassa oli Yhdysvaltain ainoa atomipommeja pudottamaan koulittu pommitusyksikkö. Virallinen selitys UFO-tiedotteen synnyttäneestä tapauksesta oli jonkinlainen tutkatesteissä käytettävä tai tiedustelupallo. 1947 käytettyjä tyyppejä olivat Rawin-tutkaheijastin ja Rawin-luotain. Rawin-heijastin oli kevyestä balsapuisesta kehyksestä ja alumiinifoliosta niittaamalla koottu esine. Rawin-luotain oli kaasupallon varassa nouseva suurten korkeuksien säähavaintokoje. Viralliseen selitykseen tuli virhe. Virallinen selitys pidetyssä lehdistö- ja valokuvaustilaisuudessa oli Rawin-luotain samalla kun näytteillä oli foliomateriaalia.

Avaruusalusteorian puolustajilla on puolestaan kokonainen alakulttuuri, jonka uskoa avaruusaluksen maahansyöksyyn viranomaisten vaitonaisuus on vain vahvistanut. Heidän mukaansa vaikeneminen osoittaa, että heinäkuussa 1947 tapahtui jotakin, mistä ei haluta puhua. Lisää epäilyjä herätti edellä mainittu virhe tiedotuksessa, jossa Rawin-tyypit sekoitettiin, eli foliomaisten kappaleiden yhteydessä puhuttiin Rawin-luotaimesta, jossa kyseistä materiaalia ei kuitenkaan ollut. Se olisi viitannut nopeasti laadittuun selitykseen tilanteen rauhoittamiseksi.

Yksi kannattajien keskeisistä perusteluista on majuri Jesse Marcelin kuvaus käynnistään seriffi George Wilcoxin kanssa paikalla, mistä oletetun lentävän lautasen kappaleita oli löytynyt. Marcelin mukaan kappaleet olivat tuntematonta, hyvin ohutta metallia, joka ei reagoinut mitenkään, kun hän poltti sitä sytyttimellä. Hänen mukaansa metalli muistutti tinapaperia, ja siinä oli outoja kaksivärisiä kaiverruksia. Kappaleet eivät olleet murrettavissa, mutta taivutettavissa kylläkin – taivutettu kappale palautui muutamassa sekunnissa alkuperäiseen muotoonsa. Marcel ja Wilcox sekä heidän mukanaan olleet armeijan asiantuntijat keräsivät mukaansa niin paljon kappaleita kuin autoon mahtui. Alkuperäisillä löytäjilläkään ei ole ollut esittää kyseisiä kappaleita. Matkalla tukikohtaan Marcel pysähtyi kotonaan ja näytti löytöään vaimolleen ja pojalleen Jesse Marcel Jr.:lle. Poikaa haastateltiin hypnoosissa vuonna 1990, ja hän kuvaili esineitä, joita hänen isänsä oli esitellyt hänelle tuona iltana. Marcel kertoi, että esineet olivat hänelle tuntematonta metallia, joissa oli purppuranpunaisia ympyröitä ja muita geometrisia kuvioita. Hänen mukaansa isä oli sanonut esineiden olevan maahan syöksyneen lentävän lautasen hylyn kappaleita.

Salattiinko todisteet?

Tukikohtaan saavuttuaan majuri Marcel määrättiin luovuttamaan hylyn kappaleet kenraali Roger Rameylle, joka oli tuolloin Fort Worthissa, Teksasissa. Marcel oli kertonut, että Fort Worthiin saavuttuaan hän vei kappaleet kenraalin huoneeseen ja että tämä komensi hänet karttahuoneeseen näyttämään paikan, mistä ne oli löydetty. Kun he palasivat takaisin, hylyn jäännökset oli vaihdettu säähavaintopallon kappaleisiin. Marcel ei ollut huomaavinaan mitään, mutta myöhemmissä lausunnoissaan hän vakuutti, että kappaleet oli vaihdettu.

