Miesviha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Miesviha eli misandria tarkoittaa miessukupuoleen kohdistuvaa vihaa tai syrjintää. Termin nimi tulee kreikan kielen sanoista misos (viha) ja andros (mies). Misandriaa ei tule sekoittaa misantropiaan, joka tarkoittaa ihmisiin kohdistuvaa vihaa.

Miesten yleinen leimaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesviha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi[1].

Radikaalifeminismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme ... tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."[2]

Feminismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Individualistifeministi Wendy McElroy sanoo, että jotkut feministit ovat määritelleet uudelleen feminismin näkemyksen miehistä "kuuman raivon käännyttyä kylmäksi vihaksi miehiä kohtaan". Hänen mukaansa osa feministeistä pitää kaikkia miehiä raiskaajina ja feministit ovat liittoutuneet poliittisen korrektiuden liikkeen kanssa. [3].

Tutkijat Paul Nathanson ja Katherine K. Young analysoivat kirjoissaan Spreading Misandry ja Legalizing Misandry feminismin inspiroimaa miesvihaa[4]. Christina Hoff-Sommersin mukaan feministinen miesviha johtaa suoraan naisvihaan: osa johtavassa asemassa olevista feministeistä vihaa naisten enemmistöä, joka rakastaa miehiä, Hoff Summers toteaa kirjassaan Who Stole Feminism: How Women Have Betrayed Women[5].

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Levine, Judith (1992). My Enemy, My Love. Doubleday. ISBN 0385410794. 
  2. Hays, Charlotte. 'The Worse Half'. National Review 11.3.2002.
  3. McElroy, Wendy (2001). Sexual Correctness: The Gender-Feminist Attack on Women. Harper Paperbacks. New York: McFarland & Company. ISBN 978-0786411443, s. 4-6
  4. Nathanson, Paul; Young, Katherine K. (2006). Legalizing misandry: from public shame to systematic discrimination against men. Montreal: McGill-Queen's University Press. ISBN 0-7735-2862-8. 
  5. Sommers, Christina Hoff (1995). Who stole feminism?: how women have betrayed women. New York: Simon & Schuster, 320. ISBN 0-684-80156-6. 

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]