Apollo-ohjelmaa koskevat huijaussyytökset

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neil Armstrong ja Edwin Aldrin harjoittelemassa kuulentoa Maan pinnalla. Mahdollisuus simuloida kuulennon oloja maan päällä on saanut jotkut uskomaan, että kuulento olikin huijausta.

Apollo-ohjelmaa koskevat huijaussyytökset ovat sarja väitteitä, joiden mukaan Apollo-avaruuslennoilla ei laskeuduttu Kuuhun, vaan NASA tai jokin muu ohjelmaan yhteydessä oleva taho väärensi lennot. Syytösten mukaan Astronautit kävivät vain maatakiertävällä radalla, koska Van Allenin vyöhykkeiden ja auringon purkausten säteily, sekä rakettiteknologian rajoitukset estivät kuulennot. Kuuvideot ja valokuvat lavastettiin maassa ja maata kiertävällä radalla. Motiivina oli Neuvostoliiton voittaminen kuukilvassa, Vietnamin sodan repimän yhteiskunnan rauhoittaminen ja NASAn alihankkijoina toimineiden yritysten voitot. Vuonna 1999 tehdyssä tutkimuksessa 6 % amerikkalaisista uskoi lentojen olleen lavastettuja.[1]

Tutkijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia Apollolentoja koskevan huijauksen tutkjoita ovat mm. rakettimoottoreita valmistaneella Rocketdynellä työskennellyt Bill Kaysing, joka kirjoitti kirjan We Never Went to the Moon: America's Thirty Billion Dollar Swindle, elokuvaohjaaja Bart Sibrel, joka ohjasi dokumentit "A Funny Thing Happened on the Way to the Moon" ja "Astronauts Gone Wild", Ralph Rene, joka kirjoitti kirjan "NASA Mooned America! - How We Never Went to the Moon, and Why", David Percy ja Mary Bennet, jotka tekivät kirjan Dark Moon ja dokumentin "What Happened on the Moon", sekä Moonfaker-sarjan tekijä, geologi Jarrah White.

Huijausteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisessä kuulentoa koskevassa huijausteoriassa esiintyy useimmiten ainakin seuraavat väitteet:

  • Astronautit eivät koskaan laskeutuneet Kuuhun, vaikka saattoivatkin lentää raketilla tai käydä Maata kiertävällä radalla.
  • NASA ja ehkä jotkut muut pettivät tarkoituksella suurta yleisöä ja ehkä myös Yhdysvaltain johtoa tehtailemalla todisteet kuulennoille, jota ovat muun muassa telemetrianauhat, keskustelut kuualuksen ja maa-aseman välillä, valokuvat ja kuunäytteet. Vuonna 2009 NASA ilmoitti tuhonneensa ensimmäisen kuukävelyn alkuperäisen kuvamateriaalin[2]
  • NASA ja ehkä muut osanottajat jatkavat tänäkin päivänä huijauksen peittelyä

Esimerkkejä väitteistä ja vastaväitteistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa nousee Kuun pinnan yllä kuuta kiertävällä radalla. Tähtiä ei kuvassa näy. Tämä johtuu siitä, että kameran valotusaika on hyvin lyhyt. Tähdille taas tarvitaan hyvin pitkiä valotusaikoja, mikä ylivalottaisi Maan ja Kuun niin, ettei niiden yksityiskohtia erottaisi.

Van Allenin vyöhykkeet sisältävät voimakasta säteilyä, joka olisi aiheuttanut oireita astronauteille, kuten pahoinvointia. Auringonpurkauksien säteily varsinkin Apollo 16 ja 17-lennoilla olisi ollut erittäin vaarallista.

Matka vyöhykkeiden halki kesti hyvin lyhyen aikaa. Lisäksi avaruusaluksen metallirunko torjui suuren osan haitallisesta säteilystä.[3]

Kuvissa ei näy moottorin tuottamaa kraatteria laskeutumismoduulin alla, eikä edes pöly raketin alta ole lentänyt pois.

Laskeutumismoduulin moottori oli lähes sammuksissa laskeuduttaessa, joten se ei aiheuttanut kovin suurta jälkeä Kuun pintaan.[3]

Astronauttien pystyttämä lippu heiluu, vaikka Kuussa ei ole ilmakehää.

Lipussa oli yläosassa tukipalkki, joka piti lippua levällään, ja alalaidassa rautalanka, jonka ansiosta lippu saatiin näyttämään ikään kuin tuulessa hulmuavalta. Videokuvassa esiintyvä heiluminen johtuu siitä, että lippua pystytettäessä tankoa jouduttiin painamaan voimalla Kuun pintaan, joten lippu heilui siinä vaiheessa reilusti.[4]

Todisteet sen puolesta, että kuulennot tehtiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 oli elossa yhdeksän kuussa käynyttä astronauttia, jotka todistivat käyneensä kuussa kameroineen. Kuusta tuotiin 381 kiloa kiviä, joiden mineraalikoostumus ja rakenne on erilainen kuin Maasta löydettyjen kivien. Niitä ovat tutkineet riippumattomat tiedemiehet monista maista.[4]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huijausväitteiden inspiroimat elokuvat kuten Capricorn yksi (1978) ovat herättäneet epävarmuutta laajemminkin[5].

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvassa avaruusalus Capricornin on tarkoitus lähteä Marsiin. Elossapitojärjestelmään tulee vika ja raketti lähtee miehittämättömänä kohti Marsia astronauttien poistuessa salaa kapselista ennen raketin laukaisua. Tämän jälkeen astronautit viettävät aikaa muun muassa Marsia jäljittelevässä studiossa. Kun miehittämätön alus tuhoutuu palatessaan, päätetään astronautit surmata. Alkaa ajojahti yhdysvaltalaisella aavikolla. Yksi astronauteista selviää hengissä ja paljastaa Mars-huijauksen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvan todellista tarkoitusta ei voitane epäillä. Marsiin laskeutuva alus muistuttaa kovin paljon Apollo-ohjelman kuualusta.

Eräiden väitteiden mukaan Stanley Kubrick, joka vastikään oli saanut elokuvan 2001: Avaruusseikkailu valmiiksi, olisi auttanut NASAa lavastamaan kuulennot elokuvan lavasteissa.

Väitteitä on myös parodioitu. Ranskalainen valedokumentti Opération Lune (esitetty Suomessa televisiossa nimellä Kuun pimeä puoli) vuodelta 2002 lähtee käsittelemään Kubrick-yhteyttä ja haastattelee useita arvovaltaisia henkilöitä, esimerkiksi Donald Rumsfeldiä ja Henry Kissingeriä. Dokumentin edetessä kuitenkin esitetään aina vain entistä absurdimpia väitteitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Landing a Man on the Moon: The Public's View 1999. Gallup. Viitattu 3.3.2013.
  2. Nasa tuhosi vahingossa alkuperäiset kuukävelykuvat Helsingin Sanomat. 16.7.2009 kello 22:34. Sanoma News. Viitattu 26.9.2010.
  3. a b Apollo 11 Moon landing: conspiracy theories debunked Telegraph. Viitattu 3.3.2013.
  4. a b Great Moon Hoax NASA. Viitattu 3.3.2013.
  5. Ilpo Lagerstedt: Rakettimiehiä. Luku Niin katoaa kunnia Kuun, s. 383.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]