Kappaleiden vaihtamisen jälkeen Marcelista, Rameysta ja eversti Thomas DuBosesta otettiin valokuva sääpallon kappaleiden kanssa. Kenraali Rameylla on kuvassa kädessään sähke, jonka epäselvästä tekstistä ufoteorian kannattajat ovat väittäneet erottavansa sanat "lautanen", "hylky", "uhrit", "säähavaintopallo" ja "viety Fort Worthiin".

Veikö armeija ruumiit?

Majuri Jesse Marcel kuoli vuonna 1982. Hän siirtyi reserviin majurina hieman Roswellin tapauksen jälkeen. Marcel antoi virallisesta totuudesta poikkeavat lausuntonsa vasta uransa päätyttyä. Eversti DuBosen taas on väitetty kertoneen, että sääpallotarinalla yritettiin vain vakuuttaa yleisölle, että tilanne oli hallinnassa.

Hautausurakoitsija Glenn Dennisillä oli sopimus Roswellin tukikohdan kanssa sekä hautaus- että ambulanssipalveluista. Häneltä tiedusteltiin keinoja kauan ulkona olleiden ruumiiden säilömiseen sekä ilmatiiviitä, pienikokoisia arkkuja. Hän on myös kertonut nähneensä hylyn kappaleita viedessään erästä sotilasta Roswellin tukikohtaan. Kun hän myöhemmin yritti päästä tapaamaan tukikohdassa sairaanhoitajana toiminutta tuttavaansa, hänen käskettiin poistua. Kun Dennis tapasi tuttavansa seuraavana päivänä, tämä kertoi tutkineensa kahta, maahan pudonneesta ufosta peräisin olevaa ruumista. Hän myös piirsi ruumiiden kuvat paperille. Muutaman päivän päästä kyseinen sairaanhoitaja sai siirron Englantiin, eikä hänestä ole sen koommin kuultu. Dennis ei myöskään ole julkistanut hoitajan piirtämiä kuvia avaruusolioista.

Monet ufoteorian kannattajat uskovat, että hylky ja avaruusolioiden ruumiit vietiin Groom Lakeen, Nevadaan Area 51:ksi kutsutulle alueelle, missä niitä edelleen säilytetään. Area 51 ei näy Yhdysvaltain armeijan budjetissa; sen olemassaolo kiistettiin aina vuoteen 1994 asti.

Virallinen selitys

Yhdysvaltain viranomaiset myöntävät, että Roswellin tapauksessa yritettiin salata kansalaisilta sen todelliset taustat, mutta heidän versionsa mukaan kyse on muusta kuin pudonneesta ufosta.

Heinäkuussa 1994 julkaistun Yhdysvaltain ilmavoimien selvityksen mukaan Brazelin löytämät kappaleet eivät olleet säähavaintopallon jäännöksiä vaan salaisen Mogul-hankkeen yhteydessä kehitellyn tiedustelupallon kappaleita. Hankkeessa kehitettiin tasaisesti lentäviä ilmapalloja, joilla oli tarkoitus seurata ydinaseiden rakentamista Neuvostoliitossa.

24. heinäkuuta 1997 julkaistiin toinen selitys, jonka mukaan käsitys avaruusolioiden ruumiista saattoi syntyä testinukeista, joita pudotettiin ilmapallosta High Dive -hankkeeseen liittyvissä kokeissa.

Viranomaisten vaihtelevat selitykset eivät kuitenkaan vakuuta runsaslukuista ufon maahansyöksyyn uskovien joukkoa. Heitä kummastuttaa myös se, että hylyn löytänyt William Brazel perui lausuntonsa lentävästä lautasesta varsin pian. He uskovat, että armeija pakotti Brazelin luopumaan kannastaan. Hän ei suostunut puhumaan asiasta avoimesti pojalleen Bill Brazelille, mutta vuosien aikana tämän onnistui selvittää tapauksen yleinen kulku. Williamia oli vannotettu viikon kuulustelujen jälkeen pitämään asia salassa. Päätteeksi hänelle oli tehty lääkärintarkastus. William kuoli vuonna 1963.

Myytti elää

Roswellin myytti elää yhä vahvana, ja sen tiimoilta on julkaistu kasapäin kirjoja, raportteja ja elokuvia. Lisäksi Roswellissa on toiminut ainakin 1990-luvun puolivälistä asti pieni ufomuseo ja ufotutkimuskeskus.

Jotkut ufoteorian kannattajat ovat vakaasti sitä mieltä, että Yhdysvaltain armeija ja talouseliitti käyttävät avaruusolentojen kehittämää tekniikkaa ja piilottelevat Roswellin maahansyöksyn jäännöksiä pitääkseen tämän tekniikan hallinnassaan. Muun muassa kuituoptiikan, pimeänäkölaitteiden ja mikropiirin on väitetty perustuvan Roswellin ufosta löytyneisiin laitteisiin. Epäilijät väittävät myös, ettei ole sattumaa, että vain puoli vuotta Roswellin tapauksen jälkeen esiteltiin maailman ensimmäinen transistori.

Kiistely siitä, mitä autiomaahan putosi, jatkuu edelleen. Monet pitävät todistajanlausuntoja "hylyn" oudosta metallista luotettavina, mutta vuosien varrella on esitetty myös varmasti vääriä todisteita. Avaruusolentojen valokuvat ja vuonna 1995 julkaistu brittituottaja Ray Santillin filmi, jonka väitettiin esittävän oletetun Roswellin humanoidin ruumiinavausta, ovat esimerkkejä näistä huijauksista.

Nykyään Roswellin tapaus on osa Yhdysvaltain modernia kansantarustoa, ja 40 000 ihmistä kokoontui vuonna 1997 Roswelliin juhlimaan lentävän lautasen maahansyöksyn 50-vuotispäivää. Televisiosarjat kuten Salaiset kansiot ja Roswell ovat lisänneet tarinan suosiota. Se on myös yksi perusmuoto yhdysvaltalaisten salaliittoteorioista. Myös yhdysvaltalaisen thrash-metal yhtye Megadethin video Hangar 18 sijoittuu Roswellin tapahtumiin.

Virkamiehet tunnustavat vanhoilla päivillään

Entinen CIA-agentti Chase Brandon liki 65 vuoden jälkeen kertoi Langleyn keskustiedustelupalvelun päämajassa nähneensä arkistolaatikon, johon oli merkittynä "Roswell". Tutkiessaan se oli sisältänyt dokumentteja ja valokuvia tapahtuneesta, holviin oli rajoitettu pääsy. Häntä sitoo edelleen entisenäkin virkamiehenä vaitiolovelvollisuus. Hän ei halua mennä yksityiskohtiin tämän vuoksi. Hänen mielestä riittää, että kertoo tapauksen edes tapahtuneen ja näyttöä asiasta on olemassa. Hän on myös kirjailija ja kirja "The Cryptos Conundrum" olisi ilmestymässä. Kirjansa myyntiä edistääkseen tuollainen tieto olisi ajankohtaan sopiva.

Kirjallisuutta

• Whitley Strieber - Majestic. Berkeley, 1989. ISBN 0-425-12295-6 (englanniksi)
  • Tämä kirja on tapauksen mahdollisten tosiseikkojen ja henkilöiden ympärille kirjoitettu tarina Roswellin tapauksesta. Henkilöt ja heille itselleen tapahtuvat asiat ovat kuvitteellisia ja dramatisoituja oletettujen tosiasioiden muodostamassa kehyksessä. Esimerkiksi nimet on muutettu.

Lähteet

• Charles Berlitz & William L. Moore: Roswellin lentävän lautasen arvoitus. Otava, 1981. ISBN 951-1-06329-4.
• Lasse Ahonen & Tapio Äyräväinen: Uforaportti 4. Suomen Ufotutkijat r.y, 1997. ISBN 951-97444-1-X.

Viitteet

Suosittuja salaliittoteorioita